maanantai 17. syyskuuta 2018

Kuukauden toilailut ja koulutukset

Tokoilua

Tokoa ollaan tehty säännöllisen epäsäännöllisesti. Yksittäiset liikkeet alkaa näyttää jo melko hyviltä ja samaan aikaan tuntuu, että hiottavaa on aivan loputtomasti. Yhteistyö toimii selkeästi paremmin ja keskinäinen luottamus on huomattavasti paremmalla tolalla kuin aikaisemmin.

Paikallaolon suhteen ollaan edistytty selkeästi ja seuraaminen on parantunut huimasti. Liikkurointi on tosi vaikeaa ja tätä pitää treenata lisää. Kiki ei tunnu kerta kaikkiaan vielä ymmärtävän, mitä siltä haluan ja sitä on ehkä sekoitettu vähän liikaa kaikilla mun ylimääräisillä höpötyksillä ja valekäskyillä. Ne on kaksi selkeästi eri asiaa, että opetellaanko kuuntelemaan vain mun käskyjä ja ignooraamaan muut versus se, että kuunteleeko Kiki kunnolla mun käskytyksiä ja osaa erottaa ne valekäskyistä. Liikevälejä ollaan tehty aina välillä ja toistaiseksi en ole nähnyt niissä mitään ihmeellistä.

1. O'ou, emäntä on keksinyt räpsiä meistä nättejä syyskuvia...

PK-jutut

Haussa on nyt ollut taukoa, kun ei olla saatu treenejä kasaan. Muutenkin olen ollut vähän laiska.

Peltojälkeä tein tänään, Kiki oli tosi huono. Tein kaksi lyhyehköä jälkeä, jossa oli yksi suora kulma. Ekalla jäljellä se kaahotti, ei syönyt yhtään nameja, erkani jäljeltä ja lopuksi hukkasi sen kokonaan. Koko jäljen se ei tuntunut olevan ollenkaan jälkimoodissa. Nameja olin laittanut joka askeleelle ja esineitä jätin kaksi, joista yhden kohdalla se pysähtyi nuuskuttamaan. Annoin sen hetken levätä ja Zero jäljesti välillä. Toinen jälki oli lyhyempi ja nameja noin 2/3 askeleista. Virittelin kunnolla ja rauhassa, lähdettiin liikkeelle rauhassa ja jarrutin sitä selkeästi liinalla. Nyt meni huomattavasti parempi, kulmassa teki pienen kaarroksen ja löysi nopeasti takaisin. Esineellä se pysähtyi ja kehotuksesta toi käteen.

2. Tää kuvaaminen ei vaan kerta kaikkiaan voisi vähempää kiinnostaa 

Juoksariprojekti

Ilmoitin Kikin Sennin juoksarikurssille, koska tosiaan tämä on vähän jäänyt ja kaipaan selkeää ohjeistusta miten jatkaa. Muutenkin kurssin avulla saa omaan treenaamiseen säännöllisyyttä. Ekalla kerralla Kiki teki ensin pelkkää kosketusalustaa maassa, mutta se muisti sen niin hyvin, että siirrettiin se jo puomin alastulolle. Me siirryttiin nyt suoraan korotettuun alastuloon, itsehän olen tehnyt sitä puomi maassa, mutta se ei ole oikein toiminut. Sennin mukaan kosketusalustalla opetettaessa voi nostaa puomia huomattavasti nopeammassa tahdissa kuin esim. Trkmanin metodilla, jossa vaan juoksutetaan koiraa ja poimitaan ne parhaat toistot.

Kosketusalusta laitetaan mahdollisimman alas. Kiki osuu tosi hyvin, sillä on selkeä mielikuva, mitä kuuluu tehdä. Enimmäkseen osuu etujaloilla, toisinaan sekä etu- että takajalat. Usein jyrkkyyden noustessa etujalat vaihtuvat automaattisesti takajalkoihin, mutta toki sitä voi ja kannattaa jo tässä vaiheessa valikoida enemmin takajalkoihin. Lopputuloksen kannalta etujalkakosketus on huomattavan epäergonominen, erityisesti A:lla, koska ranteet ylitaipuvat koiran venyttäessä jalkansa kohti kontaktia.

Vartalonhallinta on hyvin tärkeä osa juoksareita ja olen nyt taas ottanut itseäni niskasta kiinni asian suhteen. Kaikenlaiset takajalkojen hahmotustehtävät ovat loistavia. Mitä paremmin koira hahmottaa ja käyttää takaosaansa, sitä nopeammin se ymmärtää tehtävän puomilla.

Tärkeää tässä vaiheessa on, että en itse vielä liiku, vaan annan Kikin itse ratkaista tehtävä. Se toistaiseksi häiriintyy aivan liikaa mun liikkeestä. Nyt aluksi vauhti on hyvinkin hidas ja se nostetaan pikkuhiljaa kovemmaksi. Bordercolliella harvoin on ongelma, että lopputulos olisi liian hidas.

3. Haistella voin, mutta en todellakaan ala mitään poseeraamaan! 

Aksaa

Hieman ollaan käyty omatoimisesti treenaamassa. Edelleen tehdään pääosin helppoa suoraa ja muutamia esteitä kerrallaan. Mun liikettä se ei edelleenkään kestä yhtään, mutta se lukee esteitä jo selkeästi paremmin ja irtoaa putkeen huomattavasti paremmin kuin aikaisemmin. Jos se vaan lukitsee esteen kunnolla ja menee sinne, valssit eivät ole ongelma sille. Se on ihan hirveän herkkä mun juoksulinjalle ja ohittaa esteen todella helposti, jos yhtään olen vinossa.

4. Huokaus. Missä ne eläinsuojelijatyypit on, kun niitä tarvittaisiin...?!

Jari Kantoluodon koulutus

Pitkän linjan pk-ihminen ja koirien vireenhallinnan ja mielentilan asiantuntija. Kikin kun on edelleen usein vaikea keskittyä ja se on kauhean reaktiivinen muiden koirien kanssa. Sillä on myös ollut tosi kummallisia päiviä, että se ei ole tehnyt oikein mitään mun kanssa, enkä ole ollut varma onko se paineistunut vai mitä.

Koulutus oli hyvä, mutta ei ehkä kuitenkaan mitään maailmaa mullistavaa. Jari kiinnitti huomiota Kikin asenteeseen jo maneesiin tullessa. Sillä oli korvat lintassa, mikä on hänen mukaansa selkeä merkki, että koira on paineen alla. Sitä lähdettiin hiomaan ihan naksuttimella, palkka aina kun korvat nousi ja ilme oli rento. Se hiffasi asian melko nopeasti, mutta korvat palasi linttaan heti kun joutui tulemaan mun viereen sivulle. Tämä on seuraava askel, jota myös vähitellen naksutellaan paremmaksi.

Periaatteessa näitä treenejä pitäisi jatkaa niin kauan, että koira on oikeasti rento ja vain sitten saa alkaa treenata. Näin koira oppii oikeanlaisen mielentilan treenejä kohtaan. Vain rento ja luottavainen koira pystyy suoriutumaan tehtävästään kunnolla. Mä olen nyt ennen tokotreenejä soveltanut tätä ja naksutellut rentoa olotilaa aina ennen treeniä. Kyllä tätä pitäisi varmastikin tehdä useammin ja johdonmukaisemmin, niin varmasti edistystä oikeasti tulisi.

5. Jos ilmeilen mahdollisimman typerästi, niin ehkä se kyllästyy kuvien räpsimiseen. 

Elokuun Sirketokot

Päivän aiheena kaukot. Minähän olen kovasti ollut sitä mieltä, että alo-kaukot ovat käytännössä valmiit, mutta noh, Sirke palautti maan pinnalle ja huomautti, että kelpuutanko mä m-i askellukset istumaan. No ei oikeastaan, ideana mulla on kyllä ollut sievä, nopea hypähdys. Seisomista olen tosi vähän vielä tehnyt ja tässäkin ehkä vähän tekniikka hukassa.

M-I: Sirke neuvoi pitämään namin koiran edessä tai jopa leuan alta. Kun pitää namin ilmassa, koiran pää nousee niin ylös, että sen on tosi vaikeaa tehdä hyppäystä ylös oikein. Musta tämä oli jotenkin kauhean vaikeaa, mutta saatiin hyviä toistoja kyllä. Mietin myös orava-asentoa, sillä mä alunperin koitin tätä opettaa. Voisi vähän muistuttaa sitä ja kokeilla, saisiko tämän toimimaan myös.

I-M: Tämä toimii tosi hienosti, tämän opetin alunperin oravan kautta ja se pudottautuu nätisti maahan suoraan istualteen.

M-S: Koiran pitäisi nousta seisomaan ja samalla liikuttaa etujalat taaksepäin. Hissillä se helposti jää liian hankalaan asentoon jatkoa varten. Näin olin sen itsekin järkeillyt. Kikillä liikkuu helposti vähän kaikki jalat. Takajalkatargetti olisi yksi keino tähän. Vartalonhallinnan kannalta haastava liike. Hyppäystä olen tehnyt jäävissä ja sitäkin voisi hyödyntää tässä.

S-M: Tavoitteena suora pudotus etujaloilleen, niin että etujalat liikkuu hieman eteenpäin, ei hissillä. Takajalkatargetti voisi toimia tai vastaavasti hyppäyksen kautta, että hyppää ja pudottautuu maahan suoraan siitä.

I-S: Tämä on näistä ehkä kaikista vaikein, en vaan osaa ohjata tätä oikein. Voisi ottaa mukaan jokin korkeahko lauta/autonrengas/tms jonka päälle se hypähtää takajaloillaan. Tässä voi alussa takajalat hieman liikkua, mutta se todennäköisesti häviää, kun koira tajuaa jutun idean. Periaatteessa koira voi hyppiä myös esteen yli, jos se on näin helpompi.

S-I: Tämä ollut kans vaikea, Kiki mielellään hinaisi pyllyn etujalkoihin kiinni. En myöskään tykkää, että kävelee etujaloillaan taakse vaan haluaisin nopean hypähdyksen. Tässä oikeastaan joko sama lauta-esteviritys kuin edellä tai vaihtoehtoisesti hypähdyksen kautta ja istumiskäsky heti kun on ilmassa. Toki se voi tässä koota itsensä eikä takajalat välttis pysy paikallaan.

6. No okei, voin istua, mutta aion näyttää niin happamalta kuin vaan mahdollista! 

Zermuilua

Zermu on kulkenut treeneissä mukana epäsäännöllisesti. Rallissa päänvaivaa tuottavat puolenvaihdot, joita en vaan osaa opettaa enkä ohjata. Oikean puolen seuraaminen alkaa näyttää oikesti jopa hyvältä ja nyt ollaankin keskitytty enemmän puolien erotteluun. Tähän ovat olleet hyödyllisiä ruudun luoksarin tapaiset treenit, joissa jätän koiran jonnekin seisomaan ja pyydän seuraamaan joko oikealle tai vasemmalle. Myös edestä sivuille ja takaa sivuille ollaan tehty, jotta oikeasti kuuntelisi paremmin.

Tajusin yksien treenien yhteydessä ison haasteen, jota täytyy pohtia ajatuksen kanssa. Ensinnäkin, vanhana tokokoirana se pitää niin kiinteää katsekontaktia, ettei se näe, mitä mä mun käsillä heilutan. Se ei siis kunnolla näe käsimerkkejä esim. käännöksissä ja sen takia se sekoittaakin esimerkiksi poispäin täyskäännöksen ja saksalaisen täyskäännöksen. Toisekseen, pappakoiralla on selkeästi kuulo huonontunut. Jos puhun hiljaa tai ympäristö on meluisa, se ei myöskään kuule kunnolla mun käskyjä. Pitää siis itse keskittyä puhumaan selkeällä ja kuuluvalla äänellä ja olla höpisemättä turhia välillä. Kolmanneksi Zero on usein niin onnesta soikeana, kun pääsee treeneihin, että se tekee iloisesti aivan mitä sattuu kuuntelematta yhtään. Se on tosi herttainen ja tässä vaiheessa en halua tehdä treeneistä tosikkomaisia, joten tämän kanssa nyt vaan eletään ja humputellaan koiran ehdoilla.

Peltojälkeä se sai tehdä tänään myös ja ai että, se tuntuu kyl olevan ihan luontainen jälkikoira. Voih, miksi mä en aikoinaan treenannu tätä enemmän...?! Hirveän keskittyneesti, todella rauhallisesti etenee, tarkistaa harhat ja palaa nopeasti takaisin ja löytää esineetkin. Ihana Zerppaeläin <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti