Zero ja Kiki treenaavat

Tokokisat on jo aivan ovella. Ettei valmistautumisesta tule taas sellaista pipo liian kireällä - treeniä, vois tehdä jonkun alustavan suunnitelman seuraavalle kahdelle viikolle. Periaatteessa Zerolla on yksittäiset liikkeet hyvällä mallilla, en usko, et näissä sinänsä mitään ongelmaa ole, tuntuu et mä ite oon ehkä se suurin ongelma yksittäisissä liikkeissä... Kokonaisuus sen sijaan on suurempi ongelma. Zerolle tuottaa hankaluuksia voittajan pitkä suoritus, se ei jaksa tehdä liikettä liikkeen perään ilman palkkaa välillä. Se joko masentuu ja tekee virheitä, tai alkaa sikailla. Ensimmäistä oon yrittäny ratkaista pallon avulla. Ennen suoritusta viedään kehän laidalle ihana pinkki pallo, josta on kiva muistutella, jos liikkeissä meinaa mennä mieli maahan. Olen tehnyt maksimissaan neljä liikettä putkeen tähän asti, mutta hyvin on tuntunut toimivan. Se on tosi innoissaan ja muistaa kyllä pallon olemassaolon koko ajan. Tarkkana saa olla, ettei se sinkoa pallon luo liikkeiden välissä, mu...

Zero kävi taas pelastamassa ihmisiä ja rottia metsästä. Treenit eivät ihan menneet kuten olin suunnitellut, hieman on pikkukoiralla muistinmenetys aina silloin tällöin. Tarkoitus oli tehdä niin, et ukot näyttäytyy vuorotellen, sit lähetän vuorotellen. Sitten jänistä. Maaston mukaan piti kuitenkin mennä, joten vaihdoin hieman niiden järjestystä. Eka ukko oli seisomassa jossai 30 metrissä, josta alkoi alamäki. Ukko sitten eteni viiteenkymppiin, Zero näki et eteni, mut ei tarkkaan et minne. Possu ei lähtenyt ollenkaan sinne, mihin lähetin. Se lähti tosi monta kertaa aluetta taaksepäin ja haahuili sit siellä. Sitten se kääntyi jyrkästi aluetta eteenpäin jossain puolivälissä. Tän se teki tosi monta kertaa. Mä kutsuin sen takas, ku käänty ja vaadin et menee suoraan. Ei se menny, ei. Menin lähemmäs lähettää ja joka kerta se sinkos kaikkiin ilmansuuntiin, paitsi suoraan. Sit kävin ottaa haju, se näytti selkeesti siltä, et tuolla se ukko on. Sit lähetin uudelleen ja taas haahuili joka suunt...

Hui, iski pieni paniikki, kun katsoin kalenteria ja huomasin, et koehan on jo kahden viikon päästä! Nyt mä päätin, et nyt ennen koetta mä suunnittelen treenit tasan niin, että se varmasti onnistuu. Samalla yritän pitää hauskaa ja olla rennosti. Tuntuu et ennen viime koetta treenaamisesta alko vähän tulla sellasta pakonomaista, hampaat irvessä puuhaa ja sit yllättäen kaikki liikkeet hajoski just ennen koetta.  Tänään pidettiin siis oikein hauskaa ja Zero olikin itse täydellisyys.  Eka metallia . Pidettiin oikein hauskaa, mä hetsasin sitä kapulalla ja annoin sen sille vähäksi aikaa pideltäväksi. Sit mä otin pari sivulletulooki ja palkkasin lelulla. Otin vaan kolme toistoo. Zero näytti siltä, et sillä oli hauskaa.  Seuraavaksi luoksetulon loppua . Pyysin nyt suoraan sivulle, tai sivulle ehkä pari kertaa ja loput palkkasin suoraan. Oli tosi vauhdikkaita.  Sitten otin seuraamista lyhyissä pätkissä ja palkkasin ihan vaan oikeasta paikasta. Ehkä Zero oli pur...

Rotanpelastuskomitea on ulottanut toimintansa ulottumaan myös hukkuneiden damien pelastusta. En ehtinyt hakea Peten pakettia vielä, mutta lainattiin (toivottavasti viimeistä kertaa) Emmin damia. Ennen sitä kuitenkin tokoa. Jotai futareita oli taas liikenteessä ja Zero aivan hermoraunio. Seuraaminen on aivan karmeaa vieläkin. Samaa ku viimeksi: pomppi, edisti, seilasi ja oli tosi epämääräinen. Sain korjata tosi pitkään, ennen ku alkoi toimii edes siedettävästi. Hitto vie, mä en kestä! Zerolla on ollut maailman paras seuraaminen, nyt se sitten keksii tällaista! Luoksari oli aika jees, ei häiriintynyt yhtään Emmin käskyistä, kuunteli hienosti. Stopit oli nättejä, maahanmeno upea. Kyl se näköjään osaa, jos se vaan haluaa. Ruutu oli tosi hyvä, ekalla se ei tosin kuunnellut ja meni yli. Varmaan luuli et pallo oli siellä. Tokalla kerralla karjasin kunnolla, ni johan toimi, oli tosi hieno. Mun pitää sanoo käsky silleen, et mä oikeesti tarkoitan sitä, eikä silleen et "voisitko...

Rotanpelastuskomitea jatkoi treeniputkea illalla vielä extemporetokolla. Otin metallia, seuraamista, ruutua ja ruudun seuraamista. Metallia otin lähinnä luovutusta. Tuntui siltä, et Zerolta alkaa vähitellen intokin löytyä. Ei lainkaan huonoa. Seuraaminen oli aluks toooosi levotonta, en millään saanut palkattua oikeasta. Pomppi hulluna, seilas ja edisti. Huh karmeutta. Muutaman pätkän jälkeen vähän tasaantu, mut edelleen edisti. Otin sit pari rundia vasemmalle, siitä helpotti huomattavasti ja oikee paikka alko löytyy. Otin sit viel pari käännöstä kumpaankin suuntaan, olivat tosi hienoja ja hyvin käänty peppu. Ruutu oli hieno, kerrassaan mainiota. Eka oli vauhtiruutu, pallo oli siel valmiina. Sit stoppasin ite, hieman jäi eteen. Sit paikan etsimistä lähempää, oli tosi nättiä. Sit päätin heittäytyä tyystin hulluksi, toin kaikki tötsät siihen ympärille ja uudestaan. Eipä haitannut Zeroa yhtään. Tällä kertaa ruudussa oli isot tötsät ja nauhat, joten eipä ollut hankalaa hahmottaa ru...

Huhhei, olipa tehotreenit! Otin aimo annoksen pk:ta, eli ohjelmassa jälkeä, esineruutua ja paukku. Eka talloin jäljen , pitempi ku viimeks, vaikka aika mikroskooppisia nuo Zeron jäljet vieläkin on. Huomattavasti pidempi jälki olis varmasti hyvä, mut ensinnäkin olen tosi kärsimätön, enkä jaksa tampata puolen kilometrin namijälkee ja lisäks maasto loppuu aina kesken. En oo vieläkään löytäny oikeesti hyvää maastoa, jossa ei olisi kauheasti kasveja ja tarpeeksi tilaa, eikä lenkkipolkuja (ja urpoja jotka syö mun namit). Täytyy varmaan oikeesti järjestää joskus yötreenit golfkentällä :P Jäljen vanhentuessa käytiin etsimässä esineruutumaasto . Mitään kovin järkevää en taaskaan löytänyt, tää meidän lähimetsä on ihan tyhmä! Tein sit hieman alamittaisen kaistaleen, mikä ei tosin haitannut erityisemmin, koska tein tänään lyhyemmältä matkalta. Kokeilin eilen saatuja neuvoja, ja voilá, toimi! Zero oli ihan superhyperpätevä ja sen koko naama loisti, kun se pelasti pehmorotan kolme kertaa metsän ...

... sataa kaatamalla kyyneleitä...  Mehän ei olla sokerista tehtyjä, mut no, paperimassasta kuitenkin. Sade pääs vähän yllättämään vepetreeneissä ja mulla ei tietenkään ollut takkia mukana. Yäk. Zero oli tänään aika tuhma. Tai siis mä olin tuhma, kun vaadin koiralta liikaa, Zero ei vaan ymmärtänyt.  Eka tehtiin esineruutua. Tää oli sikäli hyvä treeni, et Emmi huomas aika paljon epäjohtonmukaisuuksia. Mä olin kyl ottanu aina lämppäesineen ennen esineruutua, mut eipä tuo nyt kauheesti auta, kun mä puen sille täsmälleen samat vermeet päälle kuin haussa ja lähetysasentokin on täsmälleen sama. Mä en edes tiedä, miks mä laitoin sille valjaat, varmaan tottumuksesta. Eli esineruudussa - Aina lämppäesine - Haussa taas lämpäks rullan tuonti sivulle - Ei valjaita, vain pk-liivit - Lähetysasento eri, lähetys huitasemalla kädellä, ei sillai niinku haussa... Nyt aluks vois tehdä noutona esineen haku, mä heitän esineen metsään ja Zero hakee. Sit pidentää matkaa vähitellen, mut ku...

Pitkästä aikaa tokoilemassa, Simonkylän koululla töiden jälkeen. On tuo kyl kiva paikka ja mukavat ulkoilumaastotkin! Testasin taas vähän kisanomaisia. Eka tein vähän niinku "kisavalmisteluu" eli otin eka ihan minipätkät seuraamista, palkka lelulla oikeesta paikasta, sit muutama istumista ihan ilman seuraamista ja sit lähetin ruutuun, jos oli pallo valmiina. Luoksaria otin takapalkal stoppia kerran. Sit vein Zeron autoon ja muutin ruudun ja luoksarin paikkaa. Tein eka liikkeen kisanomaisesti sit heti perään pätkissä, tai eritysesti sitä, mikä ei menny hyvin. Luoksari Oli ihan nätti, paitsi et loppu oli aika hidas. Otin lyhyeltä matkalta loppua (sivulle), sit palkkasin viel pari maahanmenoa, se kun oli viime kokeessa menny päin honkia. Ruutu Tyyppi ei nähny koko ruutua ja meni luoksarin merkkiä tarjoomaan. Ei menny sit ihan putkeen, en ottanu lainkaan kisanomaisesti, vaik just tätä oltas tarvittu kaikkein eniten kisanomaisesti. Otin sit läheltä vaan paikkaa, tarjos t...

Mun on pakko, PAKKO saada paukut kuntoon! Hakuilun lisäksi Zero on ryhdistäytynyt nimittäin myös jäljellä ! Elämämme aikana ollaan tehty arviolta alle viisi jälkeä, joten todella alkutaipaleella mennään, vaikka tätä laija olenkin "harrastanut" jo kaksi vuotta. Iltapäivällä, kun päätin loppupäivän tehdä jotain järkevää   eli kirjoittaa kandia, tuli samantien sellainen inspiraatio ja kauhea into mennä kokeilemaan jälkeä. En siis päässyt edes koneelle asti kaivamaan artikkelia, vaan pakkasin kamat ja lähdin metsään. Zerolla on ollut ongelma, että se kaahaa kuin Meksikon pikajuna, joten edelleen tehdään namijälkeä vähäkasvisessa maastossa. (Vähäkasvinen, mikä termi. On varmaan hyvin korrektia suomenkieltä). Olin ihan ällikällä lyöty, miten huolella se jaksoi jäljestää. Edelleen varmaan puolet nameista jäi metsään, eikä se aina jokaista askelta jaksanut nuuhkia, mutta kaiken kaikkiaan se eteni hyvin hitaasti ja pysyi tosi tarkasti jäljellä. Kerran se hieman poikkesi siitä ja a...

Teho-Zero kävi tässä nopsaan vähän treenailemassa aamulla - kolmee eri lajia. Hups. Taisin vähän innostua. Käytiin pitkästä aikaa Landbossa pelastuskoiraradalla hakuilemassa . Zerppa otti kolme ukkoa, koska mulla oli vaan kolme prinssipurkkia. Kaksi ehdin jo muuttaa pakasterasioiksi, haha :) Ekat kaksi ukkelia näyttäytyivät vuorotellen ja lähetin sit ensin toiselle ja sit toiselle. Zerolla hieman kyl pätkii muisti, kun se ehti jo unohtaa, missä ne ukot näyttäytyi. Se kyllä muisti et suunnilleen tuolla suunnassa ja irtosi tuhatta ja sataa, mutta joutu sit kuitenkin hieman etsimään. Ekan ukon se löysi aika nopee ja hyvin oli ilmeisesti nenu auki. Tokalle ukolle se jo lähti kauheeta siksakkia, tuli taas kauheen epätoivoinen fiilis, et miten ihmeessä saan ikinä nää näköavut häivytettyä pois... :P Hyvin kuitenkin löysi ja intoa ja energiaa oli vaikka koko Helsingin tarpeisiin. Kolmas ukko oli yhdistetty haamu ja jänis, ukko oli jossain 20 metrissä (umpparin vieressä) heilumassa. Sitte...

Zeron hakuharrastus on kohonnut uusiin sfääreihin:  Uudet prinssipurkit ja Koivukylän halvinta kissanruokaa Mun oma pieni söpöläinen <3 Lienee sanomattakin selvää, että oon saanut uutta hakumotivaatiota ja uutta uskoa mun pieneen hienohelmaan. Eilen käytiin vepeilemässä ja otettiin vielä esineruutu ja paukku lopuksi. VEPE Zero treenasi ensin veneestä hyppäämistä, se oli vielä kuvia, joten odotin pientä empimistä. Zero hyppäsi kuitenkin kunnon molskahduksella heti ekalla kutsulla, sillä oli ihan älytön vire päällä. Koko treenin se oli jotenkin tosi hottis, treenaamattomuus ja lyhyet minilenkit on tehnyt tehtävänsä :) Seuraavaksi vientiä, otettiin ihan superlyhyeltä matkalta ensin. Ranta oli tosi loiva, ihan täydellinen tähän. Zero ei vielä joutunut uimaan esine suussa, vaan kahlasi vaan veteen veneen luo. Tajusi heti, kun annoin dummyn suuhun ja käskin viemään. Pari kertaa sitten kuitenkin karkasi veneen luo uudestaan, ilman lelua. Pitää olla ite tarkkana, ette...

Nyt on Zero onnellinen. Ja emäntä myös. Pitkästä aikaan käytiin taas hakuilemassa, uudella innolla ja uudella strategialla. Ja voi että, kun Zero oli pätevä! Suorat pistot, hyvät löydöt, hyvä palkka ja täydelliset maalimiehet. Ja kyllä se pinkoi lujaa! Zerppasesta löytyi ihan uusi vaihde, jota en ole tähän asti vielä löytänyt. Ongelma on siis ollut se, että Zero ei irtoa suoraan. Se ei lähde minne mä lähetän, eikä se lähde suoraan mihinkään, vaan etenee siksakkia, hakeutuu polkuja pitkin ja haahuilee edestakaisin, kun etsii ukkoa. Olen kokeillut vähän kaikkea. Laitoin ukot viiden metrin päähän keskilinjalta ja pidensin siitä matkaa. Se toimi vähän aikaa, mutta kun etäisyys oli yli 40 metriä, niin alkoi taas haahuilu, eikä se irronnut mihin mä lähetin. Ääniapuja kokeiltiin, mutta ne ei oikein toiminut. Nenä meni täysin kiinni, eikä se silti välttämättä irronnut oikeaan suuntaan. Vähäksi aikaa siirryin myös takaisin hajuhakuihin, mutta silläkään ei oikein saatu mitään tulosta aikaiseks...