Zero ja Kiki treenaavat

Ehe hehe, maalaisjuntit jakkupukumimmien ja karvakasojen keskellä, kuin kala hiekka-aavikolla. Sellainen fiilis mulle jäi tänään ja ei, en edelleenkään vakuuttunut koiranäyttelyiden järkevyydestä. Ei ole kyl yhtään mun juttu. Haluun kuitenkin saada muutaman arvostelun Kikistä, vähän nähdä miten tuomarit siihen suhtautuu ja millaisia juttuja saan siitä selville rotumääritelmään verrattuna, olettaen, että tuomarit itsekään osaa sen (ainakin sivusta seuranneena tuntuu usein, että rotumääritelmän ja terveen rakenteen käsite on isolle osalle tuomareista täysin tuntematon, sen lisäksi, että nämä kaksi asiaa on monella rodulla ristiriidassa keskenään). Kikin käytös oli jo heti näyttelypaikalle saavuttaessa karmea, se huusi niin kovaa, että koko Turun messukeskus raikui. Näyttelykehän vieressä sitä sai pidellä kaksin käsin eikä sen kanssa voinut huomio herpaantua hetkeksikään. Nätisti se teki temppuja ja pyörähdyksiä ja kaukoja, kun sen kanssa puuhasteli, sillä on kyllä ihmeellinen keskitt...

Onpa viikko mennyt taas nopeasti. Kaikkea mukavaa on mahtunut viimeiseen viikkoon ja muutamia treenejäkin. Arkisin treenaaminen on edelleen aika vaikeaa ellei jopa mahdotonta enimmäkseen. Pimeää, liukasta, kylmää ja jäistä on jatkuvasti eikä meillä edelleenkään ole hallipaikkaa. Söpö Kiki  Ulkona käytiin joku päivä tekemässä seuraamista, seisomista ja noutoa. Seuraaminen on jotenkin tosi vaikeaa vieläkin, koitin ottaa käännöksiä. En osaa ohjata itse ollenkaan ja Kiki ei tajua tuota takapään käyttöä. Ylipäätään koko seuraaminen on tosi laiskaa eikä se vaan kerta kaikkiaan tunnu ymmärtävän seuraamisen konseptia. Namia seuraa kyllä, mutta heti namin jäädessä pois pää painuu, Kiki jättäytyy tai etääntyy. Naksuttaminen ei myöskään tunnu toimivan. Voi huokaus. Seisominen tuntuu myös hankalalta, mutta varmaan lähinnä kun ei olla treenattu sitä. Tein nyt ihan niin, että oli melkein mussa kiinni, näin sain onnistuneita toistoja. Pallopalkkaa ei tajunnut ollenkaan, oli ihan ihme...

Työkaverin lausahdus sopii kyllä täydellisesti tähän viikkoon niin työn kuin vapaa-ajankin osalta, kuvaa jotenkin hyvin sitä, miten vastoinkäymiset ja turhautumisen voi saada käännettyä vahvuudeksi ja voitoksi, kun tahtotila on olemassa.  Kiki oli tänään suorastaan häikäisevä treeneissä. Ei vielä ikinä ole ollut yhtä hyvää yhdessä tekemisen fiilistä kuin tänään. Ette uskokaan, miten hyvältä tämä tuntuu kaikkien näiden taisteluiden ja vääntöjen ja loputtoman turhautumisen jälkeen.  Treenit oli TopDogGym:illä Nummelassa,  pieni tila, ehkä noin 20x20m. Treenaajia oli viisi ja aluksi kaikki samassa tilassa. Tehtiin sivulletuloja, kontaktia ja hieman kaukoja. Treenipätkät pidin lyhyinä, ehkä 5-10min kerrallaan ja sen  jälkeen mentiin autoon jäähdyttelemään. Luoksetuloa tehtiin hallin nurkasta nurkkaan kiinnipitäjän kanssa ja hieman liikkeestä maahanmenoja vauhdista.  Kaukot oli todella hyvät (i-m-i) eikä tarvinnut hirveästi avustusta - melkein tuntui vielä...