tiistai 22. toukokuuta 2018

Kikin MH-luonnekuvaus, Hämeenlinna 20.5.2018

Kikillä oli jännät paikat tänään, kun huristettiin Hämeenlinnaan MH-kuvaukseen. Koepaikkana toimi Hämeenläänin metsästysseuran maja, tuomareina Heidi Kaatiala ja Heli Väätäjä, testiohjaajana Susanna Korpi. Mulle testi oli ensimmäinen laatuaan, en ole koskaan edes nähnyt sellaista muuta kuin youtubessa.

Testitilaisuus oli hyvin järjestetty ja jokainen osuus ohjeistettiin tarkoin. Kiki oli koko testin rento oma itsensä, joskin metsän hajut tuntui paikoin kiinnostavan sitä enemmän kuin itse testi. Voi toki olla, että joku muu testipaikka olisi saanut aikaan vielä enemmän reaktioita. Melko lämmintä oli ja Kikille tuli selkeästi kuuma. Yllätyksiä ei oikeastaan tullut montaa, suurin pettymys oli ehdottomasti ampuminen. Hieman ihmettelin matalia pisteitä uteliaisuudesta, mutta tähän varmasti vaikutti ne metsän hajut, jotka kiinnosti selkeästi. Myös takaa-ajo oli hieman yllätys, luulin, että se tarttuisi siihen hanakammin. Haalari ja aaveet oli tosi Kikimäisiä.

Yllättävän paljon Kiki tuntui ottavan musta tukea ja oli muutenkin kiltti ja kuuliainen. Takaa-ajossa esimerkiksi se ei lähtenyt ollenkaan perään, koska päästin liian myöhään irti. Toisella kerralla meni perään, mutta vieheen luo päästyään kääntyi katsomaan sen näköisenä, että o-ou, saikohan näin tehdä. Sitä selkeästi hämäsi mun totaalinen reagoimattomuus vähän kaikissa osissa. Ampumisessa se enimmäkseen pyöri mun ympäri ja katseli mua huolestuneena, vasta ihan lopussa se yritti ampaista pois. Samalla se kuitenkin rohkeasti yritti itse ratkaista tilanteita, esim. aaveita se lopulta moikkasi iloisesti ihan omasta aloitteestaan. Testissä myös Joonaksen läsnäolo saattoi hieman hämätä, kun se esim. ääniosiossa meni sen jalkojen juureen pötköttämään, kun oli tylsää ja muutenkin näytti huolestuvan, kun sen lauma hajosi. Tätä se tekee normaalioloissakin, jos meidän tiet erkaantuu lenkillä.

Tuomarit tuntui kovasti tykkäävän hauskasta pikkukoirasta :D Kikin mielestähän koko juttu oli vain hauska sunnuntailenkki ja ihana ihmisten pussailuhetki.

Paukut jäi harmittaa jonkin verran. Hyvää tässä on kuitenkin sen nopea palautuminen. Kiki hetken päästä jatkoi leikkiä ja oli taas normaali oma itsensä, joten luultavasti sen saa kyllä opetettua sietämään paukkuja. Täytyy nyt oikeasti ottaa tämä projektiksi.

Alla on osioiden videot. Jos on mukavampi katsoa ne putkeen, tässä on linkki youtuben soittolistaan: Klik

Arvostelupaperi

1. ja 2. Kontakti ja alkuleikki

1a  Tervehtiminen 4
1b Yhteistyö 3
1c Käsittely 3

2a Leikkihalu 4
2b Tarttuminen 3
2c Puruote ja taisteluhalu 3


3. Takaa-ajo (kahdessa osassa)

3a Takaa-ajo, 1. kerta 1
3b Tarttuminen, 1.kerta 1
3c TAkaa-ajo, 2.kerta 3
3d Tarttuminen, 2.kerta 2




4. Aktiviteettitaso

Aktiviteettitaso 4



5. Etäleikki 

5a Kiinnostus 2
5b Uhka/agressio 1
5c Uteliaisuus 2
5d Leikkihalu 2
5e Yhteistyö 5


6. Yllätys (kahdessa osassa)

6a Pelko 3
6b Puolustus/Agressio 1
6c Uteliaisuus 3
6d Jäljellejäävä pelko 2
6e Jäljellejäävä kiinnostus 1



7. Ääniherkkyys

7a Pelko 3
7b Uteliaisuus 2
7c Jäljellejäävä pelko 2
7d Jäljellejäävä kiinnostus 1


8. Aaveet 

8a Puolustus/agressio 3
8b Tarkkaavaisuus 3
8c Pelko 5
8d Uteliaisuus 4
8e Kontaktinotto aaveeseen 5


9. ja 10. Loppuleikki ja ampuminen

9a Leikkihalu 4
9b Tarttuminen 3

10 Ampuminen 5


Arvosteluasteikko löytyy tästä linkistä: Klik

 

tiistai 15. toukokuuta 2018

Kikin toiset hakutreenit

Maanantaina taas hakuilua. Sama maasto kuin viimeksi, tällä kertaa kolme ukkoa samalla idealla kuin viimeksi - ukko vietiin yhdessä piiloon ja käveltiin eri kautta pois. Paluu keskilinjalle ja sieltä lähetys.

Toisella ukolla Kiki meni maalimiehestä ohi, jäi piehtaroimaan jonnekin kaukaisuuteen ja palasi sitten hortoilemaan, kutsuin takaisin ja lähetin uudestaan. Sillä kertaa ukko löytyi heti, eli se kyllä tiesi missä ukko on, mutta ei viitsinyt mennä sinne. Ou nou, jos Kikistä tuleekin mun seuraava minisika :O

Muut ukot meni hyvin ilman ongelmia.

Tätä mieltä Kiki on valokuvaamisesta

Puhuttiin treenin jälkeen, että voisi kokeilla palkata Kiki joka ukolla lelulla kissanruuan sijaan. Selkeästi se innostuu lelusta enemmän ja tässä vaihessa voi olla ihan hyvä, että se saa vähän enemmän intoa ja virettä. Mietin samaa itsekin, että tää kissanruoka ei ehkä sittenkään ole paras mahdollinen palkka. Pitää siis mennä eläinkaupan kautta ennen seuraavia treenejä :)

Lähetyksestä sama kuin Zeronkin kanssa: muista aina tarkistaa, että koira on suorassa!!! Tarvittaessa voi myös mennä muutama askel eteenpäin, jos koira ei muuten tunnu saavan suuntaa. Jos se pysähtyy kesken matkan katselemaan, ei välttämättä kannata toistaa käskyä, vaan odottaa, josko se jatkaisi itsenäisesti matkaa. Miten nää perusasiat meinaa aina unohtua...

Ensi kerralla voisi pidentää matkaa, koska selkeästi Kiki kyllä tietää mitä ollaan tekemässä. Ehkä voi olla hyväkin vaikeuttaa treenejä tässä vaiheessa niin, että joutuu oikeasti tekee töitä. Jos on yhtään tuulta haluaisin myös kokeilla hajuhakua. Palkaksi tällä kertaa lelut kaikille.

Ihanaa kun on kesä <3

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Sirken treenit vol. 2

Sirken treenit oli taas huippuhyvät, saatiin ideoita just niihin ongelmiin, joiden kanssa olen tässä ollut hajoilemassa, eli nouto ja seuraamisen kesto.

Nuuksiossa käveltiin. Hiki tuli.

Nouto: 

No suurin ongelmahan tässä on se mälviminen, johon halusin vinkkejä. Lisäksi en oikein tiedä miten pidon kanssa kannattaisi edetä ja vähän epäselvää on ollut myös eteentulon opetus.

Luovutus käteen olen nyt tehnyt käsikosketuksen kanssa. Siitä en ole oikein tiennyt miten seuraavaksi edetään tai että miten sen saa nyt sitten yhdistettyä koko noutoon. Käytännössä vaan kävellään taaksepäin, niin että koira joutuu seuraamaan ja painaa kättä eteenpäin. Tämä toimi hyvin ja piti kapulaa rauhassa.

Koska korkeaa virettä olisi kuitenkin hyvä ylläpitää riittävän vauhdin varmistamiseksi, tehtiin noudon nostoa lelun avulla. Nyt Kiki pitää kapulaa lähinnä leluna, joten pitää kiinnittää koira enemmän leluun kapulan sijaan. Toisin sanoen mä leikitän Kikiä, jossain vaiheessa irrotan sen lelusta, nostaa kapulan (joka on ihan lähiympäristössä) ja heti noston jälkeen jes ja leikki jatkuu. Tässä voi pikkuhiljaa lisätä matkaa, ennen vapautusta ja leikin jatkumista. Tämä toimi tosi hyvin, piteli kapulaa nätisti ja unohti kokonaan mälväämisen.

Heitossa Kiki valui ja siirteli tassuja, tähän täytyy vähän kiinnittää huomiota.

Luovutusta eteen olen yrittänyt tehdä samaan tapaan kuin luoksetuloa, että pistän maahan, annan kapulan ja pyydän istumaan. Se ei oikein ole toiminut, koska puree ja tiputtaa kapulan. Toimivampi tapa on pitää kapula valmiina edessä oikeassa kohdassa ja pyytää pidon avulla koira maasta istumaan. Tämä ei toiminut, koska pito on vielä epävarma, joten pitää se ensin saada kuntoon. Huomio siihen, että kapula ei ole liian ylhäällä, koska Kiki on pieni eikä muuten yllä...

Itse pito onnistui aika hyvin niin, että Kiki istuu mulla edessä, annoin sille kapulan suuhun ja vedin rauhassa kapulan sivuun päin. Koiran on pakko pitää kunnon ote, ettei kapula irtoa. Vielä paremmin saa koiran ymmärtämään tämän, jos irrottaa kapulasta toisen tai jopa molemmat laipat, jolloin sen pitää oikeasti kunnolla tarrata kapulaan kiinni, ettei ote lipsu. Lelupalkka toimii tässä vielä paremmin kuin nami, tulee vähän sama kuin tuossa nostossakin, että vire on korkealla mutta joutuu siitä huolimatta keskittymään pitämiseen.

Väliin vielä yksi kuva Zerpasta Veikkolan citymaisemissa
Seuraaminen: 

Ongelmana vähän se, että ollaan jumiuduttu siihen johonkin 5-10 metrin seuruuseen ja sen jälkeen kontakti tippuu tai Kiki saattaa jopa kokonaan lähteä kävelemään. Mä luulen, että olen toisaalta ollut liian kaavamainen ja enimmäkseen hinkannut niitä lyhyitä matkoja keskittyessäni niin paljon paikkaan ja kontaktiin sekä sitten toisaalta olen ehkä ollut liian lepsu enkä ole vaatinut riittävästi - Kikihän on mielestäni edelleen mun pieni söpö viaton karvakasa vauvakoila, joka menee rikki eikä enää koskaan suostu tekee tokoa jos on tyhmää treeneissä. Mutta noh, Kikiperkele on ehkä sittenkin ihan nimensä veroinen myös tässä seuruussa :D

Sirken mielestä Kiki lähinnä pelaa mun kanssa - se tietää, että saa namin, jos kontakti tippuu ja sen jälkeen vilkaisee minuun. Oma moka, olen tällä yrittänyt vahvistaa kontaktia enkä ole osannut lukea koiraa riittävästi. Tässä auttaa, että toteaa oho ja aloittaa alusta palkkaamatta. Toinen mitä voisi yrittää, on kääntyä poispäin aina juuri kun kontakti meinaa tippua. Tämä toimi itse asiassa aika hyvin, mun nopeat käännökset tuli vähän yllätyksenä, joten joutui skarppaamaan.

Itsehän olen koittanut namiseuraamisen avulla saada pituutta kaavioon, mutta jotenkin pitäisi tietenkin päästä namista eroon. Tähän sama neuvo kuin joskus pentuna ollaan saatu, eli nami oikeaan käteen, vasen käsi kuonon eteen ja siihen siirretään oikeasta kädestä namia vasempaan aina juuri ennen kuin kontakti tippuu. Onko riittävän sekavasti selitetty...?!

Nuuksiohotellin joku laavupaikka oli kiva poseeraamispaikka

Häiriötreenit: 


Kikillä oli supervaikeaa, kun tehtiin paikkamakuuta kunnon häiriössä. Koirat istui rivissä paikallaolossa ja aina jonon päässä oleva teki luoksetuloa, etäisyys ehkä noin 10 metriä. Tämä on todella, todella paha häiriö Kikille, sehän sinkoaa kaiken perään salamana, mikä vain suinkin liikkuu, olipa se eläin, ihminen, lehti tai mikä tahansa... Nousi muutaman kerran, mutta kunnolla sinkosi pois muistaakseni ainoastaan kerran. Itse paikallaolo sen sijaan ei mennyt kauhean hyvin, nousi ylös, meni lonkalle ja touhusi kaiken aikaa, vaikka mitään häiriötä ei ollut. Sirke neuvoi samaa kuin Sennikin, että vaikeuttaa yksinkertaisesti treenejä ja vaatii koiran pysymään maassa. Häiriöt voi aiheuttaa myös itse esim. heittämällä nameja ja leluja. Huoh, Kikiperkelettä. Tuleekohan siitä samanlainen possu kuin Zerostakin...?

... mää mitää tokoo jaksa, liika kuuma...

lauantai 12. toukokuuta 2018

Kotipiha-aksaa ja mallintöitä

Oma pieni piha on kyllä unelmien täyttymys! Vaikka piha pieni onkin, niin pieniä juttuja siellä voi hyvin puuhastella. Nyt olen naksutellut sille ahkerasti keppejä ja juoksaria.

Mun luotettava malli <3

Keppien kanssa ollaan edelleen kahden kepin vaiheessa. Yritin jo lisäillä neljä keppiä, mutta tajusin, että sisäänmenoa pitää vahvistaa vielä kahdella kepillä. Aluksihan naksutin sille, kunhan se meni kepeistä läpi, en kiinnittänyt suuntaan huomiota. Kokeilin suuntia ihan ensin, mutta tuli liikaa epäonnistumisia ja Kiki vähän hyytyi, joten näin parhaimmaksi unohtaa ensin kokonaan oikeaoppisen sisääntulon. Seuraavaksi vasta vahvistin kepin oikeaa sisääntuloa. Mä käytin tähän namialustaa, jotta Kiki tietää, mihin suuntaan milloinkin on tarkoitus mennä. Lisäksi lisäsin oman liikkeen mukaan, joka muuten toimi täysin ongelmitta, en saanut yhtäkään uutta mustelmaa jalkoihin!

Luulen, että jatkan sisääntulon vahvistamista vielä ainakin yhdellä naksuttelukerralla, koska haluan tästä mahdollisimman hyvän ja olen varma, että jatkossa päästään nopeammin etenemään, jos tämä asia on selvä heti alusta. Etäisyyttä ei vielä ole paljon, koska pihasta loppuu tila kesken. Suuntia ollaan treenattu aika monipuolisesti ja osaa hakea melkein mistä vaan lähettäessä. Ajattelin naksutella viel kerran sisääntuloja, jotta saisin niistä vähän vahvemmat, sen jälkeen täytyy siirtää treenit muualle, jotta saisi etäisyyttä ja vauhtia mukaan enemmän.

Tässä olisi meille vähän tavoitetta:


Juoksariprojekti ei ole vielä edennyt seuraavalle tasolle. Edelleen naksuttelen sille kosketuksesta matolle. Nyt varmuutta on tullut niin paljon, että hakee sinne melkein mistä vaan ja juoksee sinne myös 90 asteen kulmassa tai vaikka namipurkki on suorassa kulmassa mattoon nähden. Hyvä alku käännöksiä ajatellen siis. Tässä on nyt vähän sama vaihe kuin kepeissä, treenit täytyisi siirtää vähän isommalle nurmikolle, jotta saisi kunnolla etäisyyttä ja vauhtia mukaan treeneihin. Myös sitä namimaattia voisi miettiä, siitä olisi hyötyä sekä keppi- että juoksariprojektia ajatellen. Jonkinnäköinen lauta voisi kans hankkia seuraavaksi ja kokeilla miten matto toimii sillä. 

Zerafiina pääsi malliksi <3

Tokoa
treenattiin perjantaina omatoimivuorolla koulun kentällä. Mun lisäksi siellä ei ollut kuin yksi koirakko, joten saatiin oikein hyvät treenit aikaiseksi. 

Kiki teki ruutua avustajalla, eli avustaja vei lelun ruutuun Kikin nähden ja mä lähetin. Toimi erittäin hyvin myös pitkältä matkalta. Tämän se selkeästi muistaa. Seuraavaksi kokeillaan sitä, että avustaja heittää lelun ruutuun, juuri ennen kuin Kiki saapuu sinne. Mä olen aika varma, että ruutu on jo niin hyvin muistissa, että tämä voisi toimia. 

Vasemmalle käännöstä tehtiin ensin repun ympäri ja sitten ihan liikkeestä. Hirveän helposti edelleen lähden itse kiertämään koiraa, tässä täytyy muistaa liikkua riittävän hitaasti ja odottaa, että koira pysyy mukana. Myös oikealla puolella oikealle käännös toimii kyllä yllättävän hyvin. Paikka on toki hukassa, mutta namin avulla seuraa ihan kiitettävästi ja perse pyörii hyvin molempiin suuntiin. 

Liikkeestä istumisen muistaa hyvin, joskin vähän vielä valuu välillä. Tässä täytyy itse olla nopeampi ja napakampi. Sivulla vapaana seuratessa ei oikein vielä ymmärrä istumista, tätä täytyy vahvistaa vielä lisää ja ylipäätään saada pelkkä suullinen käsky vielä vahvemmaksi. Tämäkin tosin on alkanut toimia ihan hyvin - teen välillä niin, että pidän käsiä kokonaan selän takana ja annan pelkstään suullisen käskyn. Takaakierron yhteydessä istuminen toimi myös ihan yllättävän hyvin, tosin tässä jouduin käyttämään käsimerkkiä myös. 

Jos tämä meno jatkuu, Kikillä on kohta hallussa jo avoimenkin luokan liikkeet alta aikayksikön :) 


Zerppa on treenannut rallijuttuja, erityisesti oikealla puolella seuraamista, pepun kääntöä oikealla ja puolenvaihtojen erotteluita.

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Mysteerien selvittelyä

Hyvä päivä tokon suhteen, mulle selvisi tänään kaksi pitkäaikaista mysteeriä. Nämä Sennin tokot on kyllä hyviä, aika paljon ollaan jo edistytty! 

Paikallaolo ryhmässä tehtiin ensin, se oli jotenkin tosi hankalaa, nousi koko ajan, vaikka palkkasin kahden sekunnin välein... Tänään pyysin, että muut varoittaa, ennen kuin kutsuu koirat luokse, tämä toimi hyvin. Menin kauemmas, hyvin pysyi kun palkkasin samantien kun kutsu kuului. 

Yksilöliikkeissä paneuduttiin sitten tähän paikallaoloon. Kiki näyttää paikallaolossa aina vähän siltä, että ei oikein ole työmoodissa, vaan makoilee siellä vähän diipadaapa. Siksi Senni ehdotti, että tehdään nyt vaan oikein vaikeat häiriöt, että saadaan se ymmärtämään paikallaolon idea. Senni siis häiriköi namilla ja häiriökäskyillä. Huomautin Kikille asiasta, kun se nousi ja pistin takaisin maahan. Alkoi selkeästi miettiä asiaa ja meni lankaan joka kerta vähemmän. Saatiin ihan hyviä pätkiä ja sain otettua ihan kunnolla etäisyyttäkin. Vieressä ruutua tekevä koirakaan ei häirinnyt! Selkeästi paikallaolotreenit pitää tehdä vaikeammaksi ja kertoa selkeästi, kun nousee ylös. 

Itsekseni tein reunalla noutoa. Tähänkin keksin vihdoin ja viimein, mikä ongelma on. Paikallaolon jälkeen Kiki oli matalalla vireellä ja naksuttelin kaikessa rauhassa käsikosketusta ja sitä kautta luovutusta. Toimi tosi hyvin, joten otin vähän etäisyyttä ja sama homma. Piti oikein hyvin siihen asti, että kokeilin takaakierrolla - kierrokset nousi ja pureskelu alkoi. Mulla on ehkä vähän hölmö olo, että mulla kesti näin kauan tajuta tämä, täähän on tyylii yleisin ongelma kapulan mälvimiseen :D Kapulan heittoa kokeilin myös ja palkkasin kontaktista, tämä oli hieman tahmeaa. 

Vähäsen vasemmalle käännöstä sekä oikealle käännöstä oikealta - peppu pyörii oikein nätisti. M-I -kaukot toimi myös hyvin häiriössä, kun toinen juoksutti ruutuun koiraa lähellä. 

Kiki oli ihan todella kiltti tänään, vasta ihan lopussa, kun väsyi ja keskittymiskyky ei enää riittänyt, alkoi riehumaan kentän laidalla. Onko mahdollista, että me ollaan edistytty tässä asiassa...?! Tuntuu kieltämättä hyvältä, kun elämässä on edes yksi osa-alue, jossa koen edes jollain tasolla onnistuneeni. 

Me ollaan ulkoistettu häiriönsietotreenit tokokentältä pois, mm. Veikkolan torille

tiistai 8. toukokuuta 2018

Kikin ekat hakutreenit

Oih, onpa mun pieni minimuru kovin pätevä pieni palveluskoiraeläin! Ollaan treenattu edellisen viikon aikana sekä jälkeä että hakua, lisäksi pienimuotoisesti tokoa ja aksaa.

Maanantai

Kiki kävi ekaa kertaa hakutreeneissä. Tätä ennen ollaan tehty ehkä vuosi sitten pientä namirinkiä ja hajuhakua ehkä just sen kerran. Paikkana Haapajärven kirkon ( <3 ) takana oleva metsä.

En oikein innostunut hajuhausta, koska se silloin pentuna ei tajunnut yhtään mitä oli metsässä tekemässä. Aika monta treeniä vaadittaisiin, ennen kuin saisin sille luotua oikeanlaisen mielikuvan. Mun ajatus tämän takia oli tehdä ekat treenit ihan näkölähtönä, jotta tajuaisi samantien, että metsässä on ihmisiä ja on maailman siisteintä etsiä niitä. Suuren saalisvietin takia tämäkin on kuitenkin vähän hasardia ja riskinä, että alkaa käyttää silmiä liikaa. Yksi ryhmäläisistä ehdotti mielikuvatreeniä, jossa viedään maalimies yhtaikaa piiloon, kävellään eri kautta pois ja sit lähetetään maalimiehelle suoraan.

Mielikuvan avulla siis aloitettiin, tehtiin yhteensä neljä ukkoa, jotka olivat ehkä noin 20-25 metriä keskilinjalta. Kaikki pistot olivat suoria ja löysi kolme ekaa ukkoa heti. Vikan ukon takana oli peuran hautausmaa ja Kiki, omasta mielestään suuri metsästyskoira, juoksi maalimiehen ohi ja tuli takaisin ison luun kanssa. En uskaltanut lähettää toista kertaa, vaan mentiin lähemmäs hakemaan haju ja se löytyikin helposti ja siitä suora pisto.

Maalimiesten luona käyttäytyi ihan hyvin, ei hyökännyt kimppuun pussailemaan ja söi innolla kissanruuat mitä tarjolla oli. Hyvä fiilis jäi ja myös ryhmä vaikutti mukavalta ja hyvin organisoituneelta. Jatketaan nyt näillä mielikuvaharjoituksilla vähän aikaa, kun toimi ainakin nyt näin hyvin. Ensi kerralla varmaan uskaltaa jo laittaa vähän kauemmas ukot, mutta täytyy talloessa kiinnittää huomiota ympäristön peurapitoisuuteen. Täytyy kysyä muilta jo alkupalaverissa, näkyykö jälkiä talloessa. Lopussa voisi pyytää maalimiehiä vielä innokkaammin leikkimään Kikin kanssa - sille suurin palkka on, että saa hyppiä ja pussailla vieraita ihmisiä.

Sunnuntai

Jälkien keppi-ilmaisut, ihan lähimetsässä. Neljä keppiä, noin 10-20 metrin päässä. Pidensin matkaa hieman joka kerta. Pääsääntöisesti meni oikein hyvin, joskin jäljestäminen ei näyttänyt erityisen hienolta, mikä ei toki ole yllätys kun ei ollut nameja jäljellä. Keppien tuominen oli erityisen vaikeaa tänään, mieluiten olisi ottanut kepit suuhun ja jatkanut jäljestämistä. Seuraavan kerran täytyy olla erityisen tarkkana, kun löytää kepin. Tässä vaiheessa ei ehkä ole järkevää vaatia luovuttamista vaan samantien aloittaa kunnon bileet heti, kun on löytänyt kepin.

Toko

Sitä sun tätä ollaan treenattu, muisti on vähän katkonainen. Pääsääntöisesti pihalla hinkattu, en ole jaksanut mennä yhteistreeneihin taistelemaan asioista.

Aksa

Juoksaritreenit on saanut uutta tulta alleen. Lyhensin mattoa ja olen nyt ihan kotipihalla naksutellut koskettamista, ensin paikallaan ja pikkuhiljaa pidemmältä matkalta. Nyt onnistuu jo koko takapihan poikki juosten - eikä muuten käy kiinni pohkeisiin! Nyt matto pitäisi siirtää pois pihalta muualle ja sitten pidentää matkaa vielä.

Kepit testasin yks päivä 2by2 -menetelmällä, kun tajusin, että mun hypyistä voi helposti askarrella takapihalle kepit. Mä taidan kokeilla tätä vielä lisää, tämä saattaa jopa toimia.

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Kauden eka jälki sekä tokoa

Kiki Kikkelson pääsi ekaa kertaa tekee kunnon jälkeä. Silloin pentunahan se teki muutaman lyhyen peltojäljen, mutta sen jälkeen mä olen ollut vähän saamaton jäljen suhteen.

Namit tuli joka askeleelle, jälki ei ollut kovin pitkä, koska huuuh, onpa rankaa! Lähinnä suoraa ja maasto oli harvaa metsämaastoa, missä vähän risukoita ja mustikoita. Pituutta ehkä 150-200m ja ikää 30-45min. Häiriöitä aika paljon, koska moottoritie meni ihan vierestä. Pari keppiä, joiden alla pieni purkki.

Jäljelle lähetin suoraan jäljen päältä, otti samantien jäljen hajun ja lähti tarkkaan ja reippaasti edeten. Hihna ei kiristynyt, mutta ei myöskään syönyt nameja. Tai söi ehkä yhden namin per 50m jälkeä. Mietin, että nenä oli aika ylhäällä, mutta tuo voi toisaalta hämätä, kun olen treenannut peltojälkeä ainakin viimeiset kolme vuotta. Reagoi purkkeihin heti, jäi ihmettelemään sitä ja palkkasin siitä samantien. Naksutin kepin nostamista käteen ja riehuttiin hetki lelulla. Mun idea on tehdä kepistä mahdollisimman iso juttu ja keskeyttää hetkeksi koko jäljestäminen - periaatteena tehdä kuusi pientä jälkeä ja palkata jokaisesta kepistä kuin se olisi viimeinen. Kyllä Kikistä vielä hyvä jälkikoira tehdään :)

Kovasti piti haistella jälkiasioita

Jäljen vanhetessa tein kepin ilmaisua, tämäkin meni tosi hyvin, joskin vähän meinasi kaahata. Ottaa kepin suuhun, mutta ei vielä tuo sitä mulle. Kiki mieluiten menisi vähän matkan päähän syömään kepin. Heti kun keppi menee suuhun mä kehun sitä vuolaasti ja palkaksi Kiki saa kissanruokaa purkista. Naksauttelen pari luovutusta ja biletetään lelulla. Mä luulen, että voi olla ihan hyvä panostaa eniten tähän keppien ilmaisuun, koska itse jäljestyksessä Kiki tuntuu olevan aika luontainen lahjakkuus jo valmiiksi. Pyrin vähentämään siis nameja jo aika pian ja se pääasia on keppien löytäminen.

Sennin tokossa tehtiin luoksetulon loppua. Tähän oikeastaan vähän samat vinkit kuin Sirkellä. Tosin Sennin mielestä on ihan toimivaa pidentää matkaa pikkuhiljaa, kun taas Sirken mielestä on parempi nostaa pituutta samantien, koska vauhtia tulee sillä tavalla samantien kunnolla. Keskittyminen oli tosi hukassa, sen jälkeen kun lapsi päätti juosta kentän ohi metsään ja Kiki meinasi juosta perässä. Joku voisi kyllä neuvoa noille vaahtosammuttimille, että vapaana juoksentelevien koirien vieressä ei välttämättä kannata tollaisia syöksyjä tehdä. Voi käydä huonosti. Hyvin Kikillä nykyään toimii maahanmeno, saan sen nyt aika hyvin pysäytettyä sillä.

Noutoa tein kentän vieressä, oli ihan hirveetä. Söi kapulaa juostessa ja paikallaan ollessa, ei onnistunut sitten millään. Täytyy kokeilla tätä kaikessa rauhassa kotona. Tosi ärsyttävää myös, kun annan sille kapulan suuhun edessä ollessa, niin se liikuttaa persettään taaksepäin ihan joka kerta. Ärh.

Satupriinseeesaaaa määä oooooon 

Paikallaolo porukalla meni yllättävän hyvin, reagoi muiden käskyihin vähemmän kuin aikaisemmin. Nousi pari kertaa, palkkasin noin 5 sekunnin välein. Kokeiltiin jättää nami sen eteen, jotta vähän rauhoittuisi. Toimi ehkä vähän, pitää kokeilla lisää itsekseni kun treenaan ja laittaa vähän kauemmas. Nyt tuntui, että se väisti nakkia niin paljon, että nousi istumaan.

Mjoo, kyllä tästä vielä hyvä tulee! Mä jo melkein näen koularit ja valionarvot! FI TVA, FI AVA, FI KVA, JK3, HK3, EK3 Vuohitallin Kuutamosonaatti - oisko vähän kova! (Tähän sellainen sydänhymiö, jos sellaisen osaisin tehdä).