sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Sirken treenit vol. 2

Sirken treenit oli taas huippuhyvät, saatiin ideoita just niihin ongelmiin, joiden kanssa olen tässä ollut hajoilemassa, eli nouto ja seuraamisen kesto.

Nuuksiossa käveltiin. Hiki tuli.

Nouto: 

No suurin ongelmahan tässä on se mälviminen, johon halusin vinkkejä. Lisäksi en oikein tiedä miten pidon kanssa kannattaisi edetä ja vähän epäselvää on ollut myös eteentulon opetus.

Luovutus käteen olen nyt tehnyt käsikosketuksen kanssa. Siitä en ole oikein tiennyt miten seuraavaksi edetään tai että miten sen saa nyt sitten yhdistettyä koko noutoon. Käytännössä vaan kävellään taaksepäin, niin että koira joutuu seuraamaan ja painaa kättä eteenpäin. Tämä toimi hyvin ja piti kapulaa rauhassa.

Koska korkeaa virettä olisi kuitenkin hyvä ylläpitää riittävän vauhdin varmistamiseksi, tehtiin noudon nostoa lelun avulla. Nyt Kiki pitää kapulaa lähinnä leluna, joten pitää kiinnittää koira enemmän leluun kapulan sijaan. Toisin sanoen mä leikitän Kikiä, jossain vaiheessa irrotan sen lelusta, nostaa kapulan (joka on ihan lähiympäristössä) ja heti noston jälkeen jes ja leikki jatkuu. Tässä voi pikkuhiljaa lisätä matkaa, ennen vapautusta ja leikin jatkumista. Tämä toimi tosi hyvin, piteli kapulaa nätisti ja unohti kokonaan mälväämisen.

Heitossa Kiki valui ja siirteli tassuja, tähän täytyy vähän kiinnittää huomiota.

Luovutusta eteen olen yrittänyt tehdä samaan tapaan kuin luoksetuloa, että pistän maahan, annan kapulan ja pyydän istumaan. Se ei oikein ole toiminut, koska puree ja tiputtaa kapulan. Toimivampi tapa on pitää kapula valmiina edessä oikeassa kohdassa ja pyytää pidon avulla koira maasta istumaan. Tämä ei toiminut, koska pito on vielä epävarma, joten pitää se ensin saada kuntoon. Huomio siihen, että kapula ei ole liian ylhäällä, koska Kiki on pieni eikä muuten yllä...

Itse pito onnistui aika hyvin niin, että Kiki istuu mulla edessä, annoin sille kapulan suuhun ja vedin rauhassa kapulan sivuun päin. Koiran on pakko pitää kunnon ote, ettei kapula irtoa. Vielä paremmin saa koiran ymmärtämään tämän, jos irrottaa kapulasta toisen tai jopa molemmat laipat, jolloin sen pitää oikeasti kunnolla tarrata kapulaan kiinni, ettei ote lipsu. Lelupalkka toimii tässä vielä paremmin kuin nami, tulee vähän sama kuin tuossa nostossakin, että vire on korkealla mutta joutuu siitä huolimatta keskittymään pitämiseen.

Väliin vielä yksi kuva Zerpasta Veikkolan citymaisemissa
Seuraaminen: 

Ongelmana vähän se, että ollaan jumiuduttu siihen johonkin 5-10 metrin seuruuseen ja sen jälkeen kontakti tippuu tai Kiki saattaa jopa kokonaan lähteä kävelemään. Mä luulen, että olen toisaalta ollut liian kaavamainen ja enimmäkseen hinkannut niitä lyhyitä matkoja keskittyessäni niin paljon paikkaan ja kontaktiin sekä sitten toisaalta olen ehkä ollut liian lepsu enkä ole vaatinut riittävästi - Kikihän on mielestäni edelleen mun pieni söpö viaton karvakasa vauvakoila, joka menee rikki eikä enää koskaan suostu tekee tokoa jos on tyhmää treeneissä. Mutta noh, Kikiperkele on ehkä sittenkin ihan nimensä veroinen myös tässä seuruussa :D

Sirken mielestä Kiki lähinnä pelaa mun kanssa - se tietää, että saa namin, jos kontakti tippuu ja sen jälkeen vilkaisee minuun. Oma moka, olen tällä yrittänyt vahvistaa kontaktia enkä ole osannut lukea koiraa riittävästi. Tässä auttaa, että toteaa oho ja aloittaa alusta palkkaamatta. Toinen mitä voisi yrittää, on kääntyä poispäin aina juuri kun kontakti meinaa tippua. Tämä toimi itse asiassa aika hyvin, mun nopeat käännökset tuli vähän yllätyksenä, joten joutui skarppaamaan.

Itsehän olen koittanut namiseuraamisen avulla saada pituutta kaavioon, mutta jotenkin pitäisi tietenkin päästä namista eroon. Tähän sama neuvo kuin joskus pentuna ollaan saatu, eli nami oikeaan käteen, vasen käsi kuonon eteen ja siihen siirretään oikeasta kädestä namia vasempaan aina juuri ennen kuin kontakti tippuu. Onko riittävän sekavasti selitetty...?!

Nuuksiohotellin joku laavupaikka oli kiva poseeraamispaikka

Häiriötreenit: 


Kikillä oli supervaikeaa, kun tehtiin paikkamakuuta kunnon häiriössä. Koirat istui rivissä paikallaolossa ja aina jonon päässä oleva teki luoksetuloa, etäisyys ehkä noin 10 metriä. Tämä on todella, todella paha häiriö Kikille, sehän sinkoaa kaiken perään salamana, mikä vain suinkin liikkuu, olipa se eläin, ihminen, lehti tai mikä tahansa... Nousi muutaman kerran, mutta kunnolla sinkosi pois muistaakseni ainoastaan kerran. Itse paikallaolo sen sijaan ei mennyt kauhean hyvin, nousi ylös, meni lonkalle ja touhusi kaiken aikaa, vaikka mitään häiriötä ei ollut. Sirke neuvoi samaa kuin Sennikin, että vaikeuttaa yksinkertaisesti treenejä ja vaatii koiran pysymään maassa. Häiriöt voi aiheuttaa myös itse esim. heittämällä nameja ja leluja. Huoh, Kikiperkelettä. Tuleekohan siitä samanlainen possu kuin Zerostakin...?

... mää mitää tokoo jaksa, liika kuuma...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti