Tarvitsen uuden koiran -päivä
Kiss my big, fat, hairy butt - sanoi Zero, kun emäntä sille jäljen talloi...
Voi elämä mitä säätöä! Mä oon aina kuvitellut, että Zero tykkää jäljestämisestä! No eipä näköjään... Jälki kulki osittain pellolla ja osittain metsässä. Se oli noin 400 metriä pitkä, muutama kulma ja laitoin sille neljä kissanruokapurkkia, jotta tyyppi oppisi, että jäljellä voi olla asioita. Nameja oli alussa yhtä paljon kuin normaalisti, eli säännöllisen epäsäännöllisesti 1-4 askeleen välein. Lopussa ne hieman loppui, ni harveni ehkä vikan 50 metrin kohdalla.
Lähetin jäljelle noin parin metrin päästä, jo siinä vaiheessa Zero oli ihan pihalla ja haisteli tuulta jne. Menin lähemmäs lähettää, se meni ohi ja pyöri ja hyöri siellä. Lopulta aloitettiin suoraan jäljen päältä. Vähän matkaa meni hienosti, kohta kuitenkin taas nousi pää ja zero laski pilviä taivaalta. Hetken päästä taas jatkoio vähän matkaa ja eka purkki löytyikin.
Purkkiin Zero reagoi hyvin, se pysähtyi haistelemaan ja käskin maahan. Meni vinoon, mut menipä kuitenkin. Jes, hyvä et sain jonkinlaisen reaktion aikaiseksi! Jäljesti taas hetken matkaa hyvin, mut sit taas nosti päätä ja oli ihan pihalla. Ei millään halunnut jatkaa, oli just sen näköinen et mene sä nainen vaan yksikses keräämään haisevat nappulas. Lopulta mä sain tarpeekseni ja sanoin sille hyvin tiukkaan sävyyn, että nyt sä muuten jäljestät. Hetki meni taas hyvin, jälki kääntyi metsään ja kohta taas oltiin eksyksissä.
Hukkasin yhden merkin ja toinen purkki jäi nostamatta. Aloitettiin taas jälki vähän ennen kolmatta purkkia, mutta Zerppa vaan ihaili muurahaisia, laski kuusenneulasia ja aina välillä esitti muka jäljestävänsä. Todella ärsyttävää. Sit mä sanoin sille, että nyt sä joko jäljestät tai itket tai jäljestät. Zerppa oli sen näköinen et ei vois vähempää kiinnostaa. Vähän matkaa meni hyvin ja kolmas purkki löytyi, sen jälkeen taas yhtä säätöä. Lopulle saatiin ehkä 20 metriä hienoa jäljestystä ja vika purkki löytyi.
Pikkasen nous savu korvista jäljen jälkeen. Jotain mitä en voi yhtään sietää on just tällainen välinpitämättömyys ja laiskuus, mä kiipeän seinille, kun mä nään tällaista! Jotain treeneistä voi kertoa se, että eksyin tendingien pentusivuille heti metsästä tultuani. Hupsista.
Ennen jälkeä olin tehnyt esineruutua sellaiseen epämääräiseen hämähäkkimetsä-suo -tyyppiseen ratkaisuun. Noin 40 metriä syvä ja 15 metriä leveä kaistale. Ekan esineen vein yksinään, kaksi seuraavaa samaan aikaan. Kaikki melkein takalinjan tuntumassa. Esineet nousi hyvin, tosin alussa se jäi kauheasti pyörimään etualalle, täytyy selkeästi treenata kauempaisia esineitä. Jaksoi kuitenkin hyvin etsiä ja oli joka kerta yhtä riemastuneen näköinen, kun esineet löytyivät :)
Katsokaa, mitä helmiä löytyi äidin kameralta toissavuodelta:
Voi elämä mitä säätöä! Mä oon aina kuvitellut, että Zero tykkää jäljestämisestä! No eipä näköjään... Jälki kulki osittain pellolla ja osittain metsässä. Se oli noin 400 metriä pitkä, muutama kulma ja laitoin sille neljä kissanruokapurkkia, jotta tyyppi oppisi, että jäljellä voi olla asioita. Nameja oli alussa yhtä paljon kuin normaalisti, eli säännöllisen epäsäännöllisesti 1-4 askeleen välein. Lopussa ne hieman loppui, ni harveni ehkä vikan 50 metrin kohdalla.
Lähetin jäljelle noin parin metrin päästä, jo siinä vaiheessa Zero oli ihan pihalla ja haisteli tuulta jne. Menin lähemmäs lähettää, se meni ohi ja pyöri ja hyöri siellä. Lopulta aloitettiin suoraan jäljen päältä. Vähän matkaa meni hienosti, kohta kuitenkin taas nousi pää ja zero laski pilviä taivaalta. Hetken päästä taas jatkoio vähän matkaa ja eka purkki löytyikin.
Purkkiin Zero reagoi hyvin, se pysähtyi haistelemaan ja käskin maahan. Meni vinoon, mut menipä kuitenkin. Jes, hyvä et sain jonkinlaisen reaktion aikaiseksi! Jäljesti taas hetken matkaa hyvin, mut sit taas nosti päätä ja oli ihan pihalla. Ei millään halunnut jatkaa, oli just sen näköinen et mene sä nainen vaan yksikses keräämään haisevat nappulas. Lopulta mä sain tarpeekseni ja sanoin sille hyvin tiukkaan sävyyn, että nyt sä muuten jäljestät. Hetki meni taas hyvin, jälki kääntyi metsään ja kohta taas oltiin eksyksissä.
Hukkasin yhden merkin ja toinen purkki jäi nostamatta. Aloitettiin taas jälki vähän ennen kolmatta purkkia, mutta Zerppa vaan ihaili muurahaisia, laski kuusenneulasia ja aina välillä esitti muka jäljestävänsä. Todella ärsyttävää. Sit mä sanoin sille, että nyt sä joko jäljestät tai itket tai jäljestät. Zerppa oli sen näköinen et ei vois vähempää kiinnostaa. Vähän matkaa meni hyvin ja kolmas purkki löytyi, sen jälkeen taas yhtä säätöä. Lopulle saatiin ehkä 20 metriä hienoa jäljestystä ja vika purkki löytyi.
Pikkasen nous savu korvista jäljen jälkeen. Jotain mitä en voi yhtään sietää on just tällainen välinpitämättömyys ja laiskuus, mä kiipeän seinille, kun mä nään tällaista! Jotain treeneistä voi kertoa se, että eksyin tendingien pentusivuille heti metsästä tultuani. Hupsista.
Ennen jälkeä olin tehnyt esineruutua sellaiseen epämääräiseen hämähäkkimetsä-suo -tyyppiseen ratkaisuun. Noin 40 metriä syvä ja 15 metriä leveä kaistale. Ekan esineen vein yksinään, kaksi seuraavaa samaan aikaan. Kaikki melkein takalinjan tuntumassa. Esineet nousi hyvin, tosin alussa se jäi kauheasti pyörimään etualalle, täytyy selkeästi treenata kauempaisia esineitä. Jaksoi kuitenkin hyvin etsiä ja oli joka kerta yhtä riemastuneen näköinen, kun esineet löytyivät :)
Katsokaa, mitä helmiä löytyi äidin kameralta toissavuodelta:
Kommentit
Lähetä kommentti