Kahden viikon hiljaiselo venyi näköjään hieman aiottua pidemmäksi, mutta pakkohan tässä ilmoittaa välillä ittestäni, ettette vaan luule, että possut ovat pistäneet minua poskeensa...
No, pitää nyt tehdä tämmöinen multipostaus kaikista viime kuukauden treeneistä...
Ollaan treenattu tokoa ja hakua, sekä hieman aksaakin!
Toko:
Olen treenannut evl:llän liikkeitä lähinnä.
Seuraaminen on pääosin ollut ihan hienoa. Peruuttaminen on ollut työn alla, edelleen väistää poispäin minusta, treenataan vielä seinän vierestä. Itse pakittamisen on kuitenkin ymmärtänyt kivasti. Käännökset juoksussa alkaa pikkuhiljaa tuntumaan ihan kivoilta, en enää kompastu koiraan niin pahasti kuin ennen =) Täyskäänöstä vasemmalle olen alkanut työstää ihan alkaen siitä, että koira pyörii etujalkojensa ympäri takajalkojen avulla. Tämän opetin aluksi jakkaran päällä, niin että etujalat on rahilla ja takajaloilla Zero astelee rahin ympärille. Vähitellen olen soveltanut juttua niin, että olen itse vieressä ja jossain vaiheessa vaan tehnyt vasemmalle ja oikealle käännöksiä paikallaan ja palkannut siitä, että liikuttaa takaosaa, eikä etujalkoja. En osaa selittää selkeästi, pahoittelen... Ja tarkoitushan niissä täyskäännöksissä olisi se, että itse pyörin täysin paikallaan ja koira liikuttaa takaosaansa mun ympäri. Monet tekee täyskäännöksen niin, että kävelevät ite koiran ympäri sillai u:n muodossa. Se ei näytä kivalta mun mielestä.
Takapakkiakin on tullut. Kokeilin seuraamisleikkiä, sillai et käännyn jyrkästi toiseen suuntaan, jos koiralla herppaantuu kontakti tai se edistää tai jätättää. Homma ei oo ihan toiminut, viime treeneissä se seurasi puolen metrin päässä, se oli aivan karmeaa! Zero, jolla on ollut maailman hienoin seuraaminen! Tekis mieli itkeä. Mitä olen taas saanut aikaan?!?!
Ruutu on alkanut löytyä, tosi kivasti osaa etsiä paikkaa. Olen ottanut mukaan runsaasti häiriötreenejä. Esim. muut tötsät ruudun vieressä/takana hämmentää koiruutta paljon. Olen myös treenannut nyt paljon ilman ruutunauhoja, koska sille on ollut aina vaikeaa hahmottaa neliö, jos ei ole nauhoja. Lisäksi olen laittanut ylimääräistä kehänauhaa ruudun taakse ja sivuille, niin kuin kisatilanteessa. Silloin viime kisoissahan se pysähtyi ruudun ja kehänauhan väliin, koska ei osannut hahmottaa ruutua oikein. Olen lähettänyt ruutuun myös eri puolilta ja sivuilta niin, että koira seisoo esim. ruudun vasemmalla puolella ja itse olen edessä ja lähetän, kisoissahan voi käydä niin, että koira pysähtyy ruudun viereen, siitä on sitten kätevää lähettää uudelleen, jos se osaa hakea ruutua myös sivusta.
Ohjatun olen taas kaivannut naftaliinista ja mukavasti edistyy. En usko, että muodostuu ongelmaksi. Kunhan itse muistan, että vasen on aina vasen ja oikea aina oikea. Käskyt olisi ihan kiva muistaa, voisi helpottaa koiran urakkaa :P
Luoksetulon kanssa meinaa tulla harmaita hiuksia. Seisominen on liian hidas, en vaan saa toimimaan. Maahanmenoonkin toivoisin lisää vauhtia. En vaan keksi miten. Koko luoksetulo on vähän liian nopea, se tulee niin täysillä, ettei pysty pysähtymään nopeasti. Olen koittanut hillitä sen vauhtia takapalkalla. Se toimii hyvin, Zero osaa hillitä vauhtiaan hyvin eikä tule niin kovaa. Pysähdykset on kyllä edelleen liian hitaat.
Merkin kokeilin yksi päivä. Laitoin merkin maahan ja katoin mitä tapahtuu. Tyyppi teki ihan oikeaoppisen merkin! Joka kerta haki ihan oikeaa paikkaa ja tiesi tasan, mitä tehdä! En ymmärrä, missä vaiheessa se on tuon oppinut!! :D
Jäävien kanssa olen myös joutunut vaihtaa strategiaa. Totesin nimittäin, että istu ja stop kuulostaa ihan samanlaisilta, mulla on paino molemmissa siinä S:llä. Oli pakko keksiä jotain muuta. Vaihdoin käskyn nyt Steh, saksankielinen versio seisomisesta :) Käsky on helppo sanoa eri äänenpainolla, sillee matalalla ja rauhallisesti, kun taas stop on ollut terävä ja korkea, samanlainen kuin istu. Hyvin se on omaksunut uuden käskyn, luulen, ettei tämän kanssa tule onglemaa. Toistaiseksi en ole treenannut istumista ja seisomista samassa treenissä, pitää ensin vahvistaa seisomiskäskyä varmemmaksi.
Metallin kanssa olen aika epätoivoinen. Se ei vaan halua juosta kapula suussa. Olen koittanut saada luovutuksen paremmaksi samalla tavalla kuin aikaisemmin luokestulon stopin, eli olen ottanut tosi lyhyeltä matkalta ja palkannut lelulla jalkojen välistä. Ei kuitenkaan tunnu toimivan. Aina se kävelee sellaista hölkötiravia, sitten pudottaa kapulan ja iskee täysillä leluun kiinni. Miten saan sen käsittämään, että tulee täysillä kapulan kanssa? Puunouto ei ole parempi, sekin on tosi hankala. Ei vaan voi juosta kapula suussa... Huoh.
Tunnaria pitää elvyttää, ei ole aikoihin tullut treenattua.
Haku
Sekä edistymistä että takapakkia. Muutama tosi hyvä treeni on takana, tuntui että ääniavutkin toimii. Se eteni tosi hyvin, määrätietoisesti ja ennen kaikkea se on ruvennut kulkemaan SUORAAN!! Eli ei enää tuollaista epämääräistä siksakkia. Parin treenin jälkeen huomasin, että tyypillä on nenä ihan kiinni. Eli ei ne ääniavut kauhean hyvin toimineetkaan. Zero teki ihan ihme sähläämisiä, eikä meinannut löytää ukkoja, vaikka olivat ihan parin metrin päästä siitä. Omaan lähetykseeni olen kiinnittänyt huomiota, sen jälkeen kun kaverit kiinnittivät huomiota siihen, että koiruus on ihan vinossa. Vaikka se katsookin oikeaan suuntaan, niin totta kai se menee sinne, mihin sen kroppa osoittaa. Enpä olisi taas itse tajunnut, blondi. Siihen on nyt tullut parannusta, koiruus ihan oikeasti menee oikeaan suuntaan, jee!
Mutta ääniavuista täytyy vähän kyllä luopua ja vahvistaa nenänkäyttöä. Eilen oltiin paintball-radalla Pyymoosantiellä. Oli vaihtelevaa ja haastavaa maastoa. Otin kolme ukkoa. Vasemmalle kaksi 50 metrissä ilman apuja, oikealle yksi hajuhakuna. Meni tosi nätisti. Käytti nenää hyvin, eteni tosi hyvin juuri mihin näytin. Toka ukko (se hajuhaku) oli hankalaa maastoa, mutta tosi hyvin se eteni. Luulen, että sai hajun jo keskilinjalta, mutten ollut varma. Voi olla, että citykoira olisi jopa edennyt sinne! Huomiota täytyy nyt kiinnittää noihin piiloihin. Kolmannella pistolla ukko oli n. 10 metriä ison kiven edessä jossain kuopassa piilossa, kivi oli siis suorassa linjassa ukon kaa, eli haju tuli samasta suunnasta. Zero juoksi ukon ohi ja meni tarkistamaan kiven takaa, sitten vasta tarkensi hajun ukon luo. Pitää kiinnittää huomiota siihen, ettei laita piiloja kaikkein ilmeisiin piiloihin, vaan yrittää huijata koiruutta niin, että laittaa ukot kaikkien kivien ja runkojen eteen/sivulle/taakse. Koiran kuuluu käyttää nenäänsä, eikä silmiään. Ja lisäksi on riski, että se alkaa päätellä omiaan, eikä mene enää sinne, mihin ohjaan...
Agility
No, ei nyt varsinaisesti olla treenattu, vähän vaan pidetty hauskaa. Yksi päivä oltiin Emmin kanssa Ojangossa ja otettiin Zeron kanssa radanpätkää rimat maassa. Oli tosi hauskaa ja tuntui ihan uskomattoman hyvältä ohjata sitä! En muistanut, että se on niin mukava, se ei tuntunut yhtään holtittomalta, kuten muistin. Se myös käyttäytyi tosi nätisti, ei yhtään riehunut ja huutanut, kuten aikaisemmin oli tehnyt. Pienestä kultapojustani on tullut fiksu aikuinen koira <3 <3 <3 Myös kepit se osasi tosi hienosti hankalistakin kulmista. Tämähän on ollut ikuinen murheen aihe silloin, kun kisattiin. Se kääntyi aika helposti eikä sinkonut hillittömästi joka paikkaan. Muistelen, että aikaisemmin se on ollut hankalaa. Se joko kääntyi tosi pienesti ja tiputti kaikki rimat, huusi ja haukkui samalla tai sitten se kääntyi tosi tahmeasti ja meinasi singota kaikkille väärille esteille. Näköjään muisti tekee tepposet. Voi kun olisi mahtavaa saada vielä jonain päivänä käydä sen kanssa kisoissa! Ja Emmi oli aika kultainen, kun totesi: "mä en tajuu, miks te ette päässy kolmosiin. Mun mielestä teidän kuuluisi kisata kolmosissa!" Ei oo aikoihin mikään kommentti lämmittänyt mieltä niin paljon :D
Oon ruvennu taas märehtimään meidän agilityuraa. Mikä siinä oikeasti oli, ettei me edetty? Kun kattoo tuloksia koiranetistä, niin eipä näytä erityisen kehuttavalta. Koko agiuramme aikana saatiin vamaan joku 80% starteista hyllyjä ja paras tulos taisi olla 15 vp. Kyllä ne rimat taisi olla suurin ongelma ja suuri hyllyprosentti selittyy osin sillä, että kun oli pari rimaa tullut alas, lopetin usein ohjaamisen kesken ja loppurata menikin sitten miten meni. Lisäksi en koskaan korjannut kieltoja. Kepit saatoin korjata parissa kisoissa, mutta hypyissä kiellot en korjannut ikinä. Mielestäni oli ihan sama, saadaanko viitonen vai hylly. Tärkeämpää oli musta se, että rata on sujuva ja etenevä, kieltohan on poikkeuksetta mun syy ja on mielestäni parempi vaan jatkaa rataa ja antaa koiran mennä, niin että se ei edes huomaa virhettä. Jatkuva korjaaminen verottaa koiran radanlukemistaitoa ja itsevarmuutta.
Toinen jatkuva kompastuskivi oli kepit. Zero ei osannut hakea niitä vauhdista. Treenasin niitä tosi paljon ja silti meni aina pieleen kisoissa. En koskaan saanut niitä varmoiksi. Yksi syy saattaa olla se, että alkuaikoina kepit tuotti suurensuuria hankaluuksia. Olin joutunut aloittamaan opetuksen täysin nollasta ainakin viisi kertaa ja motivaatiokin meinasi loppua Zerolta kesken, kepit ei todellakaan ollut missään vaiheessa sen lempieste... Kun siltä meni motivaatio keppeihin, se kieltäytyi pujottelemasta loppuun asti tai sitten se teki etanan vauhdilla. Kun sitten ratkaisin ongeman niin, että en korjannut virheitä, siitä tuli nopea ja huolimaton, jätti keppejä välistä ja meni sisään miten sattui. Kun rupesin työstämään sisääntuloa ja korjaamaan virheitä, se alkoi taas inhota keppejä. Jatkuva oravanpyörä.
Löysin muuten arkistoista aikaisemmin julkaisematonta materiaalia vuosien varrelta:
No, pitää nyt tehdä tämmöinen multipostaus kaikista viime kuukauden treeneistä...
Ollaan treenattu tokoa ja hakua, sekä hieman aksaakin!
Toko:
Olen treenannut evl:llän liikkeitä lähinnä.
Seuraaminen on pääosin ollut ihan hienoa. Peruuttaminen on ollut työn alla, edelleen väistää poispäin minusta, treenataan vielä seinän vierestä. Itse pakittamisen on kuitenkin ymmärtänyt kivasti. Käännökset juoksussa alkaa pikkuhiljaa tuntumaan ihan kivoilta, en enää kompastu koiraan niin pahasti kuin ennen =) Täyskäänöstä vasemmalle olen alkanut työstää ihan alkaen siitä, että koira pyörii etujalkojensa ympäri takajalkojen avulla. Tämän opetin aluksi jakkaran päällä, niin että etujalat on rahilla ja takajaloilla Zero astelee rahin ympärille. Vähitellen olen soveltanut juttua niin, että olen itse vieressä ja jossain vaiheessa vaan tehnyt vasemmalle ja oikealle käännöksiä paikallaan ja palkannut siitä, että liikuttaa takaosaa, eikä etujalkoja. En osaa selittää selkeästi, pahoittelen... Ja tarkoitushan niissä täyskäännöksissä olisi se, että itse pyörin täysin paikallaan ja koira liikuttaa takaosaansa mun ympäri. Monet tekee täyskäännöksen niin, että kävelevät ite koiran ympäri sillai u:n muodossa. Se ei näytä kivalta mun mielestä.
Takapakkiakin on tullut. Kokeilin seuraamisleikkiä, sillai et käännyn jyrkästi toiseen suuntaan, jos koiralla herppaantuu kontakti tai se edistää tai jätättää. Homma ei oo ihan toiminut, viime treeneissä se seurasi puolen metrin päässä, se oli aivan karmeaa! Zero, jolla on ollut maailman hienoin seuraaminen! Tekis mieli itkeä. Mitä olen taas saanut aikaan?!?!
Ruutu on alkanut löytyä, tosi kivasti osaa etsiä paikkaa. Olen ottanut mukaan runsaasti häiriötreenejä. Esim. muut tötsät ruudun vieressä/takana hämmentää koiruutta paljon. Olen myös treenannut nyt paljon ilman ruutunauhoja, koska sille on ollut aina vaikeaa hahmottaa neliö, jos ei ole nauhoja. Lisäksi olen laittanut ylimääräistä kehänauhaa ruudun taakse ja sivuille, niin kuin kisatilanteessa. Silloin viime kisoissahan se pysähtyi ruudun ja kehänauhan väliin, koska ei osannut hahmottaa ruutua oikein. Olen lähettänyt ruutuun myös eri puolilta ja sivuilta niin, että koira seisoo esim. ruudun vasemmalla puolella ja itse olen edessä ja lähetän, kisoissahan voi käydä niin, että koira pysähtyy ruudun viereen, siitä on sitten kätevää lähettää uudelleen, jos se osaa hakea ruutua myös sivusta.
Ohjatun olen taas kaivannut naftaliinista ja mukavasti edistyy. En usko, että muodostuu ongelmaksi. Kunhan itse muistan, että vasen on aina vasen ja oikea aina oikea. Käskyt olisi ihan kiva muistaa, voisi helpottaa koiran urakkaa :P
Luoksetulon kanssa meinaa tulla harmaita hiuksia. Seisominen on liian hidas, en vaan saa toimimaan. Maahanmenoonkin toivoisin lisää vauhtia. En vaan keksi miten. Koko luoksetulo on vähän liian nopea, se tulee niin täysillä, ettei pysty pysähtymään nopeasti. Olen koittanut hillitä sen vauhtia takapalkalla. Se toimii hyvin, Zero osaa hillitä vauhtiaan hyvin eikä tule niin kovaa. Pysähdykset on kyllä edelleen liian hitaat.
