Vaippaeläimiä, ilmaisuja ja aseita

Ai että, mikä onnistumisen fiilis pitkästä aikaa! Treenattiin kahdestaan haun ilmaisuja kentällä, kenttäkausi siis virallisesti avattu. Miten haku onkin niin kivaa, ei varmaan missään lajissa ole tullut samanlaisia onnistumisia kuin haussa. 

Pystytettiin mökkikylä kentälle, leviteltiin kevythäkkejä ja naamioitiin kuusia ja tuoleja pressuilla. Kaksi kierrosta, kolme ukkoa per kierros. 

Ekalla toistolla piti kehottaa haukkumaan, sen jälkeen haukkui ihan itse. Toisella lähetyksellä meni päättäväisesti ekalle piilolle ja alkoi huutaa kailottaa todella nätisti. Upea ilmaisu, harmi, että oli väärä osoite :D Noin hyvin se ei ole ikinä oma-aloitteisesti ilmaissut, joten siinä mielessä täytyy olla todella tyytyväinen. Kolmas piilo sijaitsi kevythäkin sisällä, tässä Kiki sähläsi urakalla. Kiipesi häkin sisään, ei yhtään tajunnut alkaa haukkua ja meni lopulta paniikkiin, kun ei päässyt häkistä pois. 

Toisella kierroksella laitoin ukon aitojen taakse, joten jouduin lähettämään kuumien piilojen ohi. Kovasti tarkasti kaikki matkalla ja vähän kauempanakin olevat piilot, meni tarkistamaan pusikon, jossa edellisillä kerroilla oli ollut maalimies ja toisaalta tuli tosi hyvin kutsuttaessa myös luokse. Tämäkin on tuottanut lievästi sanoen haasteita maastossa, kun hallinta ei oikein toimi tällaisissa tapauksissa. 

Aitojen takana on sekin hyvä puoli, että näin hyvin, mitä koira teki ilmaisulla. Yleensähän en ihan tarkkaan näe, mitä siellä tapahtuu. Etsimistä ilmaisun yhteydessä Kiki ei ole koskaan tehnyt, nyt se selkeästi joutui tekemään vähän töitä ja etsimään ukon. Aloitti sponttaanisti haukkumisen maalimiehellä, joten tosi hyvin sillä oli ajatus mukana. Vikalla toistolla puoliksi umppari, ei yrittänytkään kiivetä pressun alle vaan kiersi pari kertaa ja jäi sitten istumaan ja haukkumaan. Uskomatonta, että se otti onkeensa ekan kierroksen sekoilusta ja teki täydellisen ilmaisun, huhhuh! 

Maalimies ei muistanut pyytää Kikiä maahan ja en sit puuttunut asiaan, kun ei käynyt päälle (sen umpparin lisäksi) ja istahti nätisti. Vähän vaikuttaa siltä, että se mieluummin istuisi haukuttaessa ja sinänsä mulle on ihan yks ja sama, mitä asentoa se käyttää. Ehkä mä annan sen nyt sitten istua ilmaistessa. Turhaan teen asiasta ongelman, joka ei ole ongelma... Palkka voisi edelleen laittaa jalan alle taikka käden mitan päähän reilusti poispäin itsestä. 

Lopulta paukkuja, nyt niin, että etäisyyttä oli tosi reilusti ja mä olin siinä parkkipaikalla. Leikitin ensin, siinä pari pamausta, joihin ei reagoinut. Passiivisena selkeästi reagoi, katsoi ampujan suuntaan ja jatkoi leikkimistä. Ei siis mitään paineistumista, mutta reagoi selvästi passiivisena, leikissä sen sijaan ei. Ensi kerralla aion kokeilla namien syöttämistä. Nyt tein sillä temppuja ja palkka sit ampun jälkeen, tämäkin tuntuu ihan toimivalta. Ei tarvii käyttää oikeita käskyjä, mutta voi vaatia tekemään jotakin. 

Mun ajatus ehkä olisi, että (temppu -) paukku - temppu - palkka. Paukku tulisi koira passiivisena tai heti tempun jälkeen, mutta ei käskyn alla, sen jälkeen tehtäis joku temppu ja siitä palkka. Pelkkä namien syöttäminen laukausten aikaan tuntuu johtavan vaan siihen, että koira alkaa maanisena vilkuilemaan ympärilleen ja esim. Zero alkoi paineistumaan jo pelkästään namien näkemisestä, kun tiesi että tontilla on ase. Kikihän ei onneksi paineistu itse tilanteesta. Toisaalta taas namien syöttäminen heti pamauksen jälkeen, niin pelkään, että voi tulla tilanne, että palkkaan koiraa siitä reaktiosta. Tuntuisi siis järkevältä tehdä temppu ja palkata siitä ja totuttaa koira siihen, että näin voi tehdä ja tämä on ihan ok. 

Vaippaeläintä harmittaa ja HÄVETTÄÄ tyhmät pöksyt