Sirken rallitoko-opeissa

 Sirken koulutus Hiekan hallilla aamupäivällä. Mestariluokan radalla putki ja kaksi hyppyä peräkkäin, muuten ei mitään sinänsä erityisen vaikeita temppuja. Alla Sirken ottama kuva radasta. 

Tehtiin muutama sisääntulo ensin. Kiki oli tosi korkeassa vireessä, koska oli joutunut odottelemaan autossa tovin. Lisäksi varmasti kentällä olleet esteet kuumensi sen tunteita. Sisääntulot sinänsä nättejä ja keskittyi, naksutin myös pari liikkeellelähtöä, jotka hyviä. Oikealla juosten oli alkupätkä hyvä, mutta sen kestäessä meinasi vähän lähteä lentoon ja kiilasi mun eteen seuraavan kyltin kohdalle. 

Juoksusta normikävelyyn siirryttäessä pitää muistaa siirtyä töks, heti, samalla tavalla kuin pk:ssa. Ei voi siirtyä väliaskeleiden kautta kuten tokossa. Lisäksi tarkkana paikan kanssa, pitää tapahtua just tasan suoritusalueella. 

Puolenvaihdot takana olivat ihan hienoja ja osasin jopa tehdä ne tarpeeksi kaukana kyltistä ja hyvissä ajoin. Kulkusuunta pitää muistaa pitää itse suorana, ettei lähde väistämään koiraa kohti. 

Putki: Koira on helpompi saada hallintaan, kun menee ihan lähelle putkea. Kaksi metriä sen jälkeen saa periaatteessa juosta, mutta järkevämpää on ottaa se hallintaan. Tässä tapauksessa, kun rata jatkuu hypyillä, hallinta vasta onkin tärkeää. Missään nimessä ei voi ohjata aksamaisesti kaikki kolme estettä yhteen pötköön. 

Hyppy: Järkevintä on mennä niin lähelle kuin mahdollista ja ohjata koira tavallaan kiertämään siiveke tiukasti. Näin koiralle tulee pidempi matka kuin ohjaajalle ja tietty se, että ohjaaja ei jää turhan taakse, kun koira lähtee liitelemään. Tätä voisin opettaa ihan erillisenä temppunakin. Ohjaajan rintamasuunta on eteenpäin, joten näytetään vaan kädellä hypyn suuntaan. Hypyn jälkeen koira tulee tiukasti ohjaajan luokse sivulle hyppyjen välissä. 

Kiki meinaa lähteä liitelemään hypyt pitkälle ja kauas, namilla toimi hyvin, sillä sain sen kääntymään hypyn jälkeen tiukasti hakemaan kontaktia. Hyppyjen kohdalla pitää itse ottaa pari reipasta juoksuaskelta, jotta itse olisin koiran edessä, kun se laskeutuu. Rintamasuunta ei saisi kääntyä kovin jyrkästi. Itse täytyy muistaa pitää kulkulinja suorana kohti seuraavaa kylttiä, meinasin vähän lähteä kohti koiraa. 

Hyppyjen jälkeen Kiki oli koko ajan ihan lentoon lähdössä ja loppurata oli tosi vaikeaa. 

Askel sivulle (oikealta) on ollut projektin alla ja ihan mahdottoman vaikeaa. Radan osana tässä voi astua jalalla pikkasen vinoon ja pikkasen näyttää kropalla, että oltais kääntymässä vasemmalle. Näin saa koiran takapuolen paremmin mukaan sivuaskeleeseen. Opetusvaiheessa, kun Kiki selkeästi ei tajua, mitä haetaan, voisi astua etuviistoon samalla kun kroppa kääntyy oikealle ja tehdä tavallaan sellaista loivaa kaarrosta. Tein lisäksi treenin jälkeen niin, että tein sellaista spiraalia, ensin 90° käännös, sitten vähän loivempi ja sitten lähes suoraan sivulle ja ajatus siis, että koira seuraisi nätisti sivuttain. 

Peruutuksessa oikealla tätä samaa voi oikeastaan kans hyödyntää. Kävelee aluksi poispäin koirasta, jotta se korostetusti joutuu hakemaan takapuolella paikkaa. 

Istu, seiso ja kierrä koira (sama myös istu-seiso-istu sivulla). Tässä kannattaa ottaa aluksi ihan huomaamaton askel, jossa tekee tavallaan liikkeestä istumisen ja itse ottaa pienen askeleen eteenpäin. Näin koira pomppaa nätisti seisomaan niin, että etutassut tulevat mun jalan kohdalle. Toinen vaihtoehto olisi tietty opettaa koira nostamaan istumisesta peppu ilmaan, mutta tämä on Kikin ollut vaikea hahmottaa jostain syystä. En tosin kauhean kunnianhimoisesti ole tätä opettanutkaan. 

Peruutus oli tosiaan tosi vaikeaa väärältä puolelta, äskeiset neuvot varmaan toimii tähän ihan hyvin. 

Peruutus edessä. Kikillä on toiminut tosi hyvin eteisen maton päälle peruuttaminen ja selkeästi se on saanut lisää varmuutta tähän. Sirken neuvo tähän oli, että seuraavaksi opetan sen peruuttamaan kyltin ohi samalla ajatuksella. Ensin niin, että koira peruuttaa yhden askeleen ja itse pidennän omaa etäisyyttäni koiraan ja sitten pikkuhiljaa koirankin peruutusmatka pitenee. Tällä tavalla koira oppii itsekin katsomaan ja kenties pitämään suuntaa suorana, kun oppii katsomaan seuraavaa kylttiä. Peruutustehtävän jälkeen rata jatkuu yleensä jatkuu suoraan, joten siellä on aina kyltti odottamassa. Kylttien väli on sen verran pitkä, että siitä tulee vaadittava kolme koiranmittaa varmasti täyteen. Nyt sit pitäisi ostaa kotiin pari kylttiä, ou nou, välineurheilija sen kun innostuu. 

Nyt on sit väsyneitä pikkukikejä. Kovasti piti taas keskittyä. Hirveästi tässäkin lajissa on kaikkea pientä ja suurempaa opetettavaa. Eipä lopu hommat kesken.