PK-uran paluu!

Palveluskoiraliiton säännönmuutoksen myötä myös me toivottomat saatiin jälleen toivoa ja päätin kaivaa Kikin pk-uran naftaliinista. En pysty edes sanoin kuvaamaan, miten innoissani tästä muutoksesta olen! En muista, miten paljon tänne blogiin edes asiasta kirjoitin, mutta joskus viime vuonna kypsyi ajatus, että mulla ei vaan ihan kerta kaikkiaan aika ja energia riitä kaikkeen - ja koska Kiki ei todennäköisesti tule ikinä pääsemään kokeeseen asti, mun on paljon järkevämpää keskittyä niihin lajeihin, joissa toivoa on vielä. Niinpä päätin keskittyä pääosin tokoon ja yrittää siitä tokovaliota, sekä rallitokoilla sille sen RTK4:n verran ja ehkä mahdollisesti eläkelajina yrittää siitäkin valiota. 

Mehän päästiin haussa tosi lähelle kisavalmiutta, Kikihän teki sujuvasti tyhjiä, ilmaisi hyvin ja paketti alkoi olla ihan viittä vailla valmis. Esineet sujuivat melko hyvin, joskin kokonaista kisaruutua ei oltu tehty vielä. Jälkimenestys oli vähän vaihtelevaa, siinä peurat tuottivat suurta päänvaivaa ja kepit nousivat vaihtelevasti, koska jäljestäminen oli paljon siistimpää kuin keppien nostaminen. Niinpä säännönmuutoksen vahvistuttua totesin, että mun on ihan pakko yrittää vielä. Maaston suhteen päästin jo niin lähelle mun yli kymmenen vuoden unelmaa ja jos jatkossa on mahdollista kisata B-luokan tottiksessa, mehän voitais olla jo ensi keväänä kisavalmiita. Ykkösluokan tottis vastaa BH-koetta, kyllähän Kiki on siihen valmis vaikka jo ensi kuussa. 

Mulla ei ole pk:n suhteen minkäänlaisia suuria tulostavoitteita, mutta olisihan koulutustunnus hieno, edes sieltä ykkösluokasta. Haku on luultavasti Kikin ykköslaji, mutta olisi hienoa saada jälki sellaiseen kuntoon, että kehtaisi ilmoittaa kokeeseen ja EK on aina kiehtonut lajina tosi paljon, varsinkin jos saan valmiiksi sekä haun että jäljen, niin munhan kannattaa ehdottomasti kokeilla etsintäkoettakin. 

Kävin tänään siis kokeilemassa ihan lyhyttä jälkeä. Talloin kolme minijälkeä, noin 100 askelta pitkiä ja lopussa yksi keppi. Ihan tosi lyhyitä siis, vanheni 40min ja kulki ihan perus mäntymetsässä. Kuiva keli, aamulla oli vähän satanut, mutta oli jo kuivunut ja aurinko paistoi. Janat 5 - 10m. 

Ekalle janalle meni nätisti suoraan ja nosti etuviistoon jäljen. Just, kun luulin sen hukanneen jäljen, Kiki nosti kepin ja näytti tosi tyytyväiseltä itseensä. Toisen jäljen nosti niinikään hienosti, tarkisti parin metrin verran takajäljen ja nosti sitten hienosti jäljen. Jäljellä meni voimakasta siksakkia, tuntui olevan tosi vaikeaa pysyä jäljen päällä. Hienosti nousi sekin keppi. Kolmas jana meni huonosti, haistoi varmaan mun tulosuunnan ja pyrki tien puolelle nostamaan jälkeä. Pitää ehkä olla tarkempi kulkusuunnan kanssa, jotta koiran olisi loogista ja mielekästä mennä mun osoittamaan suuntaan. Hienosti nousi keppi siitäkin. 

Ensi kerralla selkeästi pidempi jälki ja haluan kokeilla pitkästä aikaa ihan "oikeaa" jälkeä, jossa olisi 4 - 6 keppiä ja pituutta 300 - 600m. 

Ikivanha kuva, mutta yksi mun lemppareista. Kuvan ottanut Tuija H. 

Haussa mä ajattelin kokeilla pk-lehdestä bongaamani juttua, jossa opetettiin targettien avulla koiraa irtoamaan. Näiden avulla saa koiralle piston muotoa opetettua vahvemmaksi ja myös tyhjiä harjoiteltua yksinään, ilman maalimiehiä. Kikille voisi olla hyötyä tällaisesta ja itse toki säästäisin aikaa, kun osan treenistä voi tehdä yksin metsässä ilman ryhmää. Jos tämä toimii, voisin hyödyntää sitä seuraavallekin koiralle. Ajatus oli nyt viedä yhdessä lelu metsään ja lähettää keskilinjalta. Tämä toimikin lyhyeltä matkalta, mutta sen jälkeen ahnehdin liikaa. Jostain syystä Kikin oli vaikea muistaa, mihin lelu jätettiin eikä se oikein irronnut suoraan. 

Ensi kerralla kokeilen ihan vaan heittää lelu lähietäisyydelle, ensin yksitellen ja sitten kaksi peräkkäin. Näin saisin ihan vaan käskyn ja perusidean selväksi. Sen jälkeen vietäisiin yhdessä pikkuhiljaa etäisyyttä pidentäen. PK-lehden artikkelissa puhuttiin myös siitä, että samoja treenipaikkoja kannattaa hyödyntää, jotta koira voi muistaa targettien paikat ja näin etenee paremmin. Ajatus äkkiseltään kuulostaa musta oudolta, koska eihän haku perustu siihen, että koira muistaa piilojen paikat. Näin alkeistreenissä se voi kuitenkin olla ehkä ihan hyödyllistä, Kikilläkin kuitenkin on sen verran hyvä muisti, että jos teen parissa treenissä samoja paikkoja, saisin sen irtoamaan paljon varmemmin ja kauempaa ja näin ehkä se sisäistäisi nopeammin jutun juonen. Testaan tätä nyt vielä, toki tässä menetelmässä ei tule haun ydinasiaa, joka on Kikille niin tärkeä: muut ihmiset. Kuitenkin se tykkää juosta ja irrota, joten testataan nyt tätä vielä. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erikoisjäljen FH1 säännöt

Agikisat Riihimäki 12.10.

Tokon sääntötulkinnat ja yleisimmät virheet kokeissa