perjantai 8. helmikuuta 2013

Keski-Jokiniemen tempputassut ry

Mitään ei oo tapahtunut Jokiniemessä... 


Maanantai meni hieman krapulaisissa merkeissä... 


... hieman vetämätön pieni koira... 


... viikon kovin sana on ollut nakit ja uusi naksutin... 


"jos mä vähän noudan ne tällai näin?"


"Aa, mun piti mennä maahan niiden päälle?"


"Oho, mihin ne hävisi?"

Aika nopeasti se piristyi, jo leikkausta seuraavana päivänä se oli oma pirteä itsensä, eikä voinut ymmärtää kaulassa roikkuvaa satelliittivastaanotinta. Pönttö hajosi jo heti kättelyssä, kun Zerppanen rysäytti päin ulko-ovea hakiessani sen kotiin. Aavistuksen kipeä se oli yöllä ja seuraavana päivänä vielä, mutta nyt muutaman päivän päästä se ei näytä enää kipeältä. Turvotusta ja mustelmia on aika paljon, sitä täytyy seurata. Jostain syystä se nyt tänään nuoli kovasti etujalkaansa, jossa kanyyli oli ollut... 

Temppukoulu pääsi taas vauhtiin. Vahvistin eteentulemisen paikkaa, mikä on tosin aivan mahdotonta. Se ei vaan kertakaikkiaan tajua. Se istuu jatkuvasti vinoon ja tökkii nenällään mun - no just sitä. Onneksi en ole mies. Se ei millään ymmärrä korjata paikkaa. Se vaan nousee ja lähtee huitelemaan. Täytyy hieman miettiä tätä liikettä, miten saan sen pilkottua viel enemmän palasiksi. Haluaisin, että se oppisi liikuttamaan takapuoltaan ja näin tarjoamaan eri paikkoja mun edessä. 

Emmi opetti sille teurastamolla pään maahan pistämistä. Tätä vahvistin lisää ja hyvin muistaa. Oon ruvennu jopa pohtimaan, olisiko ihan tuhoon tuomittu ajatus opettaa paikallaolo näin. Tosin se vaatisi täysin uutta käskyä koko maahanmenolle... 

Viimeisin temppu on tarkkuusesineen ilmaisu. Tarkoitus olisi opettaa sitä menemään maahan esineen päälle. En halua, että sille käy sama juttu, kuin eräälle nimeltämainitsemattomalle nuorelle bc-neidolle, joka imaisi napin sisuksiinsa ja oksensi sen kuukauden päästä meikäläisen sohvalle :) Syksyllä Zero ei tajunnut ollenkaan maahanmenon ja esineen välistä yhteyttä, joten etenin nyt toisinpäin. Laitoin Zerpan maahan, esineen tassujen väliin ja palkkasin nenäkosketuksesta. Siitä se nopeasti tajusi mistä on kyse. Nyt vaan vahvistan tuota. Jos se ymmärtää asian helposti, voisin sittenkin vielä harkita jäljen esineiden ilmaisua näinpäin. Tajusin just, että nythän on mikä loistavin aika treenata jäljen ilmaisu kuntoon! 


Tässä on muuten mun uusi lemmikki! Eiks oo söpö? Se on ihan Simon näköinen, joten ristin sen Simoksi. Tosin en tiedä, minkä näköisiä Simot ovat. Se oli vaan sellainen inspiraatio :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti