Zero ja Kiki treenaavat

Kikillä oli jännät paikat tänään, kun huristettiin Hämeenlinnaan MH-kuvaukseen. Koepaikkana toimi Hämeenläänin metsästysseuran maja, tuomareina Heidi Kaatiala ja Heli Väätäjä, testiohjaajana Susanna Korpi. Mulle testi oli ensimmäinen laatuaan, en ole koskaan edes nähnyt sellaista muuta kuin youtubessa. Testitilaisuus oli hyvin järjestetty ja jokainen osuus ohjeistettiin tarkoin. Kiki oli koko testin rento oma itsensä, joskin metsän hajut tuntui paikoin kiinnostavan sitä enemmän kuin itse testi. Voi toki olla, että joku muu testipaikka olisi saanut aikaan vielä enemmän reaktioita. Melko lämmintä oli ja Kikille tuli selkeästi kuuma. Yllätyksiä ei oikeastaan tullut montaa, suurin pettymys oli ehdottomasti ampuminen. Hieman ihmettelin matalia pisteitä uteliaisuudesta, mutta tähän varmasti vaikutti ne metsän hajut, jotka kiinnosti selkeästi. Myös takaa-ajo oli hieman yllätys, luulin, että se tarttuisi siihen hanakammin. Haalari ja aaveet oli tosi Kikimäisiä. Yllättävän paljon Kiki tuntu

Maanantaina taas hakuilua. Sama maasto kuin viimeksi, tällä kertaa kolme ukkoa samalla idealla kuin viimeksi - ukko vietiin yhdessä piiloon ja käveltiin eri kautta pois. Paluu keskilinjalle ja sieltä lähetys. Toisella ukolla Kiki meni maalimiehestä ohi, jäi piehtaroimaan jonnekin kaukaisuuteen ja palasi sitten hortoilemaan, kutsuin takaisin ja lähetin uudestaan. Sillä kertaa ukko löytyi heti, eli se kyllä tiesi missä ukko on, mutta ei viitsinyt mennä sinne. Ou nou, jos Kikistä tuleekin mun seuraava minisika :O Muut ukot meni hyvin ilman ongelmia. Tätä mieltä Kiki on valokuvaamisesta Puhuttiin treenin jälkeen, että voisi kokeilla palkata Kiki joka ukolla lelulla kissanruuan sijaan. Selkeästi se innostuu lelusta enemmän ja tässä vaihessa voi olla ihan hyvä, että se saa vähän enemmän intoa ja virettä. Mietin samaa itsekin, että tää kissanruoka ei ehkä sittenkään ole paras mahdollinen palkka. Pitää siis mennä eläinkaupan kautta ennen seuraavia treenejä :) Lähetyksestä sama kui

Sirken treenit oli taas huippuhyvät, saatiin ideoita just niihin ongelmiin, joiden kanssa olen tässä ollut hajoilemassa, eli nouto ja seuraamisen kesto. Nuuksiossa käveltiin. Hiki tuli. Nouto:  No suurin ongelmahan tässä on se mälviminen, johon halusin vinkkejä. Lisäksi en oikein tiedä miten pidon kanssa kannattaisi edetä ja vähän epäselvää on ollut myös eteentulon opetus. Luovutus käteen olen nyt tehnyt käsikosketuksen kanssa. Siitä en ole oikein tiennyt miten seuraavaksi edetään tai että miten sen saa nyt sitten yhdistettyä koko noutoon. Käytännössä vaan kävellään taaksepäin, niin että koira joutuu seuraamaan ja painaa kättä eteenpäin. Tämä toimi hyvin ja piti kapulaa rauhassa. Koska korkeaa virettä olisi kuitenkin hyvä ylläpitää riittävän vauhdin varmistamiseksi, tehtiin noudon nostoa lelun avulla. Nyt Kiki pitää kapulaa lähinnä leluna, joten pitää kiinnittää koira enemmän leluun kapulan sijaan. Toisin sanoen mä leikitän Kikiä, jossain vaiheessa irrotan sen lelusta, nost

Oma pieni piha on kyllä unelmien täyttymys! Vaikka piha pieni onkin, niin pieniä juttuja siellä voi hyvin puuhastella. Nyt olen naksutellut sille ahkerasti keppejä ja juoksaria. Mun luotettava malli <3 Keppien kanssa ollaan edelleen kahden kepin vaiheessa. Yritin jo lisäillä neljä keppiä, mutta tajusin, että sisäänmenoa pitää vahvistaa vielä kahdella kepillä. Aluksihan naksutin sille, kunhan se meni kepeistä läpi, en kiinnittänyt suuntaan huomiota. Kokeilin suuntia ihan ensin, mutta tuli liikaa epäonnistumisia ja Kiki vähän hyytyi, joten näin parhaimmaksi unohtaa ensin kokonaan oikeaoppisen sisääntulon. Seuraavaksi vasta vahvistin kepin oikeaa sisääntuloa. Mä käytin tähän namialustaa, jotta Kiki tietää, mihin suuntaan milloinkin on tarkoitus mennä. Lisäksi lisäsin oman liikkeen mukaan, joka muuten toimi täysin ongelmitta, en saanut yhtäkään uutta mustelmaa jalkoihin! Luulen, että jatkan sisääntulon vahvistamista vielä ainakin yhdellä naksuttelukerralla, koska haluan tästä m

Hyvä päivä tokon suhteen, mulle selvisi tänään kaksi pitkäaikaista mysteeriä. Nämä Sennin tokot on kyllä hyviä, aika paljon ollaan jo edistytty!  Paikallaolo ryhmässä tehtiin ensin, se oli jotenkin tosi hankalaa, nousi koko ajan, vaikka palkkasin kahden sekunnin välein... Tänään pyysin, että muut varoittaa, ennen kuin kutsuu koirat luokse, tämä toimi hyvin. Menin kauemmas, hyvin pysyi kun palkkasin samantien kun kutsu kuului.  Yksilöliikkeissä paneuduttiin sitten tähän paikallaoloon . Kiki näyttää paikallaolossa aina vähän siltä, että ei oikein ole työmoodissa, vaan makoilee siellä vähän diipadaapa. Siksi Senni ehdotti, että tehdään nyt vaan oikein vaikeat häiriöt, että saadaan se ymmärtämään paikallaolon idea. Senni siis häiriköi namilla ja häiriökäskyillä. Huomautin Kikille asiasta, kun se nousi ja pistin takaisin maahan. Alkoi selkeästi miettiä asiaa ja meni lankaan joka kerta vähemmän. Saatiin ihan hyviä pätkiä ja sain otettua ihan kunnolla etäisyyttäkin. Vieressä ruutua tek

Oih, onpa mun pieni minimuru kovin pätevä pieni palveluskoiraeläin! Ollaan treenattu edellisen viikon aikana sekä jälkeä että hakua, lisäksi pienimuotoisesti tokoa ja aksaa. Maanantai Kiki kävi ekaa kertaa hakutreeneissä. Tätä ennen ollaan tehty ehkä vuosi sitten pientä namirinkiä ja hajuhakua ehkä just sen kerran. Paikkana Haapajärven kirkon ( <3 ) takana oleva metsä. En oikein innostunut hajuhausta, koska se silloin pentuna ei tajunnut yhtään mitä oli metsässä tekemässä. Aika monta treeniä vaadittaisiin, ennen kuin saisin sille luotua oikeanlaisen mielikuvan. Mun ajatus tämän takia oli tehdä ekat treenit ihan näkölähtönä, jotta tajuaisi samantien, että metsässä on ihmisiä ja on maailman siisteintä etsiä niitä. Suuren saalisvietin takia tämäkin on kuitenkin vähän hasardia ja riskinä, että alkaa käyttää silmiä liikaa. Yksi ryhmäläisistä ehdotti mielikuvatreeniä, jossa viedään maalimies yhtaikaa piiloon, kävellään eri kautta pois ja sit lähetetään maalimiehelle suoraan. Mieli

Kiki Kikkelson pääsi ekaa kertaa tekee kunnon jälkeä. Silloin pentunahan se teki muutaman lyhyen peltojäljen, mutta sen jälkeen mä olen ollut vähän saamaton jäljen suhteen. Namit tuli joka askeleelle, jälki ei ollut kovin pitkä, koska huuuh, onpa rankaa! Lähinnä suoraa ja maasto oli harvaa metsämaastoa, missä vähän risukoita ja mustikoita. Pituutta ehkä 150-200m ja ikää 30-45min. Häiriöitä aika paljon, koska moottoritie meni ihan vierestä. Pari keppiä, joiden alla pieni purkki. Jäljelle lähetin suoraan jäljen päältä, otti samantien jäljen hajun ja lähti tarkkaan ja reippaasti edeten. Hihna ei kiristynyt, mutta ei myöskään syönyt nameja. Tai söi ehkä yhden namin per 50m jälkeä. Mietin, että nenä oli aika ylhäällä, mutta tuo voi toisaalta hämätä, kun olen treenannut peltojälkeä ainakin viimeiset kolme vuotta. Reagoi purkkeihin heti, jäi ihmettelemään sitä ja palkkasin siitä samantien. Naksutin kepin nostamista käteen ja riehuttiin hetki lelulla. Mun idea on tehdä kepistä mahdollisimm