Zero ja Kiki treenaavat

  Maailman kiltein, lempein ja rakkain Zerppaeläin on poissa 💔 Paljon tuli yhdessä koettua ja puuhattua: hain sinut syksyllä ´07 suoraan biologian yo-kirjoitusten jälkeen kotiin. Nukuit mun vierellä rauhassa heti ekasta yöstä lähtien. Pääsit mukaan agilitykentälle pari päivää myöhemmin; pari vuotta myöhemmin tiemme vei Luxemburgiin isoihin aksakisoihin. Ikimuistoisen reissun aikana sait paljon uusia ystäviä ja onnistuit mm. keskeyttämään kolmosluokkien kisat hetkeksi, kun onnistuit karkaamaan meidän huomaamatta 😆 Menit rikki jo nuorena, joten agility vaihtui tokoon ja eksyimme palveluskoiralajien seuraan. Aloitin opinnot ja muutit mukanani ensimmäiseen omaan asuntooni Vantaalle. Tutustuin maailman parhaisiin tyyppeihin ja treenasimme vähän kaikkea: tokoa, hakua, jälkeä, vesipelastusta, rallitokoa, kokeilimme viestiä, paimennusta ja erikoisjälkeä - lista on aika pitkä. Osallistuit säännöllisesti koulun käytännön harjoituksiin ja toimit milloin anatomian harjoituksissa koe-eläimen...

Zerppaeläin vaatii melkein oman postauksensa synttäreidensä kunniaksi. Sunnuntaina 26.7. se täytti kunnioittavat 13 vuotta ja vietti todennäköisesti viimeiset synttärinsä. Kolmentoista vuoden aikana on tapahtunut yhtä sun toista, on kyllä ollut uskomaton matka ja Zerosta tullut niin rakas perheenjäsen. Hain sen kotiin kauniina syksyisenä päivänä suoraan biologian ylppärikokeen jälkeen, se oli pieni ja suloinen pallero. Pallerosta kasvoi komea poikakoira, joka harrasti pääasiassa agilityä ja vähän tokoakin. Siitä piti tulla vähintäänkin agilityn maailmanmestari. Ihan maailmanmestaria siitä ei tullut ja muutenkin kisaamisessa oli vähän haastetta. Kroppa ei oikein kestänyt ja melko aikaisin lopetettiin koko laji. Pari vuotta kerkesimme treenata Päijät-Hämeen agivalmennusryhmässä ja opittiin siellä paljon. Pian kuitenkin tilalle tuli entistä totisemmin toko ja siihen rinnalle pk-lajit. Zeron uran aikana on tullut kokeiltua niin hakua, jälkeä, viestiä kuin etsintäjuttujakin. Läpäist...

Minunhan pitäisi oikeasti tehdä järkeviä asioita, kuten tehdä erikoistumisartikkelia, työstää posteria, hakea töitä, siivota, treenata ym. Paljon hauskempaa on kuitenkin istua koneella, pyöritellä koekäyntitilastoja, juoda kokista ja siemailla cappucinoa. Ihan mielenkiinnosta kaivoin koekäynnit koiranetistä ja kokosin ne yhteen. Tämä on itse asiassa ihan mielenkiintoista luettavaa. Ne jotka ei tiedä, Kikihän on kolmas tokokoirani. Sitä ennen kilpailin shelttini Kimin kanssa alemmissa luokissa ja bcu Zeron kanssa evl:ään asti. Kuvaajat 1a ja 1b: Koekäyntien lukumäärä luokittain (vasemmalla) ja eri luokkien koekäynnit prosentteina kaikista koekäynneistä yhteensä (oikealla).  Siitä huolimatta, että olen kisannut alemmissa luokissa kahdella koiralla, koekäyntejä on ylemmistä luokista selkeästi enemmän. Voittajaluokasta on ylivoimaisesti eniten startteja - kyllä, Zerolla oli vähän vaikeaa silloin :D Ylempien luokkien startteja (voi-evl) on tasan tuplat alempien luokkien startte...

Viime vuodelle en asettanut mitään julkisia tavoitteita. Tarkoitus oli kisata kesällä muutamat kisat ja yrittää saada TVA-arvo ennen sääntömuutosta. Syksyllä oli sitten tarkoitus treenata uusia liikkeitä ja päästä loppusyksystä kisoihin.  Alkuvuonna olin kolme kuukautta Englannissa vaihdossa, joten emme treenanneet mitään. Huhti- ja toukokuu olivat järkyttävän stressaavaa aikaa, joten emme silloinkaan kovin tavoitteellisesti treenanneet. Kisaamassa käytiin toukokuussa, Zerppa pisti kaiken läskiksi ja taidettiin tehdä tokohistorian pahin pohjanoteeraus. Toukokuussa jouduin myös hyvästelemään rakkaan pappakoiran.  Kesäkuu alkoi kahden viikon lomalla, joka meni koulujuttujen, lääketilausten, tarvikeostosten ja miljoonan muun asian hoidamisessa ja stressatessa, joten emme silloinkaan kauheasti treenanneet. Toukokuun koe lisäksi masensi mieltä sen verran, että päätin touhuta kesän ajan vain huvin vuoksi ja alkaa jo vähän hiomaan uusia liikkeitä, tarkoitus päästä jo aiemmin s...

Hyvästi rakas pappakoirani ja kiitos yhteisistä vuosista! Opetit minulle paljon, tutustutit minut koiraurheilun saloihin ja tapasin paljon ihania ihmisiä. Olit mukana nuoruuteni iloissa ja suruissa, aina heiluttamassa häntää, vaativasti tuijottaen tummanruskeilla silmilläsi.  Agilityn SM-kisoissa vuonna kivi ja nakki Yhteiseen taipaleeseen mahtuu paljon mahtavia muistoja: Ensimmäiset agilitytreenit, joissa jouduin itse kiipeämään A:n harjalle, koska pelkäsit isoa estettä. Siitä tuli pian sun ehdoton lemppari. Ensimmäiset tokokisat, muistat varmasti vielä miten pihalla olin silloin koko lajista. Rapsuttelin sinua iloisesti vielä paikallaolon jätössä. Ja miten vaikeaa olikaan opettaa sinulle nouto! Naksuttelimme sitä kuukausia, kunnes lopulta pelkkä kapulan näkeminenkin sai sinut pomppimaan riemusta. Naksuttelu oli mielestäsi parasta ikinä!  Agilityssä pääsimme agilityn kolmosluokkaan asti. Pääsimme mm. edustamaan shelttiyhdistystä SM-kisoihin, teit siellä oike...

Rakas vanha pappakoira täytti viime viikolla 12 vuotta! Sen kunniaksi kaivelin vanhempien vanhaa konetta ja löysin muutaman helmen kovalevyn uumenista! Nää on aika harvinaisia otoksia :) Tää taisi olla Hollolassa toukokuussa 2008, meidän vikoista yhteisistä kisoista :') Kolmosluokan radan tuomaroi Ritva Herrala, tuloksena saatiin ainakin yksi nollarata, muistaakseni jopa tuplanolla, mutta yliaikaa tuli roimasti joka startilta.  Lopettaminen ei ollut mitenkään tietoinen ratkaisu, se vaan jotenkin jäi. Treenasin vielä jonkin aikaa ja kävin möllikisoissa, mutta sitten aloin kisaamaan Zeron kanssa ja kaikki into ja aika meni vähän siihen...  Tää oli samoista kisoista, toinen rata. Ohjauslinjat osuu kohdilleen ja ohjaus muutenkin mallikasta, kuten kuvasta näkyy :D Tää on vielä vanhempi, syyskuu 2007, tuloksena taisi olla ihan oikea nolla, tuomarina Risse Koponen. Kimin kanssa oli kyllä hauskaa kisata, se oli kuitenkin aika suoritusvarma ja sen kanssa e...

Zero on ollut ahkera pieni poika Lahden reissullaan. Herranen aika, täällä on LUNTA! Ihan melkein piti kahlata lumessa kun treenattiin! :O  Lauantai Ohjattu : Urpolla oli taas vähän vaikeuksia. Merkille ei voinut mennä, kun ihanat kapulat, sit kun merkki onnistui, niin ei muistettu enää kapuloita. Huoh. Sain hyviä toistoja sit lopulta, et heitin kapulat, pidin Zermusta kii, se oli valmiina merkillä, sit lähetin. Sit mä sain aika monta myös merkin kautta, palkkasin vaan nopeasti ja lähetin nopeasti uudelleen. Merkit oli aika kaameita, jäi välillä ihan poikittain...  Luoksarin loppu: Nopeita ja reippaitahan ne oli.  Ruutu : Tääkin oli yllättävän hankala, ei meinannut irrota. Ruutu oli kyl hieman epäselkeässä paikassa, ehkä sekin vaikutti. Mut sit välillä se vaan lähti haahuilee johonkin, äh, mä kun luulin, et se on jo käsittänyt tämän, huoooooh...  Tunnari : Tehtiin sisällä, kokeilin erilaisia vaihtoehtoja. Normitunnarina toimi hyvin, sit sillai, ...

Kaivoin kaapistojen uumenista vanhan kovalevyni ja mitä aarteita sieltä löytyikään! Zeron luonnetestiä olen kaivannut jo pitkään, mä tiesin, että se on jossain vielä tallella. Nyt se sitten löytyi ja tein siitä ihan oman sivunkin tonne yläpalkkiin. Hirveän hauskaa tässä vaiheessa nähdä, miten se reagoin eri osioihin, en muistanut enää tarkkaan, mitä kaikkea se teki. Tässä video: Sitten löysin muitakin aarteita. Nimittäin Zeron ekat agilitystartit! Sain kuulkaa niin älyttömät hepulit, että mun on pakko jakaa se tännekin, vaikka aika äärettömän noloa mun toilailut onkin. Mutta onneksi mä oon tottunut olemaan noloissa tilanteissa :) Ihan järkyttävää meidän meno kyllä on, nyt mä kyllä ymmärrän, miksi meidän tuloslista näyttää, miltä näyttää. En voinut silloin ymmärtää, miksi niitä nollia ei tule. Ihme juttu, juu. Jännä juttu, et mä ilmoitin se kisoihin kolmena viikonloppuna peräkkäin, joista keskimmäinen oli niinkin kaukana kuin Luxemburgissa. Muistaakseni me vielä lennettiin k...

Huh hei hellettä! Kesä on ihan parhautta <3 Muistin blogin olemassaolon, kun kaivelin koneelta Zerppaeläimen vauvakuvia ja tajusin, että juhlapäivää pitää varmaan mainostaa tääläkin. On kuulkaas niin, et Zerppa täytti eilen viisi! Hui kun aika kuluu nopeasti, juurihan se oli vielä pienenpieni karvapallo! Zerppavauva, kun sen ekan kerran tapasin <3 <3 Nää kaksi kuvaa on siitä, kun ekan kerran tapasin sen. Se taisi olla joku neljäviikkoinen. Pennut pääsi jo ulos temmeltämään, kun oli kiva ilma. Väsy kuitenkin yllätti nopeasti, kuten alhaalla huomaa. Toi sen ilme, kun se nukkuu on ihan samanlainen kuin nykyäänkin!  Hieman ennen luovutusikää kävin taas tapaamassa niitä. Pikku taaperoista oli kasvanut energisiä touhuvilejä. Noin kuusiviikkoinen Zerppanen <3 Näyttelypose. Kylläpä se oli pieni!  Loppujen lopuksi sain valita kahden välillä. Ne oli kauheen samanoloiset ja oli hankala valita. Lopulta päätin kuunnella sydäntä ja valita se, joka tuntu...

Koska mun pitäisi lukea neuropatoa, rupesin vähän muistelemaan agility- ja tokouraamme Kimin kanssa. Matkan varrelle sopii monen monta hauskaa ja surkuhupaisaa muistoa. Ekat agilitykisat oli Mäntsälässä, tuomarina Anne Savioja, muistan sen vieläkin kuin eilisen päivän. Jännitti ihan pirusti, jo koiran mittaaminen oli kauhean jännää. Tuomari mittasi sen moneen kertaan, mutta joka kerta se oli maksi. Jotan maksi that is. Tämä oikeastaan jo tiesinkin. Muistaakseni molemmat radat meni muuten ihan kivasti ja sujuvasti, mutta kepeissä ohjasin väärin aloituksen, enkä tajunnut sitä. Menin vielä kysymään tuomarilta jälkeenpäin, mikä meni pieleen, ja Saviojan Anne ystävällisesti selitti tilanteen. Enpä tehnyt virhettä toiste :D Muistan sen katkeran fiiliksen kun viidensissä kisoissamme tein superhienon nollaradan muutaman hyllyn jälkeen. Oltais jopa voitettu. Tuuletin ja riehuin maalissa, olihan tuo nyt mahtava saavutus aloittelijalle. Kisan jälkeen kävin katsomassa sijoitusta. Nimeämme ei m...