perjantai 4. lokakuuta 2013

Tokoa kerrakseen

Keskiviikkona tokoiltiin parin koulukaverin kanssa, ohjelmassa erityisesti paikallaolo ja tunnari.

Kentällä ei ollut piiloa, joten treenattiin alomallista paikallaoloa. Zeroa ei haitannut vieressä palloilevat pojat ja paikallaolossa nousevat teinikoirat, se vähän vaan katteli et mitäs noi tuolla touhuaa :) Pää hieman pyöri, mut ei mun mielestä mitenkään huolestuttavasti. Häiriökäskyt ei haitannut mitenkään. Paikallaoloa tuntuu aina yhtä turhalta treenata, silti sitä pitäisi välillä ottaa...


Seuraamisessa keskityttiin kontaktiin. Edelleenkään en ole varma, tuijottaako se mua vai mun käsiä. Kovasti ainakin pää kääntyili, kun liikutin käsiä. Tilannetta on hivenen helpottanut se, että mä kehun sitä kovasti ensin ja sitten vasta annan palkan. Kun siis ennen mä vaan tempaisin nakin taskusta ja kehuin samalla. Ei ole hyvä, jos nakki tulee yllärinä...

Seuraamisen käännökset oli hienot ja seuraamisen paikan se piti oikein hienosti myös temponvaihteluissa. Täyskäännös vasempaan tuntuu edelleen hieman nihkeältä.

Luoksetulon maahanmenoa käskytyksellä. Kerran peppu nytkähti, sen jälkeen ei mennyt enää ansaan. Se on oppinut tämän jutun, pitäisi keksiä jo jotain muuta häiriötreeneihin. Maahanmeno oli tosi nätti, muutama läpijuoksu oli myös hienot.


Istumista pitkästä aikaa, käskytykseen meni kovasti lankaan. Itse istuminen oli tosi hieno.

Tunnari olikin yllättävän vaikea, ei olla treenattu pitkään aikaan näköjään. Ekalla se lääppi kaikkia ja toi sit väärän. Otin oman piilotusta väliin, sen jälkeen toimi hienosti ja haisteli huolellisemmin, joskin hieman epävarmasti. Kolmas oli jo parempi. Edelleenkään ei haitannut jalkapalloilevat teinit 15 metrin päässä :)

Zeron kanssa on ihanaa treenata nykyään, kun se on aina täysillä mukana ja yrittää parhaansa koko ajan :)


Maanantaina (tai tiistaina) kävin itsekseni tokoilemassa. Ruutu oli tosi vaikea. Se meni polun yli, en tiiä hämäsikö se vai mitä, kun se meni järkyttävällä banaanilla. En kertakaikkiaan saanut menemään suoraan, vaikka vietiin yhdessä lelu, lähetin lähempää jne. Ei onnistunut. Lisäksi ennakoi maahanmenon kun sanoin stop. Toisesta suunnasta kun lähetin, niin meni taas kamalalla banaanilla. Ensi kerralla mä treenaan oikein aukealla paikalla, oikein isoilla ja selkeillä tötsillä.

Ruudun seuraaminen oli oikein nättiä, hakee paikkaa hyvin. Metalli oli iloista ja luovutukset hyviä. Liikkeen välit oli myös hyvät ja tarjosi iloisesti paikkaa, myös perusasennossa. Kaukojakin tehtiin, nekin oli aika siistit.

Liikkeiden puolesta Zerppa on mun mielestä kisavalmis, mä luulen et tuo ruutu oli joku aivopieru ja no, tunnaria pitää saada varmemmaksi. Myös liikkeenvälit toimii hyvin ja yhteistyö parempaa kuin ikinä.


Zerppa on kyl niin <3 <3 Ja sitä on tullut niin helppo! Lenkeilläkin se ohittaa nätisti muut koirat vaikka vapaana, treenin aikana se ei edes huomaa jalkapalloa ja kotonakin se on lähes huomaamaton pieni karvakasa <3


2 kommenttia:

  1. Joo Ruutillakin oli kiva huomata miten paljon mukavampi siitä on tullut leikkauksen jälkeen! Toko on kyllä helpottanut ja agissa jäänyt ylimääräiset rimapudottelut pois, kop kop. Mielummin noin + ruokapossu. :D Ihania kuvia! Varsinkin toi pystykuva tuolilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on kyl jännä huomata, miten paljon leikkaus oikeesti vaikuttaa. Joo, ja ruokapossuilukin on loppunut melkein kokonaan, kun me päästiin pari kertaa yllättää Zerppa! Hieman yksinkertainen karvakasa ei osaa laskea kahteen ja luuli, et me ollaan pois kotoa :D
      Kiitos, Zerpasta saa kyl hienoja kuvia =)

      Poista