torstai 13. kesäkuuta 2019

Hakumonsteri-Kiki

Hakutreeneissä on aina yhtä mukavaa ja alkaa olla jo vaikea keksiä riittävän vaikeita treenejä. En kuitenkaan haluaisi edetä liian nopeasti, ettei mene samanlaiseksi haahuiluksi kuin Zeron kanssa meni.

Eilen keskiviikkona Anidentin takana, tuuli kerrankin melko hyvin, joten ohjelmassa jälleen kerran hajuhakuja. Kiki teki kolme ukkoa, eka noin 50 metrissä, seuraavat suunnilleen 30 - 40 metrissä.

Ekalla pistolla käytiin hakemassa haju ehkä 15m päästä, koska tuuli ehti juuri kääntyä väärään suuntaan. Ampui ukolle kuin luoti oikein iloisen näköisenä. Toiselle ja kolmannelle pistolle lähetin suoraan keskilinjalta, kun Kiki nosti jo samantien nenää korkealle ja totesi, että tuolla on! Aivan superhyvin eteni suoraan maalimiehille ja todellakin tiesi mitä oli tekemässä.

Nyt oli koko treenin iloinen ja reipas oma itsensä, leikki myös iloisesti ukkojen kanssa. Kun sanoin, että mennäänkö etsimään lisää ukkoja, se päästi lelusta irti, nosti nenän ylös ja totes että joooo! Haku on kyllä niin Kikin laji ja ihanaa, miten joka treenillä tulee onnistumisen tunne, kun menee vaan niin hyvin.

Mä vähän haaveilen siitä, että ensi kerralla tuulisi yhtä hyvin tietystä suunnasta, niin voisin kokeilla laittaa ukot ihan 50 metriin ja lähettää suoraan keskilinjalta. Eipä siinä kauheasti hävittävääkään ole.

Viime viikolla treenattiin kunnon helteessä myöskin Anidentin takana. Lämpöä oli treenejä aloitellessa 26,5°C ja lopettaessakin vielä 25°C. Kiki teki hajuhakuja, vaikka oli täysin tyyntä. Nosti hajun ihan hyvin ja irtosi keskilinjalta hyvin maalimiehille, ei mitään ongelmaa tässä. Sen verran se oli läkähdyksissä kuitenkin, että kaksi maalimiestä sai luvan riittää. Kiki ei oikein edes suostunut leikkimään maalimiesten kanssa, kun oli niin kovasti hiki.

Nyt täytyisi panostaa vielä siihen tottikseen, ennen kaikkea hyppytekniikka ja paukut vaativat hiomista. Eteenmenoa ei olla ihan hirveästi tehty, mutta muuten seuraaminen, luoksetulo ja jäävit ovat ihan hyvällä mallilla. Paikallaoloa pitää myös treenata vielä lisää sekä rauhallisessa ympäristössä että häiriön alla, koska en vieläkään ihan 100% varmasti uskalla sanoa, etteikö se voisi lähteä juoksevan koiran perään. Kunhan tämä saadaan kunnolla varmaksi, kokeillaan sitä BH-koettakin. Sain varapaikan elokuun alkuun, heti tokon SM-kisojen jälkeen. Saas nähdä miten käy.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Kiki rallilaamailee jälleen

Rallitoko Inkoossa 9.6. tuomarina Anna Klingelberg.

Rata kivan näköinen ja helppo avoimen luokan radaksi, ei mitään mitä Kiki ei osaisi. Lämmintä oli, mutta onneksi rataantutustuminen alkoi ajoissa ja lähdimme viidensinä, joten turhia odotteluita ei tullut. Kikin kanssa lämmitellessä se teki iloisesti seuraamista, pyörähdyksiä ja seisomista, ei niin mitään ongelmaa. Varjossa odotellessa oli jopa kohtuullisen rauhallinen, toisin kuin viimeksi.

Vähän heikko kuva, enkä osaa kääntää sitä
Pujottelussa oli merkkien tilalla crocsit, joita kovasti ihmeteltiin. Sitten ihmeteltiin vuorostaan kehän ulkopuolta ja välillä surffailtiin muuten vaan metrin perässä. Virheitä ja kontrollin puutosta ja vinoutta ja puutteellista yhteistyötä sateli tiheään, kun Kiki laahusti perässä ja oli ihan kuutamolla.

Vasemmalle 360 astetta käännöstä pitäisi treenata, koska pylly menee helposti maahan. Siitä johtuen mä teen edelleen pienen ympyrän, josta lähtee aina se -3p. Yhden kyltin se kiersi ja tökki, jonkun liikkeen uusin, kun teki mitä sattui.

Oikealle käännöksessä, missä olisi pitänyt pysähtyä sekä ennen että jälkeen käännöksen, Kiki oli kuutamolla eikä kääntynyt yhtaikaa, tästä lähti näköjään -10p. Houkutuksessa oli ihana Angry Birds -lelu, joka käytiin hakemassa ja oltais haluttu kantaa palkintona ulos kehästä. Autoakin ihmeteltiin kovasti ja käytiin tökkimässä, näistä myös -10p.

Laama-Kikiperkele
Tuloksena 68 pistettä, ei oo todellista!! Mua ei harmita noi Kikin iloiset touhotukset ja lelujen noutamiset, mutta tuo täydellinen lahnaus ärsyttää aivan suunnattomasti. Viimeksi ajattelin, että ongelma on kuumuus, mutta tällä kertaa se oli kyllä aivan oma itsensä sekä ennen rataa että sen jälkeen. Voi huoh, miksi nämä lahnat osuu aina mulle...?!

Nyt mua ärsyttää koko rallitoko niin paljon, että jätetään laji hetkeksi tauolle ja keskitytään tokoon ja palveluskoiralajeihin. Mietitään vaikka syksyllä tai talvella, jos vaikka jaksaisi treenata rallijuttuja.

maanantai 3. kesäkuuta 2019

Projekti "Jälkikeppi" etenee

Koirat on eläneet hiljaiseloa, kun emäntä on ollut kauheassa flunssassa eikä mitään olla tehty viime torstain tottista lukuunottamatta. 

Keppiprojekti kuitenkin etenee pikkuhiljaa ja Kiki alkaa vähän jo ymmärtämään jutun juonen. Ollaan treenattu kotona ja omalla pihalla, vahvistettu nostamista ja palautusta. Seuraavaksi siirrytään joko tonne isommalle nurmikolle tai suoraan metsään. 

Tarkoitus olisi nyt hetkeksi saada kokonaan ajatus pois jäljestämisestä ja keskittyä keppien etsimiseen. Kun siirrytään keppien kanssa metsään olisi tarkoitus etsiä ainoastaan niitä keppejä. Jäljestämään se luultavasti ryhtyy joka tapauksessa ennen pitkää, kun se tajuaa, että jäljestämällä löytää varmiten kepille. 

Nyt olen tehnyt joko niin, että heitän kepin johonkin nurtsille ja Kiki etsii sen taikka niin, että kävelen  minijäljen ja jätän kepin maahan. Vähitellen pidennän tallottua matkaa, jolloin luulisi Kikin tosiaan automaattisesti alkavan jäljestämään. Tietysti tarvitsisi myös aikaa ottaa jossain vaiheessa mukaan, varmaan teen sitten niin, että Kiki näkee viennin, teen useita minijälkiä, pidetään pieni tauko ja mennään sitten hakemaan kepit pois. 

Jos näin saisin yhdistettyä jäljestämisen ja ennen kaikkea nostettua keppimotivaatiota, mun ei tarvitsisi laittaa jäljelle enää ollenkaan nameja. Näin säästyisi tosi paljon aikaa ja vaivaa tallomisessa ja voitais myös tehdä reilusti pidempiä jälkiä kuin nyt olen tehnyt. Mulla on nyt hyvä fiilis tämän suhteen. Kyllä me vielä saadaan tämä toimimaan! 

Seuraava asia, jota oikeastaan itse jäljestämisessä olisi pohdittava, on jana. Tätä en ole hirveästi tehnyt eikä Kiki hahmota sitä ollenkaan, kun kävellään yhdessä esimerkiksi suoraa polkua pitkin ja toistan että jälki, jälki. Jäljen nostamisen perusteisiin kaipaisin ehkä hieman ideoita, mistä ylipäätään lähteä liikkeelle. Mjoo. Semmottii mietteitä tänään. 

perjantai 31. toukokuuta 2019

Suski Korrin tottista, part II

Eilen treenattiin taas tottista Susanna Korrin opeissa, viimeksi sain kyllä huippuneuvot. Itse olen kauheassa flunssassa ja olo oli melko hutera, mutta päätin sitten kuitenkin mennä. Liikkeinä vähän rauhallisempia juttuja, liikkeestä seiso ja paikkamakuu.

Liikkeestä seiso

Mä. En. Vaan. Osaa.
Tokossakin olen kysellyt neuvoa ja sinänsä saanut ihan hyviä neuvoja, mutta äh, silti tuntuu että ihan huonosti menee ja mä en vaan osaa opettaa sitä. Suski oli samaa mieltä, että liikkeestä seisominen ja tokon luoksetulossa seisominen kannattaa pitää erillään, koska ne tosiaan tapahtuu eri askellajissa ja on hieman eri asioita.

Suskin tapa oli oikeastaan aika yksinkertainen. Aluksi tehdään peruuttaen koira edessä. Oma käsi on takaviistoon ja kädellä näytetään selkeä käsimerkki. Vähän vastaavaa olen tehnytkin, mutta tuo että käsi on selkeästi takaviistoon ja tavallaan tulee vaan mun viereen, tätä en ole tajunnut. Kikillä toimi tosi hyvin, vaikka vähän meinasi pomppia aluksi. Alkuun kannattaa topakasti pysäyttää myös oma liike, mutta kun stoppi paranee, oma liike voi jatkua. Kun stoppi on hyvin vahva edestä, niin koira siirtyy vasemmalle sivulle ja oikea käsi tavallaan seuraa vaan mukana näyttämään käsimerkkiä, kunnes käsimerkistäkin päästään eroon.

Oikeastaan jo samantien kannattaa ottaa pikkuhiljaa myös aika mukaan, eli odotetaan muutama sekunti ennen kehua ja palkkaamista. Aikaa vähitellen pidennetään ja kun toimii hyvin, voi vähän alkaa ottaa omaa liikettäkin mukaan.

Suski treenaa jääviä yleensä aina yhdessä, ettei koiralle ylikorostu joku tietty asento, jota se alkaa tarjoamaan. Itse taas olin ajatellut pitää ne erillään - maahanmenon Kiki osaakin jo hyvin, nyt ajattelin keskittyä seisomiseen ja sen jälkeen unohtaa hetkeksi muut ja opetella istumaan, minkä se osaakin jo hieman. En oikein usko, että Kikille kävisi noin, että alkaa tarjoamaan esim. pelkkää seisomista tai pelkkää istumista, eihän maahanmenokaan ole ongelma, vaikka se on sillä melko vahva jo. Täytyy pohtia tätä, mikä on loogisinta juuri Kikille. Zerolla toi mun taktiikka toimi erinomaisen hyvin, treenasin vuorollaan jokaisesta asennosta hyvin vahvan, jolloin lopputulos oli pomminvarma zeta. Toki treenattiin paljon myös jäävien erottelua sitten kun se oli oppinut kaikki varmaksi.

Joo. Nyt otan härkää sarvista kiinni (koiraa pystykorvista kiinni) ja selätän tän mun henkisen seisomisvamman. Helpottaisi sitä paitsi myös rallitokoa, jos koira osaisi seistä ihan käskystä :D

Paikkamakuu

No tätä ollaan työstetty paaaljon tokopuolellakin, mutta vieläkin toimii tosi huonosti. Kiki ei edelleenkään tee töitä paikalla maatessaan, vaan on siellä muina koirina niin kauan kuin neidille sopii.

Ensinnäkin mä olen ihan unohtanut, että tottiksessa tämä tehdään selkä koiraan päin. Tähän saatiin ohjeeksi ostaa pieni peili, esimerkiksi meikkipeili. Toki puhelinta voi hyödyntää myös. Alussa voi seistä sivuttain koiraan nähden, mikä olikin aika hyvä! Suoraan kohti tuijottamisessa voi olla sekin ongelma, että koira voi kokea epävarmuutta ja luulla, että sen pitäisi tehdä jotakin. Tosin, Kikin tapauksessa kävi selväksi, että sitä ei vaan kerta kaikkiaan huvita olla paikallaan. Suski oli aika varma, että se tietää tasan tarkkaan kyllä, mitä siltä vaaditaan. Mjoo, tätä mä olen toki epäillytkin, mutta en jotenkin silti ole uskaltanut olla riittävän tiukka. Nyt vaan täytyy ystävällisesti huomauttaa tsiigailusta, ruohon syönnistä ym. ja palauttaa se paikoilleen, kun nousee ylös. Jos toistuvasti nousee, kuten se eilen teki, voi sanoa myös vähän rumemmin, Kiki kestää sen kyllä. Mä olen ollut ihan liian arka sen kanssa, koska jotenkin pelkäsin, että se paineistuu kuten se teki seuraamisessa yhteen aikaan.

Nyt siis tiukkana paikkamakuussa: ylimääräistä sähläämistä ei sallita, paikalla yksinkertaisesti on pysyttävä. Pikkuhiljaa häiriöitä mukaan, niitähän me ollaan aika paljon treenattukin ja niitähän se kestää hyvin, kun sillä on tehtävä mihin keskittyä. Jos esimerkiksi juokseminen on vaikeaa, voi aluksi ihminen yksin suorittaa tottiskaavion ilman koiraa.

Namipurkki voi lisätä pyrkimystä ryömiä eteenpäin, mä ajattelin että se voisi olla sellainen selkeä tehtävä, mitä se katsoo. Mutta voi tosiaan olla, että se on huono idea. Mieluummin takapalkka, mutta muistelen, että sekin toimi Kikillä huonosti. Jollekin on toiminut, että laitettiin lihapulla rinnan alle, sitä voisi tietysti koittaa. Oikeasti mä luulen, että tätä on nyt vaan aloitettava työstämään kunnolla, myös yksin ja myös tylsässä, virikkeettömässä ympäristössä.

sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Ansun treenit, vol II ja sunnuntain Laama-Kiki

Lauantaina kauniissa auringonpaisteessa Navalan nurmella Ansun koulutus, osa kaksi. Päätin jatkaa seuraamisen työstämistä, tehdä vähän liikkeestä istumista ja pyytää vinkkejä palkattomuuteen, kun Kiki kokeessa kuumeni niin paljon.

Seuraaminen

Ansun mielestä selkeästi parantunut, varsinkin lyhyellä suoralla oli tosi nättiä ja tarkkaa. Käännöksissä edelleen valuu hieman ja erityisesti täyskäännöksessä kaartaa liian kauas eikä pidä kiirettä palata takaisin sivulle.

Kokeiltiin tähän ennakoivaa naksutinta, eli hieman sama idea kuin liikkeellelähdöissä, mitä olen tehnyt. Naksutetaan juuri ennen käännöstä ja palkka heti käännöksen jälkeen. Tätä kokeiltiin myös täyskäännöksessä ja toimi erittäin hyvin. Käännöksistä tuli samantien hyvin tiiviit ja intensiiviset.

Perusasentoon kysyin vinkkejä myös, kun tuntuu vähän unohtuneen. Tässä kokeiltiin sitä, että sanon seuraamiskäskyn juuri ennen pysähdystä ja siitä palkka. Erityisen hyvin tässä toimi, kun tätä tehtiin ensin muutaman kerran peräkkäin ja sen jälkeen jätetäänkin käsky sanomatta. Oli hyvä ja napakka, joten tätä ehdottomasti jatketaan. Samaa ajatusta voisi käyttää myös käännöksissä; tekee muutaman peräkkäin ennakoivalla naksulla ja jättää sen sitten pois ja superpalkka, jos on hyvä.

Liikkeestä istuminen

On mielestäni ollut hidas ja hieman epämääräinen, mutta oli nyt todella hyvä ja nopea. On selkeästi tauon aikana pohtinut tätä, viimeksihän ollaan treenattu varmaan pari kuukautta sitten. Kiki osaa yllättävän hyvin erottaa toisistaan eri jäävät, ainakaan toistaiseksi ei ole sekoittanut juuri yhtään. Tällä hetkellä mä luulen, että mun kannattaa panostaa enemmän seisomiseen, kun istuminen ja maahanmeno sujuvat niin hyvin.

Palkattomuutta

Tähän sain oikeastaan samat vinkit kuin mitä olen tehnytkin. Lyhyitä liikkeen osia peräkkäin palkattomina, liike ja sen perään siirtyminen ja sitten palkka ja panostaa sosiaaliseen palkkaan. Pitkiä palkattomia suorituksia ei kannata hirveästi tehdä, vaan tekee enemmän juurikin noita lyhyitä palkattomia pätkiä, jotta siitä tulisi vähemmän outo tilanne ja sosiaalinen palkka vahvistuisi vielä.

