maanantai 13. toukokuuta 2013

Zerafiina lomailee

Mustavalkoinen ja sen emäntä matkustivat äitienpäiväksi Lahteen maaseutulomalle ennalta määrittelemättömäksi ajaksi. Kun on työtön, niin ei jaksa kotonakaan hengata. Vihdoin ja viimein korkattiin se jälkikausikin, hieman on venynyt tää aloitus.

Jälki tuntui tosi pitkältä, todellisuudessa oli varmaan joku 300 metriä pitkä. Alussa namia joka askeleella, sitten harvensin. Puolivälin jälkeen laitoin jäljelle esineen, pallon ja ison hajustetun kepin. Idea oli opettaa Zerolle, että jäljellä voi olla myös asioita, jotka kannattaa ilmaista.

Lähetin jäljelle viistosti noin parin metrin matkalta. Hyvin lähti etsimään jälkeä, vaikkei janaa kauheasti olla treenattu viime vuonna. Lähti eka väärään suuntaan, mutta nameja ei ollut sillä puolella, niin kääntyi takaisin oikeaan suuntaan. Jäljestää hirmu hitaasti ja tarkasti. Koko jäljellä eksyi ehkä kaksi kertaa 1.5 metrin verran :) Kulmalla kääntyi väärin, pyöri ja löysi sujuvasti takaisin. Sitten jälki kääntyi sellaiselle suolle, tää tuli mulle vähän yllätyksenä, kun tamppasin jälkeä. Selkeästi maasto oli hankalampi ja Zerppa kerran erkani jäljeltä hieman. Eteni hitaasti ja huolellisesti edelleen.

Eka esine, rottalelu, ei vaikuttanut menoon mitenkään, vaikka hidastin liinasta. Käveli yli, mä en antanut mennä, ei edelleenkään tehnyt mitään, joten mä sit näytin sille esineen ja olin superinnostunut. Zerppa ei reagoinut mitenkään, eikä innostunut edes kun hetsasin. Hetken yritettyäni se tarttui esineeseen hajamielisen näköisenä ja jatkoi sit jäljestämistä. Seuraava esine, pallo, ei myöskään aiheuttanut mitään reaktiota koiruudessa. Ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, vaikka olin taas superiloinen. Heittelin sille aikani, lopulta aavistuksen innostui. Jatkoi taas sujuvasti jäljestämistä, eikä taas huomannut sitä isoa kalikkaa, jonka olin laittanut jäljen loppuun. Piti hetsata oikein kunnolla ja riisua sen vermeet, ennen kuin se suostui leikkimään sillä.

Sit mä kokeilin keppejä erikseen, näytin sille keppiä ja kävelin ehkä 10 metriä. Sain kuin sainkin sen etenemään nenä pitkin maata ja etsimään keppejä - viime vuonna se helposti lähti tekemään esineruutua tässä. Taidan nyt kuitenkin jatkaa vielä tätä, pidennän matkaa vähitellen.

Tuntuu, et se on nyt vähän liikaakin jäljellä kiinni, eikä pysty ajattelemaan muuta kuin jäljestämistä. FH-jäljen kannalta tää on hyvä juttu, mutta metsäjäljellä ei tee mitään, jos ei löydä esineitä, ne kepit on siinä pääasia. Koiran ei oikeasti tarttis edes osata jäljestää, kunhan etsii ne kepit. Vois myös miettiä sellaista, et jättäis kissanruokapurkkeja jäljelle, jotta nyt ylipäätään saisin sille idean, että jäljellä voi olla asioita, jotka voi olla kannattavia ilmaista jotenkin. Vauhti on nyt huolestuttavan hidas, vois jo aika radikaalisti vähentää nameja ja pikkuhiljaa jättää ne kokonaan pois. Jos vaan saisin paukut kuntoon, niin en pitäisi lainkaan mahdottomana, että syksyllä voitais korkata kisaura :)









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti