Sekopäiden sekopää
Sirken toko taas pitkästä aikaa. Aloitettiin häiriötreeneillä ja sen jälkeen oli yksilövuoro vielä.
Häiriötreenit
Kiki oli aivan kamala. Se kirkui kurkku suorana, raivosi suu vaahdossa ja yritti karata koko ajan. Aina välillä kun sain siihen kontaktin, se hetkellisesti oli jopa melkein hieno ja teki mm. kaukoja. Sirke sanoi, että mä roikun liikaa koirassa kiinni. Pitäisi enemmän antaa sille omaa tilaa ja antaa sen tarjota oikeaa käyttäytymistä. Niinpä mä annoin sen olla (hihnassa tietysti, mutta löysällä) ja jos se yritti karata, niskapersotteella ja parilla valitulla sanalla takaisin oikealle paikalle. Mä en yhtään tykkää tällaisesta koulutuksesta, mutta se taitaa olla Kikille ainoa, millä tota hirviökäyttäytymistä saa edes jollain tasolla kuriin. Tunnin treenien jälkeen se alkoi jopa tajuamaan asian ja teki ihan nättejä kaukoja, sivulletuloja ym. Se alkoi myös tajuamaan mun raivoamisen ja istahti samantien kiltisti paikalleen, jos se yritti singota jonnekin. Tähän asti mun palaute ei ole oikein sen elämään vaikuttanut, niin sinänsä positiivista huomata edes pieni edistyminen.
Aloitettiin häiriötreenit tekemällä yksittäin sisääntuloja, tätä mä en ole juuri ikinä edes Zeron kanssa treenannut. Tosi hyvä juttu! Mun pitäisi opettaa Kikille joku vapaamuotoinen seuraaminen, mitä olen Zeron kanssa tehnyt. Sinänsä "nätisti" toimii mulla sellaisena tähän-käskynä, mutta se ei ainakaan muiden koirien seurassa toiminut ollenkaan. Toinen ongelma oli ihmiset, se halusi ihan ehdottomasti mennä moikkaamaan liikkuria ja tämä on mun mielestä aika ärsyttävää viimeistään, kun mennään kokeisiin asti. Liikkurin käskyihin se reagoi joko pomppimalla sen syliin tai heilumalla joka suuntaan iloisena ja pomppimalla maahan-istu-maahan. Mä en juurikaan treenannut liikkurin kanssa joten se kyllä tiedä mitä tarkoittaa käsky, mutta totesin, että se reagoi herkästi myös mun omiin häiriökäskyihin niinku esimerkiksi istu-lista-sitta. Kolmas juttu oli mielentila, jolla Kiki tuli kehään. Olisi hyvä treenien aluksi antaa sen muutaman kerran tarjota kontaktia, jotta sen mielentila olisi rauhallisempi. Heti sujuu treenaaminenkin paremmin.
Häiriötreenit jatkui ringissä, koirien selät vastakkain ja tehtiin kontaktia ja kaukoja. Menin vähän kauemmas, niin toimi aika hyvin ja karjumatta. Mä en vaan itse saa sekunniksikaan herppaantua. Tuossa sivulla ollessa pitää kyllä ehdottomasti antaa Kikin itse tarjota kontaktia ja naksutella palkaksi, ei käskystä vaatia sitä. Tämä toimi tosi hyvin. Kaukot toimii kans hyvin, tosin tehtiin nyt vain maahan-seiso-maahan.
Rivissä tehtiin - tai oli tarkoitus tehdä sellaista, että jätetään koirat ja joka toinen käskee koiran maahan ja joka toinen kutsuu luokse. Kiki tottelee oikein auliisti kaikkien muiden maahan-käskyjä ja luoksetuloja se ei kestänyt ollenkaan. Se oli aivan mahdoton, karjui ja yritti karata eikä kuunnellut mitään eikä sitä pystynyt hillitsemään millään. Roikuin kaikin voimin koirassa kiinni ja koitin estää sen lähtemästä muiden perään. Voi huoh. Jos tästä enää enemmän pohjalle voi mennä, niin on jo ihme. Mä tein sitten niin, että mentiin kauemmas muista ja tehtiin kaikkea pientä - kaukoja, sivulletuloa, kontaktia, luoksarin sitä loppua jne. Mä en roikkunut hihnassa kiinni, vaan annoin sen olla. Jos se karkasi, niin niska-perseotteella takaisin oiikealle paikalle ja perkele nyt pysyt. Ehkä puolet treeneistä meni riehuessa ja kiroillessa, lopuksi se alkoi jo tajuamaan, ettei näin saa tehdä.
