Ohjaa, älä oleta! - eli aksakisat Hki 1.4.13
Nollat jäivät vielä odottelemaan itseään, mutta ihan hyvä fiilis jäi ja kauhea hinku treenaamaan ja kisaamaan...
Zerpalle on tuntunut löytyneen ihan uusi vaihde, kun se tuntui kaahaavan tuhatta ja sataa, mä olin kyl aivan kusessa sen kaa. Ohjaus oli jatkuvasti myöhässä ja jouduin usempaan otteeseen turvautumaan ex-tempore ohjaukseen.
Eka rata oli kiva, sujuva rata, Arton käsialaa. Mut voi että, mitä kamalaa räpellystä! Ihan hävetti radan lopuksi. Ekan virheen jälkeen tuli taas samanlainen olo, kuin silloin muutama vuosi sitten, en jaksanu enää keskittyä rataan ja tehtiin ihan typerii juttuja. Kamalasti kieltoja joka paikassa, kun en keskittynyt ohjaamiseen. MURRRR, tuhma TUHMA minä!!
Tokalla radalla sain sopivan raivon päälle ja ohjasin paljon päättäväisemmin. Emmi uhkasi ryöstää Zerpan vikalle radalle, jos en keskity kunnolla, ni johan rupes ohjaus löytymään! Näköjään mä oon vähän itsepäisempi tapaus, johon tarvii käyttää kovia keinoja :D Keinulta tuhma pallokorva karkasi ja mä en ehtinyt kepeille ajoissa. Keppikulma oli hankala ja ajattelin vetäistä sen siitä sillai näpsäkästi. Ehkä olisi toiminut paremmin, jos olisin vaan antanut mennä itsekseen... Joku hyppy jäi välistä, kun taas oletin, enkä ohjannut. Tuloksena tais olla kymppi (olis pitäny kyl lisäksi antaa virhe keinulta...)
Vika rata oli hyppäri, tosi haastava ykkösten radaksi. Mulla ei ollut MITÄÄN hajua, miten ohjaisin, oli usempikin hankala kohta. Kepeille oli yli 90° avokulma, sinne tultiin putken ja pituuden kautta, ei mitään toivoa, että olisin ehtinyt juosta sinne, eikä Zerppa todellakaan mitään sellaista osaa hakea. Pikkasen olin epätoivoinen. Suunnittelin jotai epätoivoista kömpelöö valssi-poispäinkäännös-säätämis-pyörähdystä, joka sit tosin kosahti siihen, et Zerppa juoksi miljoonaa potenssiin tuhat ja mä olin kuin pieni limainen kotilo myöhässä. Loppuun olin hienosti suunnitellut valsseja, mut sanoin hupsista vaan, kun huomasin et se tulee jo. Vaihdoin suunnitelmat sit nopsaan ja leikkasin takana. Olin ihan varma, et takaaleikkaus muurille olisi huono idea, mut mitä vielä, hyvin se onnistui. Joku rima tippui, kun mä "unohdin" ohjata. Tää oli radoista ehkä paras, aika hyvin sain taisteltua loppuun asti, vaikka haastetta riitti :)
Radat vaan parani, kun haastetta tuli lisää, mä selkeesti tarvitsen vaikeita ratoja, jotta mä keskittyisin kunnolla. Täytyy äkkiä päästä sinne kolmosluokkaan :) Tavoite näille kisoille oli, et ei tulis yhtään kieltää, noh, ei ihan toteutunut. Kieltoja tuli aika paljonkin. Kepit täytyy nyt kans saada kuntoon, jotta Zero osaisi hakea niitä joka kulmasta. Hyvin ne on nyt treeneis toiminut, mut nää tällaiset haastavat kulmat kovasta vauhdista on viel turhan hankalat. Ohjelmaan täytyy lisätä nyt myös juoksu, ihan oikeesti, tästä ei tuu muuten mitään! Joka radan jälkeen olin ihan henkihieverissä, ku ei meinaa henki kulkea. Säälittävää tää tällainen!
Zerpalle on tuntunut löytyneen ihan uusi vaihde, kun se tuntui kaahaavan tuhatta ja sataa, mä olin kyl aivan kusessa sen kaa. Ohjaus oli jatkuvasti myöhässä ja jouduin usempaan otteeseen turvautumaan ex-tempore ohjaukseen.
Eka rata oli kiva, sujuva rata, Arton käsialaa. Mut voi että, mitä kamalaa räpellystä! Ihan hävetti radan lopuksi. Ekan virheen jälkeen tuli taas samanlainen olo, kuin silloin muutama vuosi sitten, en jaksanu enää keskittyä rataan ja tehtiin ihan typerii juttuja. Kamalasti kieltoja joka paikassa, kun en keskittynyt ohjaamiseen. MURRRR, tuhma TUHMA minä!!
Tokalla radalla sain sopivan raivon päälle ja ohjasin paljon päättäväisemmin. Emmi uhkasi ryöstää Zerpan vikalle radalle, jos en keskity kunnolla, ni johan rupes ohjaus löytymään! Näköjään mä oon vähän itsepäisempi tapaus, johon tarvii käyttää kovia keinoja :D Keinulta tuhma pallokorva karkasi ja mä en ehtinyt kepeille ajoissa. Keppikulma oli hankala ja ajattelin vetäistä sen siitä sillai näpsäkästi. Ehkä olisi toiminut paremmin, jos olisin vaan antanut mennä itsekseen... Joku hyppy jäi välistä, kun taas oletin, enkä ohjannut. Tuloksena tais olla kymppi (olis pitäny kyl lisäksi antaa virhe keinulta...)
Vika rata oli hyppäri, tosi haastava ykkösten radaksi. Mulla ei ollut MITÄÄN hajua, miten ohjaisin, oli usempikin hankala kohta. Kepeille oli yli 90° avokulma, sinne tultiin putken ja pituuden kautta, ei mitään toivoa, että olisin ehtinyt juosta sinne, eikä Zerppa todellakaan mitään sellaista osaa hakea. Pikkasen olin epätoivoinen. Suunnittelin jotai epätoivoista kömpelöö valssi-poispäinkäännös-säätämis-pyörähdystä, joka sit tosin kosahti siihen, et Zerppa juoksi miljoonaa potenssiin tuhat ja mä olin kuin pieni limainen kotilo myöhässä. Loppuun olin hienosti suunnitellut valsseja, mut sanoin hupsista vaan, kun huomasin et se tulee jo. Vaihdoin suunnitelmat sit nopsaan ja leikkasin takana. Olin ihan varma, et takaaleikkaus muurille olisi huono idea, mut mitä vielä, hyvin se onnistui. Joku rima tippui, kun mä "unohdin" ohjata. Tää oli radoista ehkä paras, aika hyvin sain taisteltua loppuun asti, vaikka haastetta riitti :)
Radat vaan parani, kun haastetta tuli lisää, mä selkeesti tarvitsen vaikeita ratoja, jotta mä keskittyisin kunnolla. Täytyy äkkiä päästä sinne kolmosluokkaan :) Tavoite näille kisoille oli, et ei tulis yhtään kieltää, noh, ei ihan toteutunut. Kieltoja tuli aika paljonkin. Kepit täytyy nyt kans saada kuntoon, jotta Zero osaisi hakea niitä joka kulmasta. Hyvin ne on nyt treeneis toiminut, mut nää tällaiset haastavat kulmat kovasta vauhdista on viel turhan hankalat. Ohjelmaan täytyy lisätä nyt myös juoksu, ihan oikeesti, tästä ei tuu muuten mitään! Joka radan jälkeen olin ihan henkihieverissä, ku ei meinaa henki kulkea. Säälittävää tää tällainen!
Kommentit
Lähetä kommentti