Sotasuunnitelmia pikkupedolle

Torstai

Meillä oli taas oikein hyvät tokotreenit. Viimeistä kertaa Mariannen kurssia. Mä olen kyl saanut tosi hyviä vinkkejä just meidän ongelmiin. 

Tänään katsottiin meidän isointa ongelmaa, seuraamisen käännöksiä. Oikealle käännökset toimi ihan hyvin, paitsi että paikallaan käännöksessä se tulee vähän turhan paljon eteenpäin - namilla avustaen tuonkin saa korjattua suht helposti. 

Vasemmalle käännös oli hankala. Paikallaan käännöksessä pitää muistaa itse pysyä paikallaan, etten kierrä koiran etupuolelle. Näin se on hankalampi koiralle tosin, koska joutuu peruuttamaan mun paikalle. 

Kädellä ohjaaminen ei millään onnistunut, niin kierrettiin pyöreää roskista ympäri. Tämä onnistui tosi hyvin. Pitää vaan mennä riittävän hitaasti, jotta koira ehtii kunnolla keskittyä käyttämään takaosaa. Ideana on vähitellen pienentää tuota ympyrää, kunnes lopulta kerretään esim. tolppaa. Avustaessa käsi kannattaa olla riittävän alhaalla, mutta sitten palkatessa käsi ylhäällä, jotta tottuu pitämään kontaktia. 

Seuraavaksi tehtiin pujottelua, vähän samalla idealla, kunhan muistaa mennä riittävän pitkälle tötsien välissä ja kääntyä riittävän hitaasti, jotta ehtii kääntyä. Neliskanttisen rahin vieressä tehtiin niin, että jätin Kikin kulman taakse istumaan ja kutsuin siitä sivulle. Näin sen täytyy myös käyttää takaosaansa kunnolla.

Käännökset on helpompia tehdä ensin liikkeestä, sitten voi tehdä paikallaan. Oikeastaan myös mitkä tahansa muut kropanhallintaa ja takaosan hallintaa vahvistavat liikkeet ovat hyviä. 

Perjantai

Aksassa Kiki oli taas just niin kamala oma itsensä kuin kuvitella saattaa. Voi huoh, sanon minä. 

Tarkoitus oli tehdä hyppy-putki-putki -hässäkkää, mutta ei onnistunut millään. Kiki ei hae putkea eikä yhtään kestä mun liikettä, vaan on välittömästi jaloissa ja käsissä kiinni. En myöskään oikein näe, että me hyödyttäisiin mitään siitä, että yritetään ja yritetään kunnes sitten lopulta saadaan yksi onnistunut toisto. 

Paikallaoloon täytyy ihan tosissaan kiinnittää myös huomiota, ihan turhaa aikaa menee asian kanssa tappelemiseen. Melkein voisi pyytää avustajaa pitää kiinni treeneissä ja harjoitella paikallaoloa ihan erillään. Kuolleeseen leluun irtoaa nykyään jo ihan hyvin, se ei ole ongelma. 

Rengas oli yllättävän hyvin mielessä, vaikka sitä tehtiin tasan kerran joskus pikkupentuna. Edelleen, se mun liike häiritsee kovasti, mutta jos antaa sille omaa tilaa, se ihan hyvin hakee rengasta. Korkeutta oli ehkä 15cm, nostetaan sitä pikkuhiljaa.  

Puomi ei onnistunut millään, mun täytyy ihan tosissaan miettiä, miten tämän kanssa etenisin. Nyt ei ensinnäkään juossut pitkin puomia vaan meni jatkuvasti sivusta ja toisekseen se keksi loikkia koikkaloikalla koko kontaktin yli ja kolmannekseen se sen laukka on sellaista pupulaukkaa, ei nelitahtista kiitolaukkaa. 

Takaakierto yhden hypyn kanssa onnistui ihan hyvin, ohjauksen kanssa lähinnä tarkkana, etten ohjaa sitä esteen ohi. Rimat lenteli hieman, ou nou! 

Mun täytyisi nyt ehdottomasti yksinäni päästä treenaamaan. Mä luulen, että Kikin kanssa pitäisi vahvistaa ihan yksittäisiä esteitä ja vahvistaa esteiden oma-aloitteista hakemista. Sen lisäksi voisi tehdä ihan yksinkertaisia hyppysuoria, suoria putkia ja palkka aina edessä. Me ei ehkä näistä treeneistä hyödytä hirveästi, kun se menee aina sellaiseksi jahkaamiseksi ja vääntämiseksi. Tai ehkä  mä olen vaan liian tiukkapipoinen erakkosusi, joka haluaa tehdä kaiken oman päänsä mukaan. 

Sotasuunnitelma: 

- Kontaktit: hakeudu kurssille tms. -  tavoitteet ja suunnitelma selkeäksi

- Paljon suoria hyppjä, putkia jne. 

-  Suoritusvarmuutta yksittäisille esteille

- Omaa tilaa suorittaa esteet, ohjaus opetellaan ihan erikseen

- Muista hyppytekniikkaa

-  Varaa Kikille joku fyssari

- Palkka ei koskaan kädestä

- Etsi se kameran laturi