Kisaaminen ei ole tunteettomille

Hassua, miten viikon sisällä fiilis agilityn suhteen voi vaihdella "ei-tästä-tuu-ikinä-mitään" -fiiliksestä "agility-on-siisteintä-ikinä"-tunteeseen. Ja jopa saman päivän aikana fiilis voi muuttua et "hitsit-mähän-osaan-jopa-ohjata" -tunteesta "ammunko-itteni-vai-hirtänkö" -mietintöihin.

Päivitykset on jääny väliin ja muutenkin treenaaminen on ollut hieman vähänlaista. Kaikkee pikkusälää ollaan tehty ja kisailtu parit kisat. Mulla on vikat kaksi viikkoo ollut niin älytön kiire, et hyvä ku ehti syödä välissä. Pääasiassa oon käyny kotona vaan nukkumassa. Mut nyt on tentit, koeobduktiot, oppimispäiväkirjat ja vaihtarit jätetty kesälaitumille :) 

Aloitan tästä päivästä ja siitä sit taaksepäin. 

Lauantai 4.5. Janakkala

Kunnon pikkukisat, aksaradoilla kahdeksan osallistujaa ja hyppärillä neljä! Sain itelleni aikaiseksi kunnon tulospaineet, kun köyhänä opiskelijana himoitsin lahjakortteja ja ruokaa. 

Ekalle radalle lähdin tosi hyvällä tsempillä ja taisin siinä samalla tehdä elämäni paras rata. Täydellinen flow, ohjasin joka esteen, keskityin joka askeleeseen ja oli sujuvaa kaikin puolin. Zerppa sen sijaan otti possu-kortin esille ja hyppäsi puomin alastulon. Tai en oo varma hyppäsikö oikeesti, mielestäni tassu osui, mutta tuomari nyt nosti käpälää jokaiselle, joka ei tehnyt 2-on-2-offia. Sit renkaalta tuli välistä, mä en tajua, miksi se sen teki. Kyseessä oli suora hyppy-hyppy-rengas-hyppy, enkä tehnyt mitään erikoista. Jäi kyl sikahyvä fiilis, vaikka hieman harmitti Zerpan sikailut. Menin harjoittelemaan lämppäesteille, ni saakeli juoks läpi ihan kunnolla. Lopulta niska-persote ja pari kirosanaa tehos ja teki hienot alastulot. 

Tokalla radalla tuli joku aivopieru ja multa katkes ajatus,  mulla oli keppien jälkeen valssi myöhässä, rima tippu (muistaakseni) ja sen jälkeen olin hämilläni ku pieni opiskelija kemiantunnilla. Tokavikalla esteellä kielto, kun ohjaus meni plörinäksi täysin. 

Vikalle radalle taas tsemppasin ja kaivoin taistelutahtoni repun pohjalta. Olin päättänyt voittaa tämän startin, maksoi mitä maksoi. Ja aika suolaisen hinnan jouduin maksaa, mut siitä myöhemmin. Rata oli kunnon juoksurata, suoraa, suoraa, käännös, suoraa, käännös, suoraa... Hyppäristä siis oli kyse. Kepeillä tuli todella mokattua. Näköjään ihmisen tyhmyydellä ei ole rajaa, radan lopuksi pohdin kyl urakalla, pitäiskö ampua itteni, hukuttautua Keravanjokeen vai ripustautua omenapuuhun. Huoh. Jotenkin mä katoin, et Zerppa oli jättänyt yhden keppivälin pujottelematta, en tiiä mistä ihmeestä mä tän keksin. Samalla ku sanoin oho ja Zerppa tuli pois, ni näin et tuomarin käsi nousee ja tajusin, et eeeeeeeeeeeeeeeeeeei. Eieieieiei, ei Lea, ei näin. Lähetin uudestaan ja jatkoin matkaa miettimättä asiaa enää, siitä pojot mulle, ku kokosin itteni ja tein virheettömän loppuradan. Joten tää olis ollut meidän eka nolla, ellen mä olis ollut niin ****** typerä. Mrrrrrrrrrrrr. Tästä hyvästä en enää ikinä osta itelleni suklaata! Tai en ainakaan kuukauteen! Tai okei, ei ainakaan päivään tuntiin. En tajua miten se näytti ihan siltä, et Zeppis olis jättänyt yhden välin pujottelematta. Mrrrrrrr. 

Kisan saldona 10,10 ja 5, yksi kakkossija ja yksi voitto. Viitonen on meidän tähänastinen ennätys ja muutenkin tulokset on parantuneet huimasti, ennen hyllyprosentti oli jotain 90% pintaan :D Vikan radan kunniaksi reväytin mun nivuset, aiaiai, vuorotellen kirosin ja kehuin Zerppaa, samalla ku nilkutin säälittävän näköisenä autolle. Olin varmaan koominen näky. Mä jo arvasin sen ennen ku lähdin hyppärille, et ei tee hyvää, tätä on käyny ennenkin. Mut olin päättäny voittaa, ja mähän voitin! Joskus on tehtävä uhrauksia tavoitteidensa eteen :)

Nyt olis toivelistalla juoksukengät. Jos olis rahaa. Harmi että synttärit meni jo... Kaikki hyvät maksaa sen 100,- plus. 

Nii ja vikan startin jälkeen menin kokeilee keppei lämppäesteille. Zerppa teki ehkä parhaimmat kepit ikinä! Lähetin mistä vaan, hypin ja pompin pallon kanssa, ni Zerppa vaan pujotteli kauheella raivolla. Milloinkohan mä alkaisin luottaa siihen, et se osaa?!

Joku päivä

Treenattiin kotikentällä tokoa. Ruudut oli oikein hienoja, liikkeestä istumisessa ennakoi sikana, saatiin vääntää kättä pitkään siitä, seurataanko vai ei. Puukapulan kaa suostui ekan kerran ikinä repiä mun kaa vetoleikkiä! Tän jos sais viel siirrettyä metalliin, niin täällä olisi yksi erittäin onnellinen pieni ihminen! Kaukot virheettömiä ja seuraaminen nättiä. Joku päivä tehtiin tunnariakin, hienoa oli. 

Sunnuntai 28.4. 

Käytiin purinalla synttärikisoissa. Mut aika huonosti meni, olin aika hukassa, keskittyminen oli jäänyt kotiin ja radat huonoja. Laitan videot joku päivä kun jaksan. 

Rimoja lenteli tasaiseen tahtiin, yhdellä radalla tuli eka rima alas, vaikka istutin kauas :( Ekalla radalla tais tulla joku neljä rimaa, muilla vähän vähemmän, mut sit taas kieltoja tuli enemmän. Kisojen jälkeen oli taas samanlainen fiilis, kuin silloin ennen vanhaan. Zeron käytöksessäkin oli erittäin paljon parantamisen varaa. 

Nyt täällä sohvalla makaa yksi kappaletta raatoja bordercollieita <3 Minneköhän sitä ilmoittautuisi seuraavaksi?

Edit: Tajusin täs just, että Zerppa sai tänään ekan ruusukkeensa agilitystä! :')

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erikoisjäljen FH1 säännöt

Tokon sääntötulkinnat ja yleisimmät virheet kokeissa

Valkkuryhmän treenit 1.8.