Zero ja Kiki treenaavat

Koska mun pitäis lukea elinpatoo ja siivota, ni teen tässä ajan kuluksi listan Zerppasen kuntoutuksesta. Ohjelmassa on ainakin näitä: - Pitkiä ravilenkkejä juosten/pyöräillen - Ylämäkikävelyä - Uintia, kunhan kelit lämpenee - Vastakkaisten jalkojen nostelua - Tasapainotyyny/jumppapallo - Oravaistumista - Pakittamista - Ylämäkeen peruuttamista - Peruuttamista esteiden yli - Sivuttain kävelyä - Saman puolen jalkojen nostelua - Takajalkojen nostaminen rahille/seinää vasten - Pyöriminen etujalkojen ympäri - Pyöriminen takajalkojen ympäri - Jalat ruokakuppiin/alustalle/laatikkoon tms. - Hyppytekniikkaa agiesteillä - Hierontaa ja lämpöhoitoa Ohjelmassa on siis sekä lihastreeniä että vartalonhallintaa, koska molemmat on pahasti hukassa. Periaattees näitä treenejä voi hieman soveltaen tehdä myös pennulle ja mä ainakin aattelin tulevalle nelijalkaiselle opettaa näitä jo pienestä asti. Jospa tulevan koiran kaa keskittyisin ensin ihan peruskäyttäytymiseen, vartalonhallintaan j

Hitto tää uus bloggeri on ihan persiistä! Päivää vaan teillekin, kuten huomaatte mulla on taas näitä päiviä :) No, kupillinen teetä ja suklaalevy saa maailman näyttämään jo huomattavasti paremmalta paikalta.... Zerppanen ei oo enää ontunut. Varasin fyssarille ajan, mutta vapaita aikoja oli vasta ensi viikolla. Ennen sitä en kauheesti uskalla treenata, ettei se mee ihan juntturaan. Ollaan jotain pientä kuitenkin otettu. Projektina on ollut sivuttain kävely. Oon joskus ennenki yrittäny, mut päädyin siihen, että se on ihan mahdotonta, ei tuo osaa. Innostuin nyt kuitenkin taas yrittämään, kun Emmi opetti koiransa, ni pakkohan munkin oli onnistua. Ja se onnistui! Eilen Zero käveli ihan ite monta askelta sivuttain! :) Yhdistin siihen jo vähäsen oman liikkeen, niin et oon koiran vieressä. Oikea tuntuu huomattavasti vaikeammalta kuin vasen, siinä se tosi helposti kääntyy kävelemään etuperin. Pakittamista ollaan kans treenattu. Huomasin yks päivä, et eihän tuo osaa kävellä suoraan, vaan

Hei apua, mitä täs tapahtu? Mun bloggeri on vaihtanut ulkonäköä, ihan karseeta! Vitsit mä vihaan näitä automaattisia päivityksiä!!!!!!!!!!!! Tää on ehkä just niin epäselvä ku olla voi. No, mun ei pitäny tulla tänne haukkumaan typerää bloggeria, vaan kertomaan uutisia Zerppaeläimestä. Kipulääkkeet loppu toissapäivänä, eli torstaina, nyt siitä on siis lähes kaksi vuorokautta, kun se on viimeksi saanut. Torstaina annoin lääkkeet pari tuntia myöhemmin ku tavallista ja olin kuvittelevani pientä aristamista jalassa, joten jännityksellä odotamme. Mielestäni se ei nyt kuitenkaan aamulenkillä ontunut, joten toivo elää. En oo kuitenkaan enää yhtään varma mistään ja saatan olla täysin sokea kaikelle... Antibioottikuuria on jäljellä vielä kolme pientä vaaleanpunaista oikein miehekästä pilleriä, sen jälkeen sekin loppu ja kauhulla odotamme tulevaa. Mulla on kauhee agilitykuume, oon tässä viimeiset pari päivää lukenut ahkerasti parasiittiuusintaan katsomalla hienoja agilityvideoita. Tässä

