masentavaa - masentavampaa - toko
Olen masentunut pohjamutia myöten. En jaksais edes selostaa, saatikka analysoida eilisiä treenejä. Ei jaksa, ei huvita. Ei tää toimi. En ikinä saa tuota koiraa toimimaan niin kuin pitäisi. Se on ihan surkee lahna, tekee töitä tasan tarkkaan oman itsensä vuoksi, se ei pistä tikkuakaan ristiin minun vuokseni.
Eilen meni tosi huonosti kaikki liikkeet. Vaikka sen periaatteessa pitäisi osata, niin meni ihan persiilleen kaikki. Ruutua se ei löytänyt, luoksetulon stopista se ei ole ikinä kuullutkaan, vaikka tää on ollut yksi sen bravuureista ehkä. Tunnari oli aivan karmea, ihan kuin ekoissa treeneissä. Seuraaminen tökki tosi pahasti, koira ei ollut yhtään mukana. Metallin luovutus oli kauhea, samoin tunnarin. Hyppynoudosta en viitsi edes aloittaa...
Tänään menin tekemään ihan lyhyet treenit kotipihalla, nurmikolla. Laitoin ruudun pystyyn ja salaa ujutin pallon ruutuun. Voi olla, että se näki, sen verran innokkaasti se lähti. Sinisilmäisenä aattelin, että jes, on se jotakin oppinut. Otin vielä pari niitä perinteistä paikanetsimistä, ne oli ihan ok ja lennätin ite pallon. Sitten laitoin pallon ruutuun valmiiksi ja otin luoksetuloa välissä, jotta unohtaisi pallon olemassaolon.
Kun sitten otin uudelleen, se ei ensinnäkin edes vilkaissut ruutuun päin, kun valmistelin sitä, vaan kattoi päättäväisesti oikealle päin, ihan väärään suuntaan. Näytin sille kädellä suuntaan ja se katteli ihan oikein päin, mutta lähti samantien oikealle, mihin oli alunperin katsonut. Pysähtyi puoleenväliin ja tuli takaisin. Olin vaa et höpsis ja lähetin uudelleen. Sama juttu. Sanoin vähän kovemmin et ei tällaisia höpöhöpöjuttuja. Uudelleen valmistelu, katsoi jälleen aivan muualle, ihan kuin ei olisi ikinä ruutu-sanaa kuullutkaan. Ei lähtenyt enää ekalla käskyllä. Toisella lähti 10 metrin päähän ja pysähtyi. Päätin, että minähän en alennu näyttämään sille ruutua, olen ihan satavarma, että se tasan tarkkaan tietää mitä tahdon, estittää vaan viatonta ja epävarmaa pientä koiraparkaa.
Kolmannella käskyllä se vihdoin lähti ja meni tosi hienosti oikeaan paikkaan, oli todella hieno, juuri kuin pitääkin. Palkkaus meni kuitenkin ihan pieleen, koska se ei taas tajunnut, kun sanoin että jes, pallo, missä pallo, jess... Katto vaan hämillään ja pyöri. Lopulta kuitenkin älysi tarkistaa maasta ja löysi pallon. Tää ei nyt vaan oikein vastaa mun näkemystä palkasta. Mikä palkka se sellainen on, kun koira ensin mielestään tekee oikein ja mä oon ihan et jes ja sit se menee täysin lukkoon ja epävarmaks, et mitä toi nyt huutaa et jes (=mun merkkisana palkalle, funktio vähän niinku naksulla) ja sit ei kuitenkaan tuu palkkaa ja sit pitää viel tehdä töitä saadakseen palkan.
Muuten toi idea on ihan hyvä, et palkka tavallaan tulee ruudusta positiivisena yllätyksenä, mutta toi positiivinen yllätys menee vähän pieleen, kun koira on eka ihan et mitä ihmettä eiks mitää palkkaa tuukaan. Se on ehtinyt jo unohtaa, mitä ollaan tekemässä siin vaiheessa kun löytää palkan. Samoin huomasin tossa aikaisemmin, kun otin sillai et pallo oli mulla, et se rupes etsimään palloa ja laittoi täysin korvat lukkoon mun käskyille. Se on erittäin huono juttu. Mieluummin sit, et se ei ihan täysillä sinne ruutuun menekään...
Oikotietä onneen ei ole...
Huomasin sen edelleen tossa luoketulossa. Eilenhän päädyttiin siihen, että Zerolla on se ongelma, että se ei osaa pysähtyä, kun matka on tarpeeksi pitkä. Edelleen tultiin siihen tulokseen, että koska kisat on niin lähellä, on parasta treenata paljon tuota pysähdystä, vaikka se vähän rupeaa ennakoimaan. Tärkeämpi on saada se nyt vaan pysähtymään käskystä, ihan sama jos rupeaa ennakoimaan.
Noh, mä ajattelin et ok, pieni ennakoiminen on asia, jonka kanssa voin ehkä elää näin lyhyessä aikataulussa....
... taisin olla väärässä...
... nimittäin Zeron versio ennakoimisesta on se, että se ei enää hievahdakaan...
... ei oikein toivottua sekään. Lisäksi kun ottaa huomioon, että olen vähän suunnitellut, että meidän kisaura jatkuisi myös näiden kisojen jälkeen, niin tämä ei oikein toimi. En haluu opettaa koko liikettä kuukauden päästä alusta asti uudelleen vaan sen takia, kun piti päästä kisoihin saamaan hyvä tulos.
Otin aika pitkän matkan päästä, noin 40 askelta. Todellakin Zero ei edes hidastanut, vaikka aikaisemmin puunkierrossa pysähtyi todella nätisti. Otin uudelleen, sama juttu. (Oikeastaan ihan typerää, mähän tiesin, ettei se tuu pysähtymään. Tyhmä, tyhmä, tyhmä minä) Kokeilin jälleen käskyllä, sama juttu, vaikka karjuin niin, että koko kortteli tärisi. Lopulta mä vajaaälyinen idiootti tajusin tehdä sen, mitä olisi jo alunperin pitänyt tehdä, nimittäin antaa ihan liioiteltu käsimerkki, sillai et tulen vastaan useamman askeleen tosi uhkaavan näköisenä. Ja kas, kas, Zero pysähtyi kuin seinään! En muista huusinko vai ei, luulen että ei. Totta kai olisi pitänyt jättää tähän, mutta päätin niin monen epäonnistuneen jälkeen ottaa vielä. Zero tuli käskystä noin viisi metriä kävellen ja pysähtyi. Huusin, se käveli hitaasti muutaman askeleen ja pysähtyi taas. Huusin jälleen, pysähtyi taas vähän matkan päästä. Olin ihan et hei, ei tollasta höpöhöpö. Toinen kerta, sama juttu. Kolmannella kerralla otin palkan esiin heti ensiaskeleista ja kehuin. Tuli ihan hirmuista vauhtia.
Eli, oikotietä onneen ei ole. Pysähdystä ei saa onnistumaan vauhdin kustannuksella, koska koko liike lässähtää siihen.
Lisäksi päivän opetukset ovat A. Unohda ex-tempore tokoilut. B. Väsyneenä unohda treenaaminen C. Vittuuntuneena unohda treenaaminen D. ÄLÄ IKINÄ MENE TREENAAMAAN ILMAN SUUNNITELMAA!!!! E. Suunnittele, suunnittele, suunnittele treenit etukäteen!
Eli.
Liikkeet, jotka on ok: Istuminen. Paikallaolo
Liikkeet, jotka menettelee: seuraaminen, kaukot
Liikkeet, joissa vähän parannettavaa: hyppynouto, metalli
Liikkeet, joissa paljon parannettavaa: tunnari
Liikkeet, jotka ei toimi: ruutu, luoksetulo
Spesifisemmin:
OK: perusseuraaminen
Menettelee: hyppynoudon haku, luoksetulon loppu.
Vähän parannettavaa: Hyppynoudon palautus, käännökset, juoksu, luoksetulon vauhti, maahanmeno
Paljon parannettavaa: metallin palautus, tunnarin palautus, tunnarin etsiminen
EI: ruudun paikka, ruudusta seuraamaan, luoksetulon stoppi,
Huomenna voisin motivaationkohotukseksi ottaa pari vauhtiruutua ihan perinteisesti, että näkee pallon. Sitten laitan pallon ruutuun ja otan vauhtiluoksetulon, sillai, et tempaisen lelun esiin heti kahden askeleen jälkeen. Sen jälkeen stopin, niin, että tulen voimakkaasti vastaan parin askeleen verran. Sitten yksi vauhtiluoksetulo, lelun tempaisen ekan ja tokan tötsän (=stopin) välissä. Vielä yksi stoppi, vähän vähennän liikettä. Luulen, että ekalla riittäisi kaksi askelta, niin täytyy toisella kerralla kokeilla yhdellä. Olen itse tosi vihaisen näköinen. Loppuun voisi ottaa vielä vauhtiluoksetulo, tällä kertaa tempaisen lelun juuri ennen stoppia. Ennakointi ei sittenkään ole hyvä idea. Olen sentään neljä vuotta treenannut tuota vauhtia, jos pilaan sen nyt kahden viikon aikana, saan taas tehdä töitä seuraavat neljä vuotta. Siihen en enää kykene. Anyway. Olen itse tosi positiivinen ja kehun sitä ihan sikana, vaikka pysähtyisi kuin laama. Ja vauhdista palkkaan ja kehun ihan sikana, vaikka tulisi kuin laama. Nyt ei saa epäonnistua!
Tämän jälkeen otetaan ruutu uudelleen. Olen tosi positiivinen ja virittelen sitä, et missä ruutu, missä ruutu. Menen vähän lähemmäs kuin tänään, mutta ei niin lähelle kuin näytöissä. Jotta loppuun tulisi onnistunut fiilis, otetaan vielä ihan perinteinen näyttöruutu ja siitä superhypermegakehut.
Ensi kerralla otan ruutua ihan ensimmäiseksi sillai, että laitan ruudun valmiiksi, niin ettei Zero näe sitä ja pallo ruutuun. Jos menee hyvin, en ota enempää, vaan ihan superhypermegakehut. Sen jälkeen otan ruudusta seuraamaan lähtöä. Ensin kävelen vain kymmenisen metriä ruudusta, sitten n. 15 jne. Palkka naksulla ja namilla, muista olla tosi positiivinen itse. Lisäksi otan tunnaria pihalla. Tää on vaikea ruudun jälkeen, joten pitää olla tosi tarkka vireen kanssa. Juotan sitä, menen vaikka pienen rundin kävellen. Jos ei muu auta, niin vaikka maahan ja rauha siinä, pakko saada vire laskemaan. Kun rauhoittunut, otan sivulle ja ne perinteiset virittelyt. Otan enemmän kuin normisetti ja hajustan ne vieraalla hajulla, jos en saa treenikaveria niin hajustan valmiiksi ennakkoon. Otan pari onnistunutta toistoa, se riittää. Jos koskee kapuloihin, en sano mitään, jos tuo väärän, en sano mitään, enkä anna palkkaa. Laitan kapulat uudelleen ja rauhoitan sitä lisää, kunnes on oikeasti rauhallinen. Jos se koskee vääriin, mutta tuo oikean, palkkaan silti. Sitten rauhoitan lisää, kunnes vire laskenut. Jos sählää toisella toistolla, huomautan vähän, otan sen takaisin, rauhoitan ja lähetän uudelleen. Jos edelleen sählää, ammun ensin koiran ja sitten itseni. Siinä tapauksessa palaan takaisin yhden kapulan etsimiseen.
Seuraavissa treeneissä luoksetuloa. Ekaksi vauhtiluoksetulo, tällä kertaa palkka kuitenkin vasta puolivälissä. Seuraavaksi stoppi, en tule vastaan kun yhden askeleen. Riippuu vähän, miten edellisen kerran meni, tietysti. Seuraavaksi suora. Sen jälkeen vielä puunkierron avulla maahanmenoa. Metallin palautus. Tunnari. Seuraamisen juoksu, palkkaa paikasta. Käännöksiä, niin että ennakoit kunnolla.
Sitä seuraavassa treenissä kokeilen maahanmenoa luoksarin yhteydessä. Jos on hyvä, otan vielä seisomisen, jos ei ole hyvä, kokeilen samaa taktiikkaa kuin seisomisessa, tulen vastaan. Vauhtiluoksetulot ennen ja jälkeen, ei välissä. Ruutu. Käännöksiä juoksussa, ennakointi!!
Eilen meni tosi huonosti kaikki liikkeet. Vaikka sen periaatteessa pitäisi osata, niin meni ihan persiilleen kaikki. Ruutua se ei löytänyt, luoksetulon stopista se ei ole ikinä kuullutkaan, vaikka tää on ollut yksi sen bravuureista ehkä. Tunnari oli aivan karmea, ihan kuin ekoissa treeneissä. Seuraaminen tökki tosi pahasti, koira ei ollut yhtään mukana. Metallin luovutus oli kauhea, samoin tunnarin. Hyppynoudosta en viitsi edes aloittaa...
Tänään menin tekemään ihan lyhyet treenit kotipihalla, nurmikolla. Laitoin ruudun pystyyn ja salaa ujutin pallon ruutuun. Voi olla, että se näki, sen verran innokkaasti se lähti. Sinisilmäisenä aattelin, että jes, on se jotakin oppinut. Otin vielä pari niitä perinteistä paikanetsimistä, ne oli ihan ok ja lennätin ite pallon. Sitten laitoin pallon ruutuun valmiiksi ja otin luoksetuloa välissä, jotta unohtaisi pallon olemassaolon.
Kun sitten otin uudelleen, se ei ensinnäkin edes vilkaissut ruutuun päin, kun valmistelin sitä, vaan kattoi päättäväisesti oikealle päin, ihan väärään suuntaan. Näytin sille kädellä suuntaan ja se katteli ihan oikein päin, mutta lähti samantien oikealle, mihin oli alunperin katsonut. Pysähtyi puoleenväliin ja tuli takaisin. Olin vaa et höpsis ja lähetin uudelleen. Sama juttu. Sanoin vähän kovemmin et ei tällaisia höpöhöpöjuttuja. Uudelleen valmistelu, katsoi jälleen aivan muualle, ihan kuin ei olisi ikinä ruutu-sanaa kuullutkaan. Ei lähtenyt enää ekalla käskyllä. Toisella lähti 10 metrin päähän ja pysähtyi. Päätin, että minähän en alennu näyttämään sille ruutua, olen ihan satavarma, että se tasan tarkkaan tietää mitä tahdon, estittää vaan viatonta ja epävarmaa pientä koiraparkaa.
Kolmannella käskyllä se vihdoin lähti ja meni tosi hienosti oikeaan paikkaan, oli todella hieno, juuri kuin pitääkin. Palkkaus meni kuitenkin ihan pieleen, koska se ei taas tajunnut, kun sanoin että jes, pallo, missä pallo, jess... Katto vaan hämillään ja pyöri. Lopulta kuitenkin älysi tarkistaa maasta ja löysi pallon. Tää ei nyt vaan oikein vastaa mun näkemystä palkasta. Mikä palkka se sellainen on, kun koira ensin mielestään tekee oikein ja mä oon ihan et jes ja sit se menee täysin lukkoon ja epävarmaks, et mitä toi nyt huutaa et jes (=mun merkkisana palkalle, funktio vähän niinku naksulla) ja sit ei kuitenkaan tuu palkkaa ja sit pitää viel tehdä töitä saadakseen palkan.
Muuten toi idea on ihan hyvä, et palkka tavallaan tulee ruudusta positiivisena yllätyksenä, mutta toi positiivinen yllätys menee vähän pieleen, kun koira on eka ihan et mitä ihmettä eiks mitää palkkaa tuukaan. Se on ehtinyt jo unohtaa, mitä ollaan tekemässä siin vaiheessa kun löytää palkan. Samoin huomasin tossa aikaisemmin, kun otin sillai et pallo oli mulla, et se rupes etsimään palloa ja laittoi täysin korvat lukkoon mun käskyille. Se on erittäin huono juttu. Mieluummin sit, et se ei ihan täysillä sinne ruutuun menekään...
Oikotietä onneen ei ole...
Huomasin sen edelleen tossa luoketulossa. Eilenhän päädyttiin siihen, että Zerolla on se ongelma, että se ei osaa pysähtyä, kun matka on tarpeeksi pitkä. Edelleen tultiin siihen tulokseen, että koska kisat on niin lähellä, on parasta treenata paljon tuota pysähdystä, vaikka se vähän rupeaa ennakoimaan. Tärkeämpi on saada se nyt vaan pysähtymään käskystä, ihan sama jos rupeaa ennakoimaan.
Noh, mä ajattelin et ok, pieni ennakoiminen on asia, jonka kanssa voin ehkä elää näin lyhyessä aikataulussa....
... taisin olla väärässä...
... nimittäin Zeron versio ennakoimisesta on se, että se ei enää hievahdakaan...
... ei oikein toivottua sekään. Lisäksi kun ottaa huomioon, että olen vähän suunnitellut, että meidän kisaura jatkuisi myös näiden kisojen jälkeen, niin tämä ei oikein toimi. En haluu opettaa koko liikettä kuukauden päästä alusta asti uudelleen vaan sen takia, kun piti päästä kisoihin saamaan hyvä tulos.
Otin aika pitkän matkan päästä, noin 40 askelta. Todellakin Zero ei edes hidastanut, vaikka aikaisemmin puunkierrossa pysähtyi todella nätisti. Otin uudelleen, sama juttu. (Oikeastaan ihan typerää, mähän tiesin, ettei se tuu pysähtymään. Tyhmä, tyhmä, tyhmä minä) Kokeilin jälleen käskyllä, sama juttu, vaikka karjuin niin, että koko kortteli tärisi. Lopulta mä vajaaälyinen idiootti tajusin tehdä sen, mitä olisi jo alunperin pitänyt tehdä, nimittäin antaa ihan liioiteltu käsimerkki, sillai et tulen vastaan useamman askeleen tosi uhkaavan näköisenä. Ja kas, kas, Zero pysähtyi kuin seinään! En muista huusinko vai ei, luulen että ei. Totta kai olisi pitänyt jättää tähän, mutta päätin niin monen epäonnistuneen jälkeen ottaa vielä. Zero tuli käskystä noin viisi metriä kävellen ja pysähtyi. Huusin, se käveli hitaasti muutaman askeleen ja pysähtyi taas. Huusin jälleen, pysähtyi taas vähän matkan päästä. Olin ihan et hei, ei tollasta höpöhöpö. Toinen kerta, sama juttu. Kolmannella kerralla otin palkan esiin heti ensiaskeleista ja kehuin. Tuli ihan hirmuista vauhtia.
Eli, oikotietä onneen ei ole. Pysähdystä ei saa onnistumaan vauhdin kustannuksella, koska koko liike lässähtää siihen.
Lisäksi päivän opetukset ovat A. Unohda ex-tempore tokoilut. B. Väsyneenä unohda treenaaminen C. Vittuuntuneena unohda treenaaminen D. ÄLÄ IKINÄ MENE TREENAAMAAN ILMAN SUUNNITELMAA!!!! E. Suunnittele, suunnittele, suunnittele treenit etukäteen!
Eli.
Liikkeet, jotka on ok: Istuminen. Paikallaolo
Liikkeet, jotka menettelee: seuraaminen, kaukot
Liikkeet, joissa vähän parannettavaa: hyppynouto, metalli
Liikkeet, joissa paljon parannettavaa: tunnari
Liikkeet, jotka ei toimi: ruutu, luoksetulo
Spesifisemmin:
OK: perusseuraaminen
Menettelee: hyppynoudon haku, luoksetulon loppu.
Vähän parannettavaa: Hyppynoudon palautus, käännökset, juoksu, luoksetulon vauhti, maahanmeno
Paljon parannettavaa: metallin palautus, tunnarin palautus, tunnarin etsiminen
EI: ruudun paikka, ruudusta seuraamaan, luoksetulon stoppi,
Huomenna voisin motivaationkohotukseksi ottaa pari vauhtiruutua ihan perinteisesti, että näkee pallon. Sitten laitan pallon ruutuun ja otan vauhtiluoksetulon, sillai, et tempaisen lelun esiin heti kahden askeleen jälkeen. Sen jälkeen stopin, niin, että tulen voimakkaasti vastaan parin askeleen verran. Sitten yksi vauhtiluoksetulo, lelun tempaisen ekan ja tokan tötsän (=stopin) välissä. Vielä yksi stoppi, vähän vähennän liikettä. Luulen, että ekalla riittäisi kaksi askelta, niin täytyy toisella kerralla kokeilla yhdellä. Olen itse tosi vihaisen näköinen. Loppuun voisi ottaa vielä vauhtiluoksetulo, tällä kertaa tempaisen lelun juuri ennen stoppia. Ennakointi ei sittenkään ole hyvä idea. Olen sentään neljä vuotta treenannut tuota vauhtia, jos pilaan sen nyt kahden viikon aikana, saan taas tehdä töitä seuraavat neljä vuotta. Siihen en enää kykene. Anyway. Olen itse tosi positiivinen ja kehun sitä ihan sikana, vaikka pysähtyisi kuin laama. Ja vauhdista palkkaan ja kehun ihan sikana, vaikka tulisi kuin laama. Nyt ei saa epäonnistua!
Tämän jälkeen otetaan ruutu uudelleen. Olen tosi positiivinen ja virittelen sitä, et missä ruutu, missä ruutu. Menen vähän lähemmäs kuin tänään, mutta ei niin lähelle kuin näytöissä. Jotta loppuun tulisi onnistunut fiilis, otetaan vielä ihan perinteinen näyttöruutu ja siitä superhypermegakehut.
Ensi kerralla otan ruutua ihan ensimmäiseksi sillai, että laitan ruudun valmiiksi, niin ettei Zero näe sitä ja pallo ruutuun. Jos menee hyvin, en ota enempää, vaan ihan superhypermegakehut. Sen jälkeen otan ruudusta seuraamaan lähtöä. Ensin kävelen vain kymmenisen metriä ruudusta, sitten n. 15 jne. Palkka naksulla ja namilla, muista olla tosi positiivinen itse. Lisäksi otan tunnaria pihalla. Tää on vaikea ruudun jälkeen, joten pitää olla tosi tarkka vireen kanssa. Juotan sitä, menen vaikka pienen rundin kävellen. Jos ei muu auta, niin vaikka maahan ja rauha siinä, pakko saada vire laskemaan. Kun rauhoittunut, otan sivulle ja ne perinteiset virittelyt. Otan enemmän kuin normisetti ja hajustan ne vieraalla hajulla, jos en saa treenikaveria niin hajustan valmiiksi ennakkoon. Otan pari onnistunutta toistoa, se riittää. Jos koskee kapuloihin, en sano mitään, jos tuo väärän, en sano mitään, enkä anna palkkaa. Laitan kapulat uudelleen ja rauhoitan sitä lisää, kunnes on oikeasti rauhallinen. Jos se koskee vääriin, mutta tuo oikean, palkkaan silti. Sitten rauhoitan lisää, kunnes vire laskenut. Jos sählää toisella toistolla, huomautan vähän, otan sen takaisin, rauhoitan ja lähetän uudelleen. Jos edelleen sählää, ammun ensin koiran ja sitten itseni. Siinä tapauksessa palaan takaisin yhden kapulan etsimiseen.
Seuraavissa treeneissä luoksetuloa. Ekaksi vauhtiluoksetulo, tällä kertaa palkka kuitenkin vasta puolivälissä. Seuraavaksi stoppi, en tule vastaan kun yhden askeleen. Riippuu vähän, miten edellisen kerran meni, tietysti. Seuraavaksi suora. Sen jälkeen vielä puunkierron avulla maahanmenoa. Metallin palautus. Tunnari. Seuraamisen juoksu, palkkaa paikasta. Käännöksiä, niin että ennakoit kunnolla.
Sitä seuraavassa treenissä kokeilen maahanmenoa luoksarin yhteydessä. Jos on hyvä, otan vielä seisomisen, jos ei ole hyvä, kokeilen samaa taktiikkaa kuin seisomisessa, tulen vastaan. Vauhtiluoksetulot ennen ja jälkeen, ei välissä. Ruutu. Käännöksiä juoksussa, ennakointi!!
Kommentit
Lähetä kommentti