Zero ja Kiki treenaavat

Hellou pitkästä aikaa!  Paljon ollaan tehty ja mitään en ole päivittänyt, olen ollut aivan umpisurkea bloggaaja ja ylipäätänsä koiraharrastaja, kun en oo edes muistikirjaa vaivautunut ylläpitämään. Selkeä ajatus mulla on sinänsä ollut sekä tokossa ja haussa, muuta ei ollakaan tehty.  Tokoa Hihan valkkuryhmässä Sunnuntai-iltaisin ollaan treenattu valkkuryhmän porukalla, satunnaisesti kouluttaja, enimmäkseen omatoimitreeninä. Me ollaan saatu ihan älyttömän hyviä treenejä, olen saanut tosi paljon luottua ja uskoa koiraan ja ollaan kyl päästy huikeasti eteenpäin kesäkauden aikana. Alla lyhyesti, miten liikkeet toimivat tällä hetkellä:  Paikallaolo: ajallisesti ei ongelmaa ja pikkuhiljaa myös ne juoksevat koirat alkavat toimia. EVL-mallista paikallaoloa ollaan tehty läheltä ja yleensä pysyy, tosin jos kaverilla kova ääni, saattaa lähteä väärästä kutsusta. Enää ei kuitenkaan vaikuta siltä, että olisi sinkoamassa minne tahansa milloin tahansa. Tosi iso ongelma on kuitenkin ilmaa...

Ajattelin nyt kirjoittaa ylös mun tämän hetkisiä ajatuksia siitä, miten lähtisin uutta pentua kouluttamaan jäljelle ja hakuun. Kiki on nyt kohta neljävuotias, maasto ei vielä läheskään valmis, mutta nyt jo huomaa, että erityisesti jäljellä olisin voinut tehdä asiat hieman toisin. Haussa sen sijaan tuntuu, että aika hyvin on edetty ja ainakin vielä näyttää ihan lupaavalta. Seuraavaa pentua tuskin on vielä pitkään aikaan tulossa, joten ihan hyvä tässä vaiheessa kirjoittaa ajatuksia ylös.  Jälki   Kiki on aina ollut luonnostaan todella hyvä jäljestämään. Jo pentuna sen nenä oli jatkuvasti maassa ja se seurasi eläinten jälkiä tosi sinnikkäästi, se ei harrastanut samanlaista villiä poukkoilua kuin esim. Zero. Lyhyet namijäljet pellolla menivät tosi hyvin, pieni pentu jaksoi keskittyä todella hyvin huolimatta siitä, että muualla se oli täysin keskittymiskyvytön hulivili ja mistään tokosta tai agilitystä ei tullut yhtään mitään.  Aika paljon tuli tehtyä namijälkeä, ensin metsäss...

Kiki tuntuu edistyvän hakutreeneissä huimaa vauhtia, oikein meinaa häkeltyä, kun pitäisi koko ajan keksimässä sille uusia haasteita treeneihin. Mielikuvatreenit tuntuu ihan liian helpoilta Kikille. Sillä on ilmiömäinen muisti ja muistaa hyvin, vaikka viedään yhtaikaakin pari maalimiestä. Jo useammassa treenissä se ei tunnu oikein keskittyvän hommaan, vaan saattaa sivuuttaa maalimiehen kokonaan ja lähteä huitelemaan. Toki voidaan keskustella maalimiesmotivaatiosta ja palkasta, mutta ite tulkitsen sen ehkä enemmin niin, että tämä ei tarjoa sille kunnollista haastetta. Hajuhakuja ollaan nyt viimeiset pari kertaa tehty ja ne tuntuvat toistaiseksi toimivan ihan hyvin. Edellisellä kerralla tosin olin itse työpäivän jälkeen aivan kuutamolla eikä treenit sen takia menneet kauhean hyvin. Maalimiehet olivat turhan lähellä keskilinjaa ja itse lähetin liian läheltä. Eilen maalimiehet olivat 40 - 50 metrissä ja itse pakitin reilusti taaksepäin, lähemmäs keskilinjaa lähettämään. Otti hajun ihan ...

Blogin rustaaminen on jäänyt taka-alalle kaiken muun puuhastelun ohella. Pienestä pehmolelusta on kuoriutunut kunnon teini, kahden päivän päästä se täyttääkin jo 5kk. Lyhyesti viimeisen kahden kuukauden tapahtumia: Vauva-agilitykurssi Liityin TSAU:hun ja aloitettiin vauva-agilitykurssilla. Missasin puolet kurssista, mutta tähän asti ollaan leikitty, treenattu vartalonhallintaa, opeteltu hauskoja temppuja, harjoiteltu takaakiertoa ja ennen kaikkea parannettu yhteistyötä. Mitään varsinaisia esteitä en vielä Kikin kanssa ole tehnyt eikä ole varsinaisesti aikomuskaan. Mun tärkein tavoite kurssilla oli saada parannettua yhteistyötä, saada vinkkejä, miten saada koira toimimaan ja harjoitella hieman muiden koirien tuomaa häiriötä. Vielä paljon työtä tarvitaan, ennen kuin yhteistyö saadaan sellaiseksi, että voin luottaa siihen treenitilanteessa yhtä paljon kuin Zeroon nykyään. Kurssin myötä olen kuitenkin vähän alkanut päästä jyvälle kakaran sielunelämään. Toko Mitään varsinaista tokoa...

Aika pyyhkiä melkein vuoden pölyt blogin päältä ja aktivoitua tälläkin rintamalla. Elämässä on tapahtunut viime vuoden huhtikuun jälkeen niin paljon, etten itsekään ole pysynyt kehityksessä mukana. Valmistuminen unelma-ammattiin, yhteenmuutto, kavereiden lähtö ympäri Suomea, uusi työ, toinen muutto puolen vuoden sisään täysin uudelle paikkakunnalle, uudet haasteet työrintamalla, uusi harrastus, kolmas muutto, (kohta) uusi auto ja nyt sitten se, joka kiinnostaa teitä kaikkein eniten, eli uusi pentupenneli ! Tämä tuli hirveän yllättäen, olinhan mä jo vuosia odottanut toiselta kasvattajalta pentua. Syitä on monia, miksi tähän päädyin, joita en jaksa nyt tähän selittää. Loppujen lopuksi se vain tuntui oikealta ratkaisulta juuri nyt, pentu tuntui siltä oikealta ja meillä tuntui synkkaavan heti. Vielä kun tajusin, että se on etäistä sukua Zerolle, niin päätös oli selvä. Niinpä mulla on nyt jo melkein kolme viikkoa asunut maailman söpöin, kiltein, rasittavin ja sotkuisin karvapallo....