Heippapäivää! Zerppapienieläin ei oo ontunut pariin päivään, tai ainakaan en oo huomannut mitään. Toisaalta voi tietty olla, että olen vaan tullut sokeaksi kaikelle, en oikeasti oo enää varma, mikä on normaalia ja mikä ei. Enkä viitsi tipahtaa ennen ku nuolasen eiku nuolasta ennen ku tipahtaa, koska Zerppasella on edelleen kipulääkekuuri meneillään, joten tuo voi tietty aika tehokkaasti peittää alleen kaiken ontumisen. Jännityksellä odotamme mitä tulemaan pitää. Kumpaakin on jäljellä vielä viisi päivää, antibioottia ja kipulääkettä. Ja nyt ku oon toitottanut asiasta julkisesti täällä blogissa, niin en siis voi kisata ainakaan seuraavat viisi viikkoa. Nyyh. Vaikka en muutenkaan kisaisi, päätin nyt odottaa kuurin loppuun ja sen jälkeen seuraan vielä ainakin pari päivää, ennen kuin aloitan treenaamisen. Jotain pientä namiseuraamista/kaukoja voin tehdä, mutta mm. lelut on bannissa vielä toistaiseksi. Ja oikeasti namitki on lopussa koska ohjaajalla on pieni menninkäinen kukkarossa.

Koska mun pitäisi lukea neuropatoa, rupesin vähän muistelemaan agility- ja tokouraamme Kimin kanssa. Matkan varrelle sopii monen monta hauskaa ja surkuhupaisaa muistoa. Ekat agilitykisat oli Mäntsälässä, tuomarina Anne Savioja, muistan sen vieläkin kuin eilisen päivän. Jännitti ihan pirusti, jo koiran mittaaminen oli kauhean jännää. Tuomari mittasi sen moneen kertaan, mutta joka kerta se oli maksi. Jotan maksi that is. Tämä oikeastaan jo tiesinkin. Muistaakseni molemmat radat meni muuten ihan kivasti ja sujuvasti, mutta kepeissä ohjasin väärin aloituksen, enkä tajunnut sitä. Menin vielä kysymään tuomarilta jälkeenpäin, mikä meni pieleen, ja Saviojan Anne ystävällisesti selitti tilanteen. Enpä tehnyt virhettä toiste :D Muistan sen katkeran fiiliksen kun viidensissä kisoissamme tein superhienon nollaradan muutaman hyllyn jälkeen. Oltais jopa voitettu. Tuuletin ja riehuin maalissa, olihan tuo nyt mahtava saavutus aloittelijalle. Kisan jälkeen kävin katsomassa sijoitusta. Nimeämme ei m

Helsinki öö, joskus. Aika sujuvaa menoa, ainakin putkiin Zero osaa irrota... Tässä näkyy selvästi, että koiruus toimii tosi hyvin, kun ohjaan edeltä. Käännös ennen keppejä toooosi epämääränen, mitähän oikeen yritin tossa?? Muurilla kans tuijottaa mua kauheesti ja hyppää tosi huonosti, kun mä ite jään vähänkin taakse. Yks hyppy jää välistä, kun en ohjannu. Valssi siin putken jälkeen on ihan nätti, kun kerrankin muistan liikkua samalla. Lopussa taisin vähän jäädä haaveliee, kun tosiaan siihen muurille olisin voinu päästä vikkelämminkin... Jotenkin mä näytän tosi paljon päättäväisemmältä kuin aikaisemmilla radoilla ja alku näyttää aika nätiltä. Tosin putken jälkeen hyppyjen kaaret jää toosi isoiksi, en uskalla ottaa kiinni koirasta kunnolla, siinä pelossa et rimat tippuu. Keinulta karkas ilman lupaa, mur. Tässä näette, miten ei kuulu ohjata. Mikähän kauhee hinku mulla on leikkiä helikopteria? Kädet vaan heiluu, kun mikäkin tuulimylly, mutta ohjaus unohtuu täysin. Tässä kans näkee

Kattelin täs ajankuluksi vähän vanhoja agilityvideoita. Voi aaapuaaa, en mä muistanut, et me oltiin näin surkeita! Kaikkein pahimpia en kehtaa edes julkaista, muutaman ei-ihan-niin-pahan voin laittaakin :P Melkein kaikissa näkee, että Zero käy todella kuumana, eikä kunnolla keskity hyppäämiseen. Oma ohjauskin on usein tosi kökköä, mikä ei ainakaan auta asiaa. Janakkalan kisat joskus. Alku on ihan tyypillistä Zeroa. Koira huutaa kurkku suorana ja rimat vaan kolisee. Suorilla menee ihan hyvin, niin kauan kun olen sen rinnalla/edessä, mutta kun jään taakse, se ei irtoa. Tää on Helsingistä äitienpäivänä vuonna x. Kokeilen tos alussa toimiiko jos rauhoittelen koiraa ennen lähtöä, mut kuten näkyy ei kauheesti auta. Rimat kolisee ja ohjaus on tosi kökköö muutenkin. Jotenkin mulla meni itellä aina pakki sekaisin, ku tajusin et koiruus on niin kuumana, ettei kykene toimimaan normaalisti, ni sit mäkään en jotenkin viittinyt keskittyy ohjaamiseen, mikä taas pahensi Zeron turhautumista ja nä

