perjantai 8. joulukuuta 2017

Kikin röntgenkuvaukset

A/A   

0/0
 Kyynäristä mulla on jostain syystä ladattuna vain oikea puoli. Löytyi sieltä se vasenkin. Molemmat ovat nollaa. 

Kaularanka

Rintaranka 

Lanneranka
Selkäkuvat ovat oikein nätit, ei mitään erikoista. Ei spondyloosia eikä muutakaan erikoisuuksia. En ole saanut vielä kennelliitolta tuloksia, päivitän ne kunhan saan. 

Polvet kopeloin parinakin päivinä ja kyllä ne nollaa taitavat olla. Rauhoituksessa oikea polvi tuntui aavistuksen luksoivalta, mutta ainoastaan täydessä ekstensiossa eikä silloinkaan harjanteen yli. Hereillä vaikutti normaalilta. 

Suotokoa

Kerrankin pääsin päivänvalolla ulos, joten ajelin läheiselle nurmikentälle treenaamaan hyppyä. Sitä kun ei hiekalla voi treenata - kepit eivät uppoa maahan. Nurmikenttä muistutti enemmän suota kuin nurmikenttää, mutta koska olen vähintäänkin yhtä jääräpää kuin Kiki, menimme treenaamaan silti ja uhrasimme hienot, kalliit goretex-kenkäni.

Hyppyä ekana. Lelu oli suoraan hypyn takana, mutta lähetys hieman eri kohdista. Näin hieman alustettiin vinoja palautuksia varten. Meni tosi hyvin ja haki erinomaisesti. Ensi kerralla kokeilen samaa paluuhyppynä eri kulmista.

Ruutua seuraavaksi, kun valoa vielä riitti. Ei ihan täysin tajunnut, kun jätin lelun ruutuun salaa, vaan meni tarkistamaan tötsät, nosti yhden niistä ja sitten vasta tajusi lelun. Kun yhdessä vietiin lelu, saatiin pari hyvää onnistunutta toistoa eri suunnista eri etäisyyksistä.

Seuraamista koitettiin, mutta Kiki keskittyi tosi huonosti. Kentän vieressä on sakeaa metsää, jossa on tosi paljon peuroja. Varmaan hämärtävässä illassa se haisteli niitä. Riistaviettinen koira on kyllä ärsyttävintä mitä tiedän. Aloitin seuraamisen sivulletulolla ja kontaktilla, se meni ihan hyvin. Sitten yksi pidempi pätkä, joka meni itse asiassa tosi hyvin ilman namia. Leikkiä väliin ja olisin halunnut vielä vähän käännöksiä, mutta luovutin, kun selkeästi ei keskittynyt. Turha hakata päätä seinään ja vääntää tyhmistä asioista.

Lopetin yhteen eteenmenoon. Tästä on nyt tullut vähän tapa. Lelu käytiin yhdessä viemässä ennen seuraamista ja lähetin sen lopuksi näyttämättä varsinaisesti lelua uudestaan. Lelu oli eri nurkassa kuin ne peurat. Hyvin juoksi suoraan eteenpäin, vaikka lelu ei juurikaan erottunut.

Zero sai tehdä rallijutskia. Oikealla seuraamiseen naksuttelin oikeaa paikkaa, tätä täytyy ehdottomasti tehdä enemmän. En ole tähän asti vaan riittävästi paneutunut tähän. Lelupalkka tuntui auttavan myös - jätettiin lelu maahan ja vapautin sinne. Seuraaminen tuntui jopa varsin topakalta näin treenatessa.

Kikin juoksut alkoi tänään ja lonkkatulokset tulivat vihdoin kennelliitosta. A-lonkat ja 0-kyynärät, selkä on vielä saamatta. Jospa sekin vielä sieltä.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Motivaatiobuusteri

Uskokaa tai älkää, mutta mä sain eilisestä niin paljon treenimotivaatiota, että menin tänään heti uudestaan treenaamaan. Tällä kertaa treenattiin yksin pimeäällä koulun kentällä katuvalojen valossa sateen ropistessa :D

Tötsän kierto: Halusin kokeilla tätä uudestaan, kun toimi eilen niin hyvin. Pidensin hieman omaa etäisyyttä tötsästä, hyvin toimi taas molempiin suuntiin. Kiki myös pysyi tosi hyvin paikallaan, tämä on muuten toiminut jotenkin tosi nihkeästi tähän asti. Toimisko tähän paikallaoloon itse asiassa paremmin se, että mä annan sen vaan suoraan tulla enkä yritäkään palata takaisin palkkaamaan?

Liikkeestä seisominen: Tämän se muisti paljon huonommin, kuin mä olin odottanut. Ei tehnyt oikein yhtään sellaista oikeasti napakkaa seisomista ja mä hosuin vähän liikaa. Piti mennä vähän taaksepäin, niin saatiin onnistuneet toistot loppuun. Nyt laitoin kans namin vasempaan käteen ja käsimerkkiä oikealla kädellä. Nakin heitto ei pimeässä toiminut, niin testasin pallolla. Tämä toimi itse asiassa tosi hyvin. Ainoa, mihin pitää kiinnittää huomiota, että pallo lentäisi suunnilleen suoraan sen nenän eteen. Nyt heitin joka kerta vinoon koiran oikealle puolelle, niin se kyllä väkisinkin alkaa jossain vaiheessa ennakoimaan.

Nouto: Tähän Kiki suhtautuu suorastaan intohimoisesti. Ainakaan sitä ongelmaa ei sen kanssa tule, että se jättää kapulan hakematta :D Otettiin alkuun yksi vauhtinouto niin, että pidin kiinni. Sitten harjoiteltiin vähän paikallaan istumista heiton ajan. Tätä me ei olla varmaan koskaan tehty, niin aloitin ihan vaan tekemällä heittoliikettä ja palkkasin kun ei nykinyt. Metrin päähän heittäminen onnistui vielä ihan hyvin, mutta sen enempää en tosiaankaan vielä uskalla heittää. Se on kyllä todella innokas menemään kapulan perään. Palkkasin sen nyt paikallaan istumisesta niin, että annoin ensin namin ja vapautin sen sitten kapulalle.

Lopetin treenin yhteen eteenmenoon. Ajattelin, että tätä voisi koittaa tehdä joka treenissä lopuksi sellaisena hauskana lopetuksena. Matkaa oli joku 25 metriä, ehkä vähän reilu. Pidempikin matka olisi onnistunut, mutta oli niin pimeää, etten viitsinyt riskeerata sitä, että se kääntyisikin takaisin. Mitään isompaa ongelmaa eteenmenosta tuskin tulee, nytkin ampui luotisuoraan vaikka lelua ei todellakaan näkynyt. Maahanmenokin sillä on suht vahva, joten sekään ei liene ongema tulevaisuudessa. Tokoa ajatellen pitää tietysti seisomista saada varmemmaksi ja ylipäätään ehkä miettiä ihan omaa käskyä tähän, kunhan nyt ensin opetan sille pk-eteenmenon.

Pidin toistojen määrän vähäisinä ja välissä kävelin hetken kentän ulkopuolella, ettei ihan putkeen tarvinnut kaikkia liikkeitä tehdä. Tämä toimii ihan hyvin näinkin, paremmin oikeastaan kuin kahden koiran kanssa treenatessa, jolloin Kiki vaan huutaa ja raivoaa kentän laidalla.  Kyllä mulla on sellainen olo, että Kiki tulee kyllä oppimaan nämä liikkeet hyvinkin nopeasti, kunhan vaan itse saan nyt oikeasti aikaiseksi treenata säännöllisesti. Kisaaminen tulee jäämään siitä kiinni, saanko kokonaisuuden toimimaan häiriössä... Ajattelin ihan harjoituksen vuoksi kokeilla rallitokon alokasluokkaa heti, kun vaan saan seuraamisen ja käännökset joten kuten kuntoon.

lauantai 2. joulukuuta 2017

Sekopäiden sekopää

Sirken toko taas pitkästä aikaa. Aloitettiin häiriötreeneillä ja sen jälkeen oli yksilövuoro vielä.

Häiriötreenit

Kiki oli aivan kamala. Se kirkui kurkku suorana, raivosi suu vaahdossa ja yritti karata koko ajan. Aina välillä kun sain siihen kontaktin, se hetkellisesti oli jopa melkein hieno ja teki mm. kaukoja. Sirke sanoi, että mä roikun liikaa koirassa kiinni. Pitäisi enemmän antaa sille omaa tilaa ja antaa sen tarjota oikeaa käyttäytymistä. Niinpä mä annoin sen olla (hihnassa tietysti, mutta löysällä) ja jos se yritti karata, niskapersotteella ja parilla valitulla sanalla takaisin oikealle paikalle. Mä en yhtään tykkää tällaisesta koulutuksesta, mutta se taitaa olla Kikille ainoa, millä tota hirviökäyttäytymistä saa edes jollain tasolla kuriin. Tunnin treenien jälkeen se alkoi jopa tajuamaan asian ja teki ihan nättejä kaukoja, sivulletuloja ym. Se alkoi myös tajuamaan mun raivoamisen ja istahti samantien kiltisti paikalleen, jos se yritti singota jonnekin. Tähän asti mun palaute ei ole oikein sen elämään vaikuttanut, niin sinänsä positiivista huomata edes pieni edistyminen.

Aloitettiin häiriötreenit tekemällä yksittäin sisääntuloja, tätä mä en ole juuri ikinä edes Zeron kanssa treenannut. Tosi hyvä juttu! Mun pitäisi opettaa Kikille joku vapaamuotoinen seuraaminen, mitä olen Zeron kanssa tehnyt. Sinänsä "nätisti" toimii mulla sellaisena tähän-käskynä, mutta se ei ainakaan muiden koirien seurassa toiminut ollenkaan. Toinen ongelma oli ihmiset, se halusi ihan ehdottomasti mennä moikkaamaan liikkuria ja tämä on mun mielestä aika ärsyttävää viimeistään, kun mennään kokeisiin asti. Liikkurin käskyihin se reagoi joko pomppimalla sen syliin tai heilumalla joka suuntaan iloisena ja pomppimalla maahan-istu-maahan. Mä en juurikaan treenannut liikkurin kanssa joten se kyllä tiedä mitä tarkoittaa käsky, mutta totesin, että se reagoi herkästi myös mun omiin häiriökäskyihin niinku esimerkiksi istu-lista-sitta. Kolmas juttu oli mielentila, jolla Kiki tuli kehään. Olisi hyvä treenien aluksi antaa sen muutaman kerran tarjota kontaktia, jotta sen mielentila olisi rauhallisempi. Heti sujuu treenaaminenkin paremmin.

Häiriötreenit jatkui ringissä, koirien selät vastakkain ja tehtiin kontaktia ja kaukoja. Menin vähän kauemmas, niin toimi aika hyvin ja karjumatta. Mä en vaan itse saa sekunniksikaan herppaantua. Tuossa sivulla ollessa pitää kyllä ehdottomasti antaa Kikin itse tarjota kontaktia ja naksutella palkaksi, ei käskystä vaatia sitä. Tämä toimi tosi hyvin. Kaukot toimii kans hyvin, tosin tehtiin nyt vain maahan-seiso-maahan.

Rivissä tehtiin - tai oli tarkoitus tehdä sellaista, että jätetään koirat ja  joka toinen käskee koiran maahan ja joka toinen kutsuu luokse. Kiki tottelee oikein auliisti kaikkien muiden maahan-käskyjä ja luoksetuloja se ei kestänyt ollenkaan. Se oli aivan mahdoton, karjui ja yritti karata eikä kuunnellut mitään eikä sitä pystynyt hillitsemään millään. Roikuin kaikin voimin koirassa kiinni ja koitin estää sen lähtemästä muiden perään. Voi huoh. Jos tästä enää enemmän pohjalle voi mennä, niin on jo ihme. Mä tein sitten niin, että mentiin kauemmas muista ja tehtiin kaikkea pientä - kaukoja,  sivulletuloa, kontaktia, luoksarin sitä  loppua jne. Mä en roikkunut hihnassa kiinni, vaan annoin sen olla. Jos se karkasi,  niin niska-perseotteella takaisin oiikealle paikalle ja perkele nyt pysyt. Ehkä puolet treeneistä meni riehuessa ja kiroillessa, lopuksi se alkoi jo tajuamaan, ettei näin saa tehdä.

Yksilötreenit

Liikkeestä istumista ensin. Tämä on jotenkin itselleni vaikeaa, käsiapu ja kaikkea, äh, hankalaa. Ensinnäkin, on  nopeampi jos koira liikkeestä istumisen tekee niin,  että hilaa perseen etujalkojen eteen eli just toisin päin kuin mitä olen kaukoissa opettanut. Käsiavun voi vähentää pikkuhiljaa. Liike jatkuu koko ajan ja parasta olisi heittää nami, muuten menee vähän edestakaisin sahailuksi ja niin saan samantien jatkuvuutta asiaan. Kiki teki tosi nättejä istumisia, se on oppinut tämän jotenkin vaivihkaa. Toinen, mikä on tärkeä muistaa, että nami ei ole samassa kädessä kuin millä annan käsimerkin! Tämän olen aina tehnyt väärin ja sen takia Kiki ehkä pyrkiikin niin voimakkaasti eteenpäin sen sijaan että jäisi paikalleen kuin tatti.

Liikkeestä maahanmenossa mun mielestä on ollut jotenkin hankalaa yhdistää se siihen seuraamiseen, en tiedä oikein mikä tässäkin voi olla niin vaikeeta. Mutta siis tässäkin sama kuin edellä: nami eri käteen kuin avustava käsi. Avustus kannattaa melkein tulla oikealta kädeltä, se on suht selkeä koiralle ja lisäks ei ole vaaraa, että itse jäisin siihen kiinni liikaa. Mulle on useamman kerran kokeissa huomautettu kaksoiskäskystä, mitä en ole itse tiedostanut ollenkaan.

Merkin kierrossa on ollut jotenkin tosi hankalaa, kun Kiki on yrittänyt noutaa tötsän tai puree sitä, kun taas puunkierronhan se osaa tosi hyvin. Tähän toimi tosi hyvin, kun jätettiin Kiki kauemmas ja itse menin tötsän viereen. Tarvittaessa voi myös tehdä aksamaisesti avustamalla. Lelun jättö ehkä just kannustaa tuohon puremiseen ja noutamiseen, joten lelu tulee siihen käteen, josta koira tulee pois tötsältä, jotta tulisi oikein tiukka kierto. Tiukkuudessa tosin Kikillä ei taida olla  ongelmaa, kun se kiertää ihan tosi läheltä tötsää. Alusta asti kunnon etäisyys kannattaa ottaa siksikin, että koira alusta asti tottuu tekemään kisamaisesta etäisyydestä.

Tässäpä nuo lyhykäisyydessään. Koirasta en tiedä, mutta emännästä on kyllä taatusti puhti pois. Nyt vaan enemmän häiriötreeniä ja joku hallipaikka pitäisi löytää, että pystyisi itsekin treenaamaan. Ei tuolla ulkona yksinkertaisesti huvita treenata.






lauantai 25. marraskuuta 2017

Takaisin treenikentälle

Vihdoinkin päästiin tällä viikolla takaisin treenikentille! Kunto ei edelleenkään ole hyvä ja hengästyn edelleen hirveän helposti treeneissä ja lenkeillä. Riehuminen on rankkaa ja alkaa samantien yskittää ihan hirveästi. Nyt kun ei ole hallipaikkaa, treenaaminen on tosinaan vähän nihkeää, kun en arkisin näe päivänvaloa ollenkaan. Onneksi lähikoulu on aina välillä valaistu, en ole tosin keksinyt vielä sitä aikataulua... 

Yhteistreeneissä Kiki on ollut ihan kamala. Se ei ihan kerta kaikkiaan pysty keskittymään, pää pyörii ku pöllöllä ja se yrittää joka välissä karata. Sitä ei todellakaan voi edes kuvitella pitävänsä irti missään välissä enkä missään nimessä voi ottaa mitään irtoavia juttuja edes kentän toisessa päässä kaukana kaikista muista. Niinpä me ollaan treenattu vähän samoja juttuja joka kerta: sivulletuloa, seuraamista, kaukoja ja luoksetulon loppua.

Sivulletulo menee aika hyvin ja vauhdikaasti, mutta pitää kontaktia huonosti häiriössä. Tätä ollaan nyt aika paljon tehty, tähän asti tietysti kaukana muista.

Seuraaminen toimii huonosti häiriössä, tätä teen pääsääntöisesti namilla avustaen. Käännökset ohjaan itse jotenkin huonosti, koska mä en vaan osaa. Paikallaan käännöksissä se usein hypähtää hassusti tai korjaa kokonaan paikkaa, se ei vielä osaa riittävän hyvin kääntää takaosaansa pelkästään.

Kaukot onnistuu sinänsä ihan hyvin häiriössäkin, lähinnä m-i-m olen treenannut nyt. Pää pyörii aika paljon ja keskittyy huonosti, sen takia vaatii joskus avustusta, kun vaan unohtaa mitä oli tekemässä.

Luoksetulon loppu on aika hieno ja se toimii aika hyvin muidenkin koirien seurassa. Kiki pompsahtaa ylös kuin ammus ja nyt osaa hieman jopa vinosta suunnasta hypätä oikeaan paikkaan.

Liikkeestä maahan alkaa sujua jo aika hyvin. Lätsähtää hyvin maahan ilman apuja ja pysyy siellä suhteellisen hyvin, vaikka oma liike jatkuu. Itse seuraamisessa en ole tehnyt.

Keskiviikkona treenasin yksin koulun kentällä. Valot eivät olleet päällä, joten valo rajoittui hämäriin katuvaloihin kentän laidalla. Vieressä oli kasa metelöiviä teinejä, joista Kiki ei ottanut häiriötä.

Ruudun kasasin yhden valon alle, mutta ilmeisesti näkyi aika huonosti. Juoksi nätisti lelulle, mutta ei tuntunut ollenkaan  hahmottavan itse ruutua. Täytyy tehdä tätä uudestaan joku kerta kunnon valossa ja vähän kauempaa.

Seuraaminen ilman namiapuja meni jo ihan yllättävän hyvin. Ärsyttävää on, että sen pää tipahtaa samantien, kun annan namin, joten sellainen jatkuvuus on aika mahdotonta tällä hetkellä eikä seuraamisessa voi välipalkata, jos haluaisi tehdä pidemmän pätkän. Tosi ärsyttävää. Käännöksiin kiinnitettävä enemmän huomiota, koska ne ovat jotenkin vähän kömpelöt.

Liikkeestä istu: Alunperin ajattelin opettaa ensin rauhassa seisomisen ja maahanmenon, kunnes tajusin, että istumistahan tarvitaan jo heti BH-kokeessa, jonne olisi tarkoitus heti keväällä mennä. Oppi jo yhdessä treenissä aika hyvin, toki vielä avustaen. Pysyy suht hyvin, vaikka liike jatkuu ja olenkin treenannut samalla kertaa vähän sitä paikallaan istumistakin.

Eteenmeno: Oi, tämä sujui tosi hyvin pimeässäkin. Se ei nähnyt palloa kaukaa, mutta käytiin yhdessä viemässä se. Matkaa oli ehkä 20-30 metriä ja Kiki ampui kuin pieni, musta salama täysin suoraan eteenpäin kohti pientä, pinkkiä pehmopalloa. Jotenkin musta tuntuu, että tämä eteenmeno ei tule olemaan kovin iso murheenkryyni Kikin kanssa tai ei ainakaan pk-eteenmeno. Tokossa toki suunta on vielä vähän tarkempi, mutta tuskin ylivoimaista sekään. Korjauksia täytyy jossain vaiheessa miettiä, miten ne opettaisi. Niille en ole nyt uhrannut vielä ajatustakaan. Zerollehan opetin sivuttain kävelyn ja pakittamisen, mutta mikään niistä ei toiminut kauhean varmasti. Jos vaikka Kiiralle opettaisi ne vähän paremmin.

Sellaista tällä kertaa. Suurimmat haasteet on tosiaan nyt tällä hetkellä se sen häiriöherkkyys. Mä joudun tekemään kyllä vielä aivan sikana töitä, ennen kuin pystytään treenaamaan yhdessä muiden kanssa ja on erittäin pitkä matka vielä kisoihin. Tällainen turhauttaa, koska mun mielestä tämä on jotenkin täysin turhaa työtä, jonka olisi jollain vähän järkevämmällä koiralla voinut välttää. Noh, sillä  mennään, mikä on suotu. Itse liikkeethän se oppii varmasti nopeasti ja varmasti saataisiin ne suht nopeasti kisakuntoon. Nyt vaan keskitytään siihen häiriönsietoon, treenataan paljon muiden kanssa ja eri paikoissa. Liikkeet opetellaan nyt ihan erikseen.




sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Radiohiljaisuus

Mennyt viikko on mennyt radiohiljaisuudessa. Koirat ei ole päässyt tekee mitään. Emäntä on ollut koko viikon melkein 40 asteen kuumeessa ja perjantaina todettiin kaupanpäällisiksi keuhkokuume. 


Kiki on jaksanut olla toimeettomana ihan yllättävän hyvin. Enimmäkseen se lepäilee kaikessa rauhassa. Nyt reilun viikon tekemättömyyden jälkeen se toisinaan saa iltaisin pentuhepulit, mutta sen tuhoisuusaste on toistaiseksi pysynyt alhaisena. Muutaman kerran  kun vointi on  ollut parempi,  ollaan tehty pientä jumppaa,  kapulan pitoa, kaukoja jne.


Kiki rakastaa olkkarin peiliä ja diivailee sen edessä minkä kerkiää. Yleensä se seisoo peilin edessä ja heiluttaa itselleen häntää. Joskus se naksuttelee hampaitaan ja pyörii peilin edessä. Vielä kertaakaan  se ei ole hyökkinyt peiliä päin ja yrittänyt saada peilikuvaansa leikkimään :D


Zeron vedellessä sikeitä Kiki on harjoitellut silmäkirurgin taitojaan lintuleluun. Mä en tiennyt, että tuo hulivili osaa keskittyä johonkin tuollaiseen pikkutarkkaan tehtävään noin hyvin: 


Sellaista tällä viikolla.  Toivotaan ensi viikolle vähän parempaa onnea. Heti, kun kunto riittää, niin aion mennä tekemään  jälkeä kakaralle!  JK1 voisi olla ensi vuoden tavoite :)

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Mitat kohdillaan

Mittasin tänään Kikin pitkästä aikaa, on se vaan aika pieni tyttö. Perjantaina se on tasan 11 kuukautta vanha. Juoksun merkkejä ei ole vielä näkynyt.

Korkeus on 46,5cm, pituus nenästä hännän tyveen noin 80cm ja paino 14,2kg. Kunnoltaan se on hoikka/normaali ja lihaskunto hyvä

Zero puolestaan on noin 50cm korkea ja 16,5kg painava. Kunto normaali, lihaskunto heikohko.