Taivaan tuuliin...
Noni, bloggeri heitti sit koko postauksen taivaan tuuliin! >:( Se olis ollut täysin valmis videota lukuunottamatta! Aaaaarrrrrgh. Ja sit netti saa päähänsä, et se haluu nyt katkaista ittensä ihan tosta vaan.
Käytiin siis Zerppasen kanssa vähän tokoilemassa ja aksaamassa. Ohjelmassa ruudun paikkaa, metallia ja merkkiä. Lisäksi kontaktia ja keppejä.
Aloitin metallilla, kun tyypillä oli vielä mahdollisimman paljon vauhtia päällä. Ja vauhtia olikin! Lähetin putkiin, hypyille ja vauhtia riitti. Otin myös muutaman luovutuksen. Oli hyviä kaikki eikä mitään ällötystä ollut.
Ruudun laitoin keskelle kenttää ja lähettelin eri suunnista. Ei välittänyt esteistä tuon taivaallista. Paikka oli vaikea, tarjos koko ajan etuosaa. Positiivista oli kuitenkin se, että tarjos tosi aktiivisesti eri paikkoja, eikä jämähtänyt paikalleen niin kuin aiemmin. Jouduin laittaa kosketusalustan, muisti sen jälkeen hyvin oikean paikan.
Kontakteja seuraavaksi. Kokeilin radikaalimetodia, eli juoksutin läpi. Eipä taida Zerolle juoksukontakteja tulla, ei. Laitoin pinkin ihanuuden puomin loppuun ja annoin sen juosta. Halusin vaan testata, miltä ne näyttäis. Ja halusin testata, saisiko näin lisää vauhtia. Tulihan sitä vauhtia lisää, vaikka samalla tietysti tarkkuus saattoi hieman kärsiä.
Paras oli ehkä se, kun mulla oli pallo kädessä, juoksin vierellä ja kannustin. Pallon heitin samalla hetkellä, kun koiruus kosketti kontaktia.
Keppejä oli pakko kokeilla kans. Tällä kertaa vuorossa oli avokulma. Tää on tosi vaikea. Hirveen helposti ajautuu kakkosväliin, vaikka mä seison paikallani kuin taikasieni. Tätä pitää treenata vielä paljon.
Yritin viel ottaa merkkiä loppuun, mut luovutin pian, kun ei enää kaverilta oikein irronnut. Putki ei haitannut sitä yhtään, ei edes huomannut koko härveliä ja tarjosi hienot merkit.
Käytiin siis Zerppasen kanssa vähän tokoilemassa ja aksaamassa. Ohjelmassa ruudun paikkaa, metallia ja merkkiä. Lisäksi kontaktia ja keppejä.
Aloitin metallilla, kun tyypillä oli vielä mahdollisimman paljon vauhtia päällä. Ja vauhtia olikin! Lähetin putkiin, hypyille ja vauhtia riitti. Otin myös muutaman luovutuksen. Oli hyviä kaikki eikä mitään ällötystä ollut.
Ruudun laitoin keskelle kenttää ja lähettelin eri suunnista. Ei välittänyt esteistä tuon taivaallista. Paikka oli vaikea, tarjos koko ajan etuosaa. Positiivista oli kuitenkin se, että tarjos tosi aktiivisesti eri paikkoja, eikä jämähtänyt paikalleen niin kuin aiemmin. Jouduin laittaa kosketusalustan, muisti sen jälkeen hyvin oikean paikan.
Kontakteja seuraavaksi. Kokeilin radikaalimetodia, eli juoksutin läpi. Eipä taida Zerolle juoksukontakteja tulla, ei. Laitoin pinkin ihanuuden puomin loppuun ja annoin sen juosta. Halusin vaan testata, miltä ne näyttäis. Ja halusin testata, saisiko näin lisää vauhtia. Tulihan sitä vauhtia lisää, vaikka samalla tietysti tarkkuus saattoi hieman kärsiä.
Paras oli ehkä se, kun mulla oli pallo kädessä, juoksin vierellä ja kannustin. Pallon heitin samalla hetkellä, kun koiruus kosketti kontaktia.
Keppejä oli pakko kokeilla kans. Tällä kertaa vuorossa oli avokulma. Tää on tosi vaikea. Hirveen helposti ajautuu kakkosväliin, vaikka mä seison paikallani kuin taikasieni. Tätä pitää treenata vielä paljon.
Yritin viel ottaa merkkiä loppuun, mut luovutin pian, kun ei enää kaverilta oikein irronnut. Putki ei haitannut sitä yhtään, ei edes huomannut koko härveliä ja tarjosi hienot merkit.
Kommentit
Lähetä kommentti