sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Possuhakua

Aaah, en kestä! Missä kulkee kovan koulutuksen ja pahoinpitelyn raja? Vai olenko pehmo, kun en pysty katsomaan, miten toinen kohtelee koiraansa? Olenko nössö, kun en uskalla puuttua asiaan, vai onko mulla liikaa itsesuojeluvaistoa?? En haluaisi joutua jatkuvasti todistamaan tällaista!!!

Joo, oltiin taas treenaamassa hakua toisen porukan kaa.  Otettiin sen takia vain ilmaisua. Oikeastaan hyväkin, sillä viimeksi ei ehditty omissa treeneissä.

Olin ilmeisesti (taas) antanu epäselvät ohjeet, joten ihmiset meni valmiiks piiloon, mut ei haitannu yhtään Zeroa, ukot eivät sitä paitsi olleet oikeasti piilossa, joten löysi ne hyvin. Miten sattuu, että aina tämän porukan kaa menee treenit ihan eri lailla kuin olen suunnitellu?!

No, ihan hyvin meni kuitenkin treenit. Otin neljä ukkoa, kaikki siinä 30-40 metrissä, etäisyydellä ei mielestäni ollut niin väliä, tärkeämpää oli nyt se, että Zero ei näe mua ottaessaan rullan. Vähäsen meinasi taas possuilla, karkasi pari kertaa kauemmas ukosta, kolmannella ukolla jopa pudotti rullan, meni kauemmas, otti sen sitten uudestaan ukon heilutettua sitä. Matkalla mun luo se tiputti sen uudelleen, mutta poimi sen saman tien maasta. Ihme sähläämistä :o Meillä oli tällä kertaa radiopuhelimet, jotka auttoivatkin tosi paljon, saatoin huutaa sitä juuri oikeaan aikaan. Silti ei mennyt niin hyvin kuin olin kuvitellut. Ekalla taisin huutaa liian aikaisin, kun radiopuhelin rätisi, enkä saanu selkoo mitä sielt kuului.

Jotenkin musta tuntuu, että Zero tietää tasan tarkkaan, mitä pitäisi tehdä, se vaan haluaa taas porsastella. Mur. Hankalaksi tilanteen tekee se, etten voi puuttua sen tekemisiin näkemättä sitä. Ja kun se on näkösällä, nii se toimii oikein hienosti. Näytölle lähtö ei taas meinannut onnistua, ekat kaksi oli oikein hyvät, kolmannella jouduin toistaa käskyn ja neljännellä ei meinannut lähteä. Häädin sen sinne ja menihän se lopulta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti