Zero ja Kiki treenaavat

 Käytiin hierojalla molemmat, Kiki aamulla ja mä illalla. Ai että, tekipä terää! Hieroja oli uusi tuttavuus, Heidi Malmström, joka toimii Vekoran kanssa yhteistyössä. Kiki ei ole aiemmin tainnutkaan käydä hierojalla, aina vaan fyssarilla. Oikein hävettää, miten harvoin on tullut käytyä lihashuollossa... Laitan nää nyt saman fyssarilla-tunnisteen alle, jotta löydän jatkossa kaikki tekstit.  Kikiraukka oli tosi jumissa. Erityisen pahat olivat vasen takajalka ja oikea etujalka, ihan tarkkaan en tosin muista, mikä kohta jalasta. Ilmeisesti vähän kaikki. Myös selän alueella oli paljon jumeja. Kikiparka ei oikein osannut rentoutua ja oli varmasti kipeä.  Varasin seuraavan ajan kolmen viikon päähän, jospa saataisiin lisää jumeja auki. Tässä välissä pitää ehkä treenata vähän kevyemmin ja tehdä enemmän pitkiä ravilenkkejä. Erityisesti saan kiinnittää huomiota loppuverryttelyyn, ettei lihakset menisi enempää jumiin. Olin aiemmin tosi tarkkana, mut olen saattanut vähän sluibailla tässä.  Myös tää

 Pikaiset treenit Navalassa - tai pikaiset ja pikaiset, jotenkin sain kulumaan 1,5 tuntia, vaikka kauheasti mitään järkevää ei treenattu. Hirveän kuumaa taas, ajatus olikin tehdä ihan pari lyhyttä toistoa ohjattua ja seuraamista.  Eevis tuli paikalle sattumoisin, niin saatiin pitkästä aikaa paikallaoloon seuraa. Pysyi nätisti, kävin palkkaamassa heti ekan kolmen askeleen jälkeen. Kikillähän ei oo ongelma varsinaisesti se pysyminen vaan alku. Jostain syystä sitä ahdistaa ja sit se seuraa samantien mun perässä. Jos se sen sijaan pysyy jätössä, niin uskallan kyl luottaa, että pysyy istumassakin. Alussa tosin meni lankaan maahan-käskyssä, näitäkin pitää vähän väliä muistuttaa, ettei unohdu.  Seuruun liikkeellelähtöjä kapuloilla. Heittelin ensin yhden, lopussa kaikki kolme ja tein liikkeellelähtöjä. Oli eka vähän lentoon lähdössä, mutta skarppasi. Vasemmalle käännös tosin ei oikein onnistunut, kun ei ollut riittävän hereillä.  Liikkeestä seiso ja istu , ihan yksittäisinä toistoina seuraam

 Navalassa aamutreenit Pian ja Boltin kanssa. Melko lämmintä ja aurinkoista oli.  Ohjatun seuraamista liikkuroituna. Pia asetteli kapulat ja liikkuroi, olipa tosi vaikeaa! Kiki oli rakettina sinkoamassa kapuloille. Vois tehdä enemmän sitä, että lähteekin kokonaan toiseen suuntaan tms. Seuraaminen on enimmäkseen ihan kiva ja liikkeellelähdöt parantuneet, mutta kontaktin harppaantuessa mä yleensä vaan sanon siitä ja jatkan. Silloinhan se saa palkan epäonnistumisesta huolimatta. Voisi ehkä enemmin tehdä niin, että keskeyttää kokonaan ja aloittaa alusta.  Noutoa: Muutama toisto ihan vaan kontaktia. Se ei oikein muista enää, että liikkuria ei saa tuijotella kapulaa ojentaessa, muisti parin toiston jälkeen. Vauhtinouto ohjatun kapulalla tosi hyvä, hyvä pito. Luovutuksissahan on mupeltanut paljon nimenomaan ohjatun kapuloilla. Tässä ehkä kannattaisi tehdä kaikessa rauhassa. Lelu kädessä voi toimia muistutuksena, että pitää keskittyä ja se toimikin yllättävän hyvin. Ei yrittänyt hyppiä tai v

 Tokoa itsekseni sunnuntaina ja maanantaina.  Sunnuntaina oli tarkoitus mennä Navalan nurmelle, mutta hetken mielijohteesta jäinkin agilitykentälle treenaamaan, kun joku oli ystävällisesti raivannut kentän tyhjäksi esteistä. Taustalla oli ainoastaan A, putki ja puomi.  Ruutu: ajatus tehdä häiriöitä: tötsiä, kapuloita ja aksaesteet taustalla. Alustalla kaikki toistot, tosin parin onnistuneen jälkeen peitin alustan hiekalla. Kapulat eka valmiina vasemmassa laidassa, ei ongelmaa. Sit heitin ne ja lähetin aluksi lähempää, sitten pidensin etäisyyttä. Jokin on ruudussa kyllä muuttunut, kun se menee sinne nykyään tosi innokkaasti eikä enää häiriinny ihan pienistä. Hyvä Kikiiii!  Ohjatun seuruu: En oo koskaan testannut seuraamista kapuloille, mutta eipä vaikuttanut mitenkään ainakaan tällee valmiiksi asetelluilla kapuloilla treenatessa. Kapulan heitto olikin aavistuksen vaikeaa, vaikka koitin viritellä ensin kunnolla seuraamiseen. Sain ihan hyviä toistoja lopulta, tämä oli ihan hyvä muistutu

 Kiki kävi torstaina testaamassa agilityä lainaohjaaja Sarin kanssa ja oli kuulemma tosi hyvä ja tykkäsi kovasti. En yhtään epäillytkään, etteikö tykkäisi, mutta vähän ajattelin, että meno voi olla liian kiihkeää ja keskittymiskyky hukassa. Nyt tuli vähän pieni kutina, että pitäisikö kuitenkin vielä kokeilla. Aksassa on kuitenkin ihan liikaa tekemistä ja opetettavaa, lisäksi mä oon surkea juoksemaan. Niinpä vähän innostuin hoopersista, sitä voisi kokeilla matalammalla kynnyksellä, loukkaantumisriski on pienempi ja vaikeita esteitä (kontaktit, kepit ym.) on vähemmän. Kaiken lisäksi Vekora just hankki koko setin hoopers-esteitä, joten oiva tilaisuus kokeilla.  Kuva läkähtyneestä Kikistä rallitreenien jälkeen Mulla on aavistuksen verran vaikeuksia päästä lajista jyvälle enkä löydä oikein tietoa alkeistreeneistä, mutta tuskin se kauhean vaikeaa voi olla. Oon nyt lukenut facebookista hoopers-palstaa ja katsellut treenivideoita.  Tässä vähän ajatuksia:  Naksuttimella ensin vahvistaa pelkästä

 Tokoa Hiidenrannassa hiekkakentällä kera Pia&Bolt. Hitto, kun noiden treenejä seuraa, alan pohtia yhä enemmän sitä, päästäänkö me koskaan edes EVL:ään asti. Jotenkin masentavaa, miten älyttömästi siellä on nykyään pieniä osia, hiottavaa ja hinkattavaa ja valmista ei tuu ikinä. Tuntuu, että aika loppuu kesken. Noh, tässä kuitenkin päivän treeni:  Ruutu: oon nyt jokusen kerran kokeillut ruudun siirtämistä. Kikillä on kauhea haaste ruudun bongaamisessa, tämän pitäisi auttaa siihen. Lisäksi yksin treenatessa se yleensä näkee ruudun rakentamisen. Tällä kertaa ruutu diagonaalisesti kenttään nähden, ajatus oli lähettää noin 23 metristä. Jotenkin ei yhtään hahmottanut, teki kauhean banaanin oikealle ja jouduin lähettää tosi läheltä. Siirrettiin ruutu ja taas kauhean vaikeaa, vaikka tulin jo heti vähän lähemmäs. Itse ruutu oli lopulta ihan hyvä, alusta oli mukana joka toistolla.  Jäävät: liikkeellelähtöä ja käskytystä, itse jääviä ei tehty. Liikkeellelähdöt on parantuneet ihan huimasti v

 Pitkästä aikaa tein lyhyttä radanpätkää. Kesäkuun alussa käytiin kisaamassa Lahdessa hyvin huonolla menestyksellä, joka pitkälti johtui Kikille erittäin haastavasta radasta. Päätin nyt ottaa härkää sarvista ja pystytin radan alkuosan (tehtävät 1 - 9, sekä yksi valkovuokko) Navalan nurtsille.  Lähtölinjalta näki suoraan hypyn, mikä sai pienen koiran totaalisesti pois raiteiltaan jo heti kättelyssä. Merkki-hyppyerottelu yllättäen toimi ihan kohtuullisesti ja teki ihan kivan merkin ja jopa osasi tulla sivulle seuraamaan ennen hyppyä. Sarjahyppy ei sit enää onnistunutkaan kunnolla eikä tullut seuraamaan hyppyjen välistä. Hypyn jälkeinen peruutus on todella vaikea, varsinkin kun estevälit ovat aivan minimaalisen lyhyet. Loppurata oli pelkkää sähellystä, en saanut yhtäkään liikettä toimimaan enää ja luovutin loppuradasta. Taitaa olla eka kerta ikinä, ku luovutan kokeessa, ihan jotain alku-uran aksakisoja lukuunottamatta.  Nyt hinkattiin aluksi pelkkää hyppy-peruutus -tehtävää, oli todella

 Eilen ja tänään tokoa Navalassa Pian ja Boltin kanssa auringonpaisteessa.  Jäävät: sekoittaa edelleen, tein kaikkia ja vähän testailin, miten toimii tauon jälkeen. No ei toimi ei.  Jäävien paikallaoloa ja seuraamaan lähtöä: pysyy tosi hyvin, lähtee tosi hienosti seuraamaan ja kauempaa kutsuttaessa mukauttaa vauhtinsa hyvin eikä juurikaan edistä. Hyvä Kikistiina!  Ruutu: Ihan alustalla kauempaa ilman avustusta. Toimi hyvin, saatiin hyvät toistot ja yksi myös ilman alustaa. Maahanmenoa harvemmin treenaan ruudussa, hyvin toimi kun kokeilin.  Merkki: Tämähän sinänsä menee hyvin, ongelma on kaiken maailman häiriöt, joita se ei osaa ohittaa - noutokapulat on vaikeinta. Ensin kahden hypyn välistä (tötsät siis hyppyjen linjassa), sitten johtui ohittaa hypyt selkeämmin (hyppyjen etäisyys ehkä 2m ja tötsät ehkä 5m hypyistä). Tällee korostetun kapeasta kujasta mennessä joutuu oikeasti keskittymään häiriöihin. Viimeisenä kapuloilla, ensin kuolleet kapulat valmiina ja sitten niin, että Pia vei. Ek

 Uppista, eipä ole tätä tullut päivitettyä vähään aikaan. Paljon on tapahtunut, paljon on tehty ja touhuttu, elämä on jatkunut hiljaisuudesta huolimatta.  Viisi päivää edellisen postauksen jälkeen meille syntyi pieni tyttövauva, jonka jälkeen olin useita viikkoja poissa treenikentiltä. Toipuminen on ollut hidasta ja vasta toukokuussa jaksoin miettiä taas treenaamista.  PK-kautta ei olla vieläkään korkattu, haun ja esineruudun treenaamiseen vaan menee niin kertakaikkisen paljon aikaa, että siinä samassa ajassa ehdin treenata tokoa, käydä suihkussa, syödä iltapalaa ja laittaa kersat nukkumaan... Jälkimetsäkään ei ole oikein houkuttanut, alkuun olin liian kipeä metsässä ramppaamiseen, sen jälkeen on ollut helteitä eikä pientä vauvaakaan viitsi viedä hyttysten syötäväksi.  Rallitokossa ollaan edistytty Sirke Viitasen kurssilla. Siellä tehtiin paljon ratatreeniä ja Kiki alkaa tuntua varsin hyvältä. Myös yksittäisten temppujen kanssa ollaan edistytty, mm. sinnikkään kotitreenin jälkeen se vi