Kohti SM-finaalia...!

Ou jee, Kikin menestystarina jatkuu! Löysin uuden treenipaikan teollisuusalueella hallien vierestä, sieltä löytyi vihdoin ja viimein se mun hartaasti toivoma nurmikko, johon saan tulevaisuudessa hypyn pystyyn. Täytyy kokeilla tätä heti huomenna. Ihan täydellistä, sinne kehtaa mennä myös päivällä, kun siellä ei ole muita ihmisiä häiritsemässä treenejä.

Seuraamista ensin, halusin testata rallitokosta tuttua pujottelua. Tehtiin ensin ihan yhtä tötsää vasemmalle päin, tämä sujui tosi hienosti. Oikealle käännös sujuu mun mielestä ihan ok, ehkä aavistuksen voisi olla tiiviimpi. Kestävyyttä seuraamiseen kaipaisin nyt reilusti lisää, jaksoi ehkä pari tötsän väliä seurata, sen jälkeen tipahti kontakti. Nami kädessä seuraa nätisti pidempiäkin kaavoja, ehkä mun täytyy palata namiseuraamiseen takaisin vähäksi aikaa ja hakea sitä kestoa sen avulla.

Edelleen kuvia pääsiäiseltä

Liikkeestä maahanmenoa seuraavaksi. Tätä ei olla tehty ikuisuuksiin, niin testasin ensin edestä. Hyvin toimi, joten kokeilin sivussa kävellessä (vapaana). Tämäkin toimi tosi hyvin, joten uskalsin kokeilla seuraamisen yhteydessä ja uskokaapa tai älkää, mutta toimi täydellisen hyvin ilman apuja! Maassa pysymistä tein vielä erikseen namipalkan jälkeen, sekin toimi tosi hyvin, kesti oikein hyvin mun liikkeen, takaa kiertämisen jne.

Nyt täytyisi hetken miettiä, miksi paikkamakuu toimii niin hienosti tässä yhteydessä, mutta ei paikallaolon kanssa. Mikä tekee tästä tilanteesta niin erilaisen? Kikin ilme ja olemuskin oli erilainen kuin paikallaollessa, oli rento oma itsensä, mitä se ei aina tunnu olevan paikallaolossa. Mun olemus? Tekemättömyys? Häiriöt? Onko se paineistunut? Mikä saa sen paineistumaan siinä tilanteessa? Vireenhallinta?



Lopuksi noutoa, tätäkään ei olla vähään aikaan tehty. Heittämistä, voivoi, tämä on kovasti vaikeaa pienelle koiralle, joka rakastaa noutokapulaa ylitse kaiken. Ensinnäkin se meinaa karata heittäessä, joten täytyy ottaa tavaksi palkata se namilla ennen vapautusta hakemaan. Toisekseen se kyttää kapulaa ikävästi, olen nyt vähän ollut huomaavinani kyttäämistä muissakin liikkeissä, esim. palloa ei voi jättää maahan ja takapalkka toimii nykyään aika huonosti, koska meinaa alkaa hiipimään. Tämän takia pitää olla tarkkana ja vapauttaa se kapulalle vasta katsekontaktin jälkeen. Itse nouto toimii tosi hyvin, mutta heti kun tulee lähelle, alkaa pyörittelee ja mälvii kapulaa. Luovutusta testasin samalla tavalla kuin luoksetulossa. Tämä saattaisi jopa toimia, mutta pitää kokeilla rauhassa kotona matalalla vireellä. Edessä se tuntuu myös jatkuvasti väistävän mua, sivulla pitää paljon nätimmin. Ärsyttävää,  kun pitää nipottaa tästä, mutta mun on pakko opettaa luovutus edestä, jos meinaan joskus saada tosta esim. kva:n...

Zero pääsi tekemään oikealla seuraamista. Käännökset oikealle toimii tosi huonosti, kokeilin tötsän ympäriltä, niin siinä toimii hyvin kun on riittävän korkea tolppa. Pelkän kaivon kannen tms ympäri kävellessä ei toimi niin ku esim. Kikillä, vaan oikoo. Spiraali tuottaa hankaluuksia, jos tekee liian tiukat käännökset ja keilaa tötsät nurin. Pidemmässä seuraamisessa alkaa myös edistää. Mä en ymmärrä, miten tuo seuraaminen oikealla on niin älyttömän vaikeaa Zerolle. Me ollaan aloitettu tän seuraaminen varmaan jo ennen kuin Kiki edes tuli mulle :D



Zero teki myös jääviä niin, että jään itse seisomaan. Tämä oli aluksi tosi vaikeaa vanhalle tokokoiralle. Tajusi kuitenkin aika nopeasti mitä haettiin, tehtiin sekä maahanmenoa että seisomista. Näistä se seisominen on selkeästi vaikeampaa. Mietin myös jalkojen rytmitystä, voisiko sillä pelata. Perusasennon teen aina niin, että vasen jalka pysähtyy ensin. Myös jäävit teen aina niin, että annan käskyn, kun paino siirtyy vasemmalle jalalle. Ehkä voisi jotenkin koittaa näiden perusasento-jäävien kanssa pelata niin, että käsky tuleekin toiselta jalalta. En tiedä ymmärtääkö se eron, ainakin jättäessä tuntuu, että ehkä hieman hahmottaa asian. Liikkeelle kun mennään aina vasemmalla jalalla ja jätettäessä oikealla.



Kyllä tää Kikin hurja edistyminen viime viikkojen aikana kertoo mulle sen, että olen ehdottomasti oikeilla jäljillä. Mä olen nyt enimmäkseen treenannut yksin ja käynyt yhteistreeneissä oikeastaan vain koulutusten merkeissä, jolloin tehdään yksitellen. Ne ns. häiriötreenit olen nyt aika pitkälti jättänyt väliin. Kehityksen näkee mun mielestä selkeästi, kerta kerralta se keskittyy paremmin ja kiinnittää vähemmän huomiota ympäristöön. Tämä on ehdottomasti oikea tie hakea sitä kestävyyttä ensin suoritusvarmuuden kautta ja sen kasvaessa lisätään ympäristöön muita häiriöitä vasta myöhemmin. Mä melkein jopa väittäisin, että Kikin outo käyttäytyminen esim. paikallaolossa ja uusissa paikoissa johtuu nimenomaan siitä, että olen monasti vaatinut siltä ylivoimaisen vaikeita asioita ja ollaan väännetty turhautumiseen asti aivan liian vaikeissa häiriöissä, mihin se ei vaan kerta kaikkiaan ole kyennyt. Jokainen vääntö, jokainen karkaaminen, kirosana ja pettymys huonontaa meidän suhdetta ja heikentää meidän mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Koko tokon perusta on luottamus, koiran pitää voida luottaa omistajaan 100-prosenttisesti. Tämän luottamuksen olen valitettavasti pettänyt ihan liian monta kertaa, kun olen vaatinut keskittymistä kaoottisissa olosuhteissa ja menettänyt hermot, kun se ei ole osannut. Kiki on onneksi yhtä jääräpäinen idiootti kuin omistajansa, joten se ei kovin helposti luovuta <3 Kohti SM-finaalia, siinä on meidän tavoite!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erikoisjäljen FH1 säännöt

Agikisat Riihimäki 12.10.

Tokon sääntötulkinnat ja yleisimmät virheet kokeissa