lauantai 27. lokakuuta 2018

Palkatonta settiä

Aah, Kikin kanssa tokoilu on vaan ihan parasta <3 Sen kanssa on nykyään niin kerta kaikkisen kivaa treenata, että mä en melkein kestä!

Edelleen tehdään melkein enimmäkseen lyhyitä liikkeen osia, kokonaisia liikkeitä tehdään aniharvoin ja koemaisia suorituksia vielä harvemmin. Liikkurointia saadaan nykyään valitettavan harvoin, mutta sitä ehdottomasti tarttis treenata ja paljon. Työn alla on nyt ollut oikeastaan lähinnä alokasluokan liikkeet, muut ollaan nyt jätetty melko taka-alalle. Riittävästi hommaa riittää niissä...


Seuraamisessa olen tehnyt Sirken ohjeiden mukaisesti lyhyitä pätkiä, liikkeelle lähtöjä ja temponvaihteluita, sekä palkannut lelulla. Sosiaalinen palkka tuntuu toimivan hyvin, vaikka toki odotus lelusta on suuri. Liikkeellelähdöt alkaa sujua hyvin ja itse seuraaminenkin näyttää todella paljon iloisemmalta kuin esim. kuukausi sitten. Käännökset on hienoja ja tiiviitä, kestoa en nyt ole vähään aikaan kokeillut.

Liikkeestä maahanmeno toimii tosi nätisti, on nopea ja jää odottamaan kivasti. Ei toistaiseksi ole ennakoinut sivulletuloa ja seuraamaan tulo toimii ihan hyvin. Käskytykseen reagoi tosi voimakkaasti ja nyt olenkin aika paljon palkannut seuraamisesta.

Luoksaria tehdään nyt paljon pidemmältä matkalta, kuten Sirke neuvoi. Enimmäkseen toimii nätisti ja tulee kovaa. Oman asennon korjaus on tuottanut tulosta, vaikka edelleen yrittää tökkiä haaroihin, se ei enää istu yhtä lähellä.

Noudon pito on todellinen yllätys, se toimii nyt jo todella hyvin! Mun käsien heilauttamista ei kestä kauhean hyvin vielä, mutta selkeästi edistystä on tässäkin tapahtunut. Pitää pureksimatta sen viisi sekuntia. Lelun ja kapulan välillä vaihtelee hyvin. Maasta kapulaan kiinni se nousee sinänsä hyvin, mutta ottaa mun mielestä vähän liian huolettomasti kiinni ja lisäksi perse nousee helposti. Kaukaa teen samalla tavalla, mutta käsken ensin istumaan ja sitten vasta annan ottaa kiinni kapulasta. Tuonti ja nosto ei ole ongelma, ne toimii oikein hyvin.

Kaukot on ollut työn alla nyt kotona, istumaanousu on selkeästi parantunut ja uusi käsky alkanut toimia. Ulkona en kuitenkaan jostain syystä saanut toimimaan, sen sijaan vanha istu-käsky toimii. Maahanmeno puolestaan on ulkona nätti nopea pudotus, kun taas sisätiloissa se helposti kävelee alas. On vaikeaa...

Hyppyä ollaan treenattu vähän turhan harvoin, mutta sinänsä toimii kyllä. Eteentuloa pitää vähän vielä tehostaa, ei jostain syystä tunnu täysin tajuavan, että tässä on sinänsä sama temppu kyseessä.



Tänään tein ekaat palkattomat setit, olen ollut vähän ujo kokeilemaan...

Levitin kentälle ison kasan erivärisiä merkkejä ja laidalle vedin (tai yritin vetää) muovisen kehänarun. Tuuli kuitenkin niin voimakkaasti, että se ei meinannut pysyä. Kiki selkeästi reagoi siihen, joten tuota pitää treenata enemmänkin. Tuulen puhaltamat lehdet ja oksat kiinnosti myös kovasti, mutta ei onneksi tehnyt elettäkään lähteäkseen karkuun.

Ensimmäisenä tehtiin liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo yhteen putkeen. Seuraaminen oli nättiä, maahanmeno nopeaa ja nousi ekalla käskyllä. Luoksetulossa näytin vahingossa käsillä, tuli nopeasti ja suoraan eteen, sivulletulo myös hieno. Liikkeiden välillä hyppi mun edessä ja nappasi liivistä kiinni, tuli nätisti takaisin sivulle. Palkkana lelu kehän laidalla, jonne käveltiin yhdessä.

Seuraavaksi luoksarin loppu, kaukot ja noudon pito yhteen. Kaukoissa ei noussut uudella käskyllä ja sähläsi, olin et oho ja otin kokonaan uusiksi. Toimi, kun käytin vaan vanhaa käskyä, mutta istumiset oli taas hitaita. Noudon pito toimi aivan superhyvin, otti kapulan kiltisti, piti pyörittelemättä ja luovutti kivasti.

Lopuksi tein seuraamispätkiä, kovasti yritti mennä maahan. Liikkeiden valmistelu oli kans hankala, kun pää pyöri ärsyttävästi. Tein sitten pelkkiä valmisteluita ja palkasin heti sen jälkeen, jos katseli mua. Liikevälejähän me ollaan tehty säännöllisesti, mutta tuota valmistelemista ei kauheasti, kun näköjään herpaantuu samantien.

Hyvä fiilis on lähteä kokeisiin joulukuussa. Hallissa ei olla valitettavasti päästy juurikaan treenaamaan ja se on ehkä ainoa, joka arveluttaa. Kikillä saattaa mennä kierrokset nollasta sataan jo hallin ovella, jolloin mistään ei tule mitään. Ensi viikolla päästään kokeilemaan, miten hallissa toimii rallikisat, joten sitten olen taas hieman fiksumpi asiassa...

Zerppaeläin on tehnyt erityisesti puolenvaihtoja, käännöksiä ja yleisesti oikealla seuraamista. Puolenvaihdokset toimii nykyään ihan ok, käännökset oikealla puolella on edelleen hankalat, kun perse ei käänny. Vasemmalla puolella se perse kyllä löytyy. Rataa ei olla juurikaan tehty, sitä varmaan itse tarvitsisin eniten. Sekin pääsee ensi viikolla ralleilemaan, saas nähdä miten käy :D

perjantai 19. lokakuuta 2018

Tokohirmut, pöntöt ja aksaeläimet

Kikillä on ollut tänään tehotreeniä sekä aksassa että tokossa. Aksa nyt on muuten vaan kivaa ja tokossa on korkea aika alkaa tehdä jotain joulukuussa häämöttävää koetta ajatellen.

Noudolla aloitettiin. Ihan leikkimistä ja pitoa ensin, sitten kapulaan kiinni juoksemista. Pito sujuu jo hyvin, mutta ei ihan vielä kestä pureksimatta sitä viittä sekuntia, varsinkaan matalassa vireessä.

Seuraamista seuraavaksi. Temponvaihtelut oli päivän teema, sillä yritin saada energiaa ja vaihtelevuutta tylsään seuraamiseen. Tosi lyhyet vaihdot, sekaisin hidasta, juoksua ja normikäyntiä sekä kontaktin tippuessa äkkikäännöksiä. Tuntui kivalta ja palkkautui hyvin sosiaalisen + lelun yhdistelmällä. Liikkeellelähtöjä ihan pari toistoa Sirken neuvomalla tavalla, tämäkin tuntui kivalta.

Paikallaoloa lyhyen tauon jälkeen, halusin kokeilla vähän pidempää pätkää rauhallisessa ympäristössä ja lyhyen pätkän piilossa. Ensimmäisen toiston pidin varsin lyhyenä, ehkä noin 45'' ja liikuin välissä yllättäen ja heitin lelun sivuun. Seuraava toisto oli huomattavasti pidempi, nyt ehkä noin 90''. Aluksi olin koiran edessä, noin 15'' kohdalla heitin taas lelun, 30'' kohdalla otin juoksuspurtin jne. Välillä olin noin 30'' piilossa, piilosta käsin heitin kaksi lelua noin 20'' välein ja seurasin puhelimen välityksellä koiran reaktioita. Palasin takaisin näkyville ja pusikosta tuli yllättäen mies, liikui jotenkin tosi epämääräisesti ja hiippaili takaisin metsään. Kiki ei reagoinut mihinkään häiriöistä ja pysyi nätisti myös rauhallisilla jaksoilla. Pää toki pyöri, mutta oli luottavainen olo, että se pysyy.

Lopuksi hyppyä lyhyesti. Päästiin testaamaan seuran uutta avohyppyä, joka täyttää ihan kisamitat. Korkeutta 40cm. Suorat hypyt menee tosi nätisti, näissä en näe mitään ongelmaa. Vinoissa hypyissä oli vähän hakemista, meni hypyn ohi. Selkeästi ei vielä riittävän hyvin hae hyppyä ja täytyy treenata näitä vielä lisää ja aluksi ehkä vähän helpommalla asetelmalla ja/tai käsiavuilla.



Aksaa ei sitten mennyt ihan niin hyvin. Pidettiin toki kunnon tauko tokon jälkeen jne. Tarkoitus oli tehdä yksinkertaista vauhtirataa, missä on päässä kaksi hyppyä ja välissä kahdet hypyt. Kiki ei yksinkertaisesti voinut mennä koko kierrosta, viimeistään toisen kerran putkelle saapuessa kääntyi räyhäämään. Kai olen itse liian hidas ja Kiki toisaalta irtoaa vielä sen verran huonosti putkeen, että pitää saattaa se kohtuullisen pitkälle. Pilkoin ympyrän osiin ja jätin lelun eteen, niin saatiin toimimaan lopulta hyvin kokonaisuutenakin.

Keppejä ollaan nyt tehty 2by2 -menetelmällä, koska halusin testata jotain uutta. Aika hitaasti ollaan edetty ja kahden kepin avulla tehtiin aika pitkään eri kulmia ja mun liikettä. Tänään tehtiin toista kertaa neljällä kepillä ja jo nyt ne olivat lähes samassa linjassa. Liike on todella hidas, mikä mua hämmentää kovasti, mutta kaipa se vauhti tässä kasvaa pikkuhiljaa. On kiva nähdä, että se osaa käyttää aivojaan myös agilitykentällä.

Kontaktia tehtiin myös ihan lyhyesti. Toistaiseksi meillä on takana neljä kurssikertaa ja omatoimitreenejä ehkä saman verran, jos ei oteta huomioon ennen kurssia tehtyjä mattotreenejä maassa. Tilanne tällä hetkellä on, että mennään madallettua puomia kokonaisena hitaassa vauhdissa. Toistaiseksi on kestänyt mun liikettä huonosti ja olenkin ollut enimmäkseen paikallaan antaen koiralle rauhaa työskennellä. Tänään Kiki tuntui erityisen vauhdikkaalta ja mun oli pakko ottaa juoksuaskeleita, jotta näen sen jalat. Vauhti puomilla oli selkeästi edelliskertoja kovempi ja tästä huolimatta osui lähes joka kerta. Muutaman etujalkakosketuksen palkkasin, tähän pitää kiinnittää vähän enemmän huomiota.



Zerppaliisa on hömpötellyt rallia ja se alkaakin olla siinä jo varsin hyvä. Oikean puolen seuraaminen on nättiä suorilla. Käännökset oikeaan tuottavat vielä ongelmia, koska takapuoli ei käänny vielä yhtä hyvin kuin vasemmalla seuratessa ja vasemmalle kääntyessä. Täyskäännöksiin ja puolenvaihdoksiin on tullut lisää varmuutta eikä se sekoile enää ihan niin paljon kuin ennen. Kuulo on selkeästi heikentynyt ja hälinässä saa sanoa käskyt selkeästi ja kuuluvasti. Ehkä jonkinasteinen varhaisdementiakin alkaa näkyä, koska se tuntuu oppivan ja yhdistelevän asioita paljon hitaammin kuin esimerkiksi Kiki.

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Lokakuun Sirketokot, paukkuasiaa ja sairastelua

Eilen treenattiin taas Sirken opeissa sekä liikkeitä että häiriötä. Rankka päivä Kikille, mutta onneksi oli riittävä tauko välissä.

Seuraaminen

Sinänsä seuraaminen on alkanut toimia selkeästi paremmin ja käännökset sujuu jo ihan kivasti, mutta edelleen seuraaminen on Kikin mielestä turhan tylsää ja kontakti tippuu hirveän helposti. Lelupalkkaahan kokeiltiin Sennin treeneissä, mutta tämä ei oikein tuntunut toimivan. Kikistä tuli kauhea kyttä eikä osannut enää seurata kunnolla. Tähän oli ihan yksinkertainen neuvo: älä vapauta lelulle, niin kuin olen tähän asti tehnyt, vaan vapautus ja sosiaalinen palkka ja sitten vasta lelu. Hirveän yksinkertaista, miksi en ole tätä tajunnut :D Toimi kyllä hyvin ja heti tuntui seuraaminen saavan ryhtiä. Itehän olen palkannut namilla ja sen jälkeen välillä lelulla, mutta namin voi jättää välistä pois. Samalla sosiaalinen palkka vahvistuu.

Lähdössä Kikin pää nyökkää ja kontakti tippuu. Pieni nyökkäys on sinänsä normaalia, kun koira nousee istumasta seisomaan, mutta tähän voi auttaa se, että sanoo seuraamiskäskyn, sen jälkeen naksutus ja sit lähdetään liikkeelle ja jess+palkka. Toki pitää muistaa tehdä nää rauhassa, että koira ehtii tajuta mitä tehdään, mä hätiköin vähän liikaa tässä.

Yleisesti seuraamisessa kannattaa tehdä paljon myös suoraan seuraamaan lähtöä ilman perusasentoa. Edelleen pätkät kannattaa pitää lyhinä ja palkata just siitä, mitä milloinkin oltiin treenaamassa. Sirke vähän epäili, että osa Kikin tylsistymisestä johtuu myös siitä, että olen ahnehtinut liikaa. Pitää jatkossa myös tehdä niin, että treenaa vaikka vähäsen seuruuta, sitten muuta välissä ja toinen lyhyt pätkä. Ehkä näinkin pysyy mielenkiinto korkeammalla.

Sivuaskeleita ollaan tehty tosi vähän ja Kiki ei oikein osaa hyödyntää kroppaansa. Tässä on helpointa edetä paikallaan käännösten kautta. Askel sivulle ja samalla käännytään vähän vasemmalle, niin että takapuolen käyttö korostuu. Kiki pyrkii kovasti istumaan, mikä on virhe sekä tokossa että rallissa. Täytyy siis naksuttaa ennen kuin se ehtii istumaan, jotta korostuisi nimenomaan se liike.


Luoksetulo 

Tässä mua on vähän häirinnyt, että loppuun kaipaisin lisää vauhtia ja lisäksi vinot luoksetulot ovat edelleen vaikeat. Lisäksi isohko ongelma on tökkiminen, Kiki tulee liian lähelle ja tökkii mua haaroihin. Tästä on rallikisoissa huomautettukin ja tokossa se on myös ongelma.

Tökkimiseen oma asento vaikuttaa paljon. Olen ehkä vähän opettanut tämän alusta asti väärin, koska seison luontaisesti jalat harallaan, joten opetin koiran sijoittamaan tassunsa mun jalkaterien väliin. Jos itse seison jalat lähekkäin toisiaan, koira pakostakin joutuu asettamaan tassunsa mun varpaiden etupuolelle, eikä näinollen yletä tökkimään haaroja. Se on sen verran kauempana, että ei kosketa mua.

Vauhdista puhuttiin oikeastaan samaa kuin aikaisemminkin, eli kunhan perusasento on kunnossa, lisätään matkaa ihan reilusti, jotta koira ehtii kerätä kunnon vauhdin. Avustaja voi pitää koiraa kiinni, jolloin pääsee kunnolla hetsaamaan ja voi näyttää paikan kädelläkin, ennen koiran päästämistä. Jos koira tulee eteen, on loogisinta käyttää samaa käskyä joka matkalla. Zerollehan opetin ne erikseen, mitä sitten jälkeenpäin jäin vähän miettii, mitä järkeä siinä oli...

Noudon palautus

No tässä vähän sama kuin edellä - oma asento kuntoon ja kapulaa reilusti itsestä poispäin. Helposti pidän myös kapulaa liian ylhäällä, että Kiki joutuu kurottaa liikaa. Pidossa kannattaa olla tarkkana, että koira ei päästä irti, kun itse kosken. Päinvastoin tätä kannattaa treenata niin, että en päästä irti kapulasta ollenkaan, vaan pidän kiinni laipoista ja vapautan käskyllä. Näin se ei myöskään tiputa kapulaa eikä pääse heittelemään päätä edestakaisin. Kunhan lelusta luopuminen toimii, voi tehdä niinkin, että pitää lelua toisessa kädessä, samaan tapaan kuin olen tähänkin asti tehnyt, mutta pikkuhiljaa pidennetään pitoaikaa.

Eteen tuloa samalla tavalla kuin luoksetulossa, mutta tarkkana, että koira istuu ennen kuin ottaa kapulan, muuten käy niin kuin Kikillekin kävi, että se alkaa vetää kilpaa kapulaa. Eli kapula esim. pystyyn ja lelu vaikka leuan alle. Vauhtia lisätään pidentämällä ensin matkaa ja koira juoksee kapulaan kiinni. Kunhan tämä toimii hyvin, se varsinainen tuonti on yleensä helppo.

Häiriötreenit

Nämä tehtiin tänään ennen omia treenejä. Paikallaolossa tehtiin jättöä ja käskytyksiä, nämä onkin olleet Kikille tosi vaikeat. Tsemppasi ihan hirveästi, eikä mennyt lankaan kuin kerran. Hyvin oli nyt myös kuulolla mun käskyille.

Kaukoja ringissä, toimi hyvin ja vaihdot oli lähes puhtaat (M-I-M) naama muihin päin, mutta selkä muihin päin oli selkeästi vaikeampaa. Ei selkeästi luota muihin ja on epävarma. Hyvin kuunteli, pari kertaa meni toisten käskyllä. Selkeästi tsemppasi taas kovasti ja keskittyi hyvin.

Jääviä jonossa, tämä oli näistä pahin. Olisi sinänsä toiminut hyvin, jos ei kaksi perimmäistä olisi alkanut tappelee keskenään. Tämän jälkeen Kiki meni ihan lukkoon ja oli ihan paineistuneen ja epävarman näköinen. Se olisi lähtenyt mukaan, jos olisi ollut vapaana, mutta musta alkaa tuntua, että Kikin reaktio ei ole agressiota, vaan itsepuolustusta. Reaktiivinen koira kun on, se päättää toimia sekunnin murto-osassa. Sen luottamus muhun ei selkeästi ole riittävän hyvä. Pitää vastaisuudessa olla tarkkana, että olen itse Kikin ja toisen koiran välissä, enkä jätä Kikiä yksin sille puolelle. Mun pitää joka tilanteessa olla puolustamassa Kikiä, jotta se tuntisi itsensä turvalliseksi mun seurassa. Tuntuu ristiriitaiselta, että Kiki saattaa tehdä aloitteenkin ja käydä toisen päälle, mutta luultavasti sillä on niin monta huonoa kokemusta tästä toisesta, että käy päälle jo varmuuden vuoksi. Ja tosiaan, Kiki ei tuollaisissa tilanteissa kauheasti ajattele ennen kuin toimii. Vittu näitä narttujen kieroiluja.



Paukut 

Näitä treenattiin vahingossa ja saatiin Sirkeltä hyviä neuvoja. Kentän vieressä oli joku Veikkolan ympärijuoksu ja startissa ammuttiin jollain järkyttävällä kanuunalla. Eka pamaus kuului treenien aikana, Kiki säpsähti, pisti korvat luimuun ja jatkoi leikkimistä normaalisti. Toisella kerralla oltiin aivan vieressä, kun pamaus kuului. Kiki taas säikähti, pisti korvat luimuun ja läähätti hieman (mut okei, tultiin muutenkin just treenaamasta). Jatkoi kuitenkin matkaa normaalia vauhtia muuttamatta suuntaa, käveltiin siis laukauspaikan ohi. Sirken mielestä Kiiran reaktio ei näytä tyypilliseltä paukkuaran koiran reaktiolta, eikä todellakaan kannata heittää pyyhettä kehään sen kanssa.

Parasta on, kun ei vaan tee siitä isoa juttua. Voisi mennä lenkkeilemään esimerkiksi ampumaradan lähistölle ensin kauemmas ja pikkuhiljaa lähemmäs, kunnes tottuu ääniin. Namien syöttäminen on ihan hyvää, mutta ei niin, että siitä tulee rutiini, jota koira alkaa pelkäämään jo valmiiksi. Sitäkin Sirke ehdotti, että ollaan normaalisti paukkujen aikana ja niiden loputtua tehdään jotain kivaa: leikitään, kierretään puita, mitä tahansa kivaa, jolla saa koiran rentoutumaan ja jota koira voi odottaa innolla kun kuulee paukkuja. Tällä saa yleensä hyvin seuraamisenkin toimimaan, jos seuraaminen itsessään on riittävän kivaa ja koira riittävän korkeassa vireessä.

Aksaa

Juoksarikurssi on jo melkein loppu, Kiki on edistynyt sen verran, että tekee nyt koko puomia madallettuna. Vauhti ei vieläkään ole kova ja kestää mun liikettä kohtuullisen huonosti vieläkin. Namimaatti on toiminut hyvin, paremmin kuin mikään lelu.

Keppiprojekti jatkuu taas, muistaa kuitenkin huonosti. Ollaan nyt taas kahdessa kepissä ja yritän saada eri lähestymiskulmat vahvoiksi. Namimaatti toimii hyvin tässäkin, kunhan itse muistaa olla tarkkana palkitsemisen kanssa.

Sairastelua

Muuten ei olla hirveästi treenattu, kun Kiki on ollut sairaslomalla viimeiset viisi viikkoa. Fyssarilla se oli tosi jumissa ja jotenkin oudosti toispuoleisesti. Vasen takareisi oli erittäin jumissa ja jo ekalla kerralla fyssari epäili vammaa. Muut jumit olivat kahden viikon levolla lähteneet, mutta takareisi oli edelleen jumissa. Lepoa jatkettiin siis vielä pari viikkoa ja laitettiin laseria vielä kolmannen kerran. Nyt reisi on taas hyvässä kunnossa ja saatiin lupa jatkaa treenaamista, pikkuhiljaa toki lisätään pituutta ja rasittavuutta.

Mitään hajua ei ole, mistä sen takareisi on voinut revähtää, vaikka sinänsä ei yllätä, kun ton menoa katsoo lenkillä. Tarkkana saa kyllä olla kaikissa lajeissa lämmittelyn ja jäähdyttelyn kanssa - tunnustan ainakin, että tokon ja haun suhteen olen luistanut tästä velvoitteesta jonkun verran. Back on Trackia olen alkanut käyttää, vaikka aika huonostihan se mitään takajalkoja suojaa.

Treenilistalle pitää siis ottaa säännöllinen jumppa, venyttely, hieronta, fyssarikäynnit ja toki kaikenlainen lihasten kehittäminen liikunnan avulla muutenkin.



Zerppaeläin on kulkenut menossa mukana ja tehnyt rallihömppää. Sen oikealla seuraaminen on parantunut ihan huimasti, sen vois kyllä ilmoittaa kokeisiin ihan kohta.

maanantai 17. syyskuuta 2018

Kuukauden toilailut ja koulutukset

Tokoilua

Tokoa ollaan tehty säännöllisen epäsäännöllisesti. Yksittäiset liikkeet alkaa näyttää jo melko hyviltä ja samaan aikaan tuntuu, että hiottavaa on aivan loputtomasti. Yhteistyö toimii selkeästi paremmin ja keskinäinen luottamus on huomattavasti paremmalla tolalla kuin aikaisemmin.

Paikallaolon suhteen ollaan edistytty selkeästi ja seuraaminen on parantunut huimasti. Liikkurointi on tosi vaikeaa ja tätä pitää treenata lisää. Kiki ei tunnu kerta kaikkiaan vielä ymmärtävän, mitä siltä haluan ja sitä on ehkä sekoitettu vähän liikaa kaikilla mun ylimääräisillä höpötyksillä ja valekäskyillä. Ne on kaksi selkeästi eri asiaa, että opetellaanko kuuntelemaan vain mun käskyjä ja ignooraamaan muut versus se, että kuunteleeko Kiki kunnolla mun käskytyksiä ja osaa erottaa ne valekäskyistä. Liikevälejä ollaan tehty aina välillä ja toistaiseksi en ole nähnyt niissä mitään ihmeellistä.

1. O'ou, emäntä on keksinyt räpsiä meistä nättejä syyskuvia...

PK-jutut

Haussa on nyt ollut taukoa, kun ei olla saatu treenejä kasaan. Muutenkin olen ollut vähän laiska.

Peltojälkeä tein tänään, Kiki oli tosi huono. Tein kaksi lyhyehköä jälkeä, jossa oli yksi suora kulma. Ekalla jäljellä se kaahotti, ei syönyt yhtään nameja, erkani jäljeltä ja lopuksi hukkasi sen kokonaan. Koko jäljen se ei tuntunut olevan ollenkaan jälkimoodissa. Nameja olin laittanut joka askeleelle ja esineitä jätin kaksi, joista yhden kohdalla se pysähtyi nuuskuttamaan. Annoin sen hetken levätä ja Zero jäljesti välillä. Toinen jälki oli lyhyempi ja nameja noin 2/3 askeleista. Virittelin kunnolla ja rauhassa, lähdettiin liikkeelle rauhassa ja jarrutin sitä selkeästi liinalla. Nyt meni huomattavasti parempi, kulmassa teki pienen kaarroksen ja löysi nopeasti takaisin. Esineellä se pysähtyi ja kehotuksesta toi käteen.

2. Tää kuvaaminen ei vaan kerta kaikkiaan voisi vähempää kiinnostaa 

Juoksariprojekti

Ilmoitin Kikin Sennin juoksarikurssille, koska tosiaan tämä on vähän jäänyt ja kaipaan selkeää ohjeistusta miten jatkaa. Muutenkin kurssin avulla saa omaan treenaamiseen säännöllisyyttä. Ekalla kerralla Kiki teki ensin pelkkää kosketusalustaa maassa, mutta se muisti sen niin hyvin, että siirrettiin se jo puomin alastulolle. Me siirryttiin nyt suoraan korotettuun alastuloon, itsehän olen tehnyt sitä puomi maassa, mutta se ei ole oikein toiminut. Sennin mukaan kosketusalustalla opetettaessa voi nostaa puomia huomattavasti nopeammassa tahdissa kuin esim. Trkmanin metodilla, jossa vaan juoksutetaan koiraa ja poimitaan ne parhaat toistot.

Kosketusalusta laitetaan mahdollisimman alas. Kiki osuu tosi hyvin, sillä on selkeä mielikuva, mitä kuuluu tehdä. Enimmäkseen osuu etujaloilla, toisinaan sekä etu- että takajalat. Usein jyrkkyyden noustessa etujalat vaihtuvat automaattisesti takajalkoihin, mutta toki sitä voi ja kannattaa jo tässä vaiheessa valikoida enemmin takajalkoihin. Lopputuloksen kannalta etujalkakosketus on huomattavan epäergonominen, erityisesti A:lla, koska ranteet ylitaipuvat koiran venyttäessä jalkansa kohti kontaktia.

Vartalonhallinta on hyvin tärkeä osa juoksareita ja olen nyt taas ottanut itseäni niskasta kiinni asian suhteen. Kaikenlaiset takajalkojen hahmotustehtävät ovat loistavia. Mitä paremmin koira hahmottaa ja käyttää takaosaansa, sitä nopeammin se ymmärtää tehtävän puomilla.

Tärkeää tässä vaiheessa on, että en itse vielä liiku, vaan annan Kikin itse ratkaista tehtävä. Se toistaiseksi häiriintyy aivan liikaa mun liikkeestä. Nyt aluksi vauhti on hyvinkin hidas ja se nostetaan pikkuhiljaa kovemmaksi. Bordercolliella harvoin on ongelma, että lopputulos olisi liian hidas.

3. Haistella voin, mutta en todellakaan ala mitään poseeraamaan! 

Aksaa

Hieman ollaan käyty omatoimisesti treenaamassa. Edelleen tehdään pääosin helppoa suoraa ja muutamia esteitä kerrallaan. Mun liikettä se ei edelleenkään kestä yhtään, mutta se lukee esteitä jo selkeästi paremmin ja irtoaa putkeen huomattavasti paremmin kuin aikaisemmin. Jos se vaan lukitsee esteen kunnolla ja menee sinne, valssit eivät ole ongelma sille. Se on ihan hirveän herkkä mun juoksulinjalle ja ohittaa esteen todella helposti, jos yhtään olen vinossa.

4. Huokaus. Missä ne eläinsuojelijatyypit on, kun niitä tarvittaisiin...?!

Jari Kantoluodon koulutus

Pitkän linjan pk-ihminen ja koirien vireenhallinnan ja mielentilan asiantuntija. Kikin kun on edelleen usein vaikea keskittyä ja se on kauhean reaktiivinen muiden koirien kanssa. Sillä on myös ollut tosi kummallisia päiviä, että se ei ole tehnyt oikein mitään mun kanssa, enkä ole ollut varma onko se paineistunut vai mitä.

Koulutus oli hyvä, mutta ei ehkä kuitenkaan mitään maailmaa mullistavaa. Jari kiinnitti huomiota Kikin asenteeseen jo maneesiin tullessa. Sillä oli korvat lintassa, mikä on hänen mukaansa selkeä merkki, että koira on paineen alla. Sitä lähdettiin hiomaan ihan naksuttimella, palkka aina kun korvat nousi ja ilme oli rento. Se hiffasi asian melko nopeasti, mutta korvat palasi linttaan heti kun joutui tulemaan mun viereen sivulle. Tämä on seuraava askel, jota myös vähitellen naksutellaan paremmaksi.

Periaatteessa näitä treenejä pitäisi jatkaa niin kauan, että koira on oikeasti rento ja vain sitten saa alkaa treenata. Näin koira oppii oikeanlaisen mielentilan treenejä kohtaan. Vain rento ja luottavainen koira pystyy suoriutumaan tehtävästään kunnolla. Mä olen nyt ennen tokotreenejä soveltanut tätä ja naksutellut rentoa olotilaa aina ennen treeniä. Kyllä tätä pitäisi varmastikin tehdä useammin ja johdonmukaisemmin, niin varmasti edistystä oikeasti tulisi.

5. Jos ilmeilen mahdollisimman typerästi, niin ehkä se kyllästyy kuvien räpsimiseen. 

Elokuun Sirketokot

Päivän aiheena kaukot. Minähän olen kovasti ollut sitä mieltä, että alo-kaukot ovat käytännössä valmiit, mutta noh, Sirke palautti maan pinnalle ja huomautti, että kelpuutanko mä m-i askellukset istumaan. No ei oikeastaan, ideana mulla on kyllä ollut sievä, nopea hypähdys. Seisomista olen tosi vähän vielä tehnyt ja tässäkin ehkä vähän tekniikka hukassa.

M-I: Sirke neuvoi pitämään namin koiran edessä tai jopa leuan alta. Kun pitää namin ilmassa, koiran pää nousee niin ylös, että sen on tosi vaikeaa tehdä hyppäystä ylös oikein. Musta tämä oli jotenkin kauhean vaikeaa, mutta saatiin hyviä toistoja kyllä. Mietin myös orava-asentoa, sillä mä alunperin koitin tätä opettaa. Voisi vähän muistuttaa sitä ja kokeilla, saisiko tämän toimimaan myös.

I-M: Tämä toimii tosi hienosti, tämän opetin alunperin oravan kautta ja se pudottautuu nätisti maahan suoraan istualteen.

M-S: Koiran pitäisi nousta seisomaan ja samalla liikuttaa etujalat taaksepäin. Hissillä se helposti jää liian hankalaan asentoon jatkoa varten. Näin olin sen itsekin järkeillyt. Kikillä liikkuu helposti vähän kaikki jalat. Takajalkatargetti olisi yksi keino tähän. Vartalonhallinnan kannalta haastava liike. Hyppäystä olen tehnyt jäävissä ja sitäkin voisi hyödyntää tässä.

S-M: Tavoitteena suora pudotus etujaloilleen, niin että etujalat liikkuu hieman eteenpäin, ei hissillä. Takajalkatargetti voisi toimia tai vastaavasti hyppäyksen kautta, että hyppää ja pudottautuu maahan suoraan siitä.

I-S: Tämä on näistä ehkä kaikista vaikein, en vaan osaa ohjata tätä oikein. Voisi ottaa mukaan jokin korkeahko lauta/autonrengas/tms jonka päälle se hypähtää takajaloillaan. Tässä voi alussa takajalat hieman liikkua, mutta se todennäköisesti häviää, kun koira tajuaa jutun idean. Periaatteessa koira voi hyppiä myös esteen yli, jos se on näin helpompi.

S-I: Tämä ollut kans vaikea, Kiki mielellään hinaisi pyllyn etujalkoihin kiinni. En myöskään tykkää, että kävelee etujaloillaan taakse vaan haluaisin nopean hypähdyksen. Tässä oikeastaan joko sama lauta-esteviritys kuin edellä tai vaihtoehtoisesti hypähdyksen kautta ja istumiskäsky heti kun on ilmassa. Toki se voi tässä koota itsensä eikä takajalat välttis pysy paikallaan.

6. No okei, voin istua, mutta aion näyttää niin happamalta kuin vaan mahdollista! 

Zermuilua

Zermu on kulkenut treeneissä mukana epäsäännöllisesti. Rallissa päänvaivaa tuottavat puolenvaihdot, joita en vaan osaa opettaa enkä ohjata. Oikean puolen seuraaminen alkaa näyttää oikesti jopa hyvältä ja nyt ollaankin keskitytty enemmän puolien erotteluun. Tähän ovat olleet hyödyllisiä ruudun luoksarin tapaiset treenit, joissa jätän koiran jonnekin seisomaan ja pyydän seuraamaan joko oikealle tai vasemmalle. Myös edestä sivuille ja takaa sivuille ollaan tehty, jotta oikeasti kuuntelisi paremmin.

Tajusin yksien treenien yhteydessä ison haasteen, jota täytyy pohtia ajatuksen kanssa. Ensinnäkin, vanhana tokokoirana se pitää niin kiinteää katsekontaktia, ettei se näe, mitä mä mun käsillä heilutan. Se ei siis kunnolla näe käsimerkkejä esim. käännöksissä ja sen takia se sekoittaakin esimerkiksi poispäin täyskäännöksen ja saksalaisen täyskäännöksen. Toisekseen, pappakoiralla on selkeästi kuulo huonontunut. Jos puhun hiljaa tai ympäristö on meluisa, se ei myöskään kuule kunnolla mun käskyjä. Pitää siis itse keskittyä puhumaan selkeällä ja kuuluvalla äänellä ja olla höpisemättä turhia välillä. Kolmanneksi Zero on usein niin onnesta soikeana, kun pääsee treeneihin, että se tekee iloisesti aivan mitä sattuu kuuntelematta yhtään. Se on tosi herttainen ja tässä vaiheessa en halua tehdä treeneistä tosikkomaisia, joten tämän kanssa nyt vaan eletään ja humputellaan koiran ehdoilla.

Peltojälkeä se sai tehdä tänään myös ja ai että, se tuntuu kyl olevan ihan luontainen jälkikoira. Voih, miksi mä en aikoinaan treenannu tätä enemmän...?! Hirveän keskittyneesti, todella rauhallisesti etenee, tarkistaa harhat ja palaa nopeasti takaisin ja löytää esineetkin. Ihana Zerppaeläin <3


sunnuntai 26. elokuuta 2018

Erikoisnäyttely Riihimäellä 26.8.2018

Voe voe, mitä menin tekemään, tuumasin aamulla, kun pakkasin näyttelyhihnan ja puunatun koiran autoon. Narttuja ilmoitettu 77 kappaletta ja lisäksi lupasin vielä esittää Stepin veteraaneissa... Mulle käy aina näin, kauhea hetkellinen mielenhäiriö pistää mut kauhealla innolla ilmoittautumaan näyttelyyn ja sit kadun sitä seuraavat viikot ja näyttelyn jälkeen vannon, että ei ikinä enää :D 

Tällä kertaa olin jopa valmistautunut, uskokaa tai älkää. Ravia ja pönöttämistä oltiin treenattu pihalla, pesin Kikin viikkoa ennen ja trimmasin tassut (ja korvat) noin kahta viikkoa ennen. Trimmaamista pitää vähän vielä harjoitella, oli kauhean näköiset. Ketjupanta ja nahkaremmi toimi mielestäni paremmin kuin perinteinen näyttelyhihna ja sopii omaan käteenkin jotenkin paremmin. 

Tuomarina Marion Turner, GB

Ticolour bitch. Nice head. Pricked ears. Good reach of neck. Nice top line. I like her. Shame her tail is set too high & carried too high. 

Nuo-H 

Tavoite siis saavutettu ja nyt voidaan alkaa kerätä valiotuloksia :) 

Tavoitteen täyttymistä juhlittiin koko perheen voimin

Silmät melkein pullistui päästä, kun juustohamppa tuotiin tarjolle
Kiki esiintyi ihan kohtalaisesti, saatiin jopa raviakin näkymään. Ryhmäliikkeet tuotti edelleen vaikeuksia, mutta sekin saatiin joten kuten sujumaan. Pönötystä jaksoi tehdä hyvin eikä häiriintynyt muista koirista siinä.

Söpöstiina Zerppa

Muffi esiintyi oikein hienosti ja sain keskittyä handlaamiseen. Tuomarit toivovat hidasta ravia, koska koiran liikkeet tulevat paremmin ilmi siinä. Sitten taas joltain pro-handlerilta olen kuullut, että nopeammassa ravissa liike on pidempi ja maatavoittavampi, joten sivuttaisliikkeissä kannattaa mennä kovempaa ja puolestaan etu- ja takaliikkeissä mennä hitaammin, niin tuomari näkee liikkeet paremmin. 

Kiki laittaa nyt toistaiseksi näyttelyhihnan naulaan ja keskittyy muihin lajeihin. 

Zerppaa ilahdutti kovasti Kikin menestys. 

sunnuntai 19. elokuuta 2018

Lohja 18.8.18 -- Kikin eka rallitulos!!

Mun pieni minimuru ylitti itsensä tänään elämänsä toisissa rallikisoissa. Tavoitteena oli saada tällä kertaa tulos, eli yli 70 pistettä. Kikin kanssa ei mikään itsestään selvyys, sen kanssa kisatessa on mukana aina jonkinlainen jännitysmomentti :D

Rata oli kivan oloinen ja helpohko, ei mitään mitä Kiki ei osaisi. Harmaita hiuksia ja vitutuksen aaltoja aiheutti pellon toisella puolella sijaitseva ampumarata, josta ei ollut kisakirjeessä mainintaa. Aivan järkyttävä pauke kuului sieltä ja olin jo valmis lähtemään kotiin, jos Kiki yhtään reagoi. Onneksi pauke loppui ennen alokasluokan alkamista eikä Kiki ollut moksistakaan.

ratapiirros tulee tähän

Seuraaminen oli pääosin nättiä, vaikka toki suoritus oli liian pitkä ja keskittyminen herppaantui. Käytin käskyinä sekä seuraamista että tähän-vapaamuotoista seuraamista, esim. spiraalissa ja pujottelussa en edes oleta, että se jaksaa pitää kontaktin.

Vasemmalle 360-asteen käännöksen sain toimimaan niin, että itse tein ihan reilun ympyrän ja liikuin itse riittävän reilusti - näin Kiki pitää kontaktin ja pyllyn ylhäällä.

Eteentulossa meni -1p KONTR, nyt sain vihdoin ja viimein aikaiseksi kysyä tuomarilta, mistä nämä pistemenetykset johtuvat. Yleensä kontrollivirhe tulee siitä, että koira koskee ohjaajaan tai on liian tiiviisti. Kikin tapauksessa eteentulo oli liian tiivis ja se tökkäsi nenällä mua haaroihin. Pitää kiinnittää siis jatkossa huomiota tähän - muistaakseni se on tokossakin melko iso virhe, jos koira on liian tiiviisti, tosin sitten taas pk:ssa se on jopa toivottavaa. Hankalaa.

Edessä peruutuksessa lähti ihan turhat -10p siitä, että viimeinen askel jäi lyhyeksi. En tiedä, mitä oikein ajattelin, tähänhän mä olen nimenomaan kiinnittänyt huomiota. Kuulemma aika yleinen ongelma, että se viimeinen askel jää vajaaksi. Turhat kymmenen pistettä, joista ei voi syyttää kuin itseään.

Yhden liikkeen jouduin uusimaan, muistaakseni just se peruutus, kun Kiki jotain sekoili ja tulikin sivulle eteentulon sijaan.

Käännökset pääosin tuntuivat hyvältä, mutta saksalainen täyskäännös on tosi löysä, siinä kohtaa Kiki helposti ajautuu kyltille tai jopa sen taakse, jos en itse muista jättää riittävästi tilaa ennen kylttiä. Takaakiertoa käännöksen yhteydessä täytyisi saada siis huomattavasti tiiviimmäksi jatkoa ajatellen.

Maahanmenoissa käytin reiluja käsimerkkejä, samoin eteentuloissa. Treeneissä täytyy kokeilla jättää nämä kokonaan pois, tähän kiinnitti Sennikin huomiota viime tokotreeneissä, että luoksetulo sujuu sinänsä hyvin, mutta nyt täytyisi muistaa jättää niitä käsimerkkejä pois.

Summa summarum, Kikille -14pistettä, tuloksena ALO 86p sija X.

Jatkossa kiinnitetään siis huomiota:
- Käännösten ja takaakiertojen tiiviys
- Käsimerkit pois maahanmenoista ja eteentuloista
- Seuraamisen kestävyyttä paremmaksi
- Treenataan kylttien kanssa toisinaan (vieläkin iso häiriö)
- Oma liikkuminen ja askelten pituus
- Liian tiivis kontakti (eteentulossa)

Koska tokossa menee varmaan vielä hetki, ennen kuin uskallan Kikiä kokeisiin viedä, taidan nyt kuitenkin yrittää saada sille RTK1 tämän vuoden aikana. Kokeita on pilvin pimein täällä etelässä ja Kikille rallikoe on aivan loistava tilaisuus harjoitella kisatilannetta ja yleistä hallittavuutta. Ensi kokeen tavoitteena on, että ei saataisiin yhtään -10p virhettä!


tiistai 10. heinäkuuta 2018

Maailman paras Kiki

PK-lajit on kyllä niin mun juttu! Miten treeneistä tuleekaan aina niin hyvä fiilis! PK-lajeissa näkee oman kehityksen ohjaajana mun mielestä niin paljon paremmin kuin missään muussa lajissa, mitä olen kokeillut ja kehityksen näkee myös koirasta selvästi.

Hakutreenit mukavassa vaihtelevassa maastossa, oli melko kuumaa ja hiostavaa. Kiki teki kolme hajuhakua, ukot oli noin 30-40 metrissä. Kävelin kahdesti melkein ukon päälle, kun oli niin hyvin piiloutunut. Luulen, että Kiki olisi saanut hajun jo kauempaa, mutta en ollut varma ja otin varman päälle. Lähetys kauempaa onnistui oikein hyvin. Vika ukko oli kaikkein paras, joten siihen oli hyvä lopettaa. Taidan jatkaa hajuhauilla vielä ainakin seuraavan treenin, tämä tuntuu toimivan hyvin. Nenän käyttö on ihan ok, mutta haluaisin parantaa sitä vielä. Mun täytyisi myös oppia lukemaan Kikiä paremmin, milloin se saa hajun. Mielikuvatreenillä voidaan jatkaa sen jälkeen, jos haluaa vielä enemmän vahvistaa suoraan syvälle menemistä, jos siltä tuntuu.

Kovasti piti haistella treeneissä
 Esineruutua tehtiin lopuksi puomin viereen motarin suuntaan. Mukava ja sopivan haastava maasto, jossa oli paljon hyviä piilopaikkoja. Valitsin tarkoituksella helppoja, mukavia esineitä, jotta saisin tuonnin sujumaan tällä kertaa. Kaveri näytti kaikki neljä esinettä ja lähetin sen jälkeen ns. tyhjään. Eka esine nousi melkein heti etualalta keskeltä. Työskentelystä huomaa selkeästi, että tarkentaminen on vielä vaikeaa, se meinasikin lähteä muualle mutta palasi ja löysi lopulta esineen. Toi esineen hyvin ja juoksi niiiiin lujaa :) Taakse asti ei irronnut, vaan jäi pyörimään edellisen esineen lähettyville. Täytyy siis selkeästi treenata vielä lisää irtoamista perälle asti - tähän astihan meillä on ollut avustaja seisomassa takalaidalla, mikä on toiminut kyllä ihan hyvin. No, laitettiin avustaja seisomaan esineen taakse ja esine löytyi helposti. Tuonti oli tosi hyvä ja erittäin nopea. Teen sen nyt niin, että alan kehua heti, kun esine löytyy ja lähden juoksemaan pakoon. Tällä tavalla tuo esineen mulle asti, tosin se sylkäisee se yleensä johonkin metrin päähän. En ole tehnyt siitä juttua, mutta pyydän sen yleensä tuomaan sen vielä käteen asti, mikä sujuu aika hyvin, hienosti se on oppinut luovutuksen käsikosketuksen kautta.

Epätoivoinen yritys opetella vastavaloon kuvaamista... 
Paukkuja vielä lopuksi, tällä kertaa niin, että menin Kikin kanssa kauemmas ja ampuja jäi seisomaan. Viimeksi tehtiin toisin päin ja Kiki hirveästi seurasi sitä katseella, että minne tuo oikein menee. Kävelin rauhassa, kyykistyin kissanruokapurkin kanssa ja ammuttiin kolme laukausta samalla kun se söi. Toinen paukku oli ehkä kaikista pahin, keskeytti ja vilkuili ympärilleen, rentoutui ja kolmannella reagoi selkeästi vähemmän. Palautui melkein heti, kaveri ei meinannut uskoa, kun Kiki tuli takaisin täysin omana itsenään. Leikittiin hetki ja lenkkeiltiin, siinäkään ei mitään ihmeellistä näkynyt. Hyvä Kiki! Ehkä tuosta vielä tulee pk-koira :)