Zero ja Kiki treenaavat

Eilen treenattiin taas tottista Susanna Korrin opeissa, viimeksi sain kyllä huippuneuvot. Itse olen kauheassa flunssassa ja olo oli melko hutera, mutta päätin sitten kuitenkin mennä. Liikkeinä vähän rauhallisempia juttuja, liikkeestä seiso ja paikkamakuu. Liikkeestä seiso Mä. En. Vaan. Osaa. Tokossakin olen kysellyt neuvoa ja sinänsä saanut ihan hyviä neuvoja, mutta äh, silti tuntuu että ihan huonosti menee ja mä en vaan osaa opettaa sitä. Suski oli samaa mieltä, että liikkeestä seisominen ja tokon luoksetulossa seisominen kannattaa pitää erillään, koska ne tosiaan tapahtuu eri askellajissa ja on hieman eri asioita. Suskin tapa oli oikeastaan aika yksinkertainen. Aluksi tehdään peruuttaen koira edessä. Oma käsi on takaviistoon ja kädellä näytetään selkeä käsimerkki. Vähän vastaavaa olen tehnytkin, mutta tuo että käsi on selkeästi takaviistoon ja tavallaan tulee vaan mun viereen, tätä en ole tajunnut. Kikillä toimi tosi hyvin, vaikka vähän meinasi pomppia aluksi. Alkuun kannattaa

Lauantaina kauniissa auringonpaisteessa Navalan nurmella Ansun koulutus, osa kaksi. Päätin jatkaa seuraamisen työstämistä, tehdä vähän liikkeestä istumista ja pyytää vinkkejä palkattomuuteen, kun Kiki kokeessa kuumeni niin paljon. Seuraaminen Ansun mielestä selkeästi parantunut, varsinkin lyhyellä suoralla oli tosi nättiä ja tarkkaa. Käännöksissä edelleen valuu hieman ja erityisesti täyskäännöksessä kaartaa liian kauas eikä pidä kiirettä palata takaisin sivulle. Kokeiltiin tähän ennakoivaa naksutinta, eli hieman sama idea kuin liikkeellelähdöissä, mitä olen tehnyt. Naksutetaan juuri ennen käännöstä ja palkka heti käännöksen jälkeen. Tätä kokeiltiin myös täyskäännöksessä ja toimi erittäin hyvin. Käännöksistä tuli samantien hyvin tiiviit ja intensiiviset. Perusasentoon kysyin vinkkejä myös, kun tuntuu vähän unohtuneen. Tässä kokeiltiin sitä, että sanon seuraamiskäskyn juuri ennen pysähdystä ja siitä palkka. Erityisen hyvin tässä toimi, kun tätä tehtiin ensin muutaman kerran peräk

Kiki tuntuu edistyvän hakutreeneissä huimaa vauhtia, oikein meinaa häkeltyä, kun pitäisi koko ajan keksimässä sille uusia haasteita treeneihin. Mielikuvatreenit tuntuu ihan liian helpoilta Kikille. Sillä on ilmiömäinen muisti ja muistaa hyvin, vaikka viedään yhtaikaakin pari maalimiestä. Jo useammassa treenissä se ei tunnu oikein keskittyvän hommaan, vaan saattaa sivuuttaa maalimiehen kokonaan ja lähteä huitelemaan. Toki voidaan keskustella maalimiesmotivaatiosta ja palkasta, mutta ite tulkitsen sen ehkä enemmin niin, että tämä ei tarjoa sille kunnollista haastetta. Hajuhakuja ollaan nyt viimeiset pari kertaa tehty ja ne tuntuvat toistaiseksi toimivan ihan hyvin. Edellisellä kerralla tosin olin itse työpäivän jälkeen aivan kuutamolla eikä treenit sen takia menneet kauhean hyvin. Maalimiehet olivat turhan lähellä keskilinjaa ja itse lähetin liian läheltä. Eilen maalimiehet olivat 40 - 50 metrissä ja itse pakitin reilusti taaksepäin, lähemmäs keskilinjaa lähettämään. Otti hajun ihan

Yksi tärkeä askel on nyt otettu ja Kiki on nyt virallisesti iso tyttö. Tähän on mahtunut valtavasti töitä ja vielä vuosi sitten ajatus kokeista oli täyttä utopiaa, joten täytyy olla todella tyytyväinen tähän kehitykseen. Viimeiset pari viikkoa ei juuri muuta olla treenattukaan, hakutreenejä lukuunottamatta. Vielä tiistaina Kiki keksi kaikkea hauskaa, mitä se ei aiemmin ole tehnyt, se mm. unohti seuraamisen perusasennon ja kieltäytyi irrottamasta otetta kapulasta. Uuden työn takia en ehtinyt enää treenaamaan ennen perjantain valmistelutreenejä. Valmistelutreeneissä kävin läpi kaikki liikkeet nopeasti. Seuraamista ihan lyhyet pätkät: pari käännöstä, yksi liikkeellelähtö, yksi pysähdys ja yksi täyskäännös. Joka kerta palkkasin ruhtinaallisesti lelulla. Luoksetulossa pelkkä eteentulo ilman valmistelua ja yksi jättö/paikallaolo. Liikkeestä maahanmeno myös pilkottuna kahteen osaan (maahanmeno sekä jättö). Pitoa ihan muutama sekunti, kaukoissa palkkasin ensin ekasta noususta ja sen jälkee

Kiki pääsi huippuseuraan opiskelemaan tottiksen saloja. Teemoina seuraaminen, paukut ja nouto. Paukut Tämä on oikeastaan tämän hetken kaikkein isoin murhe, johon kaipaisin neuvoja. Zeron kanssahan en koskaan kunnolla päässyt eroon paukkuarkuudesta, joten Kikin kanssa haluan alusta asti tehdä tämän kunnolla. Mulle on joskus suositeltukin Suskia, pitkän linjan ipo-ihmistä. Kentällä ei saa ampua, joten otettiin luovat ratkaisut käyttöön: Royal Caninin kissan ruokintaopas pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön ja kattila joutui luopumaan kannestaan yhteisen hyvän eteen. Sama juttuhan se ei tietenkään ole, mutta jonkinlaista reaktiota saatiin aikaiseksi. Kikin reaktio oli lievä, mutta hyvin tyypillinen. Säpsähti, saattoi kääntää päätä äänen suuntaan ja jatkoi touhuamista. Suskin mielestä paukkuarkuudesta ei vielä voida puhua, vaan Kikin reaktio on aika tyypillinen laukauskokemattomalle koiralle. Tämä oli valtavan hienoa kuulla, ette uskokaan, miten iloinen olen! Nyt on taas vähän toivoa

Hakutreenit Eilen Kiki pääsi ekaa kertaan hakumetsään ja voi, kun sillä oli kivaa! Kirkolla, suht avointa maastoa, jossa reilusti peurojen ja susien jättämiä jälkiä. Heikko vaihteleva tuuli, leuto, pilvinen ilma. Neljä ukkoa mielikuvaharjoituksena, kaksi viimeistä vietiin peräkkäin ja haettiin vuoronperään. Painotin tällä kertaa erityisesti leikkimisen tärkeyttä, koska muistelen, että Kiki leikki viime vuonna aika huonosti maalimiesten kanssa ja muutenkin maalimiehet eivät mielestäni olleet tarpeeksi kiinnostavia Kikin mielestä. Se saattoi yhtä hyvin käydä vilkaisemassa ja sen jälkeen kävi etsimässä peuroja. Ekat kaksi maalimiestä meni oikein hyvin, ampaisi melko suoraan ja innokkaasti. Söi ensin namit, kehuttiin hyvin ja leikki sujui myös kivasti. Narupallot ja pieni keltainen pallo olivat kivoja. Kolmas ja neljäs vietiin vuoronperään, sitten lähetin ensin oikealle kolmannelle ja sitten vasemmalle neljännelle. Kolmannesta meni hieman ohi ja pyöri hetken valtavassa peurateura