Ja ulkona, kesäyö...
... sataa kaatamalla kyyneleitä...
Mehän ei olla sokerista tehtyjä, mut no, paperimassasta kuitenkin. Sade pääs vähän yllättämään vepetreeneissä ja mulla ei tietenkään ollut takkia mukana. Yäk.
Zero oli tänään aika tuhma. Tai siis mä olin tuhma, kun vaadin koiralta liikaa, Zero ei vaan ymmärtänyt. Eka tehtiin esineruutua. Tää oli sikäli hyvä treeni, et Emmi huomas aika paljon epäjohtonmukaisuuksia. Mä olin kyl ottanu aina lämppäesineen ennen esineruutua, mut eipä tuo nyt kauheesti auta, kun mä puen sille täsmälleen samat vermeet päälle kuin haussa ja lähetysasentokin on täsmälleen sama. Mä en edes tiedä, miks mä laitoin sille valjaat, varmaan tottumuksesta.
Eli esineruudussa
- Aina lämppäesine
- Haussa taas lämpäks rullan tuonti sivulle
- Ei valjaita, vain pk-liivit
- Lähetysasento eri, lähetys huitasemalla kädellä, ei sillai niinku haussa...
Nyt aluks vois tehdä noutona esineen haku, mä heitän esineen metsään ja Zero hakee. Sit pidentää matkaa vähitellen, mut kuitenkin pitää muistaa pitää tää täysin erillään hausta, et ei oo yhtään samanlaista kuin hakuradalla. Zerppa oli tänään ihan hakumoodissa, lähti kyl kauheella innolla ja yllättävän pitkälle (ja yllättävän suoraan!), mutta kun ei löytänyt esineen, niin luovutti täysin. Tota asennetta mä niin vihaan, se saa mut näkemään punaista, kun se vaan lampsii pitkin maita ja kumpuja ja koko koirasta paistaa sellainen hälläväliä asenne. Vihaan muutenkin laiskuutta ja välinpitämättömyyttä ehkä kaikkein eniten maailmassa... Mutta eipä Zero sitä tuhmuuttaan tehnyt, se ei vaan tiennyt, mitä mä siltä vaadin, huomas et mä oon tyytymätön ja se näkyy sitten tällaisena. Tätä mun ex-hakuryhmä (paino sanalla EX) sanoi possuiluksi (siinä torstain kohdalla).
Vepessä treenattiin vientiä ja veneen hakua. Kumpikaan ei mennyt ollenkaan putkeen, enkä tiedä, oppiko Zero tästä yhtään mitään. Paitsi että järvellä voi pitää hauskaa ja tiputtaa korvat järven pohjalle. Vienti ei sujunut sitten ollenkaan. Tästäkin voin tosin ehkä syyttää itteeni, kun oon taas ollut puupää. Siis miksi ihmeessä koira veisi veneeseen maailman kivoimman lelun, joka on sillä jo valmiiksi suussa? Ei ole yhtäkään järkevää syytä, miksi se kastelisi itsensä ja luovuttaisi lelun veneeseen. Huoh. Välillä joku sähköpanta olis ihan jees. Omistajalle. Vaihdettiin dummy crocsiin, dummy veneeseen niin johan rupes sujumaan. Emmi sai crocsinsa pestyä ja vaihtokaupassa Zero sai veneestä maailman ihanimman oranssin kumidummyn. Täytyy tähänkin keksiä joku systeemi. Tai hankkia joku supertylsä esine vientiä varten. Ehkä ei oo hyvä idea, että vientiesineen kanssa leikitään...
Veneen haussa koiruus ei kuunnellut taas yhtään. Aina vaan lähti hinaamaan venettä ihan toiseen rantaan eikä loksauttanut korvaansakaan mulle. Se kiskoo venettä niin voimalla, ettei soutaja voinut asialle mitään, vaikka kovasti yrittivätkin pistää hanttiin. Aaaaargh, Zero sai joka kerta palkan siitä, kun se saa kiskottua veneen rantaan ja köyden itselleen. Jo ihan uiminen itsessäänkin on niin kivaa, että se saa palkan jo siitä. Miten ihmeessä voisin opettaa Zeron kuuntelemaan vedessä?? Sen on kerta kaikkiaan opittava kuuntelemaan mun ääntä, ei se voi uiskennella miten huvittaa, vaikka olisikin toinen ranta lähempänä. Murrrrr.
... tappelimme hetken yhdessä, ja avaruus katsoi meitä...
Noh, kyllä mä jotain keksin tähän(kin) pulmaan, saas nähdä! Zerosta tulee vielä oikein hieno vepekoira.
PS. Fin VPVA on muuten vaan kahdella bordercolliella! Ihan noin tiedoksi.
Mehän ei olla sokerista tehtyjä, mut no, paperimassasta kuitenkin. Sade pääs vähän yllättämään vepetreeneissä ja mulla ei tietenkään ollut takkia mukana. Yäk.
Zero oli tänään aika tuhma. Tai siis mä olin tuhma, kun vaadin koiralta liikaa, Zero ei vaan ymmärtänyt. Eka tehtiin esineruutua. Tää oli sikäli hyvä treeni, et Emmi huomas aika paljon epäjohtonmukaisuuksia. Mä olin kyl ottanu aina lämppäesineen ennen esineruutua, mut eipä tuo nyt kauheesti auta, kun mä puen sille täsmälleen samat vermeet päälle kuin haussa ja lähetysasentokin on täsmälleen sama. Mä en edes tiedä, miks mä laitoin sille valjaat, varmaan tottumuksesta.
Eli esineruudussa
- Aina lämppäesine
- Haussa taas lämpäks rullan tuonti sivulle
- Ei valjaita, vain pk-liivit
- Lähetysasento eri, lähetys huitasemalla kädellä, ei sillai niinku haussa...
Nyt aluks vois tehdä noutona esineen haku, mä heitän esineen metsään ja Zero hakee. Sit pidentää matkaa vähitellen, mut kuitenkin pitää muistaa pitää tää täysin erillään hausta, et ei oo yhtään samanlaista kuin hakuradalla. Zerppa oli tänään ihan hakumoodissa, lähti kyl kauheella innolla ja yllättävän pitkälle (ja yllättävän suoraan!), mutta kun ei löytänyt esineen, niin luovutti täysin. Tota asennetta mä niin vihaan, se saa mut näkemään punaista, kun se vaan lampsii pitkin maita ja kumpuja ja koko koirasta paistaa sellainen hälläväliä asenne. Vihaan muutenkin laiskuutta ja välinpitämättömyyttä ehkä kaikkein eniten maailmassa... Mutta eipä Zero sitä tuhmuuttaan tehnyt, se ei vaan tiennyt, mitä mä siltä vaadin, huomas et mä oon tyytymätön ja se näkyy sitten tällaisena. Tätä mun ex-hakuryhmä (paino sanalla EX) sanoi possuiluksi (siinä torstain kohdalla).
Vepessä treenattiin vientiä ja veneen hakua. Kumpikaan ei mennyt ollenkaan putkeen, enkä tiedä, oppiko Zero tästä yhtään mitään. Paitsi että järvellä voi pitää hauskaa ja tiputtaa korvat järven pohjalle. Vienti ei sujunut sitten ollenkaan. Tästäkin voin tosin ehkä syyttää itteeni, kun oon taas ollut puupää. Siis miksi ihmeessä koira veisi veneeseen maailman kivoimman lelun, joka on sillä jo valmiiksi suussa? Ei ole yhtäkään järkevää syytä, miksi se kastelisi itsensä ja luovuttaisi lelun veneeseen. Huoh. Välillä joku sähköpanta olis ihan jees. Omistajalle. Vaihdettiin dummy crocsiin, dummy veneeseen niin johan rupes sujumaan. Emmi sai crocsinsa pestyä ja vaihtokaupassa Zero sai veneestä maailman ihanimman oranssin kumidummyn. Täytyy tähänkin keksiä joku systeemi. Tai hankkia joku supertylsä esine vientiä varten. Ehkä ei oo hyvä idea, että vientiesineen kanssa leikitään...
Veneen haussa koiruus ei kuunnellut taas yhtään. Aina vaan lähti hinaamaan venettä ihan toiseen rantaan eikä loksauttanut korvaansakaan mulle. Se kiskoo venettä niin voimalla, ettei soutaja voinut asialle mitään, vaikka kovasti yrittivätkin pistää hanttiin. Aaaaargh, Zero sai joka kerta palkan siitä, kun se saa kiskottua veneen rantaan ja köyden itselleen. Jo ihan uiminen itsessäänkin on niin kivaa, että se saa palkan jo siitä. Miten ihmeessä voisin opettaa Zeron kuuntelemaan vedessä?? Sen on kerta kaikkiaan opittava kuuntelemaan mun ääntä, ei se voi uiskennella miten huvittaa, vaikka olisikin toinen ranta lähempänä. Murrrrr.
... tappelimme hetken yhdessä, ja avaruus katsoi meitä...
Noh, kyllä mä jotain keksin tähän(kin) pulmaan, saas nähdä! Zerosta tulee vielä oikein hieno vepekoira.
PS. Fin VPVA on muuten vaan kahdella bordercolliella! Ihan noin tiedoksi.
Kommentit
Lähetä kommentti