Projekti nimeltä luoksetulon stopit

Luoksetulon stopit ovat olleet myös yksi murheenkryyni, pitkä projekti, jolle ei tunnu löytyvän loppua. En ole vielä kummallekaan aiemmista koirista onnistunut opettamaan kunnollisia stoppeja, joten tavoitteena oli opettaa Kikille kunnolliset, napakat stopit ja lisäksi nopea luoksetulo. Zerolle taisin opettaa ihan peruuttamalla itse ja pikkuhiljaa pidentämällä matkaa, en enää tarkkaan muista. Hyvät niistä ei koskaan tullut. 

Kikin kanssa on ollut useita vaiheita enkä totta puhuen edes muista, mitä kaikkea nuorempana kokeiltiin tai jätettiin kokeilematta. Kerään tähän nyt kuitenkin joitain ajatuksia ja kokemuksia: 

Kosketusalusta

- Vaikka ei saisikaan suoritukseen sellaista raivoa ja nopeutta, mistä haaveilen, voisi tämä kuitenkin selventää tehtävää ja alustalla hilattaisiin paikkaa kauemmas itsestäni. 

- Alustan tulisi olla riittävän iso, mieluiten niin, että koko koira mahtuu siihen ja voi olla jopa hieman alustasta nouseva, jotta on oikein selkeä. 

- Kokeilin tätä vähän aikaa ruutualustalla, mutta tuntui olevan ensinnäkin tosi pitkä tie opettaa ja toisekseen ennakoi alustaa liikaa, jotta saisin järkeviä stoppeja aikaiseksi. Hylkäsin aika pian tämän. 

Peruuttaminen

- Sekin on joillakin koirilla toiminut, kunhan ensin tekee riittävän vahvaksi itse peruutuksen kaukana ohjaajasta 

- Rallissa olen peruutusta jossain määrissä jo tehnytkin, mutta pitäisi vielä jatkojalostaa varmemmaksi

- Kokeilin vähän aikaa rinnakkain alustan kanssa, mutta tuntui tosi pitkältä tieltä. 

- Häiritsi ehkä eniten se, että koiralle ei varsinaisesti tule jarrutusta mukaan vaan liikkeen suunta vaan muuttuu. Lisäksi ehkä pelkään, että ei pysähdy vaan lähtee peruuttaen mua karkuun kokeessa. 

Pomppu

- Emman labradoreilla toiminut ihan hyvin, koiraa opetetaan ensin pomppimaan etutassuilla ilmaan

- Ei ehkä paras mahdollinen jarrutus, mutta ollut kai ihan toimiva ja liikkeestä seisomisista tullut ihan näyttäviä 

- Yritin sitä muistaakseni Kikin kanssa alkuun, mutta en jotenkin osannut enkä jaksanut viedä sitä riittävän pitkälle 

Jarrutus

- Ei toki yksinään riitä stoppeihin, mutta tällä saa hyvin seisomisen ideaa ja ylipäätänsä ajatus siitä, että luoksetulo keskeytyy, Kikinhän on ollut alkuun hahmottaa koko pysähtymisen ideaa, kun ajatus oli vain eteenpäin 

- Tätä olen tehnyt aika paljon ja myöhemminkin välillä muistutuksena stoppien kanssa sekaisin

- Toimivin Kikin kanssa on ollut avustaja lelun tai namin kanssa, takalelupalkka on toiminut myös yksin

Naminheitto

- Tällä olen saanut opetettua tosi hyviä stoppeja, mutta vain heittoetäisyyden päässä

- Ei toimi nurmikolla, hiekalla ja hallissakin namien oltava riittävän isoja ja näkyviä

- Alkuun heitin namin, myöhemmin käden heittoliike pysäyttää koiran ja nami tulee vasemmasta kädestä jälkeenpäin

Pallonheitto

- Ajatuksena jatkaa siitä, mihin naminheitolla jäin, eli heitän koiralle palloa ja myöhemmin valeheitän 

- Kikiä ei vaan voisi vähempää kiinnostaa lentävä pallo, sen ilme oli joka kerta ihan totaalinen mitävittuamuija

- Itse olen heittänyt alakautta, koska osumatarkkuus on tällöin parempi. Jos alusta asti opettais pallolla, heitettäis ehkä mieluummin yläkautta, koska lentää täten kauemmas ja heittoon saa enemmän voimaa (=lentää nopeammin). Itsellä vaan osumatarkkuus on luokkaa osun-ehkä-kerrostaloon, jos ei tuule 

- Namipalloon siirryin jossain vaiheessa, siinä vaan ongelma, että ainakin se mun omistama pallo on tosi kevyt ja lentää hitaasti, paljon hitaammin kuin vaikkapa tennispallo. Niinpä Kiki on nyt oppinut, että käsky jälkeen on liikkumavaraa noin kahden koiranmitallisen verran ennen kuin pallo saapuu. 

- Pallon on siis tarkoitus osua koiran etupuolelle, ei sivulle eikä varsinkaan taakse. Tein tämän virheen ehkä kerran ja totesin, että selkä katkeaa koiralta tällä taktiikalla. 

Avustaja takana

- Tämä on toiminut sekä jarrutuksissa että stopeissa myöhemmässä vaiheessa, kun en ole enää heittänyt palloa/namia

- Parhaimmat lähdöt olen saanut, kun avustaja pitää kiinni. Voi hetsata eikä tarvii vääntää paikalla odottamisesta. 

- Vapautus vaihtelevasti joko suoraan taaksepäin (kuuntelutreeninä vapautan joko vasemmalle tai oikealle kädellä huitaisten) taikka pyörittämällä koira mun ympäri ja vapauttamalla taakse. 

Avustaja sivussa heittää palloa 

- Sinänsä sama ajatus kuin pallonheitossa ylipäätään, mutta avustaja heittää oikealla hetkellä palloa koiran etupuolelle

- Kokeilin ehkä kerran, mutta en jotenkin innostunut. Oikea ajoitus on supertarkkaa hommaa ja lisäksi ärsyttää, kun joka kerta pitää olla avustaja eikä mikä tahansa avustaja, vaan heittotaitoinen sellainen

- Kiki alkoi muistaakseni myös kytätä avustajaa, enkä missään nimessä halua, että koira kyttää liikkuria tai tuomaria 

Seuraavaa pentua ajatellen muutama idea: 

Varsinaisia stoppeja en tietenkään aloita ennen kuin pentu on riittävän kehittynyt. Joitain temppuja voisi kuitenkin jo pienenä opettaa, jotka myöhemmin mahdollisesti tukevat stopin opettelua. Todella tärkeää stoppien opettelussa on kunnon, pitävä alusta, joka ei ole yhtään liukas. Pidän itse hiekkaa kaikista parhaimpana koiran kannalta. 

Mun ajatus on ehkä edetä toistaiseksi samalla tavalla kuin Kikin kanssa ja toivoa, että pentu innostuisi palloista enemmän, jolloin naminheitosta jatkaminen olisi huomattavasti sujuvampi kuin nyt Kikin kanssa. Mahdollisesti namivaiheen voisi jopa jättää pois. Lisäksi ohjaajan pitäisi ehkä mennä heittokouluun ennen sitä. Palkkauksen kanssa myöhemmässä vaiheessa täytyy vaihdella, välillä palkka tulee minulta, välillä takaa ja välillä koira juoksee mun ympäri takapalkalle. 

Perustemppuja ja -käskyjä: 

• Kosketusalusta vahvaksi eri suunnista ja kovasta vauhdista
• Peruuttaminen vahvaksi myös kauempana minusta 
• Pomppiminen etujaloilla 
• Takapalkka
• Kuollut lelu 
• Vapautus taakse vasemmalle ja oikealle 
• Erilaisiin leluihin "aivopesu" 
• Avustajat edessä ja sivulla luoksetulossa, pentu ei saisi reagoida