Nyt olis opetettu lisäksi kumartuminen ja häpeäminen. On se ihme, kun ton kumartumisen naksutin tasan kerran oikealla hetkellä, Zero tajusi kerrasta, mitä haluan :) Sit kun tokossa yritän opettaa jotain, niin hinkkaan puoli vuotta jotain ruudun paikkaakin. Ihme touhua. Siis kuka harrastaa tokoa?! Ihan hölmöä puuhaa... ;) Kaverilla on vähän tylsää, se koko ajan vaatii ulos tai ravaa ikkunassa tuijottamassa mukuloita sisäpihalla... Lenkillä se on nyt oppinut, ettei aina tarvii edetä ku pikajuna, nykyään saatetaan kävellä kymmenen minsaa jotain korttelin ympäri, koska Zero lukee tosi tarkkaan iltasanomia, päivittää dogbookia ja lukee uusimmat juorut koiramaailmassa. Menen kohta mikroskopoimaan koululle, taidan ottaa kaverin mukaan, jotta tulis edes vähän vaihtelua elämään... Nää neljä seinää alkaa varmaan tympiä jo pahasti. Mitähän temppuja sitä vielä keksis? Kaikki kivat temput mitä keksin vaatii jalkoja, eikä jalattoman bordercollien kanssa oikein sovi niitä treenata. Noni, nyt ul

Aaargh. Mä en kestä enää. Parannusta ei tapahdu. Yhtään ei oo koiruus taas edistynyt. Edelleen vaan ontuu. Mut pakko on kattoo nyt tää antibioottikuuri loppuun, ennen ku rupeen liian hätäisesti tuomitseen. Oon koittanu suihkuttaa tassua kylmällä vedellä, mut ei näyttäny helpottavan yhtään. Oli vaan kärsivän näkönen, ku oli tassu jäässä :'( Zero osaa jo peukun, etusormen ja pikkurillin. Oon antanu niille nimet yksi, kaksi ja viisi :) Yritin opettaa puhaltaa kuplia, mutta Zero alko vaan latkia valtavan kokoista kuppia tyhjäksi. Ennen kuin se muuttui pallomahaksi päätin suosiolla lopettaa ja keksiä jotain muuta. Otettiin metallin pitämistä, puunoudon eteen tulemista ja ohjattua. Nyt se osaa oikeankin. Kaukojaki otettiin joku päivä, ihan vaan maahan ja istu, ettei joudu turhaan rasittaa jalkaa. Yritin eilen opettaa kielen näyttämistä. Sinänsä helppoo, ku se lipoo huuliaan koko ajan, ku oon antanu nakin, mut luulen et tuo on melko tiedostamaton liike, Zero ei ainakaan yhtään t

Kauhea hinku päästä treenaamaan! Mä oikein kuulen, kun tokokentät huutavat! Ja meidän hakuryhmä on treenannut jo vaikka kuinka monta kertaa, tahtoo kans!!! Ja nyt kun on niin kiva ilma, niin vois mennä piiiitkälle metsälenkille. Alkaa itelläkin hajoamaan pää, kun ei voi tehdä mitään kivaa. Sehän nyt on mahdoton ajatuksenakin, että yksin lähtisin ulos. Zerppanen ontuu vieläkin. Musta se on vähentynyt hieman, mutta edelleen selkeästi näkyvää. Luulen, että musta tulee kohta neuroottinen. Kohta en enää näe eroa normaalin ja sairaan liikkeen välillä. Jotenkin olen silti alkanut vähän epäilemään. Tulehdus ei kehity heti, joten miten Zero oli ekana päivänä ihan kolmijalkainen? Lisäksi desinfioin ne tarkasti aina lenkin jälkeen ja pidin tötsää päässä, kunnes haavat oli mennyt umpeen. Ontuminen parani selkeästi ja alkoi uudelleen, kun olin viskannut lelun sille. Jotenkin tuo ei musta tunnu tyypilliseltä tulehdukselle. Mutta en ole perehtynyt asiaan tarkemmin, joten en tiedä varmasti. Musta