tiistai 18. huhtikuuta 2017

Kikin tekemisiä ja kuulumisia

Blogin rustaaminen on jäänyt taka-alalle kaiken muun puuhastelun ohella. Pienestä pehmolelusta on kuoriutunut kunnon teini, kahden päivän päästä se täyttääkin jo 5kk. Lyhyesti viimeisen kahden kuukauden tapahtumia:

Vauva-agilitykurssi

Liityin TSAU:hun ja aloitettiin vauva-agilitykurssilla. Missasin puolet kurssista, mutta tähän asti ollaan leikitty, treenattu vartalonhallintaa, opeteltu hauskoja temppuja, harjoiteltu takaakiertoa ja ennen kaikkea parannettu yhteistyötä. Mitään varsinaisia esteitä en vielä Kikin kanssa ole tehnyt eikä ole varsinaisesti aikomuskaan. Mun tärkein tavoite kurssilla oli saada parannettua yhteistyötä, saada vinkkejä, miten saada koira toimimaan ja harjoitella hieman muiden koirien tuomaa häiriötä. Vielä paljon työtä tarvitaan, ennen kuin yhteistyö saadaan sellaiseksi, että voin luottaa siihen treenitilanteessa yhtä paljon kuin Zeroon nykyään. Kurssin myötä olen kuitenkin vähän alkanut päästä jyvälle kakaran sielunelämään.

Toko

Mitään varsinaista tokoa ei olla vielä treenaamalla treenattu, olen keskittynyt leikkimään ja hiomaan yhteistyötä. Noutoa olen yrittänyt leikin lomassa tehdä, mutta se ei onnistu ollenkaan. Se kantaa kaikkea muuta kyllä mukana, mutta kapulaan ei koske. Naksuttimella ollaan vähän päästy alkuun, nyt se jo nostaa kapulan maasta. Hetsatessa se alkaa ääntelemään, siksi olen nyt välttänyt sitä. Samoin käy lelulla hetsatessa muutenkin ja se saattaa käydä käsiin ja jalkoihin kiinni. Kuolleelle lelulle juoksee hyvin eikä ääntelyä ilmene.

Ruutua ja eteenmenoa ollaan tehty lelun avulla, ne toimivat hienosti. Sivulletulo on jo aika hieno, toimii jo ilman käsiapuakin, joskin jää helposti vielä vinoon. Kotiläksynä itselleni olen antanut peilin hankkimisen kotiin. Tässä video sivulletuloista:



Huomasin itsekin videota katsellessa, että toinen koira häiritsee kovasti treenejä, se pitäisi laittaa kokonaan pois. Vinoon se jää helposti ja mun asento ei kauheasti edesauta asiaa. Se peili olisi hyvä! Huomaan myös, että helposti vaihdan painoa jalalta toiselle, kun pentu tulee sivulle.

Eteentuloa olen treenannut ihan käsiavulla kotona, sen se ymmärsi jo parin kerran jälkeen ja tulee enimmäkseen suoraan. Tässä video aiheesta:



Videolla sama kuin edellä, eli toinen koira pois. Pakittaminen tässä ei ole viisasta ja yleensä teenkin niin, että heitän namin kauemmas enkä itse liiku. Nurmikolla se ei vaan oikein toimi, koska Kiki jää silloin etsimään namia minuuttitolkulla ruohon seasta. Myöhemmin ajattelin häivyttää käsiavun pois ja naksuttelemalla saada se ymmärtämään oikea paikka. Kaukoja en ole treenannut varsinaisesti, ruuan kanssa olen vähän jumpannut. Hyvin osaa vaihdot avuilla ja vähäsen jo ymmärtää käskyjäkin. Kaiken kaikkiaan olen aika tyytyväinen Kikin tokon alkeisiin.

Jälki

Kiki on tehnyt elämänsä aikana neljä vauvajälkeä, joista ensimmäinen oli enemmän sellainen tampattu hajuvana, toinen oli noin 20 metriä ja nyt tänään tein sille kaksi jälkeä, ensimmäinen oli noin 20 metriä ja toinen 30 metriä pitkä. Kikin jäljestys näyttää mielestäni jo nyt paremmalta kuin Zeron jäljestys noin vuoden treenin jälkeen :D Haistelee tosi rauhassa, etenee hitaasti ja keskittyy todella hyvin. Pää nousee välillä mutta jatkaa samantien itsenäisesti matkaa. Mä luulen, että jälkitreeni tekee sille hyvää, oppii keskittymään ja tekemään asioita rauhassa.

Tässä oikein pitkäveteinen video Kikin jäljestä, se voi toimia vaikka unilääkkeenä nukahtamisvaikeuksisille:


Muuta

Eipä treenin osalta kauheasti muuta, lenkillä toki tehdään kaikenlaista pientä hauskaa: kiivetään kiville, kierretään puita, tasapainotellaan puiden rungoilla jne. Kiki on kova karkailemaan ihmisten perään ja sillä on tosi kova riistavietti. Mitä sitä olen seurannut, niin se olisi varmaan ihan luonnonlahjakkuus viestillä ja jäljellä. Se on hyvin itsenäinen, ei pelkää irrota kauas minusta (menee helposti puolikin kilometriä metsässä) ja etenee maastossa hyvin. Mihinkään koviin ääniin ei ole reagoinut eikä muutenkaan pelästy mitään. Metsässä näkee välillä mörköjä, mutta ei jää muistelemaan niitä pahalla.

Kiki on tosi kova eikä usko mitään. Lenkillä se kulkee jalkojen edessä eikä ole moksistakaan jos astuu tassuille tai potkaisee vahingossa, se kiipeilee milloin missäkin ja sillä on hämmästyttävän hyvä tasapaino. Jos se joskus tipahtaa, se menee uudestaan samaan paikkaan hetkeäkään epäröimättä. Kieltäessä se tekee asian kahta innokkaammin ja kehut eivät kauheasti vaikuta sen elämään. Namit toimivat palkkana ihan hyvin, mutta ei ole mitenkään erityisen ahne. Leluista tykkää, muttei niistäkään mitenkään superisti innostu.

Kiki on myös äärimmäisen energinen eikä väsy oikeastaan mistään. Jos joskus treenin tai ulkoilun jälkeen väsähtää, se nukkuu ehkä 20 minuuttia ja sitten mennään taas. Rauhoittumisharjoitukset ovat hivenen tuottaneet tulosta, mutta innostuu edelleen hirveästi esimerkiksi agilityhallissa ja riehuu niin että korvat raikaa. Se on tässä suhteessa paljon pahempi kuin Zero aikanaan (ja niille jotka ei muista, Zero oli melko katastrofaalinen käytökseltään ja sain tehdä sen kanssa töitä vuosia ja vuosia).

Kikissä tuntuu olevan myös hieman terävyyttä, mikä tekee siitä entistä haastavamman ja on minulle täysin uusi ominaisuus, koska en ole tällaista kohdannut aiemmin. Se tuntuu reagoivan asioihin ennen kuin ehtii ajatella ja vaikka se nyt muutenkaan ei kauheasti ajattele toimiessaan, niin mä luulen, että siinä on kuitenkin myös jonkin verran terävyyttä eikä pelkästään korvattomuutta. Se ilmenee esimerkiksi lenkillä, jos se näkee jotain. Mikä tahansa lehti, karkkipussi, tuulessa heiluva risu jne. voi saada aikaan välittömän syöksymisreaktion ja se saattaa syöksyä ainakin metrin tai pari esinettä kohti ennen kuin se toteaa, että ai kato, tämä olikin vain tylsä lehti/karkkipussi/risu.

Kotia Kiki ei ole energisyydestään huolimatta vielä juurikaan rikkonut. Vähäsen pureskeli toissaviikolla eteisen seinän kulmaa ja rikkoi pari pikkuesinettä. Muutoin huonekalut ja seinät on saaneet olla rauhassa. Ne on yleensä aina kahdestaan olohuoneessa, jätän ne yksin työpäivien ajan, mutta ulkoilutan ruokatauolla, joten viimeistään viiden tunnin päästä se pääsee ulos. Nykyään pidättää jo hyvin ja yölläkin saa enimmäkseen nukkua. Pissalla se tosin käy toisinaan kylppärissä lattiakaivon päällä (kyllä!), joten en aina tiedä tarkalleen sen pidätyskyvystä.

Jotenkin tekstin perusteella saan Kikin kuulostamaan ihan hirveältä :D Mutta oikeesti se on söpö pieni otus ja totteleekin välillä ja nykyään jopa nukkuu silloin tällöin, niin että voi joskus rauhassa hetken istuakin. Olen varma, että siitä tulee isona maailman taitavin pk-koira!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti