Zero ja Kiki treenaavat

Maanantai Käytiin töiden jälkeen hiihtämässä . Hiihdin joku 45 minuuttia, vedätin ihan lyhyen pätkän, joku 200-300 metriä, loput sai juosta vapaana. Hiihto tuntui aivan ihanalta :) Tiistai Ex-tempore agility koulun jälkeen. Ensin hyppytekniikkaa, ihan tylsää hyppysarjaa, 5 estettä, 5 jalkaa ja 30 senttiä. Muuten hyppäs nätisti, mutta vikat kaksi meni pituushyppynä. Ihan älytön vääntäminen oli sen kanssa, että sain puhtaasti. Sit tehtiin 21 esteen rata, teemana valssit. Tein kolme kertaa, kaksi viitosta ja kerran mä keskeytin, ku rytmitys oli ihan päin persettä A:n jälkeen. Olin todella tyytyväinen, tuntui kivalta mennä, itse ohjasin rauhallisesti ja keskityin hyvin ohjaukseen. Zerppa oli kiltisti, eikä söheltänyt. Molemman viitoset oli rimoja, molemmissa mä itse höselsin. Erityisen tyytyväinen olin keppeihin. Eka sisääntulo oli umpikulma, nii et jouduin tulee todella lähelle väistääkseni putkea, joka oli ihan keppien vieressä. Putki ei haitannut yhtään eikä Zerppa väistänyt mu...

Noniin, Zeron muutenkin jo pitkä harrastus-lista sai jatkoa, kun mentiin eilen Emmin ja tyttöjen kanssa kokeilemaan viestiä . Zerosta tuleekin hyvä viestikoira, tosin kunto meinas raukalta vähän loppua kesken. Mun täytyy todella alkaa kiinnittää tähän huomiota, voi olla, että myös aksatreeneissä jaksais vähän pidempään, jos vähän tehtäis jotain kävelyä tehokkaampaa välillä. Tällä hetkellä mulla ei tosi oo rahaa hankkia vetovaljaita tai lenkkareita. (Vanhat lenkkarit jätin Kapkaupunkiin tekemään tilaa matkalaukusta :D ) Otettiin pellolla, eli näköyhteys oli koko ajan. Matka tosi lyhyt. Zero juoksi viisi matkaa, palkkana kissanruoka purkista ja vikan jälkeen pallo. Juostessa voi koira hengästyä niin paljon, ettei lelupalkka välttämättä ole paras mahdollinen heti juoksun jälkeen. Lähetin aina samantien, kun oli imuroinut ruuan sisäänsä, jotta se ei ehtis unohtaa, mitä oltiin tekemässä. Koko ajan kehuttiin sitä hulluna, kun se juoksi. Käskynä toimii vie. Tosin tajusin just, et samaa kä...

Eli jos koiraihminen haluaa treenata esineruutua , on koiraihmisen päästävä sitä treenaamaan, vaikka sitten keskellä helmikuuta. Hullua touhuahan se oli, mutta löysin metsästä paikan, jossa ei ollut kauheasti lunta. En tajua, miten tää voi olla mahdollista, koska ainakin mä oon aina elänyt siinä uskossa, että jos sataa lunta, niin koko metsään sataa suunnilleen saman verran. No mut kuitenkin, ruutu ei ollut kovin syvä, tää oli enemmän sellainen hei-muistatko-viel-mikä-tää-homma-oli-miehiään -treeni. Zerppa muisti oikein hyvin ja keskittyi tosi hyvin etsimiseen. Laitoin aina yhden esineen kerralla ja se näki viennit. Esineinä toimi hanska, narupallon naru hieman taiteltuna sekä haalarimerkki. Mikään niistä ei tuottanut suurempia ongelmia. Etsi pitkään ja hartaasti, varsinkin toka esine oli hankala, kun se tarkisti jatkuvasti ekan esineen paikan. Edelleenkään tyypin etsimisessä ei oo päätä eikä häntää, se vaan haahuilee ympäriämpäri vailla mitään logiikkaa... Jatkettiin matkaa ja a...

Mun teki mieli tehdä pk-juttuja, joten keräsin kimpsut ja kampsut, marssin metsään ja tehtiin pudotettua lenkin lomassa.  Zerppa oli että jippii, tää sininen pehmocrocsi on parasta ikinä! Otin kolme toistoo, pidensin hieman matkaa joka kerta. Polku teki myös mutkia ja mäkiä. Noin 50 metrillä alkoi olla vaikeaa, ei meinannut irrota aluksi. Täytyy saada lisää itsevarmuutta tähän, sen täytyy tietää, että siellä aina on jotain odottamassa.  Sit mä jatkoin matkaa ja Zerpan kauhuksi vähän pamauteltiin:  Piippasi kovasti ja kaahasi kauheeta vauhtia polkua eteenpäin. Tuli kuitenkin nätisti kutsusta luokse, piippasi kuitenkin vielä pitkään. Kesti tosi pitkään palautua. Vaikkei enää piipannut ja hermoillut, se oli kuitenkin vielä pitkään varuillaan, korvat kääntyili ja se vilkuili ympärilleen uskaltamatta irrota musta kauhean kauas. Nää paukut pitää oikeasti ottaa nyt työn alle!  Otin ihan lopuksi viel yhden pudotetun, matkaa joku 50 metriä, ei mit...

Noni, bloggeri heitti sit koko postauksen taivaan tuuliin! >:( Se olis ollut täysin valmis videota lukuunottamatta! Aaaaarrrrrgh. Ja sit netti saa päähänsä, et se haluu nyt katkaista ittensä ihan tosta vaan. Käytiin siis Zerppasen kanssa vähän tokoilemassa ja aksaamassa. Ohjelmassa ruudun paikkaa, metallia ja merkkiä. Lisäksi kontaktia ja keppejä. Aloitin metallilla, kun tyypillä oli vielä mahdollisimman paljon vauhtia päällä. Ja vauhtia olikin! Lähetin putkiin, hypyille ja vauhtia riitti. Otin myös muutaman luovutuksen. Oli hyviä kaikki eikä mitään ällötystä ollut. Ruudun laitoin keskelle kenttää ja lähettelin eri suunnista. Ei välittänyt esteistä tuon taivaallista. Paikka oli vaikea, tarjos koko ajan etuosaa. Positiivista oli kuitenkin se, että tarjos tosi aktiivisesti eri paikkoja, eikä jämähtänyt paikalleen niin kuin aiemmin. Jouduin laittaa kosketusalustan, muisti sen jälkeen hyvin oikean paikan. Kontakteja seuraavaksi. Kokeilin radikaalimetodia, eli juoksutin läpi....

Zerppaeläin tokoili sunnuntai-illan kunniaksi Jakomäen koululla. Seuraaminen: Lyhyitä pätkiä, Step treenas vieressä mm. ruutua. Otti kovasti häiriötä, huomautin kun kontakti tippu. Tuntu, et Zerppa ihan yrittämällä yritti ja skarppas kivasti loppua kohti. Seuraaminen oli tosi nättiä ja erityisesti vasemmalle käännökset ja täyskäännökset oli tosi kivoja, peppu pyöri iloisesti mukana :) Luoksarin loppu: Vauhdikasta, niinkin vauhdikasta, et törmäs muhun pariin otteeseen kipeästi, enkä voinu palkata. Tää on nyt sit toinen ääripää. En voi ku jälleen kerran olla iloinen, että oon nainen... Mut voi blääh. Eteentulot oli suoria. Tunnari: Ei olla pitkään aikaan otettu ja sen huomaa. Oli epävarma ja hieman vasemmalla kädellä veteli kapuloita. Maisteli useampaa eikä oikein uskonut, kun löysi oman. Palautukset ihan kamalia, ei oo ikinä rouskuttanut noin pahasti kapulaa >:( Merkki: Tässä oon ite ollu epäjohdonmukainen. Mun pitää palkata siitä, ku etujalat on merkin takana, kaikkee ei voi...

Julistin tänään Zerpan sairasloman virallisesti päättyneeksi. Se oli oikein pätevä agilitykoira, ja ei-niin-pätevä tokokoira. Huomasin heti et se käy kuumana kuin hiilitanko. Annoin sen hetken rillutella pallon kanssa ja päästää pahimmat höyryt. Koko treenin ajan sitä häiritsi hulluna naapurikentän villakoira, tää oli tosi hyvää häiriötreeniä. En tiiä, miks se just tästä otti niin paljon häiriötä, kun normaalisti ei häiritse noin paljoa. Tuntui, et tyyppi oli koko ajan valmiina sinkoamassa tai ainakin kyylämässä niiden menoa ja kommentoimassa :P Tein tokoa aksakentällä esteiden välillä, halusin hieman jännitystä treeneihin :) Tarkoitus oli tehdä kolme liikettä kisanomaisesti, sit palkkaa ja sit kolme liikettä yhteen ja sit jos joku menee huonosti niin hiotaan sitä. Hylkäsin kuitenkin ajatuksen aika pian. Seuraaminen oli aluks tosi hankalaa, kun huomio oli enemmän aksaavassa villakoirassa. Huomautin asiasta, keskittyi aavistuksen paremmin, mutta edelleen oli mm. vasemmalle täyskää...

Okei, meillä on täällä koulussa maailman turhin kakkaluento. Mitä ideaa siinä on, että tungetaan 73 opiskelijaa huoneeseen, johon mahtuu 50 ihmistä??! PAKOLLINEN luento??? Ei tänne näe eikä kuule yhtään mitään. Voin siis yhtä hyvin käyttää aikaani hyödyksi järkevämmin.  Zero on ollut skarppina viime naksutinsessiossa ja kirjoittanut muistiinpanoja. Tai ehkä se kävi lukemassa mun blogia.  Luoksetulossa se tarjos paikkaa tosi näppärästi, se teki just sitä, mitä mä viimeks vuodatin, et se ei ymmärrä. Liikutti kauniisti peppua ja tarjos oikeeta paikkaa. Otin monesta eri suunnasa, meni erinomaisen hyvin. Zerppaeläin on selkeesti käynyt stalkkaamassa mun blogia. Zero, jos luet tän, niin voisitko lukea erityisen tarkkaan seuraavan osion?  Hieman hankalampi juttu onkin esineiden ilmaisu. Maahanmenon pitäisi tulla niin selkäytimestä, ettei tarttisi edes miettiä. Zero kauheasti haluisi noutaa kaikki esineet. Se rikkoi mun huulirasvapurkinkin >:( Idea olisi, että se me...

Mitään ei oo tapahtunut Jokiniemessä...  Maanantai meni hieman krapulaisissa merkeissä...  ... hieman vetämätön pieni koira...  ... viikon kovin sana on ollut nakit ja uusi naksutin...  "jos mä vähän noudan ne tällai näin?" "Aa, mun piti mennä maahan niiden päälle?" "Oho, mihin ne hävisi?" Aika nopeasti se piristyi, jo leikkausta seuraavana päivänä se oli oma pirteä itsensä, eikä voinut ymmärtää kaulassa roikkuvaa satelliittivastaanotinta. Pönttö hajosi jo heti kättelyssä, kun Zerppanen rysäytti päin ulko-ovea hakiessani sen kotiin. Aavistuksen kipeä se oli yöllä ja seuraavana päivänä vielä, mutta nyt muutaman päivän päästä se ei näytä enää kipeältä. Turvotusta ja mustelmia on aika paljon, sitä täytyy seurata. Jostain syystä se nyt tänään nuoli kovasti etujalkaansa, jossa kanyyli oli ollut...  Temppukoulu pääsi taas vauhtiin. Vahvistin eteentulemisen paikkaa, mikä on tosin aivan mahdotonta. Se ei vaan kerta...

Se siitä Zerppaeläimestä. Se on nykyään Zerafiina aka Zerppa-Liisa. Tai jotain siltä väliltä joka tapauksessa. Ennen Suurta Operaatiota olin tuhma opiskelija, jätin tylsääkin tylsemmät ja turhaakin turhemmat tietokoneharkat väliin ja menin Ojankoon aksaamaan. Seuraavat kaksi viikkoa kun menee kauluri kaulassa. Zerppendaali oli todella pätevä pieni agilitykoira, mitäs nyt vähän väsyi lopuksi, mutta se lienee luonnollista aineenvaihdunnan ja urheilufysiologian salat hieman tuntien.  Kuten viimeksi Emmiltä lainaamasta tekstistä ilmenee, Zerpalla on ongelma, että se kauheasti tuijottaa mua radalla, ei keskity hyppäämiseen ja hyppää pää ylhäällä selkä suorana, kun tarkoitus olisi katsoa eteenpäin ja hypätä pää alhaalla ja selkä kaarella. Tänään siis puijasin itseäni niin, että jätin treeniliivin kotiin ja kuskasin pelkän pallon (ja koiran) kentälle. Oli vähän siis pakko jättää pallo esteen taakse.  Treenattiin kääntymistä, koska se on sille hankalaa. Niistoja - miks hit...