Kauden eka jälki sekä tokoa
Kiki Kikkelson pääsi ekaa kertaa tekee kunnon jälkeä. Silloin pentunahan se teki muutaman lyhyen peltojäljen, mutta sen jälkeen mä olen ollut vähän saamaton jäljen suhteen.
Namit tuli joka askeleelle, jälki ei ollut kovin pitkä, koska huuuh, onpa rankaa! Lähinnä suoraa ja maasto oli harvaa metsämaastoa, missä vähän risukoita ja mustikoita. Pituutta ehkä 150-200m ja ikää 30-45min. Häiriöitä aika paljon, koska moottoritie meni ihan vierestä. Pari keppiä, joiden alla pieni purkki.
Jäljelle lähetin suoraan jäljen päältä, otti samantien jäljen hajun ja lähti tarkkaan ja reippaasti edeten. Hihna ei kiristynyt, mutta ei myöskään syönyt nameja. Tai söi ehkä yhden namin per 50m jälkeä. Mietin, että nenä oli aika ylhäällä, mutta tuo voi toisaalta hämätä, kun olen treenannut peltojälkeä ainakin viimeiset kolme vuotta. Reagoi purkkeihin heti, jäi ihmettelemään sitä ja palkkasin siitä samantien. Naksutin kepin nostamista käteen ja riehuttiin hetki lelulla. Mun idea on tehdä kepistä mahdollisimman iso juttu ja keskeyttää hetkeksi koko jäljestäminen - periaatteena tehdä kuusi pientä jälkeä ja palkata jokaisesta kepistä kuin se olisi viimeinen. Kyllä Kikistä vielä hyvä jälkikoira tehdään :)
Jäljen vanhetessa tein kepin ilmaisua, tämäkin meni tosi hyvin, joskin vähän meinasi kaahata. Ottaa kepin suuhun, mutta ei vielä tuo sitä mulle. Kiki mieluiten menisi vähän matkan päähän syömään kepin. Heti kun keppi menee suuhun mä kehun sitä vuolaasti ja palkaksi Kiki saa kissanruokaa purkista. Naksauttelen pari luovutusta ja biletetään lelulla. Mä luulen, että voi olla ihan hyvä panostaa eniten tähän keppien ilmaisuun, koska itse jäljestyksessä Kiki tuntuu olevan aika luontainen lahjakkuus jo valmiiksi. Pyrin vähentämään siis nameja jo aika pian ja se pääasia on keppien löytäminen.
Sennin tokossa tehtiin luoksetulon loppua. Tähän oikeastaan vähän samat vinkit kuin Sirkellä. Tosin Sennin mielestä on ihan toimivaa pidentää matkaa pikkuhiljaa, kun taas Sirken mielestä on parempi nostaa pituutta samantien, koska vauhtia tulee sillä tavalla samantien kunnolla. Keskittyminen oli tosi hukassa, sen jälkeen kun lapsi päätti juosta kentän ohi metsään ja Kiki meinasi juosta perässä. Joku voisi kyllä neuvoa noille vaahtosammuttimille, että vapaana juoksentelevien koirien vieressä ei välttämättä kannata tollaisia syöksyjä tehdä. Voi käydä huonosti. Hyvin Kikillä nykyään toimii maahanmeno, saan sen nyt aika hyvin pysäytettyä sillä.
Noutoa tein kentän vieressä, oli ihan hirveetä. Söi kapulaa juostessa ja paikallaan ollessa, ei onnistunut sitten millään. Täytyy kokeilla tätä kaikessa rauhassa kotona. Tosi ärsyttävää myös, kun annan sille kapulan suuhun edessä ollessa, niin se liikuttaa persettään taaksepäin ihan joka kerta. Ärh.
Paikallaolo porukalla meni yllättävän hyvin, reagoi muiden käskyihin vähemmän kuin aikaisemmin. Nousi pari kertaa, palkkasin noin 5 sekunnin välein. Kokeiltiin jättää nami sen eteen, jotta vähän rauhoittuisi. Toimi ehkä vähän, pitää kokeilla lisää itsekseni kun treenaan ja laittaa vähän kauemmas. Nyt tuntui, että se väisti nakkia niin paljon, että nousi istumaan.
Mjoo, kyllä tästä vielä hyvä tulee! Mä jo melkein näen koularit ja valionarvot! FI TVA, FI AVA, FI KVA, JK3, HK3, EK3 Vuohitallin Kuutamosonaatti - oisko vähän kova! (Tähän sellainen sydänhymiö, jos sellaisen osaisin tehdä).
Namit tuli joka askeleelle, jälki ei ollut kovin pitkä, koska huuuh, onpa rankaa! Lähinnä suoraa ja maasto oli harvaa metsämaastoa, missä vähän risukoita ja mustikoita. Pituutta ehkä 150-200m ja ikää 30-45min. Häiriöitä aika paljon, koska moottoritie meni ihan vierestä. Pari keppiä, joiden alla pieni purkki.
Jäljelle lähetin suoraan jäljen päältä, otti samantien jäljen hajun ja lähti tarkkaan ja reippaasti edeten. Hihna ei kiristynyt, mutta ei myöskään syönyt nameja. Tai söi ehkä yhden namin per 50m jälkeä. Mietin, että nenä oli aika ylhäällä, mutta tuo voi toisaalta hämätä, kun olen treenannut peltojälkeä ainakin viimeiset kolme vuotta. Reagoi purkkeihin heti, jäi ihmettelemään sitä ja palkkasin siitä samantien. Naksutin kepin nostamista käteen ja riehuttiin hetki lelulla. Mun idea on tehdä kepistä mahdollisimman iso juttu ja keskeyttää hetkeksi koko jäljestäminen - periaatteena tehdä kuusi pientä jälkeä ja palkata jokaisesta kepistä kuin se olisi viimeinen. Kyllä Kikistä vielä hyvä jälkikoira tehdään :)
 |
| Kovasti piti haistella jälkiasioita |
Jäljen vanhetessa tein kepin ilmaisua, tämäkin meni tosi hyvin, joskin vähän meinasi kaahata. Ottaa kepin suuhun, mutta ei vielä tuo sitä mulle. Kiki mieluiten menisi vähän matkan päähän syömään kepin. Heti kun keppi menee suuhun mä kehun sitä vuolaasti ja palkaksi Kiki saa kissanruokaa purkista. Naksauttelen pari luovutusta ja biletetään lelulla. Mä luulen, että voi olla ihan hyvä panostaa eniten tähän keppien ilmaisuun, koska itse jäljestyksessä Kiki tuntuu olevan aika luontainen lahjakkuus jo valmiiksi. Pyrin vähentämään siis nameja jo aika pian ja se pääasia on keppien löytäminen.
Sennin tokossa tehtiin luoksetulon loppua. Tähän oikeastaan vähän samat vinkit kuin Sirkellä. Tosin Sennin mielestä on ihan toimivaa pidentää matkaa pikkuhiljaa, kun taas Sirken mielestä on parempi nostaa pituutta samantien, koska vauhtia tulee sillä tavalla samantien kunnolla. Keskittyminen oli tosi hukassa, sen jälkeen kun lapsi päätti juosta kentän ohi metsään ja Kiki meinasi juosta perässä. Joku voisi kyllä neuvoa noille vaahtosammuttimille, että vapaana juoksentelevien koirien vieressä ei välttämättä kannata tollaisia syöksyjä tehdä. Voi käydä huonosti. Hyvin Kikillä nykyään toimii maahanmeno, saan sen nyt aika hyvin pysäytettyä sillä.
Noutoa tein kentän vieressä, oli ihan hirveetä. Söi kapulaa juostessa ja paikallaan ollessa, ei onnistunut sitten millään. Täytyy kokeilla tätä kaikessa rauhassa kotona. Tosi ärsyttävää myös, kun annan sille kapulan suuhun edessä ollessa, niin se liikuttaa persettään taaksepäin ihan joka kerta. Ärh.
 |
| Satupriinseeesaaaa määä oooooon |
Paikallaolo porukalla meni yllättävän hyvin, reagoi muiden käskyihin vähemmän kuin aikaisemmin. Nousi pari kertaa, palkkasin noin 5 sekunnin välein. Kokeiltiin jättää nami sen eteen, jotta vähän rauhoittuisi. Toimi ehkä vähän, pitää kokeilla lisää itsekseni kun treenaan ja laittaa vähän kauemmas. Nyt tuntui, että se väisti nakkia niin paljon, että nousi istumaan.
Mjoo, kyllä tästä vielä hyvä tulee! Mä jo melkein näen koularit ja valionarvot! FI TVA, FI AVA, FI KVA, JK3, HK3, EK3 Vuohitallin Kuutamosonaatti - oisko vähän kova! (Tähän sellainen sydänhymiö, jos sellaisen osaisin tehdä).
Kommentit
Lähetä kommentti