lauantai 13. toukokuuta 2017

Eväitä tokoon valmennusrenkaan koulutukselta

Kiira pääsi tänään isojen koirien treeneihin Ojankoon valmennusrenkaan ihmisten oppeihin. Mitään varsinaista tokoa me ei olla vielä tehty, vaan leikitty ja leikin ohella tehty erilaisia liikkeitä. Suurin ongelma on tällä hetkellä ehkä se, että Kiki on niin vilkas ja jotenkin impulsiivinen, sillee, että voi kesken leikin esim. karata kentän toiseen päähän ihailemaan roskaa (joka on ollut siinä jo koko treenin ajan) tai jotain muuta yhtä tyhmää. Sitten se unohtaa helposti mitä oli tekemässä ja jotenkin yrittää revetä joka puolelle yhtaikaa.

Leikkiminen ei oikein suju kovin hyvin, koska mä en jotenkin ole osannut opettaa sellaista. Mulla on hirveä kiire vaan opettaa siistejä juttuja eikä malttaisi tehdä pohjia kunnolla. Muut koirat kiinnostaa paljon enemmän ja sitä ei oikein uskalla pitää vapaanakaan treeneissä.

Marin puolella:

- Kahden lelun leikki: heittämällä lelua Kiki helposti jää jumiin, nyt kannattaa tehdä niin, että ei päästä irti leluista, vaan molempiin käsiin oma. Toinen käsi passivoituu ja toinen leikkii jne. Irrottamiskäskynä voi toimia esim. jess tms.
- Unohda vauhtinouto nyt vähäksi aikaa, vaan ihan vaan leikkimistä. Kun kahden lelun leikki toimii myös heittämällä, voi toisen leluista vaihtaa kapulaan.
- Kuollutta lelua pitää treenata ihan erikseen, mutta aluksi matka ei saa olla liian pitkä. Lelun voi heittää ja päästää pentu samantien, kun lelu on lennähtänyt. Tätä voi sitten soveltaa esim. eteenmenossa, ruudussa ym. Avustajan kanssa on tietysti hyvä treenata myös.
- Seuraaminen: Paljon vielä lisää sivulletuloja, toistot on kaikkein tärkeintä tässä vaiheessa. Seuraamista voi lähteä joko imuttamalla tai askel kerrallaan sivulletulon kautta. Kiki ei ole hirveästi kiinni namissa, joten imuttaminen toimii hyvin. Zerollahan ongelma oli aina vähän se, että se oli ihan aivot pois päältä -moodissa kun seurasi vaan namia. Kikillä tää voi toimia paremmin. Askel kerrallaan toimii toki myös, muistaakseni Zeron kanssa mä en vaan päässyt sitä kautta hirveän pitkälle, kun tuntui tökkivän muutaman askeleen jälkeen.

Caritan puolella:

- Luoksarin stoppeja tehtiin niin, että itse peruutin ja kädellä voimakas stoppi. Pitää olla voimakas, ikään kuin haluttais tehdä Kikistä mopsi :D Käsi pysähtyy ennen kuin jalat pysähtyy! Stopit on rasittavia kropalle, joten ei vielä pitkään aikaan vauhdista. Tätä samaa tekniikkaa voi käyttää myös zetassa.
- Maahanmenossa ihan käsiapu alkuun on myös paras ja paljon toistoja. Takapää on Kikillä hidas, mutta eiköhän sekin nopeudu. Takapään harjoittaminen erikseen auttaa asiaa myös, että oppii käyttämään sitä ja hahmottamaan lihaksensa.
- Kaukot ihan vaan jumppana, ilman käskyjä.
- M-I: Vilkuttamisen voi opettaa erikseen, mutta käskyä ei saa sekoittaa istumiseen, muuten kokeissa  voi käydä hassusti. Namit kahteen käteen ja itse sivulla, näin ei tule sitä kaarta kädellä, mikä tulee yhdellä kädellä ohjatessa. Kaksi kättä, joita vuorotellaan, silloin tulee enemmän hyppypomppuistuminen.
- I-M meni oikein hienosti, mutta tähänkään ei vielä tarvii ottaa käskyjä. Toimii hyvin siis niin, että paino perseelle ja siitä pläts maahan.
- S-I: Painonsiirto. Seisomasta istumaan koiralla normaalisti paino edessä, mikä vaikeuttaa istumista niin, että takajalat pysyisi paikallaan, erityisesti pitkärunkoisella koiralla, kuten Kiiralla. Kädellä voi työntää rinnasta  ja sen tuntee, kun pentu siirtää painoa taakse. Myöhemmin tätä samaa kädenliikettä voi käyttää käskynä. Tätä painonsiirtoa voi tehdä myös esim. jumppapallon päällä jne.
- M-S-M: Hissi ei oikein toimi tuon rakenteiselle koiralle, eli samaa mitä Emmikin totesi viime viikolla. Seisomasta kun ohjaa hieman ylöspäin ja sitten maahan just ennen kuin kerkiää istahtaa, niin koira  siirtää etujalkoja hieman eteenpäin. Maasta seisomaan siirtää vastaavasti etutassuja hieman taaksepäin.

Kiira keskittyi tosi hyvin Marin puolella, mutta Caritan treeneissä  se alkoi selkeästi väsyä ja alkoi riehumaan ja raivoamaan viereiselle kentälle, kun aivoissa ei enää tapahtunut mitään. Pitää muistaa pitää treenit tarpeeksi lyhyinä. Myös autossa odottelu selkeästi väsytti sitä. Oli aurinkoinen keli ja sillä tuntui olevan kuuma. Aika hyvin saatiin liikkeitä käytyä läpi, nyt on taas paljon eväitä tulevaisuuteen. Sain taas uutta uskoa tähän meidän touhuun, kyllä siitä vielä ihan kelpo tokohauveli tulee.

torstai 20. huhtikuuta 2017

Kiki 5kk - pohdintoja agilityn kontakteista

Pienestä pennusta on tosiaan kuoriutunut jo iso teinikoira. Varsinaista teini-ikää sillä ei ole toistaiseksi näkyvissä, yhtä tuhma ja kamala se on kuin aina ennenkin :D

Agility

Meidän pentuagilitykurssi loppui perjantaina ja saatiin siellä hyvät eväät jatkaa. Yhteistyö on jo huomattavasti parempi, Kiki leikkii kivemmin kuin aikaisemmin eikä  karkaile enää niin paljon treenin aikana, vaikka toki harmittaa vähän, että missasin puolet kurssikerroista. Mulla on myös hieman uusia ajatuksia esimerkiksi kontaktien suhteen.

Esteistä ollaan kokeiltu hyppyjä ja vauvaputkea, kepit ja kontaktit on vielä menemättä. Estehakuisuus on vielä täysin alkutekijöissään, nyt täytyy vaan palkata paljon eteenpäin aluksi. Sain myös ohjeen vahvistaa ihan sitä esteen hakemista naksuttimella ja lelulla, samaan tapaan kuin olen vahvistanut tokossa ruudun hakemista. Tätä täytyy kokeilla heti, kun saadaan ensin muuten eteenmenoa vahvistettua. Eteenmeno toimii toistaiseksi huonosti myös ihan tokossa ilman  esteitä.

Ohjauksia ei olla myöskään kauheasti ehditty ottamaan. Takaakiertoa olen treenannut aika paljon metsässä ja se alkaa toimia jo aika hyvin. Mä olen nyt käyttänyt kahta eri käskyä riippuen kummalta puolelta este mennäään - vasemmalta kierrä ja oikealta takaa. Tuntuu, että se ei toistaiseksi osaa erottaa noita kahta, menee vähän miten sattuu. Mä myös meinaan sekoittaa ne käskyt ja unohdan kumpi oli kumpi - tätä jo alkunperinkin vähän pelkäsin ja voi olla, etten tule koskaan oppimaankaan. En ole esim. tokossa vieläkään oppinut kunnolla erottamaan vasenta ja oikeaa tässä lähes 15 harrastusvuoden aikana...

Takaakierron yhteydessä olen vaivihkaa ottanut mukaan valsseja ja persjättöjä, ne eivät tunnu tuottavan ongelmia Kikille. Parhaimmillaan Kiki menee nyt neljä puuta sujuvasti. Eteenpäinpyrkimistä pitää vahvistaa vielä, se ei irtoa kovin kaukaa ja tuijottaa mua paljon, saattaa esim. kahden puun välillä hyppiä päin ja puraista hihasta tai lahkeesta.

Kontakteja olen pohtinut paljon. Mun kaikki edelliset koirat on tehneet pysäytyskontaktit kosketusalustalla ja olen kokenut tämän hyväksi tavaksi opettaa. Kimin kontaktit eivät olleet kovin toimivat, koska en alunperinkään osannut opettaa sitä riittävän hyväksi, Zerolla taas ne toimi mielestäni aika varmasti. Nopeammat ne tietysti voisivat olla. Juoksukontaktit  eivät mun käsityksen mukaan ole hirveän varmat, ainakaan mä en ole vielä nähnyt sitä täysin varmaa koiraa tässä. Mua arvelluttaa myös se, miten mä ehdin ohjauksiin mukaan, kun Kiki ei muutenkaan ole mikään laama. Hyvä pointti oli kuitenkin se,  että jos Kiki kerran muutenkin on tuhma, niin miten se kisatilanteessa malttaa oikeasti pysähtyä ja voisiko pysäytyskontakteista tulla vielä iso ongelma. Hirveän työn takana ne hienot juoksukontaktit on, mutta on totta, että Kikin tapauksessa pysäytyskontaktit voi olla kivinen tie myös.

Mitä olen nyt sen juoksua seurannut, se osaa kyllä juosta matalana jalat erillään. Toki se tekee paljon sellaista pentupupuloikkaa, mutta se nyt varmasti on pennulle tyypillistä. Lelun asettelulla myös voi vaikuttaa siihen eli ei laita sitä liian lähelle kontaktia. Mä hankin nyt sellaisen maton, joka on just sen alastulon kokoinen. Ensin opetetaan pentu juoksemaan lelulle, aluksi voi olla esim. siivekkeet ohjaamassa juoksua, mutta niistä kannattaa opettaa pian pois. Lelu on vähintään 5m päässä. Vähitellen voi ottaa mukaan omaa liikettä, juostaan eri kohdissa jne. Seuraavaksi häivytetään palkka, tähän sain ohjeen käyttää jonkinlaista palkkapurkkia/-astiaa, joka on maailman siistein ja jossa yleensä on palkka. Koira juoksee sinne ja palkka heitetään perässä. Tässä käytetään naksutinta, jolla palkataan vain jos jalka osuu kontaktille. Pikkuhiljaa palkka-astiakin häivytetään pois ja koira juoksee vain eteenpäin ja palkka lentää perässä. Matto vaihdetaan sitten alastuloon, joka on aluksi maassa. Hitaasti alastuloa nostetaan ylemmäs ja ylemmäs, koiraa siirretään kauemmas ja kauemmas, kunnes lopulta ollaan isossa puomissa. Kriteeri voidaan nostaa pikkuhiljaa siten, että tietyn jalan pitää osua tiettyyn kohtaan tms. Tämä riippuu hieman koiran fysiikasta ja tavasta juosta. Videokamera on hyvä apuväline tässä. Kuulostaa teoriassa helpolta, mutta ei sitä varmasti ole käytännössä :D

Keinuakin olen miettinyt ja paras tapa varmastikin on juosta täysillä loppuun ja odottaa siellä. Mikään muu tapa ei ole mielestäni järkevä eikä turvallinen. Sinänsä se takaperin opetettu keinu, että koira takajaloilla työntää keinua alaspäin näyttää kisoissa magealta, mutta on kyllä sen verran hasardi, etten viitsisi sellaista opettaa. Kiki on muutenkin höyrypää, niin en haluaisi ottaa ylimääräisiä riskejä.

Joka tapauksessa meillä ei ole vielä kiire tämän kanssa, koska joka tapauksessa juoksu muuttuu vielä pennun kasvaessa. Muutenkin haluan odottaa, että se varttuu ja luusto kypsyy ensin rauhassa. Parin kuukauden päästä on aika ottaa välikuvat ocd:n varalta, sen jälkeen uskaltaa ehkä jo enemmän miettiä tällaisia asioita.


tiistai 18. huhtikuuta 2017

Kikin tekemisiä ja kuulumisia

Blogin rustaaminen on jäänyt taka-alalle kaiken muun puuhastelun ohella. Pienestä pehmolelusta on kuoriutunut kunnon teini, kahden päivän päästä se täyttääkin jo 5kk. Lyhyesti viimeisen kahden kuukauden tapahtumia:

Vauva-agilitykurssi

Liityin TSAU:hun ja aloitettiin vauva-agilitykurssilla. Missasin puolet kurssista, mutta tähän asti ollaan leikitty, treenattu vartalonhallintaa, opeteltu hauskoja temppuja, harjoiteltu takaakiertoa ja ennen kaikkea parannettu yhteistyötä. Mitään varsinaisia esteitä en vielä Kikin kanssa ole tehnyt eikä ole varsinaisesti aikomuskaan. Mun tärkein tavoite kurssilla oli saada parannettua yhteistyötä, saada vinkkejä, miten saada koira toimimaan ja harjoitella hieman muiden koirien tuomaa häiriötä. Vielä paljon työtä tarvitaan, ennen kuin yhteistyö saadaan sellaiseksi, että voin luottaa siihen treenitilanteessa yhtä paljon kuin Zeroon nykyään. Kurssin myötä olen kuitenkin vähän alkanut päästä jyvälle kakaran sielunelämään.

Toko

Mitään varsinaista tokoa ei olla vielä treenaamalla treenattu, olen keskittynyt leikkimään ja hiomaan yhteistyötä. Noutoa olen yrittänyt leikin lomassa tehdä, mutta se ei onnistu ollenkaan. Se kantaa kaikkea muuta kyllä mukana, mutta kapulaan ei koske. Naksuttimella ollaan vähän päästy alkuun, nyt se jo nostaa kapulan maasta. Hetsatessa se alkaa ääntelemään, siksi olen nyt välttänyt sitä. Samoin käy lelulla hetsatessa muutenkin ja se saattaa käydä käsiin ja jalkoihin kiinni. Kuolleelle lelulle juoksee hyvin eikä ääntelyä ilmene.

Ruutua ja eteenmenoa ollaan tehty lelun avulla, ne toimivat hienosti. Sivulletulo on jo aika hieno, toimii jo ilman käsiapuakin, joskin jää helposti vielä vinoon. Kotiläksynä itselleni olen antanut peilin hankkimisen kotiin. Tässä video sivulletuloista:



Huomasin itsekin videota katsellessa, että toinen koira häiritsee kovasti treenejä, se pitäisi laittaa kokonaan pois. Vinoon se jää helposti ja mun asento ei kauheasti edesauta asiaa. Se peili olisi hyvä! Huomaan myös, että helposti vaihdan painoa jalalta toiselle, kun pentu tulee sivulle.

Eteentuloa olen treenannut ihan käsiavulla kotona, sen se ymmärsi jo parin kerran jälkeen ja tulee enimmäkseen suoraan. Tässä video aiheesta:



Videolla sama kuin edellä, eli toinen koira pois. Pakittaminen tässä ei ole viisasta ja yleensä teenkin niin, että heitän namin kauemmas enkä itse liiku. Nurmikolla se ei vaan oikein toimi, koska Kiki jää silloin etsimään namia minuuttitolkulla ruohon seasta. Myöhemmin ajattelin häivyttää käsiavun pois ja naksuttelemalla saada se ymmärtämään oikea paikka. Kaukoja en ole treenannut varsinaisesti, ruuan kanssa olen vähän jumpannut. Hyvin osaa vaihdot avuilla ja vähäsen jo ymmärtää käskyjäkin. Kaiken kaikkiaan olen aika tyytyväinen Kikin tokon alkeisiin.

Jälki

Kiki on tehnyt elämänsä aikana neljä vauvajälkeä, joista ensimmäinen oli enemmän sellainen tampattu hajuvana, toinen oli noin 20 metriä ja nyt tänään tein sille kaksi jälkeä, ensimmäinen oli noin 20 metriä ja toinen 30 metriä pitkä. Kikin jäljestys näyttää mielestäni jo nyt paremmalta kuin Zeron jäljestys noin vuoden treenin jälkeen :D Haistelee tosi rauhassa, etenee hitaasti ja keskittyy todella hyvin. Pää nousee välillä mutta jatkaa samantien itsenäisesti matkaa. Mä luulen, että jälkitreeni tekee sille hyvää, oppii keskittymään ja tekemään asioita rauhassa.

Tässä oikein pitkäveteinen video Kikin jäljestä, se voi toimia vaikka unilääkkeenä nukahtamisvaikeuksisille:


Muuta

Eipä treenin osalta kauheasti muuta, lenkillä toki tehdään kaikenlaista pientä hauskaa: kiivetään kiville, kierretään puita, tasapainotellaan puiden rungoilla jne. Kiki on kova karkailemaan ihmisten perään ja sillä on tosi kova riistavietti. Mitä sitä olen seurannut, niin se olisi varmaan ihan luonnonlahjakkuus viestillä ja jäljellä. Se on hyvin itsenäinen, ei pelkää irrota kauas minusta (menee helposti puolikin kilometriä metsässä) ja etenee maastossa hyvin. Mihinkään koviin ääniin ei ole reagoinut eikä muutenkaan pelästy mitään. Metsässä näkee välillä mörköjä, mutta ei jää muistelemaan niitä pahalla.

Kiki on tosi kova eikä usko mitään. Lenkillä se kulkee jalkojen edessä eikä ole moksistakaan jos astuu tassuille tai potkaisee vahingossa, se kiipeilee milloin missäkin ja sillä on hämmästyttävän hyvä tasapaino. Jos se joskus tipahtaa, se menee uudestaan samaan paikkaan hetkeäkään epäröimättä. Kieltäessä se tekee asian kahta innokkaammin ja kehut eivät kauheasti vaikuta sen elämään. Namit toimivat palkkana ihan hyvin, mutta ei ole mitenkään erityisen ahne. Leluista tykkää, muttei niistäkään mitenkään superisti innostu.

Kiki on myös äärimmäisen energinen eikä väsy oikeastaan mistään. Jos joskus treenin tai ulkoilun jälkeen väsähtää, se nukkuu ehkä 20 minuuttia ja sitten mennään taas. Rauhoittumisharjoitukset ovat hivenen tuottaneet tulosta, mutta innostuu edelleen hirveästi esimerkiksi agilityhallissa ja riehuu niin että korvat raikaa. Se on tässä suhteessa paljon pahempi kuin Zero aikanaan (ja niille jotka ei muista, Zero oli melko katastrofaalinen käytökseltään ja sain tehdä sen kanssa töitä vuosia ja vuosia).

Kikissä tuntuu olevan myös hieman terävyyttä, mikä tekee siitä entistä haastavamman ja on minulle täysin uusi ominaisuus, koska en ole tällaista kohdannut aiemmin. Se tuntuu reagoivan asioihin ennen kuin ehtii ajatella ja vaikka se nyt muutenkaan ei kauheasti ajattele toimiessaan, niin mä luulen, että siinä on kuitenkin myös jonkin verran terävyyttä eikä pelkästään korvattomuutta. Se ilmenee esimerkiksi lenkillä, jos se näkee jotain. Mikä tahansa lehti, karkkipussi, tuulessa heiluva risu jne. voi saada aikaan välittömän syöksymisreaktion ja se saattaa syöksyä ainakin metrin tai pari esinettä kohti ennen kuin se toteaa, että ai kato, tämä olikin vain tylsä lehti/karkkipussi/risu.

Kotia Kiki ei ole energisyydestään huolimatta vielä juurikaan rikkonut. Vähäsen pureskeli toissaviikolla eteisen seinän kulmaa ja rikkoi pari pikkuesinettä. Muutoin huonekalut ja seinät on saaneet olla rauhassa. Ne on yleensä aina kahdestaan olohuoneessa, jätän ne yksin työpäivien ajan, mutta ulkoilutan ruokatauolla, joten viimeistään viiden tunnin päästä se pääsee ulos. Nykyään pidättää jo hyvin ja yölläkin saa enimmäkseen nukkua. Pissalla se tosin käy toisinaan kylppärissä lattiakaivon päällä (kyllä!), joten en aina tiedä tarkalleen sen pidätyskyvystä.

Jotenkin tekstin perusteella saan Kikin kuulostamaan ihan hirveältä :D Mutta oikeesti se on söpö pieni otus ja totteleekin välillä ja nykyään jopa nukkuu silloin tällöin, niin että voi joskus rauhassa hetken istuakin. Olen varma, että siitä tulee isona maailman taitavin pk-koira!

lauantai 11. helmikuuta 2017

Vuohitallin Kuutamosonaatti "Kiira"

Aika pyyhkiä melkein vuoden pölyt blogin päältä ja aktivoitua tälläkin rintamalla. Elämässä on tapahtunut viime vuoden huhtikuun jälkeen niin paljon, etten itsekään ole pysynyt kehityksessä mukana. Valmistuminen unelma-ammattiin, yhteenmuutto, kavereiden lähtö ympäri Suomea, uusi työ, toinen muutto puolen vuoden sisään täysin uudelle paikkakunnalle, uudet haasteet työrintamalla, uusi harrastus, kolmas muutto, (kohta) uusi auto ja nyt sitten se, joka kiinnostaa teitä kaikkein eniten, eli uusi pentupenneli!


Tämä tuli hirveän yllättäen, olinhan mä jo vuosia odottanut toiselta kasvattajalta pentua. Syitä on monia, miksi tähän päädyin, joita en jaksa nyt tähän selittää. Loppujen lopuksi se vain tuntui oikealta ratkaisulta juuri nyt, pentu tuntui siltä oikealta ja meillä tuntui synkkaavan heti. Vielä kun tajusin, että se on etäistä sukua Zerolle, niin päätös oli selvä.


Niinpä mulla on nyt jo melkein kolme viikkoa asunut maailman söpöin, kiltein, rasittavin ja sotkuisin karvapallo. Kiiran suvussa on sekä paimenkoiria että näyttelyfifejä, sen vanhemmat on ihan peruskoiria, ei mitään suuria titteleitä. Emä vaikuttaa perusbordercollielta, isästä tykkäsin erityisesti. Työnarkomaani, erinomainen keskittymiskyky, tulee loistavasti toimeen muiden koirien kanssa ja osaa myös rauhoittua tarvittaessa.

Kiira vaikutti pentueen reippaammalta ja aktiivisemmalta. Se on myös tosi äänekäs ja protestoi hyvin selkeästi, jos sen sulkee portin taakse tai häkkiin. Leikkiessä se haukkuu kovaan ääneen, jos sillä on liikaa virtaa ja lenkillä siitä lähtee sellaista epämääräistä mölinää, jos se ei mielestään pääse eteenpäin tarpeeksi lujaa. Mielestäni ääntely ei ole samanlaista hermovinkunaa kuin Zerolla, mutta asiaan on tulevaisuudessa puututtava treeneissä ihan heti, ettei tule isompaa ongelmaa.


Kiira täyttää huomenna jo 12 viikkoa ja saa ensimmäiset rokotukset. Lemmikkipassikin on jo odottamassa. Kylläpä nää kasvaa nopeasti.

12-viikkoinen Kiira osaa luoksetulon jo aika hyvin, lenkillä tulee jopa Zeroakin nopeammin. Istuminen onnistuu jo varmasti, paikallaan se pysyy ehkä just sen 2s. Kaukojen alkeita ollaan tehty ihan namilla jumppaamalla, se osaa jo seurata käsimerkkejä, mikä on iso edistys viikon takaiseen tilanteeseen. Maahanmenon se osaa jo melkein käskystä.



Lelujen tuominen käteen onnistuu jo aika hyvin, mutta noutokapulaa se pitää puruleluna. Sivulletulo onnistuu jo melko pienellä käsiavulla, asentojen suoruuteen on itse kiinnitettävä enemmän huomiota. Katsekontaktia tarjoaa tosi hyvin, siihen on erillinen käsky. Naksuttelun alkeita ollaan vähän kokeiltu, ei oikein vielä ymmärrä tarjoamista, vaan jää istumaan ja tuijottamaan pienillä, ruskeilla nappisilmillään.



Sosiaalistamista ollaan harjoiteltu aika ahkerasti, joskin mun sääntö "yksi uusi asia päivässä" ei ole oikein pitänytkään ensimmäisen viikon jälkeen. Ollaan kuitenkin treenattu junalla ja bussilla kulkemista, lenkkeilty Paimion keskustassa (:D) käyty ahkerasti eläinkaupoissa, Koivukylän sittarissa ja Tikkurilan matkakeskuksessa, vierailtu rallitokossa, kohta mennään aksakisoihin ja toki ollaan tutustuttu koiriin, hevosiin, hiihtäjiin, sauvakävelijöihin sun muihin liikkuviin olentoihin. Pyörän perään on pari kertaa meinannut  lähteä, siihen on kiinnitettävä huomiota.



11-viikkoinen Kiira oli 31cm korkea ja painaa 5,4kg.
12-viikkoinen Kiira on 32,5cm korkea ja painaa 5,8kg.

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Kun kaksi hernettä kohtasi

Huhhuh, Liisaeläin ylitti eilen itsensä :)

Teemana kierto-ohjattua taas, Zermulla on nyt selkeästi joku lamppu syttynyt. Kiertotötsän molemmilla puolilla oli houkuttelevasti kaksi putkea, mitä en ollut tajunnut kun lähetin. Zermu teki pienen banaanin oikealle, mutta kiersi kiltisti tötsän. Ei kertaakaan edes vilkaissut hyppyihin tai noutokapuloihin päin, vaikka otettiin ihan liikkuroituna. Kokeilin tehdä yhteen ihan kaksi vaihtoa kaukoja ja sen jälkeen lähetys kiertoon, tämäkin meni ihan superhyvin.

Kierron jälkeen istumisen se seisoi, tosin annoin käsimerkin vähän liian lyhyesti. Pitää olla tarkempi tässä. Suunnissa se ei taas kuunnellut kunnolla, meni väärälle kapulalle. Korjaus toimi kuitenkin hyvin. Tähän sain neuvon, että vois yllättää Zermun jollain mikä ei kuulu asiaan. Esim tehdään parit kaukot yms. ennen lähetystä oikealle kapulalle.

Mä oon nyt tähän asti tehnyt tuota loppua niin, että oon jättänyt koirun merkin jälkeen seisomaan/istumaan/maahan ja siitä lähettänyt kapuloille. Jotta saa vähän sitä jatkuvuutta, voisi kokeilla niin, et jätän tyypin esim. metrin päähän kierrosta ja siitä lähetän kiertoon ja normaalisti stoppi ja lähetys kapulalle. Ainakaan nyt se ei lähtenyt kiertoon niin kaukaa lähettäessä, mutta eiköhän se muutamalla toistolla opi tuonkin. Uu, ja omg, se teki maailman hienoimman kapulan luovutuksen!!! Ihan täydellisen suora oli se! :O :O

Ennen omaa vuoroa tehtiin mm. kaikkea:

Seuraamista kokeilin spiraalina, koska tässä se oli viime rt-kisoissa tosi löysä ja totta totisesti, se ei osaa yhtään pitää kontaktia noissa loivissa käännöksissä :D Voisi tuotakin vähän treenata, jos vaikka se vahvistaisi ylipäätään vähän tuota kontaktin pitämistä. Käännökset oli hienoja, se on nyt kehittynyt tuon takapään käytössä ihan uskomattomasti!

Luoksarin ja luovutuksen suoruutta taas jahkattiin, mut huh, ne oli ihan sairaan hienot! Zero skarppasi ihan älyttömän hyvin ja teki ihan superhyvää työtä :)

Tunnaria tehtiin vaan yksi toisto. Oli hieman epävarma, mutta toi kuitenkin oman. Täytyy muistaa täyttää tunnariboksi, alkaa olla vähän tyhjää.

Luoksarin loppua tehtiin ihan vaan vauhdin lisäämiseks, tääki toimi hyvin.

Eteenmeno oli ehkä tän päivän suurin ylläri, se nimittäin toimi :D Tähän asti on tuntunut, että se ei oikein toimi se, että heitän ite palloa eteenpäin kun Zero on irronnut jonkun matkaa eteenpäin musta. Se vaan kyyläs mua ja meni kylki tai perse edellä. Nyt ekat pari toistoa meni ihan ok, heitin pallon kun Zero oli irronnut jonkun metrin verran, kolmannella mä ite sähläsin pallon kanssa ja ihan vahingossa, hupsistakeikkaa vaan se irtos sen kymmenisen metriä kuin rasvattu karvasalama :D Ehkä mä en sittenkään vielä luovuta tän eteenmenon kanssa :)

Peruuttaminen sujui ihan hyvin kans, jopa käännökset se on oppinut nyt aika hyvin. Tähän on auttanut melko paljon se, että oon kiertänyt pientä ympyrää takaperin koko ajan pienentäen sitä ympyrää. Varsinkin koirasta poispäin käännyttäessä se on auttanut siihen pyrstönkäyttöön. (Mä en edelleenkään oikeen tiiä, kumpi tossa tapaukses on oikealle ja kumpi vasemmalle käännös, mä en vaan hahmota juttuja tollai väärinpäin :D ).

Hassua, miten väännetään ja käännetään jotain asiaa kuukausitolkulla ja yhtäkkiä sillä napsahtaa ja aivojen kaksi hernettä kohtaa :D Ehkä toivo ei vielä ole menetetty!

Lauantaina käytiin korkkamassa rallitokon Avo-luokka. Iloisesti humputellenhan se meni, mielestäni oikein sujuvasti, yhdessä liikkeessä olin ilmeisesti tehnyt jonkun ylimääräisen perusasennon, jota en tosin ite muista tehneeni :D Siitä -10p, lisäksi -1p parista kohtaa, joista en tiiä miksi, mielestäni nää oli ihan sujuvat. Tulos 88p ja sija X.

Vois ehkä seuraavaa koetta varten lukaista ne säännöt ja tutustua niihin kyltteihin, ettei sen takia lähde sit turhia pisteitä :D

Lopuks kesäkuva. Koska kohta on kesä:



tiistai 5. huhtikuuta 2016

Laiskamadot treenikentällä

En oo taas muistanu päivittää tätä... 

Tiistai 5.4.

Rallihömppää, totesin et jos lauantaina on kisat, niin kannattaisi varmaan tsekkaa, mitä liikkeitä uudessa luokassa onkaan. Hyvin toimii, eipä tässä mitään. Eiköhän Zermu saa sen RTK2:n semihelposti, kunhan vaan saisi kisapaikkoja... Musta tuntuu, että tää rallitoko on tehnyt sen kropanhallinnalle ihan sikahyvää, esimerkiksi takapään käyttö on ihan älyttömästi parantunut ja vasemmalle täyskäännökset sujuu aika hyvin jo! 

Maanantai 4.4. 

Ninan treeneissä teemana pikkuhinkkausta, ne saamarin vinot luoksetulot. Ei kauheasti uutta informaatiota saatu tähän, kuin että samalla tekniikalla kuin tähänkin asti ja paljon johdonmukaisempi siinä, että korjatusta suorituksesta kehu, muttei palkkaa ja vasta seuraavasta oikeasta suorituksesta palkka. Kaksi kertaa voi yrittää, jos ei toisellakaan kerralla osaa ilman korjausta, niin on vähän helpotettava. Ninan mielestä matkan voi kertarysäyksellä pidentää reippaasti, ei välttämättä tarvii metriä kerrallaan pidentää. 

Kehän laidalla tein seuraamisen käännöksiä, vasemmalle täyskäännöksiä kropanhallinnan parantamiseksi ja täyskäännöksiä. Luoksarin maahanmenoja pari, olivat ihan superhienoja. Kaukoja tehtiin myös, testailin vähän haasteita. Olin ite selin koiraan ja annoin käskyt, ei muuten toiminut yhtään :D Kaukot sivulta oli vähän haastavat myös, onnistui vain käsimerkkien avulla, ei pelkillä suullisilla käskyillä. Eteenmenoja pallolle, ihan hyvin toimi, ei nähnyt kun vein pallot. 

Edellisviikko

Käytiin treenaamas kerran tai pari, en ihan tarkkaan muista. Eteenmenoa ollaan treenattu niin, että vien pallon salaa ja lähetän siitä tai vaihtoehtoisesti niin, et viedään yhdessä mutta pallo ei näy lähetyspaikalta. Ihan hyvin on toiminut, en vaan oikeen keksi miten jatkaa tästä. 

Ruutua testasin edellistreeneissä opitulla tavalla, ei edelleenkään tajunnut, urpo :D Itse ruudut oli kamalia, jäi ihan liian eteen. Täytyy tehdä johdonmukainen kosketusalustakuuri tähän. 

En ihan tarkkaan muista mitä muuta treenattiin. 

Maanantai 28.3. 

Teemana ruutu tällä kertaa, halusin vähän vinkkiä, miten yhdistää eteenmeno ja ruutu. Tehtiin lähettämällä Zermu namipurkille ja takaisintullessa pysäytys ja lähetys. Ei tajunnut yhtään, täytyy itse kävellä aluksi selkeästi lähemmäs ruutua ja lähettää siitä. Tällä tavalla saatiinkin muutama ihan onnistunut suoritus. Ongelmana tuntuu olevan nyt se, että Zermu jää ihan liian eteen ruudussa. Täytyy korjata tilanne kosketusalustalla. 

Vähän jäi aikaa, joten otettiin vähän zetan häiriökäskyjä. Hyvin kyllä kuunteli sen jälkeen kun pari kertaa meni lankaan. Tää oli hyvä ja tätä täytyis ehkä ottaa useammin. Vaikeinta on just se, että muuten hiljaisessa hallissa tulee joku yksi äänekäs häiriökäsky, sitä täytyis treenailla. 

Vähän näyttää nyt pahasti siltä, että vois vähän aktivoitua tän treenaamisen suhteen. Ei tällä 1-2x viikossa treenaamistahdilla viel tokovalioita leivota... 

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Uusia ideoita, näkökulmia, onnistumisia ja vaikeita tilanteita

Tänään Zermulla oli tooosi vaikeeta :D

Tehtiin ohjattua, halusin erityisesti vinkkejä vaikeisiin treeneihin, koska eihän liike itsessään ole ollut ongelma, vaan kokeissa possuilu.

Ensin kokeiltiin heittämistä, Nina heitti yhden kapulan kun Zermu meni merkille ja toisen kun Zermu oli menossa hakemaan oikeeta kapulaa. Kerran meni lankaan, mutta toisella kerralla skarppasi oikein hyvin :)

Seuraavaksi kokeiltiin laittaa kapula piiloon pystyttämällä pari hyppysiivekettä. Tämä olikin selkeästi vaikeeta, meni monta kertaa keskikapulalle. Tässä pitäisi muistaa itse toimia rauhassa ja selkeästi huutaa pysähdyskäsky, eikä huutaa kaikkea mahdollista eieieieisitäodota, eikuseisirtihöpsis, niinku mä aina teen... Korjauksia voisi treenata myös tässä ja siitä sitten kunnon palkka. Helposti mä vaan kutsun koiruuden pois ja otan kokonaan alusta. Parempi olisi hyödyntää tilannetta ja treenata noita korjauksia, koska niitä kuitenkin voi joutua kisoissakin käyttämään, jolloin olisi kätevää jos nekin toimisi hyvin.

Hirweän nopeasti pitää juosta!

Muutenkin täytyy treenata tuota, että kapula ei ole näkyvissä. Mä tiesin kyl et se on ongelma, mut en oo oikein osannu tehdä asialle mitään, joten oon vaan välttänyt sitä kokonaan. Esim. kannattaa käyttää hyväksi maaston muodot, kumpareet ja kolot, korkea ruohikko, auringonvalo jne.

Toisen treenatessa tehtiin reunalla seuraamisen tarjoomista liikevälejä ajatellen, se oli oikein hyvä. Seuramista otin lyhyitä pätkiä, teemana käännökset. Erityisesti täyskäännöksessä mua häiritsee, että se jää aina jälkeen sen 2-3 askeleen ajan. Oon koittanut korjata tätä juoksemalla heti käännöksen jälkeen karkuun. Ainakaan tässä treenissä ei vielä näkynyt edistystä, mutta jatkan tätä viel. Aikaisemmin tällä sain täyskäännöksen jotenkin skarpimmaksi.

Pari eteenmenoa otin myös, eka meni tosi hyvin, oli vissiin nähnyt kun vein pallon salaa. Toisen toiston otin eri suuntaan eikä se tiennyt pallon olemassaolosta mitään. Niinpä se menikin sit ihan ihmeelliseen suuntaan, jouduin vähän käydä näyttämässä, jolloin meni sit oikein.

Lopuksi kun jäi aikaa, tehtin vielä parit takaakierrot. Haki sinnikkäästi hypylle monta kertaa, aina ekalla toistolla hypylle ja seuraavalla toistolla meni sit hyvin. Nina vaan totes tähän, että kannattaa ehkä ekalla toistolla mennä lähemmäs lähettää ja sitten vähitellen kauemmas.

Mä oon ehkä kuitenkin kiirehtinyt liikaa tän kanssa. Oli ihan hyvä pointti, kun Nina sanoi, että jos treenaisin pennun kanssa tätä, niin sitä tulee treenattua tosi kauan ennen kuin edes olettaa pennun osaavan. Aikuisen koiran kanssa sitten helposti tulee uuden liikkeen kanssa kiirehdittyä, kun on sellainen olo, että kyllä tämä pitäisi jo osata. Ei voi mitenkään olettaakaan, että koira jo puolen vuoden treenaamisen jälkeen osaisi täydellisesti kierto-ohjatun. Pennun kanssa sitä tulisi treenattua sen pari vuotta, ennen kuin se toimii satavarmasti.

Kisanomaisista treeneistä oli kans puhetta, kun kerran löpinätuulella oltiin. Mä voisin kyllä varmaan Zeron kanssa tehdä aika paljon enemmän kokeenomaisia treenejä. Eikä tää tarkoita sitä, että täytyisi ottaa koko ohjelmaa läpi, vaan kaksi-kolme liikettä yhteen putkeen tai ihan jo yksi kokonainen liike putkeen. Niitä kunnon koetreenejä sitten aika harvoin, mutta liikkeitä voisi ottaa rohkeammin. Lisäksi liikevälejä täytyisi tehdä aika paljon ja se onnistuu aika helposti niin ku oon tähänkin asti tehnyt. Kaukoja pari vaihtoa, kehu ja siirtyminen toiseen paikkaan, josta palkka. Luoksarin loppu, ja sama juttu. Muutama askel seuraamista jne jne...

Se on lentävä bordercollie! 
Hyvä idea oli mennä möllitokoihin alokas- tai avoimeen luokkaan treenaamaan sitä itse koetilannetta. Luokissa ei ole mitään, mitä Zermu ei osaisi, suoritus on suht helppo ja lyhyt ja siinä voisi keskittyä ihan vaan siihen palkattomuuteen ja liikkeiden väleihin. Ehkä voisi myös suorituksen aikana palkata jotenkin yllätyksellisesti. Tää oli kyl loistava idea, täytyy ehdottomasti katella noita möllitokoja!

Musta tuntuu myös, että rallitoko on siinä tehnyt hyvää, että on saanut sitä mielialaa kehässä vähän muutettua. Rallitoko on sellaista iloista ja rentoa höppänää, josta koiralle tulee hyvä fiilis. Olisi kiva jos saisi tätä vähän tokoonkin yhdistettyä.

Toivottavasti nää lumet nyt sulais pikapikaa, mul on pää täynnä hyviä ideoita, jotka vaan odottaa toteutumista!