keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Mitat kohdillaan

Mittasin tänään Kikin pitkästä aikaa, on se vaan aika pieni tyttö. Perjantaina se on tasan 11 kuukautta vanha. Juoksun merkkejä ei ole vielä näkynyt.

Korkeus on 46,5cm, pituus nenästä hännän tyveen noin 80cm ja paino 14,2kg. Kunnoltaan se on hoikka/normaali ja lihaskunto hyvä

Zero puolestaan on noin 50cm korkea ja 16,5kg painava. Kunto normaali, lihaskunto heikohko.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Pyörremyrskyn kesytys

Tänään oli tehokas Kikinväsytyspäivä. Ensin yhdet tokotreenit, sitten toiset tokotreenit häiriöllä ja sit viel parin tunnin riehumislenkki bc-porukalla. Tästä on tämä lauantai tehty.

Sirke Viitanen tuli kouluttamaan Verkoran jengiä. Me tehtiin 2x10min, Kiki jaksoi paremmin keskittyä sillee. Tehtiin seuraamista, luoksetulon loppua ja noutoa.

Seuraaminen: Ongelmahan vähän on, että se ei tunnu sivulletulon kautta ymmärtävän seuraamisen paikkaa ja sit taas namiseuraaminen on sellaista aivot pois päältä -moodia ja lisäks tosi laiskan näköistä. Korkealla vireellä se toimi hyvin, niin Sirke neuvoi palkkaamaan ensin namilla ja sitten lelulla. Näinhän mä oon nyt yhdessä treenissä tehnytkin ja se toimi hyvin. Namin poistamista kädestä voi treenata niin, että pitää namit oikeassa kädessä ja ujuttaa vasempaan käteen aina välillä niitä nameja. Ovelaa. Koira seuraa aluksi tyhjää kättä ja sitten häivytetään käsikin pois. Käännökset varsinkin vasemalle toimi tosi nihkeästi. Pitää kääntää koira kädellä paremmin niin, että nenä jää käden ja jalan väliin ja pylly kääntyy. Paikallaan käänösten kautta voi toki opettaa myös, mutta siinä on riski, että perse painuu maahan joka välissä, mikä on typerän näköistä.

Luoksetulo: Tätä en ole koskaan onnistunut opettaa Zerolle ja tähän halusin ehdottomasti jotain vinkkejä. Sirke neuvoi tekemään maasta istumaan, niin että etujalat on jo valmiiksi oikeassa paikassa ja sit koira pomppaisee ylös perse etujalkojen taakse. Seuraavaksi otetaan askel taaksepäin, jolloin koira joutuu ottamaan laukka-askeleen päästäkseen oikeaan paikkaan. Sen jälkeen matkaa pidennetään reilusti, jotta koira pääsee laukassa juoksemaan. Lyhyet matkat ei oikein käy, koska niissä koira tulee ravissa, mitä ei pitäisi vahvistaa missään tapauksessa. Tää toimi tosi hyvin. Vielä kun muistaa pitää namia niin, että se pääsee käsiksi siihen vain alhaalta ja sormilla voi estää koiraa ottamasta sitä muualta kuin suoraan alta/edestä. Kiki tuli joka kerta suoraan ja tuntui tajuavan jutun juonen aika nopeasti.

Nouto: Vinkkejä lähinnä pitoon kaipasin. Kiki mälvii ikävästi kapulaa noutaessa. Ensin tehtiin niin, että kapula annetaan suuhun ja mä liikutan sitä vähän sivusuuntaan, niin että joutuu pistää vastaan. Tämä ei oikein toiminut, niin kokeiltiin käsikosketusta. Idea siis, että koira tökkii nenällä kättä ja pitää sen siinä. Sitten sama juttu kapula suussa. Tätä voi hyödyntää myös myöhemmin, koira tuo kapulan suoraan käteen kiinni. Yleensä se myös keskittyy enemmän käsikosketukseen ja unohtaa siinä syödä kapulaa.

Tunnin tauon jälkeen tultiin uudelleen kentälle häiriötreenien merkeissä. Ne olivat vähän turhan haastavat Kikille, oli tosi vaikeaa. Tehtiin seuraamista ryhmässä ja limittäin, kaukoja ympyrässä naamat keskelle ja ulospäin, paikallaolon alkua (vuorotellen käskyt maahan ja istumaan). Kikille pelkästään muiden läsnäolo oli tosi vaikeaa ja pää pyöri kuin hyrrällä. Pelkästään katsekontaktia pitäisi vahvistaa tosi paljon vielä. Namipalkka on muutenkin tylsä, mutta mua taas arvelutti alkaa leikkiä  riehumisleikkejä isossa porukassa. Se kuitenkin toimi huomattavasti parempi ja sain hyviä kaukojakin aikaiseksi. Kaukot selkä hälinään päin oli toooooosi vaikeeta, mutta niin tarpeellista. Kiki myös hyvin auliisti meni muiden käskyllä maahan-istu-maahan (ehti tehdä noi noin tuhat kertaa sekunnissa). Kiertoa oli tarkoitus tehdä ympryässä tötsä keskellä, mutta se oli aivan liian vaikeeta, niin siirrettiin tötsä sivuun ja tehtiin siellä. Olisi halunnut tehdä tötsästä silppua, mutta onnistui, kun kerran jätin lelun tötsän taakse.

Kahden tokotreenin jälkeen treenikaveri pyysi mut mukaan bordercollie-yhteislenkille Nuuksioon. Kahden tunnin nonstop riehumisen jälkeen Kiki vihdoinkin väsyi. En oo varmaan koskaan nähyt sitä noin aidosti väsyneenä, silmät oli ihan ristissä, kun ajettiin kotiin :D

Historiallinen hetki: Kiki on väsynyt! Pyörremyrsky on kesytetty!  
Jonain päivänä kauniina treenattiin tokoa (yllätys), tehtiin kiertoa (ei toiminut, silppusi tötsän), seuraamista (njoo), noutoa (vauhtinouto, ihajees)  jne.

lauantai 7. lokakuuta 2017

Kikin MyDogDNA

Tässä linkki Kikin tuloksiin:

https://mydogdna.com/crm/index.html#fi/animals/870026030300/pass/disorders

Monimuotoisuus on Kikillä hyvä, perimän terveysindeksi on 105 eli selkeästi keskivertoa parempi. Heterotsygotia-aste kertoo koiran monimuotoisuudesta. Bordercollien mediaani on 36% ja paimenkoirilla 33,8% - Kikillä se on 38% joten se sijoittuu paremmalle puoliskolle:

Tutkituista sairauksista se oli kantaja ainoastaan kobalmiinin imeytymishäiriölle - suolistosairaus, jonka kantajuus bordercolliessa on jopa yllättävän yleinen - vajaa 8% tutkituista koirista on kantajia, mutta sairaita vain alle 1%.

Muita tutkittuja sairauksia on pitkä litania, mielenkiintoisimmat ovat bordercolliella ehkä TNS-oireyhtymä (verisairaus), MDR1-mutaatio (liittyy lääkeaineiden yliherkkyyteen) ja hampaiden hypomineralisaatio, joiden suhteen Kiki on siis negatiivinen.

Värijuttuja en ihan ymmärrä, muuta kuin että se on pitkäkarvainen, ei-kiharakarvainen tricolour, mitä se ilmentää myös ihan ilman testejäkin. Merleä se ei kanna eikä albinismia,  mutta tämä nyt onkin aika harvinaista. Se ei kanna tekijöitä, jotka tekisi mustasta ruskean tai harmaan sävyjä eikä sillä ole valkotekijöitä, hairlekiini tai muita kuvioita. Kokoa en myöskään ihan ymmärtänyt, kuin että sillä on useita isoille koirille tyypillisiä perintötekijöitä. Jos oikein ymmärsin, niin  sen geneettinen koko olisi noin 50,3cm korkeutta ja 15.8kg painoa. Toi kuulostaa yllättävän isolta, mutta voihan se tosiaan venyä vielä tästä. Pitää näihin ominaisuuksiin perehtyä vähän tarkemmin joku kerta. Töpöjalkageeniä se ei kanna, mitä  joskus epäilin :D


Ihan noin geneettisesti ajateltuna Kikillä voisi siis hyvinkin olla annettavaa rodulle. Täytyisi vaan varmistaa, että toinen ei kanna tuota samaa suolistosairautta. Morsioksi tuo ohjelma ehdottaa Kikille 16-vuotiasta amerikkalaista urosta :D

Semmottii tänään.

Voittajaluokan Vaavi

Vaavi pääsi pitkästä aikaa ralleilemaan. Edellisestä kerrasta onkin jo aikaa mitä, yhdeksän kuukautta...? Hirvästi ei olla treenattu ja mä en ehkä edes muistanut, miten kyltit kuuluisi suorittaa. Pikainen googletus ennen rataa, mutta tulevaisuudessa voisi varmaan edes kerran vilkaista sitä sääntökirjaa ennen kisoja :D

Rata oli sinänsä helppo, mutta huomaa, että Zerolla kropanhallinta on huonontunut aika paljon ja se on hankala käännösten kannalta. Käännöksistä tulee  kömpelöt ja niistä tulee aina virhepisteitä siitä, että rintamasuunta ei ole sama. Musta sen huomaa myös jotenkin sen kropasta, tuntuu et lihakset takaosassa on hävinnyt esim. vuoden takaisesta, sen sijaan etuosassa sillä on olosuhteisiin nähden ihan hyvä lihaskunto. Liikuntaakin se saa varmaan enemmän kuin ennen Kikiä. Selkäkin taitaa  oireilla aina välillä, koska se toisinaan  kävelee jäykän näköisesti ja selkä kaarella. Nyt se ei oo vähään aikaan saanut kipulääkettä ja cartrophenistäkin taitaa olla jo useampi kuukausi.

Radalta pari -10p pistettä puuttuvasta perusasennosta ja joku toinen, mitä en huomannut. Muutama pikkuvirhe lisäksi, joten lopputuloksena 74 pistettä,  RTK2 ja menolippu voittajaluokkaan. Hieman tosiaan petrattavaa, ennen kuin uskalletaan mennä sinne, hehe...



Kiki Kikkelsson pääsi tekemään tokoa ja uu, mä en tiedä miks mä en harrasta tota useammin. Meillä  on ollut seuraamisen kanssa ikuisuusongelma, että se on laiska ja jättäytyy jotenkin tylsästi taakse. Nyt sillä oli jo valmiiksi aika kova vire ja lisäks mä palkkasin sitä namilla ensin ja sitten lelulla. Tällä tavalla sain sen karvaperseeseen vähän vauhtia ja se teki tosi nättiä seuraamista. Pitää vaan huolehtia siitä, että se ei kiehahda yli jossain vaiheessa. Mikään ei ole hirveämpää kuin se PK-tottiksen ylivireinen seuraaminen... Mitään kilometriä se ei tietenkään jaksa vielä tehdä, mutta hyvin seurasi jo useamman metrin. Tajusin tosin, että olen itse tehnyt virheen tässä, että lähden aina liikkeelle perusasennosta. En ole riittävästi treenannut sitä pelkästään seuraamiseen lähtöä suoraan liikkeestä.

Maahanmenon se on jotenkin mystisesti oppinut itsestään, oon varmaan riittävästi karjunut sitä lenkillä. Se lätsähti juoksusta maahan pelkästä käskystä, tähän asti olen aina joutunut avustamaan kädellä. Yleensä se nousee samantien ylös, tähään pitää kiinnittää huomiota. Samoin se, että oma liike jatkuu, enkä pysäytä sitä vartalon avulla. Nyt täytyy vähän enemmän treenata seisomista, kun maahanmeno toimii noin hyvin.

Ihan lyhyt paikallaolo, halusin testata, miten se toimii häiriön alla. Istualteen se pysyy tosi hyvin ja kestää hyvin liikkeen joka suuntaan, mutta toki ei mitään pitkiä aikoja - palkkaan yleensä noin kymmenen sekunnin välein. Tästä nyt sitten pikkuhiljaa pidentämään aikoja. Mä en tiedä miks mä en ole näitä paikallaoloja treenannut enempää, kun se hankaloittaa jo ihan perus treenaamistakin. Maassa se pysyy paljon huonommin, meinaa nousta ylös samantien kun käännyn. Palkkasin riittävän usein ja lopulta päädyin kymmenen metrin päähän pomppimaan kuin kenguru - häiriö ei tuntunut hämmentävän sitä pätkääkään.

Eteenmeno lelulle toimi yllättävän hyvin myös. Otin nyt aika kaukaa ja lelun jätin puskan eteen, oli vaikea erottaa. Juoksi hieman vinoon, mutta toisaalta lelu ei tosiaan meinannut erottua. Paremmin se joka tapauksessa hahmottaa tämän kuin Zero vuoden treenin jälkeen... Voisi alkaa pidentää matkaa pikkuhiljaa ja samalla tehdä vähän pk-eteenmenon alkeita. En usko, että tämä tulee olemaan sen suurempi huolenaihe Kikille. 

Kapulan pitoa mä olen treenannut jonkun verran kotona naksuttamalla. Itse noutohan sujuu ihan hyvin - tehdään sitä edelleen leikkinä. Pelkkä pito tuntuu kuitenkin olevan sille tosi vaikea ja se ei ymmärrä, että sillä on tehtävä pitää kapula paikalaan. Se edelleen kuvittelee sitä leluksi  ja haluaa touhuta kaikkea tyhmää kapulalla, pyörittelee sitä suussaan jne. Kateellisuustreeni toimii jossain määrin: molemmat koirat istuu vierekkäin ja vuorotellen annan kapulan niille ja palkaksi herkkunami. Täytyy ehkä testata tätä muussakin tekemisessä.

Viime ja toissaviikonloppuna Kiki kävi hyppytekniikkakurssilla, joka oli hyvä ja antoi hyvät eväät sekä agilityn että pk-tottiksen hyppyjen opetteluun. Siitä oma postauksensa, kunhan saan ne saamarin videot ladattua puhelimesta. Videokameran laturi hukkui muutossa, joten jos jollain lojuu nurkissa ylimääräinen Sony:n laturi, niin lahjoituksia otetaan vastaan.

Eli treenattavaa:
- Liikkeestä seisominen
- Paikallaolo maassa
- Kapulan pito
- Istumisessa pidennä matkaa ja aikaa
- Seuraamisessa nosta virettä aikaisemmasta, mutta ei liiaksi
- Eteenmenossa pidennä matkaa
- Treenaa häiriössä ja vieraissa paikoissa enemmän

Masalassa muuten on loistavat nurmikentät, jonne voisi mennä treenaamaan hyppyjä joku kerta. Täällä Veikkolassa on superhienot hiekkakentät, mutta ei yhtään järkevää nurmikenttää, jonne saisin hypyt pystyyn.






torstai 7. syyskuuta 2017

Isot taitavat hauvat

Kotona vallitsee totaalikaaos muuton jäljiltä ja Kiira-myrsky on tullut tutuksi muutakin kuin uutisten ja rajuilmojen kautta. Vähän ollaan kuitenkin paikkakuntaan jo kotiuduttu ja tutustuttu ympäristöön. Treenimahdollisuudet on ihan kivat ja hiekkakenttiä on useampikin, nurmikenttää ei valitettavasti ainakaan tässä lähiympäristössä on. Hyppyjen treenaamiseen pitää siis keksiä jotain muuta.

Kiki on treenannut tokoa ja Zero pääsi rallitokoilee. Molemmat ovat olleet loistavia ja vähän kutkuttaisi ilmoittaa Zero jonnekin, sillähän on vielä yksi avokoe  käymättä ennen voittajaa. 

Tiistai

Kiiran kanssa lähikoululla. Ohjelmassa sivulletuloa, noutoa ja takaakiertoa. Sivulletulot osittain vielä namiavuilla, koska tulee usein vinoon. Huomiota kiinnitettävä omaan vartalon asentoon ja pään kiertymiseen. Kun saan peilin raahattua tänne, pitää tehdä hieman olohuonetreeniä. Itse seuraamista koitin tehdä muutama askel namin kanssa, oli jotenkin tosi tahmeaa ja ilman namia ei tuntunut tajuavan ollenkaan. Noutoa vauhtinoutona kahden kapulan leikkinä. Aluksi palkkasin liian nopeasti ja se tiputti ne ennen kuin edes kunnolla sai päätä nostettua. Kun maltoin ja kehuin hieman hillitymmin aluksi, se toi ne lähemmäs. Muista, että jes on vapautuskäsky, sitä ei siis joka väliin! Takaakiertoa se ei ole juuri ikinä tötsän kanssa tehnyt ja ainakin ennen pisti läskiksi syömällä tötsän. Niinpä ensin tolpan ympäri, mitä se osaa jo hyvin. Sitten laitoin merkin ihan kiinni tolppaan ja taas pari toistoa. Etäisyyttä oli vain metri tai pari, mutta lähti hienosti itsenäisesti ilman apuja. Sen jälkeen pelkän tötsän kierto, näin tajusin hyvin mitä haettiin. Liikaa ei saa nostattaa, silloin alkaa ölisemään ja saattaa purra tötsää. Melkein aluksi nami olisi fiksumpi, sillä kiertää rauhallisesti ja nätisti. 

Zero teki kotipihalla rallijuttuja ihan ilman suunnitelmaa. Oikealla seuraamista nyt lähinnä työstetään, lisäksi vähän käännöksiä ja pari puolenvaihtoa. Pyörähdyksiin koitan saada käsimerkin vaihettua loogisemmaksi, mutta toistaiseksi tökkii vielä hieman ja käskyä ei tajua ollenkaan. 

Torstaina 

Molempien kanssa läheisellä hiekkakentällä, joku kummallinen kenttä keskellä metsää ja selkeästi teinimuksujen suosiossa. No siinpähän katselivat. Tähän asti en oo tykännyt treenata molempien kanssa ainakaan niin, ettei ole autoa, koska ne huutavat ja riehuvat. Tällä kertaa sain pidettyä ne hyvin hiljaa. Heittelin nameja maahan ja vaihdoissa en heti iskenyt kiinni hihnaan vaan hengasin hetken. Mä en halua et varsinkaan Kiira oppii ketjuttamaan asiat niin, että hihnaan joutuminen on rangaistus viimeksi suoritetusta liikkeestä. 

Kiira teki seuraamista ja liikkeestä maahanmenoa. Seuraamisessa lähettiin taas ihan sivulletuloista liikkeelle. Omat vartaloavut oli hieman paremmin ja hyvin sujui nyt myös ilman namia. Reippaita ja melko suoriakin. Seuraaminen aluksi namiavuin joku kymmenisen metriä maksimissaan kerrallaan, sen jälkeen askel kerrallan ilman. Nyt meni tosi hyvin tämäkin ja oli hyvin mukana. Pari kertaa meinasi mennä masentuneeksi, mutta on muistettava itse olla riittävän innostunut. Vaikka mä vihaankin seuraamista, se ei tarkoita että tarttisi saada koira vihaamaan sitä. 

Maahanmenoa tehtiin namiavulla, että saatiin vauhtia mukaan. Vaihtelin hieman omaa sijoittumista ja koiran paikkaa, välillä edessä välillä sivulla. Helposti menee vinoon, kun on sivulla, joten ehkä alkajaisiksi tehdään lähinnä edessä ja tietysti tarkkana oman käden kanssa. Tekee maahanmenon niin, että tippuu aika suoraan alaspäin, ehkä jopa hieman taaksepäin. Ilman apuja tekee tosi hitaasti tai saattaa jäädä puolitiehen. Myös namin kanssa tehdessä muistettava tehdä huolella eikä anna sen nousta samantien kun on lätsähtänyt maahan. 

Zero teki taas suunnittelematonta rallia. Voisi ehkä tähänkin lajiin panostaa sen verran, että tekisi jonkinnäköisen suunnitelman asiasta. Oikealla seuraaminen meni tänään jo oikein mallikkaasti jopa ilman apuja! Tehtiin myös pari käännöstä, jotka tosin tahmaa vielä vähän. Saksalainen oikealta puolelta menee hyvin myös, kun muistaa käskyn ajoissa. Pyörähdys meni hyvin nyt myös yksinkertaisemmalla käsiavulla. 

Paikalla makaamista ja istumista ollaan tehty nyt iltaruuan yhteydessä joka päivä hieman. Toistaiseksi on vaikea kääntää selkää ja ottaa etäisyyttä. Peruuttaen pysyy ihan ok, mutta heti selkää käännettäessä nousee. Istuminen menee jopa hieman paremmin kuin makaaminen, siitä nousee paljon helpommin. Pitää muistaa edetä rauhassa, ottaa etäisyyttä pikkuhiljaa ja välttää toistuvia epäonnistumisia.


Muistilista

Seuraaminen
- Peilin edessä - vartaloavut, pään kääntö, koiran vinous
- Ole riittävän innostava

Nouto: 
- Malta, kehu maltilla kun nostaa, jes vasta kun saa irrottaa 

Kierto:  
- Aluksi namipalkka
- Älä nostata liikaa alussa
- Vaihtele suunnat ja muista käskyt 

Maahanmeno: 
- Malta tehdä avuilla riittävän pitkään
- Suoruus - aluksi enemmän edestä 
- Palkkaa maasta - älä anna singota ylös heti 

Paikallaolot: 
- Palkkaa riittävän usein
- Etäisyyttä pikkuhiljaa
- Älä treenaa liian pitkään kerralla 

Rallitoko: 
- Tee jonkinnäköinen suunnitelma
- Selvitä voittajan liikkeet
- Ilmoita kisoihin 

Notta semmottii tänää. 

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Alokasluokan säännöt ja Kikin treenitavoitteet

1. Paikalla makaaminen, kerroin 4

- 1 minuutti
- Ohjaajat 15m päässä
- Koirat käsketään yksitellen

2. Seuraaminen, kerroin 3

- Käännöksiä, hidas kävely ja juoksuosuus

3. Liikkeestä maahan, kerroin 2

- Sama liike kuin aikaisemminkin

4. Luoksetulo, kerroin 3

- Sama kuin ennenkin

5. Noutoesineen pitäminen, kerroin 2

- Koira joko sivulla tai edessä
- Pitää esineen noin 5 sekuntia
- Ei perusasentoa lopuksi, jos koira edessä

6. Kaukot, kerroin  2

- Maahan - (paikka) - istu - maahan - perusasento
- Etäisyys ohjaajaan 2m

7. Hyppy, kerroin 2

- Koira jätetään istumaan esteen taakse
- Hyppy luoksetulona
- Perusasento lopuksi

8. Kokonaisvaikutus, kerroin 2

Avoimessa luokassa puolestaan uutena tulee:
- Paikalla istuminen
- Seuraamisessa peruuttaminen
- Liikkeestä istuminen
- Liikkeestä seisominen
- Merkin kierto
-  Nouto
- Ruutu

Kikin tavoitteet loppuvuodelle: 
1. Pysyy maassa ja istumassa 2min ohjaaja näköisällä
2. Pysyy maassa 1min ohjaaja piilossa
3. Kestää häiriökäskyt sivulla
4. Pysyy maassa kun kaveri karkaa ja ohjaaja näkyvissä
5. Oikea seuraamispaikka alo-pituisessa kaaviossa
6. Sujuvat käännökset ja täyskäännökset
7. Nopea maahanmeno liikkeestä
8. Liikkeestä maahanmenossa kestää ohjaajan liikkumisen mm. sivulle ja taakse
9. Suora eteentulo luoksetulossa
10. Nopea luoksetulo
11. Nopeat ja varmat istu-maahan-istu -vaihdot 5m päästä
12. Varma hyppy luoksetulona
13. Pitää kapulaa pureksimatta 10s
14.  Peruuttaminen vapaana käskystä
15. Vauhtinouto ja vaihtaminen leluun
16. Merkin kierto 5m päästä
17. Juoksee lelulle ruutuun 10m päästä
18. Istuminen käskystä vapaana
19. Seisominen käskystä vapaana
20. Pysyy hallinnassa siirtymissä

Hirveästi on näköjään tekemistä Kikin kanssa, mutta eipä sitä kehity jos ei ole kunnon tavoitteita! Pääasia on tietysti kehittää yhteistä tekemistä, luoda vahva pohja tulevaisuutta varten ja saavuttaa molemminpuolinen luottamus unohtamatta iloisuutta kaikessa tekemisessä.

Olisi tärkeää saada treeniseuraa ja päästä koulutuksiin saamaan uusia treeni-ideoita. Tässä olisi tavoite lähitulevaisuuteen, jotta mahdollisimman aikaisessa vaiheessa saataisiin häiriötä mukaan treeneihin. On  muistettava myös vaihtaa usein treenipaikkaa ja treenata eri paikoissa, vaikka se oma kotipiha houkuttaisikin.

Mitä Kiki tällä hetkellä osaa: 

Paikallaoloja ollaan jo vähän treenattu, se pysyy sekä istumassa että maassa jos olen itse lähellä. Seuraamisen perusasentoa hiotaan yhä, mutta hakee jo nyt paremmin kuin Zero. Häiriössä ei juurikaan olla treenattu, vaikka pitäisikin. Luoksetulo toimii lenkillä hyvin, loppua ollaan treenattu lähinnä namin avulla. Maahanmeno onnistuu yllättävän hyvin lenkilläkin yllättävissä tilanteissa, mutta istumista ja seisomista ei juurikaan olla tehty tai ei ainakaan niin, että se ymmärtäisi käskyn.

Hyppyä ei olla otettu muistaakseni kertaakaan. Agilityn hyppyä  otettiin vauvana joskus 5cm rimalla. Puita se kiertää hyvin 5m päästä molempiin suuntiin, merkkiä ollaan tehty muutamia kertoja läheltä. Kaukoja ollaan enimmäkseen treenattu niin, että näytän vielä kädellä, koska tekniikka on sillä vähän hakusessa. Onnistuu kuitenkin myös ilman apuja käskystä lähellä, mutta on helposti hidas. Nouto sujuu ihan ok vauhtinoutona, mutta kapulan pidossa meinaa jyrsiä. Ruutuun juoksee lelulle noin 5m päästä, en ole varma ymmärtääkö käskyn ja eteenmenon alkeita ollaan tehty jo 10-15 metrin etäisyydeltä lelulle. Peruuttamista osaa pari askelta kerrallaan vapaana ollessa.

Eli kuten rivien välistä voitte lukea, hirveästi ei olla tehty vielä ja kovasti on työsarkaa vielä. Uskoisin kuitenkin, että hyvät pohjat ollaan tehty, vaikkei Kiki kovin taitava vielä olekaan. Tällä kertaa en aio toistaa samaa virhettä kuin Zeron kanssa, että hirveällä kiireellä oikaisen kaikista perusasioista...

Näihin kuviin,  näihin tunnelmiin...

Kuvalla ei ole mitään tekemistä tekstin kanssa, kunhan huijasin :) 

torstai 24. elokuuta 2017

Ihana, hirveä Kikiperkele

Hetki on vierähtänyt viime päivityksestä. Kikiperkele vie kaiken vapaa-ajan ja loputkin mun energiasta, enkä jaksa päivittää tänne enää :D Hirveästi ei olla totta puhuen tehty eikä olla erityisemmin missään lajissa päästy eteenpäin. Tulin vähän aikaa sitten takaisin kuukauden roadtripiltä ja nyt sen jälkeen on ollut muuttokiireitä (kyllä, muutan TAAS).

Avain onneen on tyyni järvi, hiljaisuus ja kaksi urpoa

Kiiran kanssa arki on vaikeaa ja se vie hirveästi energiaa treenaamiselta. Mä olen aina halunnut arjessa helpon kulkijan, joka ei kotona sählää turhia, kulkee helposti mukana eikä ole erityisen kova. Nyt mulla on äänekäs sähläri, jonka pää on graniittiakin kovempi ja joka ei lepää kotona ollessaan minuuttiakaan. Kunnollisen, vahvan suhteen muodostuminen on ollut haasteellista, koska sen kanssa saa koko ajan tapella ja väitellä kaikesta. Johdonmukaisuus ja pitkäjänteisyys ei tunnu johtavan oikein mihinkään, muttei se toisaalta uskokaan mitään komentamista. Se ei säikähdä mitään ääniä, komentamista tai edes niska-perseotteita, mutta inhoaa valjaita, vettä ja pieneen tilaan telkeämistä.

Kuitenkin se on lenkeillä ja treeneissä väläytellyt sellaista sähäkkyyttä, ketteryyttä ja nopeutta, mitä ei yksikään mun koirista ole aiemmin näyttänyt. Nyt kun pikkuhiljaa on pääsyt hieman sisälle sen pääkoppaan ja löytänyt toimivat treeni- ja palkkaamiskeinot, se näyttää toisinaan myös yhteistyöhalukkaan ja kuuliaisen puolensa. Itsenäisyytensä ja kovapäisyytensä ansiosta se ei säikähdä metsässä kulkemista itsekseen eikä välitä vastoinkäymisistä, kun rysäyttää pusikon läpi, liukastuu kalliolta tai tippuu kiveltä alas.

Possua piti pöhistä ja tuijotella
Väsymättömän luonteensa ansiosta se jaksaa touhuta ja treenata loputtomiin ja se jaksoi jo ihan pikkupentuna treenejä, joita Zero ei ikimaailmassa olisi jaksanut saman ikäisenä. Leikki on raivokasta ja innokasta ja lelun vaihtaminen onnistuu hyvin. Toistaiseksi sen vilkkaus ei ole haitannut treenejä vaan se keskittyy jopa ällistyttävän hyvin, paremmin kuin mitä Zeroa muistelen.

Kuten jo sanoin, hirvästi ei olla treenattu nyt reissun jälkeen eikä tietenkään reissun aikanakaan. Hoitopaikassa se käyttäytyi kuin sika ja laittoi koko sisustuksen uusiksi. Mulla se ei ole juurikaan huonekaluja tuhonnut, mutta pienesineitä senkin edestä. Sen loputon energia vie molemmilta omistajilta mehut ja edes vessaan ei pysty menemään ilman, että se tekee jotain kiellettyä. Kahden tunnin lenkin jälkeen se tulee kotiin ja riehuu pentuhepulia kolme tuntia. Yölläkin se usein herää touhuamaan, tosin se nykyään yleensä jo uskoo, kun sanoo että nyt nukutaan ja piste. Parveketta se rakastaa, se lähestulkoon asuu siellä ja tuijottaa ohikulkijoita.

Mitäs tulevaisuudessa? Toivon, että edessä oleva muutto helpottaa harrastuskuvioita huomattavasti ja toiveissa on hieman pidempiaikainen sijoituspaikka. En ole vuosiin ollut aktiivisesti mukana missään seuratoiminnassa ja jotenkin kaipaan sitä. Lajeista en ole vieläkään päässyt itseni kanssa yksimielisyyteen, koska kaikki kiinnostaisi ja Kiiralla on ominaisuuksia vaikka mihin.

Nyt syksyllä keskitytään varmaan enimmäkseen tokoon ja jälkeen sekä käydään muutaman kerran paimentamassa. Treenipaikka hakuun olisi toiveissa jo syksylle, mutta hieman epäilen, että ryhmiin voi olla tunkua. Keväällä voisi miettiä agilityn alkeiskurssia ja tosiaan se haku kiinnostaa pk-lajeista tällä hetkellä ehkä eniten.

Urpot todistettavasti on joskus leikkineet yhdessä

Toko
Tokossa mulla on tavoitteet kaikkein selkeimmät. Ensi vuoden SM-kisat olisi se, mihin haluaisin tähdätä, alokasluokkaan tietysti. En tiedä, kuinka aikaisin joukkueet yleensä valitaan, mutta ensimmäiset kisat joskus helmi-maaliskuussa kuulostavat mielestäni ihan realistisilta, kunhan pystyy treenaamaan talvellakin jossain. Säännölliset ryhmätreenit olisivat hieno mahdollisuus, mutta myös yksittäisiä koulutuksia järjestetään pilvin pimein.

PK-lajit
PK:ssa haku kiinnostaa kaikkein eniten, mutta se on tietysti ihan ryhmäpaikasta kiinni. Mä olen varma, että Kiira suorastaan loistaisi siinä lajissa ja ymmärtäisi jutun juonen hyvinkin nopeasti. Jälki on treenaamisen kannalta helpoin ja se on loistavaa vastapainoa Kikin vilkkaalle luonteelle. Erikoisjälkeä olen nyt pelkästään tehnyt, metsässä ei olla koskaan oltu. Mun ajatus olisi jatkaa erikoisjäljellä syksyn ja talven ja saada se siihen kuntoon, että se keväällä menisi jo pidempiä pätkiä ilman nameja, kulmia sujuvasti ja osaisi ilmaisun ainakin lyhyellä jäljellä. Sen jälkeen voisin siirtää jäljen metsäänkin, kun se on ensin opetellut kunnolla sen peltojäljen.

PK-viestistä haaveilen Kikin kanssa tosissaan ja veikkaan, että se voisi olla melkoinen lahjakkuus tässäkin. Multa vaan puuttuu motivoitunut ja treenaamiseen sitoutunut ohjaaja, mikä on kyllä todella harmi. Tottiksen alkeistreeni menee varmaan alussa pitkälti tokon kanssa käsi kädessä, paitsi tietysti paukkuja on ehdottomasti treenattava, en ole ampunut todella pitkään aikaan. Mihinkään itse aiheutettuihin ääniin ja pamauksiin se ei ole reagoinut, eikä kova ukkonenkaan saanut Kikissä minkäänlaista reaktiota aikaiseksi.

Agility
Agilityssä tuskin saadaan ryhmäpaikkaa ainakaan syksylle ja tyypillisesti alkeiskursseja järjestetään syksyllä ja keväällä. Syksyllä ajattelin aloittaa hyppytekniikan kouluttamisen ja treenataan juoksukontakteja. Juoksarit ovat luultavasti tuhoon tuomittu idea, mutta ei malta olla kokeilemattakaan. Muuten veikkaan, että esteiden ja ohjauksen opettelu jää odottamaan alkeiskurssia.

Karvakorva ja korvakarva
Muuta
Käyttäytymiskoe teoriassa  olisi varmaan mahdollinen jo tämän vuoden puolella, mutta en oikein näe, miksi pitäisi kiirehtiä sinne heti ensimmäisen tilaisuuden tullen. Varmaan kevääällä on sitten se edessä. MH-kuvaus ja luonnetesti ovat sitten joskus ensi vuoden heiniä. Haluaisin käydä ne mahdollisimman nuorella iällä, koska siten hyödyn niistä itse eniten ennen kuin olen jo kouluttanut sitä kovin pitkälle.

Rallitokoa mietin sen verran, että voisi ihan harjoituksen vuoksi mennä alokasluokkassa pyörähtämään kisan tai kahden verran ennen kuin ollaan valmiit tokoon. Muuten rallitoko saa jäädä kyllä eläkeläislajiksi, olettaen, että Kiki ikinä pääsee siihen ikään asti.

Paimentamassa ollaan pari kertaa käyty ja se vaikuttaa ihan kelvolliselta paimentimen alulta. Olisi todella hienoa käydä useammin, jos vaan tilaisuus tulisi. Haluaisin sen verran käydä paimentamassa, että sen todelliset kyvyt tulisivat esille ja pystyisi oikeasti sanomaan, onko sillä mitään taipumuksia siihen.

"Mami, mää löysin lenkiltä tällaisen kikkalakalvaisen kavelin!"

Mejään Kiki olisi varmaan aika sopiva eläin, sillä on nimittäin ihan loputon riistavietti. Resurssipulan vuoksi veikkaan kuitenkin, että tämäkin saa odottaa niitä kuuluisia eläkepäiviä tai ainakin siihen asti, että erikois- ja perusjälki ovat ensin hyvin hallussa.

Vepeä ja koirahiihtoa varmasti tullaan kokeilemaan joskus, mutta enimmäkseen huvin vuoksi. Pienen koonsa vuoksi en usko, että Kiki jaksaa mitään venettä hinata ja hiihtokin voi olla pienelle koiralle turhan raskas varsinkin kun nykyään talvet ovat mustia.

Tämä on nyt ihan pelkästään Kikipostaus, mutta Zerokaan ei toki ole unohtunut. Se ansaitsee kuitenkin ihan oma  postauksensa. Zerppamurunen täytti viime kuussa 10-vuotta, kun olin reissussa, joten sen kunniaksi se saa oman postauksensa, kunhan sen saan aikaiseksi raapustaa.

Mjoo, kyl se joskus sentään lepääkin.