Tokoilua ja hakukauden korkkaus.
Zerppis vihdoin avasi hakukautensa!!! Ja tokoakin ollaan treenattu, ja aksassa kisailtu, tosin lainakoiran ohjaksissa ja käyty lenkillä ja tehty kaikkee. Mutta järjestyksessä.
Eilen tokoiltiin kotipihalla ennen kun mä lähdin agikisoihin.
Ruutu
Zero ei nähnyt, kun mä laitoin kaksi ruutua ja niihin palkat, Zero etsi ne tosi hyvin katseella, ekaan ruutuun meni tosin pahasti sivusta, toinen oli hyvä, mutta Zero ei kelpuuttanut narulelua palkaksi, vaan odotti et mä heitän pallon :D
Sit otettiin läheltä paikkaa kosketusalustan kaa, vaihdoin ruutuja ja suuntia. Ekassa toimi oikein hienosti, sit toisessa ruudussa tarjosi etutötsiä jatkuvasti. Ilmeisesti pitää muistutella mieleen. Mut aion edelleen jatkaa kosketusalustalla, jotenkin tuntuu, et tuo on ainoo keino, jolla saa jotain tolkkua tähän ruutuun, mä kun en yhtään tykkää siitä holtittomasta haahuilusta, ku koiruus etsii oikeaa paikkaa joka nurkasta... :P
Aattelin, et vois joku kerta tehdä nii, et laittaa kolme ruutuu ja pallot niihin ja Zero saa nähdä, mut sit sen pitää mennä just oikeeseen ruutuun, mihin mä näytän. Edelleen vähän vois vahvistaa katsomista ja oikeaan suuntaan lähtemistä.
Metalli
Aika laiskaa, ensin otin lähietäisyydeltä palkka, sit luovutusta pari kertaa. Jäi aina liian kauas. Muutenkin oli laiskaa, meni tosi hiljaista ravia ja näytti selkeesti siltä, et ei tykkää yhtään tästä touhusta. '
Luoksari
Vauhtia, tai siis vauhdittomuutta takapalkalla. Ensin vapautin suoraan, sit kutsin luokse ja pysäytin eri kohdille, ensin keskelle, sit lähelle mua. Vauhti oli tosi hidas, oli ihan ällikällä lyöty. Tästä se ei ainakaan saa enää hidastua, toi on just hyvä noin. Pysäytykset oli nopeita ja tarkkoja. Lopuks otin suoran luoksarin, ettei jää pelkkä jammailu mieleen.
Illalla käytiin aksaamassa HSKHn epävirallisissa kisoissa. Starttasin Saran kaa kisaavissa, tuomarina Anne Savioja. Rata oli kiva ja Sara tuntui mukavalta ohjata, se kääntyi tosi kivasti, erityisesti ennen keppejä ja sit putken jälkeinen tiukka käännös arvelutti, olin varma, että neiti sinkoaa kilometrin päähän. Kontakteissa se oli vähän tuhma, puomin ylösmenoa se ei ottanut ja alasmenossa loikki, niin otin hylyn. A:lla otin ite liikaa etäisyyttä, ni Sarppa loikki :( Mut oli kyl älyttömän kivaa kisata taas!!
Zero kaa aksa oli jotenkin aina kauheeta vääntöä, tai vääntö on ehkä väärä sana, enemminkin se oli sellaista räjähdealtista, tuntui et oli koko ajan nitroglyseriinipurkit taskussa ja dynamiittipötköt käsissä. Koko ajan koiruus sinkosi johonkin, se luki pienintäkin liikettä ja tiputteli rimoja pienestäkin hipaisusta, itse piti olla ihan täysin zen ja piti olla tosi tarkka kaikessa. Jos olisi ollut kunnon ohjaaja, Zero olisi varmasti ollut ihan loistava agikoira.
Tänään sitten käytiin Korsossa hakuilemassa. Otin neljä ukkoo, kaksi hajuhakuina ja kaksi suorina pistoina, kun sieltä tuuli sopivasti. Ekalla ukolla en nähnyt kunnolla sitä ja kävelin vähän väärään suuntaan, saatiin lopulta haju. Tokalla meni kaameeta siksakkia, mut oon ihan varma, et se oli saanu hajun jo ennen ku lähetin edes ekalle ukolle. Kolmannella Zero veti tosi määrätietoisesti kallion alle, olin aivan varma, et ukko on siellä. Se oli kuitenkin ylempänä solassa, jännä, mä luulen et haju oli laskeutunu sitä solaa pitkin ja tullu siitä kallion vierestä, oon ihan varma, et Zero ei huijannu. Ihan hyvin löyty se ukkeli. Neljäs oli taas aikamoista siksakkia, mut kivasti oli saanu hajun.
Lopuksi otettiin vielä pari ilmaisua, Zero teki täsmällistä työtä, mä tosin kutsuin sitä samalla hetkellä, kun se otti rullan suuhun. Ensi kerralla pitää tehdä niin, etten kutsu, katotaan mitä tapahtuu. Muistaakseni sillä ei ollut ongelmaa niin kauan, kun se näkee mut, mutta heti kun etäisyys kasvaa, Zerppanen alkoi tarjota rullaa maalimiehelle.
Asenne oli kyl kaverilla kohdallaan, heti kun otin sen autosta ja puin vermeet, se tiesi mitä ollaan tekemässä. Koko matkan lähetyspaikalle se käveli nokka pystyssä :) Hyvin oli nenä auki, vaikkei olla moneen kuukauteen treenattu. Kyllä tää tästä.
Lopuksi pakko avautua meidän koulusta, aaaaargh. Heti kun kuvittelin, et nyt stressi vähenee, ni vedetää taas sellaiset stressikertoimet et murrrr. Ensi vuoden yhdelle kurssille piti ilmoittautua ja tän perusteella sit jaetaan teurastamoharjoittelut. Annetuista ryhmistä vaan yks käy ja se oli täynnä. Sit oli viel ilmeisesti käyny niin, et osa porukasta tiesi tästä jo viime viikolla ja vei tietenkin ne parhaimmat paikat. Murrr. Ehdin jo lähetellä pari sähköpostia ja näköjään rakas opinahjomme ei suostu joustamaan tässä asiassa taas yhtään, ehdottavat et tekisin vapaa-ajalla harjoittelun. Joo, just. Onneks mul on koko kesä lomaa, vuokraa ei tarvi maksaa, ei tarvi syödä, autoki kulkee ilman bensaa ja koira syö ruohoa pihalta. Vanhemmatki voitti lotossa ja mun ökyrikas tätini kuoli toissapäivänä jättäen mulle miljoonaperinnön.
Eilen tokoiltiin kotipihalla ennen kun mä lähdin agikisoihin.
Ruutu
Zero ei nähnyt, kun mä laitoin kaksi ruutua ja niihin palkat, Zero etsi ne tosi hyvin katseella, ekaan ruutuun meni tosin pahasti sivusta, toinen oli hyvä, mutta Zero ei kelpuuttanut narulelua palkaksi, vaan odotti et mä heitän pallon :D
Sit otettiin läheltä paikkaa kosketusalustan kaa, vaihdoin ruutuja ja suuntia. Ekassa toimi oikein hienosti, sit toisessa ruudussa tarjosi etutötsiä jatkuvasti. Ilmeisesti pitää muistutella mieleen. Mut aion edelleen jatkaa kosketusalustalla, jotenkin tuntuu, et tuo on ainoo keino, jolla saa jotain tolkkua tähän ruutuun, mä kun en yhtään tykkää siitä holtittomasta haahuilusta, ku koiruus etsii oikeaa paikkaa joka nurkasta... :P
Aattelin, et vois joku kerta tehdä nii, et laittaa kolme ruutuu ja pallot niihin ja Zero saa nähdä, mut sit sen pitää mennä just oikeeseen ruutuun, mihin mä näytän. Edelleen vähän vois vahvistaa katsomista ja oikeaan suuntaan lähtemistä.
Metalli
Aika laiskaa, ensin otin lähietäisyydeltä palkka, sit luovutusta pari kertaa. Jäi aina liian kauas. Muutenkin oli laiskaa, meni tosi hiljaista ravia ja näytti selkeesti siltä, et ei tykkää yhtään tästä touhusta. '
Luoksari
Vauhtia, tai siis vauhdittomuutta takapalkalla. Ensin vapautin suoraan, sit kutsin luokse ja pysäytin eri kohdille, ensin keskelle, sit lähelle mua. Vauhti oli tosi hidas, oli ihan ällikällä lyöty. Tästä se ei ainakaan saa enää hidastua, toi on just hyvä noin. Pysäytykset oli nopeita ja tarkkoja. Lopuks otin suoran luoksarin, ettei jää pelkkä jammailu mieleen.
Illalla käytiin aksaamassa HSKHn epävirallisissa kisoissa. Starttasin Saran kaa kisaavissa, tuomarina Anne Savioja. Rata oli kiva ja Sara tuntui mukavalta ohjata, se kääntyi tosi kivasti, erityisesti ennen keppejä ja sit putken jälkeinen tiukka käännös arvelutti, olin varma, että neiti sinkoaa kilometrin päähän. Kontakteissa se oli vähän tuhma, puomin ylösmenoa se ei ottanut ja alasmenossa loikki, niin otin hylyn. A:lla otin ite liikaa etäisyyttä, ni Sarppa loikki :( Mut oli kyl älyttömän kivaa kisata taas!!
Zero kaa aksa oli jotenkin aina kauheeta vääntöä, tai vääntö on ehkä väärä sana, enemminkin se oli sellaista räjähdealtista, tuntui et oli koko ajan nitroglyseriinipurkit taskussa ja dynamiittipötköt käsissä. Koko ajan koiruus sinkosi johonkin, se luki pienintäkin liikettä ja tiputteli rimoja pienestäkin hipaisusta, itse piti olla ihan täysin zen ja piti olla tosi tarkka kaikessa. Jos olisi ollut kunnon ohjaaja, Zero olisi varmasti ollut ihan loistava agikoira.
Tänään sitten käytiin Korsossa hakuilemassa. Otin neljä ukkoo, kaksi hajuhakuina ja kaksi suorina pistoina, kun sieltä tuuli sopivasti. Ekalla ukolla en nähnyt kunnolla sitä ja kävelin vähän väärään suuntaan, saatiin lopulta haju. Tokalla meni kaameeta siksakkia, mut oon ihan varma, et se oli saanu hajun jo ennen ku lähetin edes ekalle ukolle. Kolmannella Zero veti tosi määrätietoisesti kallion alle, olin aivan varma, et ukko on siellä. Se oli kuitenkin ylempänä solassa, jännä, mä luulen et haju oli laskeutunu sitä solaa pitkin ja tullu siitä kallion vierestä, oon ihan varma, et Zero ei huijannu. Ihan hyvin löyty se ukkeli. Neljäs oli taas aikamoista siksakkia, mut kivasti oli saanu hajun.
Lopuksi otettiin vielä pari ilmaisua, Zero teki täsmällistä työtä, mä tosin kutsuin sitä samalla hetkellä, kun se otti rullan suuhun. Ensi kerralla pitää tehdä niin, etten kutsu, katotaan mitä tapahtuu. Muistaakseni sillä ei ollut ongelmaa niin kauan, kun se näkee mut, mutta heti kun etäisyys kasvaa, Zerppanen alkoi tarjota rullaa maalimiehelle.
Asenne oli kyl kaverilla kohdallaan, heti kun otin sen autosta ja puin vermeet, se tiesi mitä ollaan tekemässä. Koko matkan lähetyspaikalle se käveli nokka pystyssä :) Hyvin oli nenä auki, vaikkei olla moneen kuukauteen treenattu. Kyllä tää tästä.
Lopuksi pakko avautua meidän koulusta, aaaaargh. Heti kun kuvittelin, et nyt stressi vähenee, ni vedetää taas sellaiset stressikertoimet et murrrr. Ensi vuoden yhdelle kurssille piti ilmoittautua ja tän perusteella sit jaetaan teurastamoharjoittelut. Annetuista ryhmistä vaan yks käy ja se oli täynnä. Sit oli viel ilmeisesti käyny niin, et osa porukasta tiesi tästä jo viime viikolla ja vei tietenkin ne parhaimmat paikat. Murrr. Ehdin jo lähetellä pari sähköpostia ja näköjään rakas opinahjomme ei suostu joustamaan tässä asiassa taas yhtään, ehdottavat et tekisin vapaa-ajalla harjoittelun. Joo, just. Onneks mul on koko kesä lomaa, vuokraa ei tarvi maksaa, ei tarvi syödä, autoki kulkee ilman bensaa ja koira syö ruohoa pihalta. Vanhemmatki voitti lotossa ja mun ökyrikas tätini kuoli toissapäivänä jättäen mulle miljoonaperinnön.
Kommentit
Lähetä kommentti