sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Possuhakua vol. 79 651

Toissapäivänä treenattiin esineruutua. Zero oli todella pätevä pieni mies. Otin kaksi esinettä, etäisyys hieman pienempi kuin viimeksi. Teki keskittyneesti töitä ja löydi hienosti molemmat esineet.

Tänään oltiin Keravalla treenaamassa hakua toisen porukan kaa. Otin neljä ukkoa, kaksi ääniavulla, kaksi ilman. Kaikki oli viidessäkympissä.

Eka ukko vasemmalla pöheikössä ääniavulla. Meni aika suoraan ja tosi nopeasti, ei onkelmaa.
Tokalla se meni heti lähetyksessä aivan väärään suuntaan, meni tosi voimakkaasti vasemmalla ja tuli takaisin keskilinjalle vähän matkan päässä. Kutsuin takasin ja olin vähän et höpöhöpö. Lähetin uudelleen, vähän poukkoili ja kääntyi liiaksi oikealle, meni takalinjalle asti ja eteni siitä sen parikymentä metriä ukon luo. Ukko löytyi hyvin.

Kolmas oli taas ääniapu, hieman meni väärään suuntaan kuin mihin lähetin, mur. Muuten ei mitään, nenä oli hyvin auki.

Neljännellä olikin taas haastetta vaikka muille jakaa. Zero oli itsepäisesti päättänyt mennä vasemmalle, alueen ulkopuolella. Ukko olisi siis ollut oikeassa takakulmassa. Se kääntyi heti lähetyksessä tosi jyrkästi, kutsuin heti takaisin. Lähetin uudelleen, meni vähän matkaa suoraan ja kääntyi taas. Annoin tällä kertaa tehdä töitä. Se vähän poukkoili ja lopulta oli melkein tiellä asti, mikä ei todellakaan kuulunut suunnitelmaan. Kun se ylitti lopulta keskilinjan, kutsuin sen pois. Menin lähettämään lähemmäs. Edelleenkin meni siksakkia, mutta aika pian se ukko kuitenkin löytyi.

Mut mur. Ärsyttää tuommoinen possuilu. Se oli jo lähetyksessä päättänyt mennä sinne suuntaan, eikä se yhtään kiinnittänyt huomiota mun ohjaukseen. Se menee ihan minne huvittaa. Sit se tekee viel lähetyksessä sitä, et se bongaa jotain kivaa, minne se päättää mennä. Sit ihan näön vuoksi se kuitenkin katsoo siihen suuntaan, mihin näytän, koska se tietää, etten lähetä sitä, jos se ei katsele oikeaan suuntaan. Mut ärr, nyt pitää oikeasti tehdä jotain asialle. Ärsyttää toisaalta helpottaa sille treenejä, koska luulen, että se tasan tarkkan tietää, mitä oikeasti pitäisi tehdä.

Välillä tekis mieli tehdä päinvastoin. Tehdä sille niin sairaan vaikeat treenit, että se ei mitenkään voi selvitä ilman mun apua, ilman et se menee tasan tarkkaan siihen suuntaan mihin näytän. Saiskohan sen ylimielinen asenne kolauksen?!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti