Zero ja Kiki treenaavat

Ensin lyhyt katsaus menneeseen vuoteen: Zeron päätavoitteena oli saada RTK2 ja sen se saavuttikin lokakuussa. Voittajaluokassa ei startattu, se jää ensi vuodelle. Enemmän tai vähemmän terveenäkin on pysytty, joten siltäkin osin tavoitteet saavutettu. Alkuvuodesta saatiin lisäystä perheeseen, kun Kiki aka Kiira aka Kikiperkele muutti luoksemme. Alku ei ollut ihan helppoa ja harrastusten osalta ei päästy etenemään niin nopeasti kuin olin toivonut. Tokon alokasluokan liikkeet ovat vielä hajanaiset, joskin tähän on ainakin osittain vaikuttanut hallipaikan puute, kun ulkona on pimeää ja märkää ja liukasta. PK-juttuja ollaan tehty hyvin pienimuotoisesti ja paimentamassa käytiin pari kertaa. Aksaan luotiin pohjia hyppytekniikan merkeissä. Viralliset röntgenkuvat otettiin marraskuussa heti Kikin täytettyä vuoden. Itselle ei viime vuonna ollut mitään tavoitteita. Liikunta jäi, painoa kertyi +1000kg ja kunto on huono. Työpaikka on sama, asuinpaikkakunta muuttui ja aloitin erikoistumisopinn

A/A    0/0  Kyynäristä mulla on jostain syystä ladattuna vain oikea puoli. Löytyi sieltä se vasenkin. Molemmat ovat nollaa.  Kaularanka Rintaranka  Lanneranka Selkäkuvat ovat oikein nätit, ei mitään erikoista. Ei spondyloosia eikä muutakaan erikoisuuksia. En ole saanut vielä kennelliitolta tuloksia, päivitän ne kunhan saan.  Polvet kopeloin parinakin päivinä ja kyllä ne nollaa taitavat olla. Rauhoituksessa oikea polvi tuntui aavistuksen luksoivalta, mutta ainoastaan täydessä ekstensiossa eikä silloinkaan harjanteen yli. Hereillä vaikutti normaalilta. 

Kerrankin pääsin päivänvalolla ulos, joten ajelin läheiselle nurmikentälle treenaamaan hyppyä. Sitä kun ei hiekalla voi treenata - kepit eivät uppoa maahan. Nurmikenttä muistutti enemmän suota kuin nurmikenttää, mutta koska olen vähintäänkin yhtä jääräpää kuin Kiki, menimme treenaamaan silti ja uhrasimme hienot, kalliit goretex-kenkäni. Hyppyä ekana. Lelu oli suoraan hypyn takana, mutta lähetys hieman eri kohdista. Näin hieman alustettiin vinoja palautuksia varten. Meni tosi hyvin ja haki erinomaisesti. Ensi kerralla kokeilen samaa paluuhyppynä eri kulmista. Ruutua seuraavaksi, kun valoa vielä riitti. Ei ihan täysin tajunnut, kun jätin lelun ruutuun salaa, vaan meni tarkistamaan tötsät, nosti yhden niistä ja sitten vasta tajusi lelun. Kun yhdessä vietiin lelu, saatiin pari hyvää onnistunutta toistoa eri suunnista eri etäisyyksistä. Seuraamista koitettiin, mutta Kiki keskittyi tosi huonosti. Kentän vieressä on sakeaa metsää, jossa on tosi paljon peuroja. Varmaan hämärtävässä illas

Uskokaa tai älkää, mutta mä sain eilisestä niin paljon treenimotivaatiota, että menin tänään heti uudestaan treenaamaan. Tällä kertaa treenattiin yksin pimeäällä koulun kentällä katuvalojen valossa sateen ropistessa :D Tötsän kierto: Halusin kokeilla tätä uudestaan, kun toimi eilen niin hyvin. Pidensin hieman omaa etäisyyttä tötsästä, hyvin toimi taas molempiin suuntiin. Kiki myös pysyi tosi hyvin paikallaan, tämä on muuten toiminut jotenkin tosi nihkeästi tähän asti. Toimisko tähän paikallaoloon itse asiassa paremmin se, että mä annan sen vaan suoraan tulla enkä yritäkään palata takaisin palkkaamaan? Liikkeestä seisominen: Tämän se muisti paljon huonommin, kuin mä olin odottanut. Ei tehnyt oikein yhtään sellaista oikeasti napakkaa seisomista ja mä hosuin vähän liikaa. Piti mennä vähän taaksepäin, niin saatiin onnistuneet toistot loppuun. Nyt laitoin kans namin vasempaan käteen ja käsimerkkiä oikealla kädellä. Nakin heitto ei pimeässä toiminut, niin testasin pallolla. Tämä toimi it

Sirken toko taas pitkästä aikaa. Aloitettiin häiriötreeneillä ja sen jälkeen oli yksilövuoro vielä. Häiriötreenit Kiki oli aivan kamala. Se kirkui kurkku suorana, raivosi suu vaahdossa ja yritti karata koko ajan. Aina välillä kun sain siihen kontaktin, se hetkellisesti oli jopa melkein hieno ja teki mm. kaukoja. Sirke sanoi, että mä roikun liikaa koirassa kiinni. Pitäisi enemmän antaa sille omaa tilaa ja antaa sen tarjota oikeaa käyttäytymistä. Niinpä mä annoin sen olla (hihnassa tietysti, mutta löysällä) ja jos se yritti karata, niskapersotteella ja parilla valitulla sanalla takaisin oikealle paikalle. Mä en yhtään tykkää tällaisesta koulutuksesta, mutta se taitaa olla Kikille ainoa, millä tota hirviökäyttäytymistä saa edes jollain tasolla kuriin. Tunnin treenien jälkeen se alkoi jopa tajuamaan asian ja teki ihan nättejä kaukoja, sivulletuloja ym. Se alkoi myös tajuamaan mun raivoamisen ja istahti samantien kiltisti paikalleen, jos se yritti singota jonnekin. Tähän asti mun palaut