Noutoa

Pureskelee edelleen pidossa ja noudossa hieman, mutta tämäkin toimi tänään oikein hyvin. Varastamiseen pitää puuttua, mutta tämäkin on ehkä enimmäkseen treenaamattomuuden syytä. Eteentuomista ei osaa vielä, tähän kokeiltiin kahta tapaa:
1. Koira maahan, kapula sen eteen ja itse vähän matkan päähän. Tämä toimi ihan hyvin, otti kapulan ja tuli nätisti eteen, tosin hieman vinosti.
2. Koira maahan ja kapula itselle, koira nousee kapulaan kiinni. Tähän saa samantien suoruuden paremmaksi ja tämä tuntui itselle ehkä ensi alkuun paremmalta.

Häiriötreenit

Treenattiin paikallaolon käskytyksiä. Ensin rivissä käskytettiin maahan ja istumaan, seuraavaksi olimme ympyrässä ja jokainen teki omalla tahdilla. Kiki ei reagoinut muiden käskyihin, mutta se noudatti hieman tahmeasti mun käskyjä. Parhaiten toimi, kun tein kaukoina edestä, sivulla helposti jäi jähmettymään. Häiriö oli selkeästi todella iso, mutta positiivista on toki se, että on ymmärtänyt olla reagoimatta. Ansu sanoi, että on todella yleistä, että koira jossain vaiheessa lakkaa noudattamasta ohjaajan käskyjä, vaatii treeniä.

Sunnuntaina nokka kohti Nummelaa, johon saatiin edellisenä päivänä ex-tempore peruutuspaikka rallitokon avoimeen luokkaan.

Nämähän on Kikin ekat kokeet avossa eikä se kauhean vahvasti osaa esimerkiksi pyörähdystä. Hyppyä ja seisomisia sivulla ei olla koskaan tehty. Rata oli hirveän kivan oloinen eikä mitään mahdotonta ollut. Kyltti 15 on aina ollut vaikea, mutta sehän kuuluu jo alokasluokkaan. Seisominen paikallaan arvelutti ja toki kaikkia noita pyörähdyksiä ja pysähtymisiä ei olla treenattu.


Kiki oli todella outo, ihan laama eikä keskittynyt ollenkaan. Seuraaminen oli ihan hirveää eikä se tainnut kertaakaan katsoa mua päin. Käännöksissä meni miten sattui, pyörähdys ei onnistunut ollenkaan ja muutkin kyltit meni vähän väkisin vääntämällä.

Jostain syystä en itse hidastanut kyltillä 8, vaikka mielestäni ihan selkeästi hidastin. Kuulemma mä ainoastaan nopeutin kyltillä 9 :P Miten typerä virhe, joka maksoi aivan turhat -10p... Tosin syytän vähän Kikiä, sen matkalaukkuseuraaminen oli kerta kaikkisen hirveää, perusasennot mitä sattui ja koko ajan joutui houkuttelemaan. Jossain siinä kyltin 12 kieppeillä se meinasi singota kehästä ulos, kun joku roskapussi liehui tuulessa...

Muut virheet en edes muista, mutta harmittavan lähellä tulosta oltiin, nimittäin radalta saatiin 67 pistettä. Ärsyttää ihan suunnattomasti, sekä oma töppäily hidastuksessa että Kikin täydellinen lahnaus. Oli toki kuumaa eikä Kiki ehkä ollut tottunut siihen. En tosin muista viime vuodelta, että helle olisi erityisemmin haitannut sitä.

Alla video, jota en itsekään ole vielä katsonut, enkä tiedä haluanko edes katsoa...


Täytyy miettiä, mitä tämän rallitokon kanssa tekisi. Sinänsä ihan hauska laji ja varsinkin hyvä tokon ohella, kun joutuu väkisinkin miettimään vartalon hallintaa ja opettamaan oikean puolen seuraamisen, mikä on taas kropan tasapainon kannalta erittäin hyvä. Mun oma motivaatio treenaamiseen on vaan valitettavan huono ja yleensä menen kokeeseen täysin valmistautumatta, mikä ei toki edistä kisamenestystä. Koska en halua tokossa turhaan "kuluttaa" koiraa kisaamalla liikaa, niin ralli on itselleni oikein hyvä tapa hillitä kisahimoa. Aion nyt tämän vuoden aikana hankkia Kikille ainakin RTK2, mutta täytyy pohtia jaksanko sen jälkeen enää kisata kun mennään ylempiin luokkiin. Ongelma ehkä kaiken kaikkiaan on, että on niin monta lajia, jotka kiinnostaisi ja joita pitäisi treenata, ettei aika mitenkään riitä kaikkiin.

torstai 16. toukokuuta 2019

Hakumetsällä

Kiki tuntuu edistyvän hakutreeneissä huimaa vauhtia, oikein meinaa häkeltyä, kun pitäisi koko ajan keksimässä sille uusia haasteita treeneihin.

Mielikuvatreenit tuntuu ihan liian helpoilta Kikille. Sillä on ilmiömäinen muisti ja muistaa hyvin, vaikka viedään yhtaikaakin pari maalimiestä. Jo useammassa treenissä se ei tunnu oikein keskittyvän hommaan, vaan saattaa sivuuttaa maalimiehen kokonaan ja lähteä huitelemaan. Toki voidaan keskustella maalimiesmotivaatiosta ja palkasta, mutta ite tulkitsen sen ehkä enemmin niin, että tämä ei tarjoa sille kunnollista haastetta.

Hajuhakuja ollaan nyt viimeiset pari kertaa tehty ja ne tuntuvat toistaiseksi toimivan ihan hyvin. Edellisellä kerralla tosin olin itse työpäivän jälkeen aivan kuutamolla eikä treenit sen takia menneet kauhean hyvin. Maalimiehet olivat turhan lähellä keskilinjaa ja itse lähetin liian läheltä. Eilen maalimiehet olivat 40 - 50 metrissä ja itse pakitin reilusti taaksepäin, lähemmäs keskilinjaa lähettämään. Otti hajun ihan hyvin, vaikka oli todella tyyntä ja lähetyksissä ei ollut mitään ihmeellistä. Juoksi hieman siksakkia, koska prinsessa mutta itse ukkojen löytymisessä ei ollut ongelmia.

Lisää haastetta pitäisi nyt kuitenkin tähänkin saada, koska tämäkin tuntuu tosi helpolta Kikille. En kuitenkaan haluaisi siirtyä suoraan tyhjyyteen lähettämiseen, koska vähän pelkään, että Kiki alkaa siinä vaiheessa kyllä hortoilemaan. Sillä on todella kova saalisvietti, joten jänikset ovat ainakin tässä vaiheessa ehdottoman poissuljettuja. Näkö- ja ääniapuja voisi tietenkin kokeilla, tosin mua hieman jännittää näköavuissa se silmän käyttö. Kiki ei ole niin tyypillinen silmäkoira kuin bc pahimmillaan voi olla, mutta kuitenkin hieman on viitettä siitä.

Yksi villi ajatus tuli mieleen tässä aamulla: Jos kerran suoraan kohti tyhjää lähettäminen tuntuu liian isolta ja Kikillä on niin hyvä muisti, miksi ei yhdistäisi näitä kahta. Veisi maalimiehet entiseen tapaan sydänten avulla paikoilleen, sitten veisi koiran autoon ja joku muu tekee välissä. Tauon jälkeen voisi lähettää koiran suoraan maalimiehille, jotka tässä vaiheessa ovat siis valmiina piiloissa. Suorat hajuvanat tietenkin veisi suoraan ukoille, mutta tähän asti se ei ole ollut iso ongelma Kiiralle. Sitä paitsi tätä ei olisi tarkoitus tehdä kauhean pitkään vaan sen verran ainoastaan, että ymmärtäisi irrota myös kohti tyhjää.

Tarkkana pitää olla jatkossa myös siinä, että ei sijoita maalimiehiä kaikkein ilmeisimmille paikoille, kuten isojen kivien, kantojen ym. taakse. Hämypiiloja voi ja kannattaa pitää jatkossakin mukana, esim. kevythäkkejä, pressuja ym. Näihin Kiki selkeästi reagoi, zoomaili jo keskilinjalla, että tuolla on pakko olla joku. Tähän on siis hyvä kiinnittää jatkossakin huomiota. Maalimiesten piiloutumisessa olen nytkin tarkkana ja ohjeistan aina piiloutumaan kunnolla. Mikä olisi mielenkiintoista vielä selvittää olisi pressun ja verkon näkyvyys. Hieman nimittäin epäilen, että sileäpintainen, valoa heijastava pressu voi jopa lisätä maalimiehen näkyvyyttä koiran silmissä. Pitää ehkä käydä ostamassa verkkoa ja tarjota sitä jatkossa maalimiehille.

Oman kehityksen on tässä haussa huomannyt kyllä aika hyvin. Nyt kun vertaan itseäni aikaan, kun Zeron kanssa lajia aloittelin niin on kyllä iso ero. Koiran lukeminen on selkeästi helpompaa kuin ennen, lähetyksissä olen paljon tarkempi esimerkiksi suunnista, omasta rintamasuunnasta ja muistan aina tarkistaa koiran suoruuden. Nämä olivat aivan sikavaikeita aluksi. Keskilinjan hahmottaminen on edelleen hankalaa ja vieläkin mielelläni lähettäisin joko eteenpäin tai taaksepäin aluetta. Treenien suunnittelu on helpompaa, koska mulla on jonkinnäköinen ajatus olemassa, miten haluaisin edetä ja miltä toivon lopputuloksen näyttävän.

Kiiralla taitaa muutenkin olla aika ilmiömäinen nenä. Kiinnitin huomiota mm. viime treeneissä, että ensimmäisen ukon takana oli viety jo valmiiksi ihmisen hajuinen vaate seuraavan koiran hämäystä varten. Kiki tuntui reagoivan siihen selkeästi - voiko tämä tosiaan olla näin helppoa...?! Mulla on ehkä maailman taitavin pikku palveluskoira :)

maanantai 13. toukokuuta 2019

Kikin tokodebyytti, Veikkola 11.5.

Yksi tärkeä askel on nyt otettu ja Kiki on nyt virallisesti iso tyttö. Tähän on mahtunut valtavasti töitä ja vielä vuosi sitten ajatus kokeista oli täyttä utopiaa, joten täytyy olla todella tyytyväinen tähän kehitykseen.

Viimeiset pari viikkoa ei juuri muuta olla treenattukaan, hakutreenejä lukuunottamatta. Vielä tiistaina Kiki keksi kaikkea hauskaa, mitä se ei aiemmin ole tehnyt, se mm. unohti seuraamisen perusasennon ja kieltäytyi irrottamasta otetta kapulasta. Uuden työn takia en ehtinyt enää treenaamaan ennen perjantain valmistelutreenejä.

Valmistelutreeneissä kävin läpi kaikki liikkeet nopeasti. Seuraamista ihan lyhyet pätkät: pari käännöstä, yksi liikkeellelähtö, yksi pysähdys ja yksi täyskäännös. Joka kerta palkkasin ruhtinaallisesti lelulla. Luoksetulossa pelkkä eteentulo ilman valmistelua ja yksi jättö/paikallaolo. Liikkeestä maahanmeno myös pilkottuna kahteen osaan (maahanmeno sekä jättö). Pitoa ihan muutama sekunti, kaukoissa palkkasin ensin ekasta noususta ja sen jälkeen vielä paluusta. Käytiin vielä kunnon lenkillä, sillä toisin kuin Zeron kanssa kisatessa, Kiiraa ei tarvitse erityisesti varjella, vaan päinvastoin, se on erittäin ärsyttävä jos on liikaa virtaa.

Koeaamuna olin itse töissä kokeessa, joten aamulenkin jälkeen ei ehditty kuin 20min lenkille. Koe oli Veikkolan koululla, joten kisapaikalle päästiin kävellen. Juuri ennen alokasluokkaa alkoi sataa, mistä prinsessa ei ollut kauhean innoissaan.

Ennen paikkamakuuta pyysin kaveria häiriköimään, ensin sivulla yritti käskeä maahan ja sitten sama toisinpäin, Kiki maassa ja yritti saada sitä nousemaan. Halusin ihan vain pari toistoa muistutteluksi ja se onnistuikin hyvin.


Sitten itse kokeeseen:

Paikkamakuu 0: Voi perkeleen perkele! Kiki meni hienosti omalla vuorolla maahan, ei häiriintynyt muiden käskyistä ja pysyi paikallaan kiltisti. Hieman pää käääntyi, mutta pysyi hyvin. Vajaa kaksi sekuntia ennen liikkeen loppua se nousi ylös RAVISTELEMAAN!! Siinä se seistä toljotti, kun tulin takaisin. Siinä meni ykköstulos, se jäi kirjaimellisesti kahden sekunnin päähän...

Kapulan pito 10: Tämä oli oikein hieno. Ei pureskellut kapulaa ja luovutti nätisti.

Kaukot 8: Maahanmenoon vaati kaksi käskyä, mikähän aivopieru se oli? Istumisessa otti puolikkaan väliaskeleen, maahanmeno hieno. Istuminen hyvä.

Liikkeestä maahanmeno 9: Kiki oli hieno, mutta mä olin outo. Katsoin koiraa ja käännyin vielä katsomaan sitä. En tiedä, mikä aivopieru se minulta oli. Meni maahan hyvin, tosin mietin, pitäisikö tehdä vielä jotain sen tekniikalle, kun se menee ikään kuin istumisen kautta. Musta se on jotenkin vähän tyhmän näköistä. Sellainen jalat alta plöts olisi hienompi.

Seuraaminen 8,5: Tuntui huonolta. Laahusti jotenkin laiskana perässä ja teki käännökset jotenkin hieman epämääräisesti. Viimeinen perusasento jäi kokonaan tekemättä, vaan tuli viistoon mun eteen istumaan. Aivan ihmeellinen virhe tämäkin.

Hyppy 9: Tässä alkoi jo kuumua palkattomuudesta. Sanoi hau ennen liikettä ja totesi että viu eteentulossa. Hieman vino eteentulo.

Luoksetulo 8,5: Jättö hyvä, vauhti hyvä, eteentulo hieman vino. En ole varma, mistä lähti 1,5 pisteen verran - vinosta eteentulosta?

Kokonaisvaikutus 8,5: Yhteistyö tuntui aluksi oikein hyvältä, oli kivasti mukana ja palkkautui kivan oloisesti pelkistä kehuista. Jossain siinä seuruun jälkeen ennen tokavikaa koetta se alkoi selkeästi turhautumaan ja alkoi haukkumaan aika pahastikin. En voinut enää kunnolla kehuakaan, vaan keskityin ennemmin tilanteen rauhoittamiseen. Selkeästi palkattomuus on sille kuitenkin isompi juttu, kuin olin luullut. Pitää vähän myös pohtia omaa kehumista ja toimintaa liikkeiden välissä. Kiki ei varsinaisesti tarvitse samanlaisesta nostatusta kuin Zero tarvitsi.

Yhteensä 140 pistettä ja II-tulos. Tuomarina Susa Berghäll ja liikkurina iki-ihana Eevis.

Video löytyy tästä: Youtube

Asiat mitä treenataan kuntoon ennen SM-kisoja: 
- Edelleen vahvistetaan paikkamakuun häiriökäskyjä
- Lisää kestoa paikallaoloon ja isompia häiriöitä
- Treenaa myös sateella
- Liikkeiden alut, maahanmenot ja jätöt
- Maahanmenoon enemmän etuosa edellä
- Kaukojen m-i edelleen paremmaksi (myös vatsalihaksia ja syviä selkälihaksia paremmaksi!)
- Seuraaminen edelleen vaatii hiomista
- Muista seuraamisen pysähdykset
- Luoksetulon, noutojen ja hypyn eteentulot ja vinot korjaukset
- Palkattomuutta tulisi treenata enemmän


Sunnuntaina palauttavat treenit liikkuroituna: 

Pito: lyhyt pätkä pitoa, käsky ja irrotus. Palkaton siirtymä...
... Kaukot: Palkka heti maahanmenosta

Liikkeestä maahanmeno, virittelyt ja liikkuri - palkka seuruusta. Ekalla kerralla notkahti, uusittiin eikä enää reagoinut käskytykseen.

Hyppy: Kisamainen muuten, mutta vapautus suoraan esestä. Palkaton siirtymä...
... Seuruun alkuun: Liikkeellelähtö, käsky ja naks - palkka lelulla.

Seuruun loppu: Ihan muutama askel, perusasento ja taas palkaton siirtymä...
... Luoksetulo: tarkoitus oli palkata vauhdista, mutta varasti joka kerta. Päädyin pari kertaa palkkaamaan paikallaolosta.