Merkin kokeilin yksi päivä. Laitoin merkin maahan ja katoin mitä tapahtuu. Tyyppi teki ihan oikeaoppisen merkin! Joka kerta haki ihan oikeaa paikkaa ja tiesi tasan, mitä tehdä! En ymmärrä, missä vaiheessa se on tuon oppinut!! :D
Jäävien kanssa olen myös joutunut vaihtaa strategiaa. Totesin nimittäin, että istu ja stop kuulostaa ihan samanlaisilta, mulla on paino molemmissa siinä S:llä. Oli pakko keksiä jotain muuta. Vaihdoin käskyn nyt Steh, saksankielinen versio seisomisesta :) Käsky on helppo sanoa eri äänenpainolla, sillee matalalla ja rauhallisesti, kun taas stop on ollut terävä ja korkea, samanlainen kuin istu. Hyvin se on omaksunut uuden käskyn, luulen, ettei tämän kanssa tule onglemaa. Toistaiseksi en ole treenannut istumista ja seisomista samassa treenissä, pitää ensin vahvistaa seisomiskäskyä varmemmaksi.
Metallin kanssa olen aika epätoivoinen. Se ei vaan halua juosta kapula suussa. Olen koittanut saada luovutuksen paremmaksi samalla tavalla kuin aikaisemmin luokestulon stopin, eli olen ottanut tosi lyhyeltä matkalta ja palkannut lelulla jalkojen välistä. Ei kuitenkaan tunnu toimivan. Aina se kävelee sellaista hölkötiravia, sitten pudottaa kapulan ja iskee täysillä leluun kiinni. Miten saan sen käsittämään, että tulee täysillä kapulan kanssa? Puunouto ei ole parempi, sekin on tosi hankala. Ei vaan voi juosta kapula suussa... Huoh.
Tunnaria pitää elvyttää, ei ole aikoihin tullut treenattua.
Haku
Sekä edistymistä että takapakkia. Muutama tosi hyvä treeni on takana, tuntui että ääniavutkin toimii. Se eteni tosi hyvin, määrätietoisesti ja ennen kaikkea se on ruvennut kulkemaan SUORAAN!! Eli ei enää tuollaista epämääräistä siksakkia. Parin treenin jälkeen huomasin, että tyypillä on nenä ihan kiinni. Eli ei ne ääniavut kauhean hyvin toimineetkaan. Zero teki ihan ihme sähläämisiä, eikä meinannut löytää ukkoja, vaikka olivat ihan parin metrin päästä siitä. Omaan lähetykseeni olen kiinnittänyt huomiota, sen jälkeen kun kaverit kiinnittivät huomiota siihen, että koiruus on ihan vinossa. Vaikka se katsookin oikeaan suuntaan, niin totta kai se menee sinne, mihin sen kroppa osoittaa. Enpä olisi taas itse tajunnut, blondi. Siihen on nyt tullut parannusta, koiruus ihan oikeasti menee oikeaan suuntaan, jee!
Mutta ääniavuista täytyy vähän kyllä luopua ja vahvistaa nenänkäyttöä. Eilen oltiin paintball-radalla Pyymoosantiellä. Oli vaihtelevaa ja haastavaa maastoa. Otin kolme ukkoa. Vasemmalle kaksi 50 metrissä ilman apuja, oikealle yksi hajuhakuna. Meni tosi nätisti. Käytti nenää hyvin, eteni tosi hyvin juuri mihin näytin. Toka ukko (se hajuhaku) oli hankalaa maastoa, mutta tosi hyvin se eteni. Luulen, että sai hajun jo keskilinjalta, mutten ollut varma. Voi olla, että citykoira olisi jopa edennyt sinne! Huomiota täytyy nyt kiinnittää noihin piiloihin. Kolmannella pistolla ukko oli n. 10 metriä ison kiven edessä jossain kuopassa piilossa, kivi oli siis suorassa linjassa ukon kaa, eli haju tuli samasta suunnasta. Zero juoksi ukon ohi ja meni tarkistamaan kiven takaa, sitten vasta tarkensi hajun ukon luo. Pitää kiinnittää huomiota siihen, ettei laita piiloja kaikkein ilmeisiin piiloihin, vaan yrittää huijata koiruutta niin, että laittaa ukot kaikkien kivien ja runkojen eteen/sivulle/taakse. Koiran kuuluu käyttää nenäänsä, eikä silmiään. Ja lisäksi on riski, että se alkaa päätellä omiaan, eikä mene enää sinne, mihin ohjaan...
Agility
No, ei nyt varsinaisesti olla treenattu, vähän vaan pidetty hauskaa. Yksi päivä oltiin Emmin kanssa Ojangossa ja otettiin Zeron kanssa radanpätkää rimat maassa. Oli tosi hauskaa ja tuntui ihan uskomattoman hyvältä ohjata sitä! En muistanut, että se on niin mukava, se ei tuntunut yhtään holtittomalta, kuten muistin. Se myös käyttäytyi tosi nätisti, ei yhtään riehunut ja huutanut, kuten aikaisemmin oli tehnyt. Pienestä kultapojustani on tullut fiksu aikuinen koira <3 <3 <3 Myös kepit se osasi tosi hienosti hankalistakin kulmista. Tämähän on ollut ikuinen murheen aihe silloin, kun kisattiin. Se kääntyi aika helposti eikä sinkonut hillittömästi joka paikkaan. Muistelen, että aikaisemmin se on ollut hankalaa. Se joko kääntyi tosi pienesti ja tiputti kaikki rimat, huusi ja haukkui samalla tai sitten se kääntyi tosi tahmeasti ja meinasi singota kaikkille väärille esteille. Näköjään muisti tekee tepposet. Voi kun olisi mahtavaa saada vielä jonain päivänä käydä sen kanssa kisoissa! Ja Emmi oli aika kultainen, kun totesi: "mä en tajuu, miks te ette päässy kolmosiin. Mun mielestä teidän kuuluisi kisata kolmosissa!" Ei oo aikoihin mikään kommentti lämmittänyt mieltä niin paljon :D
Oon ruvennu taas märehtimään meidän agilityuraa. Mikä siinä oikeasti oli, ettei me edetty? Kun kattoo tuloksia koiranetistä, niin eipä näytä erityisen kehuttavalta. Koko agiuramme aikana saatiin vamaan joku 80% starteista hyllyjä ja paras tulos taisi olla 15 vp. Kyllä ne rimat taisi olla suurin ongelma ja suuri hyllyprosentti selittyy osin sillä, että kun oli pari rimaa tullut alas, lopetin usein ohjaamisen kesken ja loppurata menikin sitten miten meni. Lisäksi en koskaan korjannut kieltoja. Kepit saatoin korjata parissa kisoissa, mutta hypyissä kiellot en korjannut ikinä. Mielestäni oli ihan sama, saadaanko viitonen vai hylly. Tärkeämpää oli musta se, että rata on sujuva ja etenevä, kieltohan on poikkeuksetta mun syy ja on mielestäni parempi vaan jatkaa rataa ja antaa koiran mennä, niin että se ei edes huomaa virhettä. Jatkuva korjaaminen verottaa koiran radanlukemistaitoa ja itsevarmuutta.
Toinen jatkuva kompastuskivi oli kepit. Zero ei osannut hakea niitä vauhdista. Treenasin niitä tosi paljon ja silti meni aina pieleen kisoissa. En koskaan saanut niitä varmoiksi. Yksi syy saattaa olla se, että alkuaikoina kepit tuotti suurensuuria hankaluuksia. Olin joutunut aloittamaan opetuksen täysin nollasta ainakin viisi kertaa ja motivaatiokin meinasi loppua Zerolta kesken, kepit ei todellakaan ollut missään vaiheessa sen lempieste... Kun siltä meni motivaatio keppeihin, se kieltäytyi pujottelemasta loppuun asti tai sitten se teki etanan vauhdilla. Kun sitten ratkaisin ongeman niin, että en korjannut virheitä, siitä tuli nopea ja huolimaton, jätti keppejä välistä ja meni sisään miten sattui. Kun rupesin työstämään sisääntuloa ja korjaamaan virheitä, se alkoi taas inhota keppejä. Jatkuva oravanpyörä.
Löysin muuten arkistoista aikaisemmin julkaisematonta materiaalia vuosien varrelta:
Kommentit
Lähetä kommentti