Poikki, pinoon ja säpäleiksi!

Yritys oli hyvä, lopputulos tulitikkuja ja ajatus nyttemmin haudattu. 

Tarkoitus oli kokeilla jäljen keppien ilmaisua. Halusin vielä kerran kokeilla noutamista, koska tuo nouto tuntuu olevan sille sata kertaa luontaisempi tapa ilmaista kuin maahanmeno. No, selvisi sitten sekin asia. Koko keppien ideakin on toki epäselvä, mut tää nouto ei oikein toimi, sen mielestä keppi on maailman parasta herkkua ja niistä on kivaa tehdä muurahaisille polttopuita. Jotenkin se ei miellä näitä samalla tavalla noutokapuloiksi, vaan metsästä löytyvät kepit saa syödä. Joutuisin tekemään hullun työn, jotta saisin sen olemaan rikkomatta jälkiesineitä, eikä mul oo tässä vaiheessa kärsivällisyyttä tähän. 

Mä en vaan oikein tiedä, miten mä tätä asiaa lähestyisin. Se ei toimi niin, et opettelen vaan ilmaisun kuntoon ja sit laitan kepit jäljelle, koska se ei osaa tehdä kahta asiaa yhtaikaa. Sit se tekee vaan jälkee eikä noteeraa keppejä. Kokeilin tätä monta kertaa viime vuonna, se aina teki joko esineruutua tai sit pelkkää jälkeä. Sit mä tajusin vähän aikaa sitten, et erikoisjäljellä esineet on käyttöesineitä. Mietinkin, voisiko asiaa lähestyä tätä kautta. Mä luulen, et joku lapanen, sukka tms. jäljellä voisi merkitä Zerpalle enemmän kuin joku keppi, joka on samannäköinen kuin tuhat muutakin keppiä metsässä... 

Onneksi mul on vielä hetki aikaa miettiä asiaa. Silläaikaa mä opetan sen maahanmenon. 

Paukkuja otin kans. Tää on nyt vähän huono juttu, kun se on jotenkin nyt yhdistänyt metsälenkit yleisesti paukkuihin. Se huolestuu jo alkumetreillä, vaikken mitään tekis ku kävelisin. Se ei meinaa ollenkaan päästää mua silmistään ja on selkeesti huolestuneen oloinen. Kävelin sit aika pitkän matkan, et se pikkuisen näytti vapautuneemmalta ja meni oiiikein kauas, ni sit mä pamautin, yritin viel vaimentaa ääntä lumessa, mut ei oikein onnistunut, lumi vaan muuttui mustaksi :D 

On taas sellai fiilis, etten mä ikinä saa noita paukkuja kuntoon. Ja alkaa oikeasti tuntuu, etten tule ikinä saamaan sitä pelkoa pois siitä. Se vielä onnistuisi, että saan sen pysymään hallinnassa, mikä onkin ehkä pääasia kokeita ajatellen. Muutaman kokeen voisin näin käydäkin, mutta pidemmän päälle tää ei ole reilua koiraa kohti, eikä tule toimimaan enää, kun se oppii pelkäämään koetilannetta. Se on vaan niin syvällä se pelko, että se aina yhdistää toiminnan paukkuihin, sama kuinka kivaa se toiminta on. Luulen, et se ei missään tilanteessa oppisi yhdistämään paukut johonkin kivaan, vaan aina käy niin, että kiva juttu muuttuu pelottavaksi. Luulen nyt, et jopa aksa voisi kärsiä siitä... 

Eilen tokoa med Emmi&Emma

Zerppaeläin teki paikallamakuuta ja -istumista. Molemmissa piippasi, ilmeisesti vieressä aksaava koira oli liikaa. En puuttunut asiaan, koska tiesin, etten saa sitä hiljaiseksi edes hirttämällä. Täytyy vaan entistä enemmän kiinnittää huomiota vireeseen, että se on mahdollisimman rauhallinen. Tää on vaan perseestä tällainen, koska ääntelystä todellakin menee pisteitä... 

Metallihyppynoutoa seuraavaksi. Matolla esine pomppaa hulluna ja Zerppaeläin oikaisi oikein reilusti kaksikin kertaa. Täytyy selkeästi muistutella näitä vinoja heittoja. Kapulaa piti hyvin, tää hyppy on kyl hyvä juttu! 

Ruutua tehtiin voittaja-mallisena. Pysäytin jälleen kerran liian eteen, mut stoppi oli tosi hyvä. Rupesin taas miettii sitä, mitä oikeastaan haluan ruudulta. Mä vihaan sitä, kun koira seilaa ympäriämpäri ruutua ja pyörii ja hyörii hulluna. Mun mielestä koiran pitäisi pommittaa vaan sitä oikeaa paikkaa ja sillä sipuli. Mut koirahan ei saa itse pysähtyä, joten vaikka koira osais oikean paikan, niin mun täytyisi joka tapauksessa osata ajoittaa käsky oikein, jotta ei näyttäisi siltä, että koira pysähtyy ilman käskyä. Tää taas on ristiriidassa sen kaa, että mä en hahmota paikkaa... Viime syksynähän mä palkkasin usein just siitä, et se korjaa ja nimenomaan siinä vaiheessa, kun se on liikkeessä. Nyt oon taas usein sortunut siihen, et mä naksutan sitä et se seisoo. Hyvältä idealta kuulostaa se, et kuvittelee ruudun sisään toisen pienemmän ruudun, josta koiruutta palkkaa. Mä oon ehkä ollut turhan natsi sen paikan suhteen, vaik oikeestihan sillä paikalla ei loppupelissä oo tuon taivaallisen merkitystä, kunhan koko nisäkäs on ruudun sisällä... 

Tunnaria tehtiin ihan perusmuodostelmassa. Oli tosi hyvä, ei lääppinyt ja oli selkeästi itsevarmempi. Hyvä huomio oli tuo luovutus. Mä en koskaan ikinä ota sitä luovutusta. Yllätys ei sit ollutkaan suuri, kun se räkäisi kapulan mun jalkoihin... Nyt pitää ottaa luovutus mukaan kans, tää tällainen peli ei vetele. 

Kaukoissa vahvistin erityisesti sitä ekaa vaihtoa. Kuunteli ihan hyvin. I-S-M oli taas vaikea, jää aina seisomaan lytyssä, eikä pääse maahan siitä. Lisäksi M-I jäävät helposti vajaiksi, MUR! Ei ennakoinut eikä sikaillut. 

Seuraamisen pakitusta hinkattiin lopuksi urakalla. Peilin edessä pelleillessä huomasin et perusasennot on 70-prosenttisesti vinossa. Jes. Tätä mä just kaipasinkin. Saatiin väitellä asiasta olan takaa, eikä sopua oikein syntynyt. Täytynee mennä joku päivä käymään kierrätyskeskuksessa kotiuttamassa joku iso ruma seinäpeili :P Pakittaminen seinää vasten meni hyvin, mut sit vapaana meinaa aina kääntyä minusta poispäin. Aattelin et ehkä toimisi parhaiten se, et mä vaan pakitan ja naksutan oikeeta paikaaa - samalla periaatteella kuin etuperin kävelykin. Tää tosin vaatii vähän enemmän tilaa kuin Hoasin pienkaksio, joten tätä täytyy tehdä sit hallilla. Mut luulen, et tää toimis paremmin kuin seinän halaaminen... 

Tekis mieli runoilla vielä lisää kaikkea, koska blogin päivittäminen on mitä parhain tapa vältellä tenttiin lukemista xD