Yksilötreenit
Liikkeestä istumista ensin. Tämä on jotenkin itselleni vaikeaa, käsiapu ja kaikkea, äh, hankalaa. Ensinnäkin, on nopeampi jos koira liikkeestä istumisen tekee niin, että hilaa perseen etujalkojen eteen eli just toisin päin kuin mitä olen kaukoissa opettanut. Käsiavun voi vähentää pikkuhiljaa. Liike jatkuu koko ajan ja parasta olisi heittää nami, muuten menee vähän edestakaisin sahailuksi ja niin saan samantien jatkuvuutta asiaan. Kiki teki tosi nättejä istumisia, se on oppinut tämän jotenkin vaivihkaa. Toinen, mikä on tärkeä muistaa, että nami ei ole samassa kädessä kuin millä annan käsimerkin! Tämän olen aina tehnyt väärin ja sen takia Kiki ehkä pyrkiikin niin voimakkaasti eteenpäin sen sijaan että jäisi paikalleen kuin tatti.
Liikkeestä maahanmenossa mun mielestä on ollut jotenkin hankalaa yhdistää se siihen seuraamiseen, en tiedä oikein mikä tässäkin voi olla niin vaikeeta. Mutta siis tässäkin sama kuin edellä: nami eri käteen kuin avustava käsi. Avustus kannattaa melkein tulla oikealta kädeltä, se on suht selkeä koiralle ja lisäks ei ole vaaraa, että itse jäisin siihen kiinni liikaa. Mulle on useamman kerran kokeissa huomautettu kaksoiskäskystä, mitä en ole itse tiedostanut ollenkaan.
Merkin kierrossa on ollut jotenkin tosi hankalaa, kun Kiki on yrittänyt noutaa tötsän tai puree sitä, kun taas puunkierronhan se osaa tosi hyvin. Tähän toimi tosi hyvin, kun jätettiin Kiki kauemmas ja itse menin tötsän viereen. Tarvittaessa voi myös tehdä aksamaisesti avustamalla. Lelun jättö ehkä just kannustaa tuohon puremiseen ja noutamiseen, joten lelu tulee siihen käteen, josta koira tulee pois tötsältä, jotta tulisi oikein tiukka kierto. Tiukkuudessa tosin Kikillä ei taida olla ongelmaa, kun se kiertää ihan tosi läheltä tötsää. Alusta asti kunnon etäisyys kannattaa ottaa siksikin, että koira alusta asti tottuu tekemään kisamaisesta etäisyydestä.
Tässäpä nuo lyhykäisyydessään. Koirasta en tiedä, mutta emännästä on kyllä taatusti puhti pois. Nyt vaan enemmän häiriötreeniä ja joku hallipaikka pitäisi löytää, että pystyisi itsekin treenaamaan. Ei tuolla ulkona yksinkertaisesti huvita treenata.
Häiriötreenit
Kiki oli aivan kamala. Se kirkui kurkku suorana, raivosi suu vaahdossa ja yritti karata koko ajan. Aina välillä kun sain siihen kontaktin, se hetkellisesti oli jopa melkein hieno ja teki mm. kaukoja. Sirke sanoi, että mä roikun liikaa koirassa kiinni. Pitäisi enemmän antaa sille omaa tilaa ja antaa sen tarjota oikeaa käyttäytymistä. Niinpä mä annoin sen olla (hihnassa tietysti, mutta löysällä) ja jos se yritti karata, niskapersotteella ja parilla valitulla sanalla takaisin oikealle paikalle. Mä en yhtään tykkää tällaisesta koulutuksesta, mutta se taitaa olla Kikille ainoa, millä tota hirviökäyttäytymistä saa edes jollain tasolla kuriin. Tunnin treenien jälkeen se alkoi jopa tajuamaan asian ja teki ihan nättejä kaukoja, sivulletuloja ym. Se alkoi myös tajuamaan mun raivoamisen ja istahti samantien kiltisti paikalleen, jos se yritti singota jonnekin. Tähän asti mun palaute ei ole oikein sen elämään vaikuttanut, niin sinänsä positiivista huomata edes pieni edistyminen.
Aloitettiin häiriötreenit tekemällä yksittäin sisääntuloja, tätä mä en ole juuri ikinä edes Zeron kanssa treenannut. Tosi hyvä juttu! Mun pitäisi opettaa Kikille joku vapaamuotoinen seuraaminen, mitä olen Zeron kanssa tehnyt. Sinänsä "nätisti" toimii mulla sellaisena tähän-käskynä, mutta se ei ainakaan muiden koirien seurassa toiminut ollenkaan. Toinen ongelma oli ihmiset, se halusi ihan ehdottomasti mennä moikkaamaan liikkuria ja tämä on mun mielestä aika ärsyttävää viimeistään, kun mennään kokeisiin asti. Liikkurin käskyihin se reagoi joko pomppimalla sen syliin tai heilumalla joka suuntaan iloisena ja pomppimalla maahan-istu-maahan. Mä en juurikaan treenannut liikkurin kanssa joten se kyllä tiedä mitä tarkoittaa käsky, mutta totesin, että se reagoi herkästi myös mun omiin häiriökäskyihin niinku esimerkiksi istu-lista-sitta. Kolmas juttu oli mielentila, jolla Kiki tuli kehään. Olisi hyvä treenien aluksi antaa sen muutaman kerran tarjota kontaktia, jotta sen mielentila olisi rauhallisempi. Heti sujuu treenaaminenkin paremmin.
Häiriötreenit jatkui ringissä, koirien selät vastakkain ja tehtiin kontaktia ja kaukoja. Menin vähän kauemmas, niin toimi aika hyvin ja karjumatta. Mä en vaan itse saa sekunniksikaan herppaantua. Tuossa sivulla ollessa pitää kyllä ehdottomasti antaa Kikin itse tarjota kontaktia ja naksutella palkaksi, ei käskystä vaatia sitä. Tämä toimi tosi hyvin. Kaukot toimii kans hyvin, tosin tehtiin nyt vain maahan-seiso-maahan.
Rivissä tehtiin - tai oli tarkoitus tehdä sellaista, että jätetään koirat ja joka toinen käskee koiran maahan ja joka toinen kutsuu luokse. Kiki tottelee oikein auliisti kaikkien muiden maahan-käskyjä ja luoksetuloja se ei kestänyt ollenkaan. Se oli aivan mahdoton, karjui ja yritti karata eikä kuunnellut mitään eikä sitä pystynyt hillitsemään millään. Roikuin kaikin voimin koirassa kiinni ja koitin estää sen lähtemästä muiden perään. Voi huoh. Jos tästä enää enemmän pohjalle voi mennä, niin on jo ihme. Mä tein sitten niin, että mentiin kauemmas muista ja tehtiin kaikkea pientä - kaukoja, sivulletuloa, kontaktia, luoksarin sitä loppua jne. Mä en roikkunut hihnassa kiinni, vaan annoin sen olla. Jos se karkasi, niin niska-perseotteella takaisin oiikealle paikalle ja perkele nyt pysyt. Ehkä puolet treeneistä meni riehuessa ja kiroillessa, lopuksi se alkoi jo tajuamaan, ettei näin saa tehdä.
Yksilötreenit
Liikkeestä istumista ensin. Tämä on jotenkin itselleni vaikeaa, käsiapu ja kaikkea, äh, hankalaa. Ensinnäkin, on nopeampi jos koira liikkeestä istumisen tekee niin, että hilaa perseen etujalkojen eteen eli just toisin päin kuin mitä olen kaukoissa opettanut. Käsiavun voi vähentää pikkuhiljaa. Liike jatkuu koko ajan ja parasta olisi heittää nami, muuten menee vähän edestakaisin sahailuksi ja niin saan samantien jatkuvuutta asiaan. Kiki teki tosi nättejä istumisia, se on oppinut tämän jotenkin vaivihkaa. Toinen, mikä on tärkeä muistaa, että nami ei ole samassa kädessä kuin millä annan käsimerkin! Tämän olen aina tehnyt väärin ja sen takia Kiki ehkä pyrkiikin niin voimakkaasti eteenpäin sen sijaan että jäisi paikalleen kuin tatti.
Liikkeestä maahanmenossa mun mielestä on ollut jotenkin hankalaa yhdistää se siihen seuraamiseen, en tiedä oikein mikä tässäkin voi olla niin vaikeeta. Mutta siis tässäkin sama kuin edellä: nami eri käteen kuin avustava käsi. Avustus kannattaa melkein tulla oikealta kädeltä, se on suht selkeä koiralle ja lisäks ei ole vaaraa, että itse jäisin siihen kiinni liikaa. Mulle on useamman kerran kokeissa huomautettu kaksoiskäskystä, mitä en ole itse tiedostanut ollenkaan.
Merkin kierrossa on ollut jotenkin tosi hankalaa, kun Kiki on yrittänyt noutaa tötsän tai puree sitä, kun taas puunkierronhan se osaa tosi hyvin. Tähän toimi tosi hyvin, kun jätettiin Kiki kauemmas ja itse menin tötsän viereen. Tarvittaessa voi myös tehdä aksamaisesti avustamalla. Lelun jättö ehkä just kannustaa tuohon puremiseen ja noutamiseen, joten lelu tulee siihen käteen, josta koira tulee pois tötsältä, jotta tulisi oikein tiukka kierto. Tiukkuudessa tosin Kikillä ei taida olla ongelmaa, kun se kiertää ihan tosi läheltä tötsää. Alusta asti kunnon etäisyys kannattaa ottaa siksikin, että koira alusta asti tottuu tekemään kisamaisesta etäisyydestä.
Tässäpä nuo lyhykäisyydessään. Koirasta en tiedä, mutta emännästä on kyllä taatusti puhti pois. Nyt vaan enemmän häiriötreeniä ja joku hallipaikka pitäisi löytää, että pystyisi itsekin treenaamaan. Ei tuolla ulkona yksinkertaisesti huvita treenata.
Kommentit
Lähetä kommentti