keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Huokausten huokaus...

Voi tuplahuokaus, mitä mä oikein teen tän koiran kanssa?

Ohjattu ei vaan toimi, enkä mä enää tiedä, eikö se oikeesti osaa sitä vai onko sillä vakava asennevamma. Välillä se on sen näköinen et se kattelis mua nenänvarttaan pitkin ja totee et joojoo, kyl mä osaan ja sit välillä se vaikuttaa siltä, ettei se ymmärrä mistään mitään... Huoookaus. Alan olla aika neuvoton sen kanssa...

Tänään se ekaksi yritti mennä suoraan kapuloille, kiukuttelin niin sitten teki hienoja merkkejä. Palkkasin monta kertaa merkin nostaakseni merkin arvoa, koska se on ehkä vähän ollut ongelma, että se liikaa haluaa kapuloille, eikä merkillä ole niin suurta merkitystä sen silmissä.

Sit se joka kerta meinas ensin hakea keskikapulan. Sanoin siitä joka kerta, mutta yritti silti. Sitten kerran se myös sinkosi väärälle puolelle, se ei tainnut edes katsoa mihin suuntaan mä huitaisin.

Otin sitten pari toistoa alkeellisesti sillai, et pidin Zerppaeläimestä kiinni, heitin kapulan ja lähetin oik/vas. Sain pari hyvääkin toistoa.

Ensi kerralla pitää ehkä vaan tehdä jotain oikein, oikein alkeellista perustreeniä kahdella kapulalla tai muuta vastaavaa. Mä en kestä! Oliskohan jo aika hankkia uusi harrastus? Koodaus voisi olla kivaa. Tai seinäkiipeily. Tai jotain...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti