lauantai 23. toukokuuta 2015

KIM 18.2.2002 - 19.5.2015

Hyvästi rakas pappakoirani ja kiitos yhteisistä vuosista!

Opetit minulle paljon, tutustutit minut koiraurheilun saloihin ja tapasin paljon ihania ihmisiä. Olit mukana nuoruuteni iloissa ja suruissa, aina heiluttamassa häntää, vaativasti tuijottaen tummanruskeilla silmilläsi. 

Agilityn SM-kisoissa vuonna kivi ja nakki

Yhteiseen taipaleeseen mahtuu paljon mahtavia muistoja: Ensimmäiset agilitytreenit, joissa jouduin itse kiipeämään A:n harjalle, koska pelkäsit isoa estettä. Siitä tuli pian sun ehdoton lemppari. Ensimmäiset tokokisat, muistat varmasti vielä miten pihalla olin silloin koko lajista. Rapsuttelin sinua iloisesti vielä paikallaolon jätössä. Ja miten vaikeaa olikaan opettaa sinulle nouto! Naksuttelimme sitä kuukausia, kunnes lopulta pelkkä kapulan näkeminenkin sai sinut pomppimaan riemusta. Naksuttelu oli mielestäsi parasta ikinä! 

Agilityssä pääsimme agilityn kolmosluokkaan asti. Pääsimme mm. edustamaan shelttiyhdistystä SM-kisoihin, teit siellä oikein sujuvan radan. Väliajalla karkasit teltasta, muistan vieläkin sen häpeän kun asiasta kuulutettiin! Lappeenrannassa puolestaan voitimme shelttimestaruuden, olin niin kovin ylpeä sinusta silloin :) P-haun epävirallisissa kisoissa voitimme monena vuonna ja voitettiin me seuramestaruuskin. 

Pikkuystävä

Kun sain opiskelupaikan Helsinkiin, tiemme osittain erosivat. Tiesin, ettet kestäisi pitkiä päiviä yksin kotona erossa minusta, joten jätin sinut Lahteen maaseudun rauhaan. Muutenkin viihdyit paremmin maalla, kaupunkilaiselämä ei olisi sinulle oikein sopinut. Aina, kun kävin kotona, olit minua onnellisena vastassa. Suuri oli riemusi, kun pieni punainen autoni kaari pihalle ja häntäsi melkein irtosi innosta. Teistä tuli hyvät kaverit perheen pikkukoiran kanssa, siitä oli sinulle seuraa lenkeillä ja pihalla temmeltäessä. 

Kun pitkän ulkomaanvaihdon jälkeen näin sinut, tiesin, että aikasi on koittanut. Syöpäsi oli levinnyt vatsaonteloon ja oli aika päästää sinut tuskistasi. Ainoa asia, mikä kaduttaa yli kaiken, on se, etten voinut olla mukana saattamassa sinut viimeiselle matkalle. Olet nyt koirien taivaassa, jossa on loppumattomat agilityradat, tokokenttiä silmänkantamattomiin, pensaissa kasvaa ydinluita ja kissat on luvallista jahtaa. 

Lepää rauhassa, tulet olemaan muistoissani aina! 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti