Zero ja Kiki treenaavat

Hellou pitkästä aikaa!  Paljon ollaan tehty ja mitään en ole päivittänyt, olen ollut aivan umpisurkea bloggaaja ja ylipäätänsä koiraharrastaja, kun en oo edes muistikirjaa vaivautunut ylläpitämään. Selkeä ajatus mulla on sinänsä ollut sekä tokossa ja haussa, muuta ei ollakaan tehty.  Tokoa Hihan valkkuryhmässä Sunnuntai-iltaisin ollaan treenattu valkkuryhmän porukalla, satunnaisesti kouluttaja, enimmäkseen omatoimitreeninä. Me ollaan saatu ihan älyttömän hyviä treenejä, olen saanut tosi paljon luottua ja uskoa koiraan ja ollaan kyl päästy huikeasti eteenpäin kesäkauden aikana. Alla lyhyesti, miten liikkeet toimivat tällä hetkellä:  Paikallaolo: ajallisesti ei ongelmaa ja pikkuhiljaa myös ne juoksevat koirat alkavat toimia. EVL-mallista paikallaoloa ollaan tehty läheltä ja yleensä pysyy, tosin jos kaverilla kova ääni, saattaa lähteä väärästä kutsusta. Enää ei kuitenkaan vaikuta siltä, että olisi sinkoamassa minne tahansa milloin tahansa. Tosi iso ongelma on kuitenkin ilmaa...

 Alkuviikko tokoa Ulkotreenikausi tokon suhteen virallisesti avattu, kävin itsekseni Kaukalolla. Tää suli yllättävän nopeasti, vaikka vielä vähän aikaa sitten oli jäätä kenttä täynnä.  Kikin viretilaongelma on kyllä hassu, täällä kentällä ulkona se on kuin eri koira. Päin vastoin se meni vähän ehkä liiankin laiskasti eikä oikein tuntunut palkkautuvan kunnolla.  Seuraaminen oli vähän sinnepäin ja käännökset laiskoja. Palkkasin pari täyskäännöstä niin, että naksutin ihan siinä käännöksen alussa, tää tuntui vähän saada koiraan valppautta.  Ruutua koitin tehdä alustalla ja unohdin, et tätähän on väännetty kans ikuisuus. Kiki ei vaan ihan yksinkertaisesti tajua, että alustalle pitäisi iskeä etujalat - ei riitä, et siel alustalla käväisee sillee ihan pikaisesti (tai parhaimmillaan käväisee puolen metrin päästä alustalla ja totee et tää oli varmaan ihan riittävä suoritus). Väännettiin sit alustasta, mut ei se jotenkin yhtään tajua tätä. Yks mikä kävi mielessä, ehkä ei sitte...

Ai että, mikä onnistumisen fiilis pitkästä aikaa! Treenattiin kahdestaan haun ilmaisuja kentällä, kenttäkausi siis virallisesti avattu. Miten haku onkin niin kivaa, ei varmaan missään lajissa ole tullut samanlaisia onnistumisia kuin haussa.  Pystytettiin mökkikylä kentälle, leviteltiin kevythäkkejä ja naamioitiin kuusia ja tuoleja pressuilla. Kaksi kierrosta, kolme ukkoa per kierros.  Ekalla toistolla piti kehottaa haukkumaan, sen jälkeen haukkui ihan itse. Toisella lähetyksellä meni päättäväisesti ekalle piilolle ja alkoi huutaa kailottaa todella nätisti. Upea ilmaisu, harmi, että oli väärä osoite :D Noin hyvin se ei ole ikinä oma-aloitteisesti ilmaissut, joten siinä mielessä täytyy olla todella tyytyväinen. Kolmas piilo sijaitsi kevythäkin sisällä, tässä Kiki sähläsi urakalla. Kiipesi häkin sisään, ei yhtään tajunnut alkaa haukkua ja meni lopulta paniikkiin, kun ei päässyt häkistä pois.  Toisella kierroksella laitoin ukon aitojen taakse, joten jouduin lähettämään kuumie...

Ilmaisutreenit kolmistaan kaarihallien takana. Viisi haukkua, nyt tarjosi jo hyvin haukkua, maahanmenoa mietti vielä. Tuntuu, että selkeästi kokeili, irtoisiko palkka seisomisesta, istumisesta tai kyyristymisestä. Maalimiehet olivat hereillä ja palkkasivat vasta maahanmenosta. Haukku on nyt selkeästi parantunut, haukkuu pidempää sarjaa ja häiriintyy myös tosi paljon vähemmän mun liikkeestä kuin aiemmin. Ihan en vielä kävele viereen vaan kävelen siksakkia koiran luokse ja liikun näin vähän kauempana.  Keksiviikon kunniaksi tokoa hallilla Pian kanssa, ohjelmassa pieni kisamainen setti (seuraaminen, kierto ja liikkeestä maahanmeno sekä liikkeestä seisomista, kosketusalustaa, ruutua ja noutoa.  Kosketusalustaa ei oikein muista, tämä ei etene millään. Pitää nyt ihan palata taaksepäin ja naksutella ihan vaan etujalkojen kosketuksesta ensin. Lisäksi paikallaan seisomista niin, että tyylii ohjaan sen siihen. Tämä toimi tosi hyvin, pysyy hyvin seisomassa.  Ruutua pallon kanssa...

Toiset ilmaisutreenit. Olen nyt edeltävän viikon itsekseni yrittänyt tuota ilmaisua treenata niin kotona kuin ulkonakin. Jostain syystä Kiki ei millään tunnu tajuavan tuota, että matkalla ei haukuta, mennään maahan ja sitten haukutaan. Nyt se alkaa näyttämään vähän jo epävarmaltakin ja haukkuminen välillä kuulostaa sellaiselta vikinältä.  Vähäsen mietin nyt sitten, luonko mä itse turhaan ongelman, jota ei edes ole.  - Koska, ensinnäkin: ilmaisutreeneissä ukko on ollut lähellä näkyvillä ja tähänkin asti palkka on aina tullut haukkumisesta ylipäätään. Kuinka iso ongelma siis oikeasti on, kun ukko on piilossa?  - Toisekseen: kuinka moni haukkuva koira tekee valeilmaisuja esim. kolmosluokassa? Tunnen ehkä öpaut yhtä paljon haukkuvia kuin rullakoiria - jokaikinen mun tuntema rullakoira tekee valeita, sitä vastoin en tunne yhtäkään haukkuvaa, joka niin tekisi. Sitä paitsi ihmisen ja ihmisen hajun erottelu opetetaan koiralle tietysti myöhemmässä vaiheessa, minkä pitäisi ehkäistä...

Taas hallilla, tällä kertaa ohjelmassa sekä tokoa että tottista. Lisäksi hieman ilmaisuja yksikseni.  Ilmaisut ensin. Mun ajatus on opettaa se nyt ihan itse ensin tulemaan mun luokse hiljaa ja menemään maahan. Sit myöhemmin se haukkuisi maassa. Mut voi pylly kun on vaikeata. Se ei vaan tajua, että mun luokse voidaan tulla haukkumatta. Se alkaa huutaa jo samantien kun näkee mun menevän kyykkyyn. En nyt kelpuuttanut pienintäkään ääntä, joten aika monta toistoa saatiin tehdä, ennen kuin se tuli hiljaa luokse ja meni maahan. No, kokeillaan nyt vähän aikaa tätä säännöllisesti.  Tokoa seuraavaksi. Ohjelmassa seuraamista, ruutua, kosketusalustaa ja stoppia.  Seuraaminen liikkuroituna, käännöksiä ja suoria. Käännökset enimmäkseen toimii tosi hyvin, myös täyskäännös vasemmalle on alkanut toimia, hyvä Kiki! Liikkuriin ei kauheasti reagoinut sinänsä, mutta seuraaminen muuten oli vähän jännää, oli korvat luimussa ja ehkä vähän epävarman näköinen. Periaatteessa ihan hienon näköistä...

Melkein -15°C pakkanen ja lunta polviin asti - mikä ihanteellisin keli treenaamiseen siis. Paikkana Nuuksion parkkipaikka teollisuushallien takana.  Muita odotellessa minitottis, lähinnä seuraamista. Liikkeellelähdöt toimi hyvin (ja oli hiljaa!) ja piti kontaktin hyvin. Käännökset vasemmalle oli hienoja, oikealle vähän nukkui ensiksi.  Ilmaisuja ensin ihan 10m päästä, haukkui ärsyttävästi aina matkalla. Totesin, että en voi suvaita tätä ja kutsuin joka kerta takaisin. En oikein saanut toimimaan, joten menin ihan maalimiehen viereen eli käytännössä ilmaisua ilman matkaa.  Maahanmenon kanssa mä en kans oo oikein ollut johdonmukainen, mutta mä luulen, että se täytyy vaatia Kikiltä vastaisuudessa aina. Mä oon ajatellut, että annan sen itse valita asennon ja mulle on ihan sama, missä asennossa se on, jos se vaan jaksaa haukkua ja pysyy pois maalimiehen ulottuvilta. Pahasti vaan näyttää siltä, että se ei oikein onnistu. Haluaisi kaivaa purkin maalimiehen jalan/käden alta tosi t...