Ja niin vaipuu tokomasennus unholaan!
Olipas ihan supertreenit Elinan kanssa! Sain hurjasti uusia ideoita treenaamiseen ja uutta uskoa siihen ykkösmetsästykseen.
Tunnari
Elina halus vähän testata, miten hyvin Zero osaa tunnarin. Laitettiin tunnarikapuloiden ja oman sekaan noutokapula. Zero haisteli sen, mietti ja toi sit oman kapulan. Se selkeesti on ymmärtänyt jutun juonen, että pitää tuoda se pieni palikka, joka haisee mammalle eikä tuo mitä tahansa. Tää oli aika mielenkiintoinen kokeilu, en olisi tajunnut sekoitella näitä!
Seuraavaksi tehtiin ihan vaaaaaltava ympyrä, läpimitta varmaan joku 1.5 metriä ja kapuloita n. 15 sentin välein. Tää oli todella hyvä! Idea on, että koira oppii kiertämään ympyrää tarkasti ja järjestelmällisesti. Nimenomaan tuota järjestelmällisyyttä Elina painotti, siinä piilee oikeastaan koko tunnarin ydin ja monet sählää just tossa, että ne ei malta huolellisesti tutkia jokaista palikkaa. Mäkin olin opettanut Zerolle tunnarin niin, että oli sikinsokin paljon vieraita ja oma siinä, mutta siinä koira ei opi samalla tavalla järjestelmällisyyttä.
Zero oli tosi huolellinen ja tarkka, parani vaan muutaman toiston jälkeen. Zerppamies oli itse asiassa ihan superloistava! Yllättäen myös meidän pureskeluongelma hävisi kuin tuhka tuuleen, kun koira oikeasti rauhoittui haistelemaan ja oli varma itsestään. Itsevarmuus on tosi tärkeää myös tässä, että koira voi olla varma, että se on juuri se oikea.
Hyvä idea oli kans se, että treenaa välillä pari päivää sitten hajustetuilla kapuloilla. Siinä koiran täytyy olla oikeasti tosi tarkka ja oppii hakemaan sitä pienintäkin hajumolekyyliä. Totakin voisi kokeilla! Kokeilimme lopuksi myös märillä kapuloilla ja voi että kun oli muuten vaikeaa! Kapula haisee ihan eri tavalla, kun puu on märkää.
Tunnaria kannattais nyt jatkaa tuosta ympyrästä ja vähitellen tehdä siitä kulmikas ja lopulta rivi. Jostain syystä rivi on aina vaikeampi kuin ympyrä, varmaan juuri siksi, että ympyrällä on jotenkin helpompi olla järjestelmällinen, kun voi aloittaa mistä vaan. Niin ja itsevarmuutta voi nostaa niinkin, että tekee kaksi riviä tunnaria joiden välillä on metri tilaa. Näin koiran on pakko luottaa itseensä, jos ei löydä ja jatkaa etsimistä toisesta rivistä.
Ruutu
Tässä yritettiin provosoida hakemisongelmaa ja luoksarin tötsiä. Tehtiin kahden ruudun leikkiä, joka oli aika hauskaa. Yksinkertaistettuna mä vaan lähetin Zerpan ruutujen välillä edestakaisin, että siitä tulisi oikein kiva leikki. Mä luulen, että Zerppamies saattaa vielä rakastua tähän, se kun tykkää viilettää kentällä edestakaisin täysiä :)
Tötsäongelmaa saatiin provosoitua siten, että mä vaan kävelin tötsän luo, sitten lähetin ruutuun. Sinnehän se meni, tötsän luokse. Mä mitään sanomatta kävin hakemassa Zeron ja sitten mentiin yhdessä ruutuun. Väliin normiruutu ja palkka, sitten sama uudestaan. Nyt huomasi selkeästi, että se rupesi ajattelemaan. Se mietti hetken kumpi, mutta ampaisi sitten ruutuun. Hyvä Zero!
Paikan opettamisesta tai opettamatta jättämisestä puhuttiin kans ja jotenkin mä alan olla yhä vahvemmin sitä mieltä, että kosketusalusta on ihan yhtä hyvä menetelmä tai jopa paremmin ainakin itselleni sopiva kuin esim. se että koira pyörii kuin väkkärä ruutua ympäri. Kosketusalusta ei ole enää yhtään muodissa, mutta se ei mua haittaa. Se on vaan niin paljon helpompi, jos koira oikeasti tietää, missä oikea paikka on ja jos sen on opettanut kunnolla, niin ei ikinä pitäisi mitään ongelmaa olla kisoissa. Sen sijaan se väkkärä tuntuu minusta edelleen hankalalta, enkä mä tiedä, onko se oikeasti yhtään parempi, jos koira pomppii edestakaisin kunnes tulee stopkäsky. Lopputulos on oikeastaan sama - molemmissa täytyy tietää, missä kohtaa sanoo stop...
Kaukot
Zerolla on mun mielestä hyvät yksittäiset vaihdot, ainoa mihin en ole toistaiseksi paneutunut on s-i. En osannut ikinä oikein päättää, kummin päin mä sen teen, eteen vai taaksepäin (kun siis i-s:han on niin, että peppu menee taaksepäin). Se on sitten tehnyt oudosti ettei kumpikaan jalka pysy paikallaan. Elina on opettanu niin, että laittaa etujalkojen taakse jonkun laudan, jonka yli koiran pitää harppoa. Tää oli aika metka, se oikeasti toimi. Zerpan täytyi oikeasti ajatella niitä koipiaan ja rupesi nostelemaan ne kunnolla taaksepäin.
En edelleenkään ole ihan varma tuosta kokonaisuudesta, eikö lopputulos ole sitten se, että se liikkuu taaksepäin? En tuota i-s väliä enää opeta uusiksi kuitenkaan... Kaukot on kyllä ikuinen murheenkryyni. Tää taitaa olla kyl eka liike, jonka mä opetan pikku-Virukselle.
Hyppynouto/metalli
Pitkästä aikaa otin hyppynoutoa, eipä ollut paha. Metalli sen sijaan oli kylmä ja ällö ja kämänen, se oli huonompi kuin nyt viimeisimmissä treeneissä on ollut. Tää on kokonaisuudessaan mennyt tosi paljon eteenpäin, ehkä pitäisi just välttää tuollaisessa säässä treenaamista, etten pilaa sitä enää uusiksi, en tiiä. Joka tapauksessa me kokeiltiin isoa ja pientä kapulaa, kumpaa se noutaisi mieluummin ja isonhan se otti. Sitten me heitettiin se pusikkoon, vähän rikottiin tuttuja kaavoja. Joutuessaan etsimään kapulaa vähän aikaa, koiruus ihan unohti, että metalli on oikeastaan ällö! Tää oli hyvä juttu kans. Täytyy vielä enemmän koittaa rikkoa tuttuja kaavoja ja unohtaa ne jatkuvat kisaliikkeet.
Kokonaisuudessaan todella onnistuneet treenit, olen ylpeä mun pikkumiehestä! Kyllä siitä vielä tokovalio tulee eikä edes se voittajaykkönen ole enää kaukana. Pitää vaan unohtaa vanhat kaavamaisuudet ja käyttää vähän luovuutta.
Zerppa nyt tekee kaiken täysiä koko ajan, mutta muuten ei tarvii alussa huolestua, jos koiraeläin tekee hitaasti, pääasia että se tekee. Vauhtia tulee kyllä lisää sitä mukaan, kun itsevarmuus kasvaa ja koiruus tietää mitä ajetaan takaa.
 |
| Nnnnnäin sinnikkäästi me metsästetään sitä ykköstä! |
Elina halus vähän testata, miten hyvin Zero osaa tunnarin. Laitettiin tunnarikapuloiden ja oman sekaan noutokapula. Zero haisteli sen, mietti ja toi sit oman kapulan. Se selkeesti on ymmärtänyt jutun juonen, että pitää tuoda se pieni palikka, joka haisee mammalle eikä tuo mitä tahansa. Tää oli aika mielenkiintoinen kokeilu, en olisi tajunnut sekoitella näitä!
Seuraavaksi tehtiin ihan vaaaaaltava ympyrä, läpimitta varmaan joku 1.5 metriä ja kapuloita n. 15 sentin välein. Tää oli todella hyvä! Idea on, että koira oppii kiertämään ympyrää tarkasti ja järjestelmällisesti. Nimenomaan tuota järjestelmällisyyttä Elina painotti, siinä piilee oikeastaan koko tunnarin ydin ja monet sählää just tossa, että ne ei malta huolellisesti tutkia jokaista palikkaa. Mäkin olin opettanut Zerolle tunnarin niin, että oli sikinsokin paljon vieraita ja oma siinä, mutta siinä koira ei opi samalla tavalla järjestelmällisyyttä.
Zero oli tosi huolellinen ja tarkka, parani vaan muutaman toiston jälkeen. Zerppamies oli itse asiassa ihan superloistava! Yllättäen myös meidän pureskeluongelma hävisi kuin tuhka tuuleen, kun koira oikeasti rauhoittui haistelemaan ja oli varma itsestään. Itsevarmuus on tosi tärkeää myös tässä, että koira voi olla varma, että se on juuri se oikea.
Hyvä idea oli kans se, että treenaa välillä pari päivää sitten hajustetuilla kapuloilla. Siinä koiran täytyy olla oikeasti tosi tarkka ja oppii hakemaan sitä pienintäkin hajumolekyyliä. Totakin voisi kokeilla! Kokeilimme lopuksi myös märillä kapuloilla ja voi että kun oli muuten vaikeaa! Kapula haisee ihan eri tavalla, kun puu on märkää.
Tunnaria kannattais nyt jatkaa tuosta ympyrästä ja vähitellen tehdä siitä kulmikas ja lopulta rivi. Jostain syystä rivi on aina vaikeampi kuin ympyrä, varmaan juuri siksi, että ympyrällä on jotenkin helpompi olla järjestelmällinen, kun voi aloittaa mistä vaan. Niin ja itsevarmuutta voi nostaa niinkin, että tekee kaksi riviä tunnaria joiden välillä on metri tilaa. Näin koiran on pakko luottaa itseensä, jos ei löydä ja jatkaa etsimistä toisesta rivistä.
Ruutu
Tässä yritettiin provosoida hakemisongelmaa ja luoksarin tötsiä. Tehtiin kahden ruudun leikkiä, joka oli aika hauskaa. Yksinkertaistettuna mä vaan lähetin Zerpan ruutujen välillä edestakaisin, että siitä tulisi oikein kiva leikki. Mä luulen, että Zerppamies saattaa vielä rakastua tähän, se kun tykkää viilettää kentällä edestakaisin täysiä :)
Tötsäongelmaa saatiin provosoitua siten, että mä vaan kävelin tötsän luo, sitten lähetin ruutuun. Sinnehän se meni, tötsän luokse. Mä mitään sanomatta kävin hakemassa Zeron ja sitten mentiin yhdessä ruutuun. Väliin normiruutu ja palkka, sitten sama uudestaan. Nyt huomasi selkeästi, että se rupesi ajattelemaan. Se mietti hetken kumpi, mutta ampaisi sitten ruutuun. Hyvä Zero!
Paikan opettamisesta tai opettamatta jättämisestä puhuttiin kans ja jotenkin mä alan olla yhä vahvemmin sitä mieltä, että kosketusalusta on ihan yhtä hyvä menetelmä tai jopa paremmin ainakin itselleni sopiva kuin esim. se että koira pyörii kuin väkkärä ruutua ympäri. Kosketusalusta ei ole enää yhtään muodissa, mutta se ei mua haittaa. Se on vaan niin paljon helpompi, jos koira oikeasti tietää, missä oikea paikka on ja jos sen on opettanut kunnolla, niin ei ikinä pitäisi mitään ongelmaa olla kisoissa. Sen sijaan se väkkärä tuntuu minusta edelleen hankalalta, enkä mä tiedä, onko se oikeasti yhtään parempi, jos koira pomppii edestakaisin kunnes tulee stopkäsky. Lopputulos on oikeastaan sama - molemmissa täytyy tietää, missä kohtaa sanoo stop...
 |
| Vieläkö joku kehtaa epäillä, etteikö bc olisi maailman fiksuin koirarotu?! :D (mä nauran tälle kuvalle koko loppuelämäni!) |
Zerolla on mun mielestä hyvät yksittäiset vaihdot, ainoa mihin en ole toistaiseksi paneutunut on s-i. En osannut ikinä oikein päättää, kummin päin mä sen teen, eteen vai taaksepäin (kun siis i-s:han on niin, että peppu menee taaksepäin). Se on sitten tehnyt oudosti ettei kumpikaan jalka pysy paikallaan. Elina on opettanu niin, että laittaa etujalkojen taakse jonkun laudan, jonka yli koiran pitää harppoa. Tää oli aika metka, se oikeasti toimi. Zerpan täytyi oikeasti ajatella niitä koipiaan ja rupesi nostelemaan ne kunnolla taaksepäin.
En edelleenkään ole ihan varma tuosta kokonaisuudesta, eikö lopputulos ole sitten se, että se liikkuu taaksepäin? En tuota i-s väliä enää opeta uusiksi kuitenkaan... Kaukot on kyllä ikuinen murheenkryyni. Tää taitaa olla kyl eka liike, jonka mä opetan pikku-Virukselle.
Hyppynouto/metalli
Pitkästä aikaa otin hyppynoutoa, eipä ollut paha. Metalli sen sijaan oli kylmä ja ällö ja kämänen, se oli huonompi kuin nyt viimeisimmissä treeneissä on ollut. Tää on kokonaisuudessaan mennyt tosi paljon eteenpäin, ehkä pitäisi just välttää tuollaisessa säässä treenaamista, etten pilaa sitä enää uusiksi, en tiiä. Joka tapauksessa me kokeiltiin isoa ja pientä kapulaa, kumpaa se noutaisi mieluummin ja isonhan se otti. Sitten me heitettiin se pusikkoon, vähän rikottiin tuttuja kaavoja. Joutuessaan etsimään kapulaa vähän aikaa, koiruus ihan unohti, että metalli on oikeastaan ällö! Tää oli hyvä juttu kans. Täytyy vielä enemmän koittaa rikkoa tuttuja kaavoja ja unohtaa ne jatkuvat kisaliikkeet.
Kokonaisuudessaan todella onnistuneet treenit, olen ylpeä mun pikkumiehestä! Kyllä siitä vielä tokovalio tulee eikä edes se voittajaykkönen ole enää kaukana. Pitää vaan unohtaa vanhat kaavamaisuudet ja käyttää vähän luovuutta.
Zerppa nyt tekee kaiken täysiä koko ajan, mutta muuten ei tarvii alussa huolestua, jos koiraeläin tekee hitaasti, pääasia että se tekee. Vauhtia tulee kyllä lisää sitä mukaan, kun itsevarmuus kasvaa ja koiruus tietää mitä ajetaan takaa.
 |
| Eikö näytäkin ihan kanalta?! |
Pics by Tiia Hämäläinen
PS. Kuulin huhua, että mahdollisesti tokosäännöt ovat menossa muutaman vuoden sisällä täysin päälaelleen! mm. ruutu tulisi alokasluokkaan ja luokkia ei enää olisi kuin kolme! :O
Eräältä beussi-ihmiseltä löytyi blogista lisäätietoa: Klik
Kivoja vinkkejä! Kaukoista Leena Piirakin sanoi, että tekee vain hyvää opettaa pikkupennulle oikeita liikeratoja namin kanssa.
VastaaPoistaPitäis jaksaa vaan raahata enemmän tunnareita mukana, ne on niin painavia ja jotenkin katoavaa luonnonvaraa. ;)
Vähän eritoista häiriötä on täällä: https://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=XUuyi7iyxyU voitais tehdä taas joku kerta laumalla kimppatreenit tähän tyyliin!
Noi säännöt olis aika kivat! Alo ja Avo on muuten niin tylsiä. Nyt ruutu ja paikka istuminen tulee aika yllättäen.
Joo, tunnaria pitäis oikeesti tehdä joka treeneissä. Paha vaan kun varsinkin tollaisen jättiympyrän treenaamiseen tarvii ihan kunnon kokoisen lootan ja mäkin oon aina jalkaisin liikenteessä, kiva raahtaa niitä...
PoistaKatoin ton videon, siellä on kyl tosi hyviä ideoita! Mä kokeilin tuota mitä ne teki hyppynoudon ja merkin kanssa, mä vaan vaihdoin liikkeet ruuduksi ja noudoksi. Oli muuten sikavaikeaa!
No joo, alkujärkytyksen jälkeen mäkin totesin, että ei nuo oikeastaan hullummat olisi, ja paremminhan ne valmentaisi korkeampia luokkia varten. Taitaa pk-ihmiset olla raivona, kun enää ei voi pk-tottiksella tulla tekemään tk2:ta :)
Kiitos itsellesi treeneistä! Hyvä siitä tulee, ei kaikkea aina saa vaan niin nopeasti!! "Nälkäisen" ja sitkeän ohjaajan tyytyväinen hymy on onnistuessa parhain mahdollinen näky! Sulla on hyvä koira, luota siihen!! Mukavaa syksyä sinulle nuori sitkeä nainen!!
VastaaPoista/ E ja mustat
No se on kyllä totta, että mikään ei tule nopeasti eikä varsinkaan ilmaiseksi. Ja vaikeuksien jälkeen se onnistuminenkin tuntuu niin paljon paremmalta! Kyllä siitä vielä valio tulee <3
PoistaKiitos, hyvää syksyä sullekin! Jos joskus taas eksyn Lahteen, niin olisi kivaa taas treenata :)