Joskus lottovoitto tulee yllättävässä muodossa

Hellou pitkästä aikaa! 

Paljon ollaan tehty ja mitään en ole päivittänyt, olen ollut aivan umpisurkea bloggaaja ja ylipäätänsä koiraharrastaja, kun en oo edes muistikirjaa vaivautunut ylläpitämään. Selkeä ajatus mulla on sinänsä ollut sekä tokossa ja haussa, muuta ei ollakaan tehty. 

Tokoa Hihan valkkuryhmässä

Sunnuntai-iltaisin ollaan treenattu valkkuryhmän porukalla, satunnaisesti kouluttaja, enimmäkseen omatoimitreeninä. Me ollaan saatu ihan älyttömän hyviä treenejä, olen saanut tosi paljon luottua ja uskoa koiraan ja ollaan kyl päästy huikeasti eteenpäin kesäkauden aikana. Alla lyhyesti, miten liikkeet toimivat tällä hetkellä: 

Paikallaolo: ajallisesti ei ongelmaa ja pikkuhiljaa myös ne juoksevat koirat alkavat toimia. EVL-mallista paikallaoloa ollaan tehty läheltä ja yleensä pysyy, tosin jos kaverilla kova ääni, saattaa lähteä väärästä kutsusta. Enää ei kuitenkaan vaikuta siltä, että olisi sinkoamassa minne tahansa milloin tahansa. Tosi iso ongelma on kuitenkin ilmaantunut jätön kanssa, saattaa nousta joko heti jätössä tai mun kävellessä piiloon. Ongelmaa ei ole yksin tai tiettyjen tuttujen koirien kanssa kahdestaan treenatessa, mutta joka kerta porukalla vaikuttaa paineistuneelta ja näyttää hakatulta. En tiedä ahdistaako sitä joku tietty koira ryhmästä vai ylipäätänsä ryhmä, en oikein tajua mikä sille on tullut, koska ei ole kertaakaan käynyt mitään kahakkaa. Esimerkiksi Peetu ja Bolt ovat sille niin tuttuja, etten niiden seurassa saa tätä esille mitenkään ja näiden kanssa ollaan eniten treenattu esim. vauhtiliikkeitä. 

Seuraaminen: jäänyt ehkä vähemmälle huomiolle, koska mulla on oikeasti vähän mielikuvitus vähissä tämän kanssa. Edistää hieman, mutta käännökset, temponvaihtelu, askeleet ja peruutus toimii, joten mitä muuta sitä voi toivoa...? Häiriöitä toki ollaan treenattu, keskittymistä ja esim. ohjatussa kontaktia, mutta joo. Musta ihan kivaa perusseuraamista. 

Jäävät: Toimivat kivasti, ei enää juurikaan sekoita, osaa nykyään myös juoksusta. Mikään ei ole erityisen räjähtävä, mutta ihan riittävän hyvä meidän tavoitteeseen nähden. Pysyy paikallaan kivasti ja tulee hyvin seuraamaan mukaan. Enää ei reagoi liikkuriin. 

Luoksetulo: Stoppi on iso ongelma, mutta ollaan vihdoin ja viimein edetty tässä, kun tajusin vaihtaa naminheiton namipalloon. Ongelma pallossa on vaan se, että se lentää liian hitaasti enkä saa stopeista riittävän napakat toisin kuin naminheitossa. Pikkuhiljaa kuitenkin etenee. Ei juurikaan ennakoi stoppia eikä reagoi liikkuriin. Parhaimmat stopit saan avustajan pitäessä kiinni, koska siten voin hetsata sitä kunnon vauhtiin. Paikalla odottaminen on jostain syystä luoksetulon yhteydessä vaikeaa. 

Ruutu: alkukesästä työstettiin paljon nopeutta ja asennetta tekemällä ihan vaan pentutreeniä alustalla ja pallo ruudussa. Tosi paljon pidän alustaa mukana, oikeastaan aika harvoin teen ilman. Jää helposti liian eteen ilman alustaa. Seuraamaan tulee kivasti, bongaustreeniä ei olla vähään aikaan tehty, mutta löytää yleensä kivasti ruutuun. 

Kierto-ohjattu: Tämä toimii stoppia lukuunottamatta tosi kivasti, lähtee kivalla asenteella, hakee hyvin hypyille ja kuuntelee ohjausta, ennakoi tosin vähän liikaa. Aukeaa ehkä hivenen liikaa kierron jälkeen ja ajautuu helposti oikeanpuolimmaiselle hypylle. Korjauksia ollaan tehty hypyltä toiselle jonkin verran. Liikkuriin ei reagoi, mutta lähtee esim mun pikkurillin liikahduksesta. Maahanmeno on ihan jees, ei maailman nopein, mutta kuitenkin toimii ihan riittävän hyvin. Tulee nykyään sivulle takaakierron kautta, mikä on auttanut suoruuteen ihan hirveästi. 

Ohjattu nouto: ei juurikaan sekoile suunnissa ja pureskelu vähentynyt tosi paljon. Seuraamista työstettiin tosi paljon ja nyt osaa jo hyvin hakea kontaktia liikkurin pysähdyttyä. Haasteita tuottaa vielä kuvio, jossa liikkuri vie kapulat - tarkoitus olisi, että se katsoisi kapuloiden viennit. Ei kuitenkaan oikein hahmota sitä, että kapuloita on kaksi, ottaa kontaktin jo ensimmäisen jälkeen. Pitää vielä pohtia, miten saisin tämän sille selkeäksi. 

Tunnari: osaa perustunnarin kivasti, mutta haasteita ollut matkassa. Ensin pureskeli ihan hirveästi heti, kun kapulan noutamiseen liittyi etsimistä. Seuraavaksi ongelmaksi muodostui liikkuri, joka sekoitti pakan täysin. Nykyään liikkuri ei enää sinänsä ongelma, mutta ongelma on mun kääntyminen selkä liikkuriin päin ja tämä onkin nyt työn alla, että bongaisi kapulat vastaavasti kuin ohjatussa noudossa. Nyt jostain syystä mennyt epävarmaksi, tarkistelee ympäristöä, tarkistelee kapulat, nostelee yhden ja tarkistaa taas. En oikein tiedä, mistä tämä on tullut, koska se osaa sinällänsä kyllä tunnarin. 

Kaukot: no tämä on ollut todellinen murheenkryyni, koska mä en osaa opettaa näitä, en kerta kaikkiaan. Yritin suunnilleen kaikkea maan ja taivaan välillä. Moni oli kyllä sanonut, että etutassujen pitäisi olla paikallaan, mutta en vaan keksinyt miten tämän opettaisin tuolle steppaajalle. Jostain syystä Anna-Leenan koulutuskerran jälkeen mulla välähti vihdoin ja ollaankin sen jälkeen edistytty huimin askelein. Yritän koota kaukojen tuhat ja yksi opetustapaa jossain kohti omaan postaukseensa. Nyt toimii siis etujalkatargetilla (sellainen vähän korotettu, muusta alustasta selkeästi eroava ja tosi tukeva materiaali) ja tassut pysyvät paikallaan, kun luovuin namista luopumisesta ja päinvastoin yritin saada koiraa siirtämään tassuja. 

Kokonaisuus: Tässäkin Kiki on ottanut aimo harppauksen ja tätä tehdään ihan säännöllisesti. Nykyään se tuntuu aidosti ilahtuvan kehuista, hyppii ja on mun kanssa kivasti kehässä ilman, että haukkuu joka välissä. Nyt viimeiset pari viikkoa on tosin taas treeneissä alkanut haukkua kentälle mennessä, en ole vielä testannut, vaikuttaako tämä myös kokonaisuustreeniin. Kehääntuloihin ollaan kehitelty hyvin toimiva rutiini, jotan ylläpidän säännöllisesti. Valkkuryhmä on tässä ollut ihan superhyvä, ollaan saatu hirveästi häiriöitä ja liikkurointia. 

Hakutreenejä säännöllisesti

Vekoran metsissä ollaan hakuiltu ahkerasti, tosin ryhmämme on pieni ja aika paljon poissaoloja on ollut. Tällöin ollaan tehty jälkeä tai esineruutua sekä muutamia ilmaisutreenejä. 

Suorat pistot ovat tähän asti toimineet tosi hyvin, yksittäisellä kerralla teki ihme lenksuja. 

Etenevien ukkojen kanssa on ollut haasteita, koska Kikillä on liian hyvä nenä eikä sillä ole mitään syytä mennä kulmaan asti, jos se saa maalimiehestä hajun. Tajusin, että maalimiehen pitää olla ihan tosi reilusti aluetta eteenpäin ja esimerkiksi ääniapua käyttämällä olen saanut toimimaan. 

Tyhjiä pistoja harjoitellaan vielä, alkukesällä tehtiin pari huonompaa treeniä, kun kierteli ja kaarteli, samoin mulla on vähän opeteltavaa ajoituksen kanssa - huudan helposti Kikiä liian nopeasti, ennen kuin se kunnolla kerkeää edes aluetta eteenpäin. Ei vielä olla testattu useita tyhjiä peräkkäin ja ongelma on myös vastatuuli, koska ei supernenällä ole mitään syytä edetä metsään, jos se tietää sen olevan tyhjä. Kikin pitäisi alkaa pelastuskoiraksi, jossa se voisi hyödyntää vielä pk:ta paremmin luontaisia vaistojaan. 

Ilmaisu toimii nyt ihan kivasti ja muutama ilmaisutreeni on tehnyt tosi hyvää. Alkuun alkoi turhautua aina 15-20 haukun jälkeen ja osa maalimiehistä palkkasi itsepäisesti aina suunnilleen samassa kohdassa. Nyt se toimii niinkin hyvin, että voin jo kävellä melkein koiralle asti ja haukku jatkuu tasaisena. Hallinta lopussa on vielä haastavaa enkä ihan tarkasti tiedä, miten tuota edes kannattaa treenata, kun en sinänsä haluaisi itse palkata sitä. 

Koekuntoa varten pitäisi vielä reilusti lisätä tyhjien määrää treenissä ja pikkasen vielä lisää kestoa ilmaisuun. Lisäksi haluaisin kokeilla risteilyä metsässä, pellolla sitä olen kokeillut jättämällä se istumaan ja siirtymällä itse keskemmälle. 

Esineruutu vaihtelevalla menestyksellä

Tosi pitkään treenattiin kapeilla suikaleilla enimmäkseen valmiilla esineillä, kunnes lopulta päädyttiin yhteistreeneissä kokeilemaan kisakokoista ruutua. Ekat pari treeniä menivät todella hyvin: irtosi nätisti perälle asti, etsi siellä esineen ja toi takaisin. Sen jälkeen en tiedä, mitä tapahtui, kun alkoi tehdä ihme lenksuja eikä edennyt 20 metriä kauemmaksi. Olen sittemmin tehnyt yhden helpotetun treenin, jossa näki viennin. Yleisesti ottaen kolme esinettä tuntuu olevan sille tarpeeksi, neljäs on usein jo vähän liikaa. 

Kokeita ajatellen pitäisi saada vielä paremmaksi tuota irtoamista ja saada parempi kestävyys tuohon, neljä esinettä pitäisi kyllä nousta. Lisäksi myös enemmän vieraita esineitä ja ehkä myös muiden jo kuolattuja esineitä, koska yleensä treenataan aina puhtailla esineillä. 

Tottikseen vielä enemmän luottoa

No se paikallaolo. Luottoa on pikkuhiljaa alkanut löytyä ja alan pikkuhiljaa uskoa siihen, että se ehkä jopa pysyy vauhtiliikkeistä huolimatta. Haasteena edelleen ehkä se, että se ensin makaa rauhassa paikallaan minuuttitolkulla, jonka jälkeen kultakurkku ohjaaja kailottaa "tänne" niin, että metsä raikaa. Lisäksi jostain syystä tuntuu paineistuvan jätössä jossain tilanteissa myös tottiksessa. 

Muuten tottiksessa ei mitään ihmeellistä ole, hihnassa seuruuta pitäisi ehkä vähän treenata ja naksutella. Muuta B-luokan tottiksessa ei olekaan, jäävit toimii, luoksetulo toimii ja tulee suoraan sivulle, tätä en enää lähde vaihtamaan. Hypyn ja laukausten suhteen olen nyt virallisesti luovuttanut, enkä ole Vekoran A-estettä uskaltanut edes kokeilla, koska se on liian vaarallinen suorittaa (sellainen koiran varpaan mentävä railo harjassa) eivätkä Hihan esteet ole yhtään sen paremmat (rikkinäinen, superliukkaan näköinen matto).

Jälkiä muutamia

Ihan muutaman kerran treenattiin jälkeä. Enimmäkseen treenaan yksin ja tällöin kepit nousevat kivasti. Vieraalla jäljellä taas on tosi haastavaa, ei meinaa edes nostaa jälkeä. Lisäksi haastavaa, kun jäljestää korkealla nenällä lähinnä keppejä, joten U:n mallisessa jäljessä saattaa oikoa alusta suoraan loppukepille, äh. Vaatii vielä paljon treeniä ennen koekuntoa. 

Janaa olen työstänyt ihan ajatuksella ja tämä toimii kans tosi vaihtelevalla menestyksellä. Toisinaan nostaa tosi kivasti, toisinaan ei sitten millään. Etenee kivasti ehkä sen 20m, suurempaa matkaa ei vielä hirveästi olla kokeiltu. Olen toistaiseksi hyödyntänyt maaston muotoja, polkuja tms.  

Kerta se on ensimmäinenkin - koira-aiheiset kynnet :D 

Tajusin tässä kesän aikana sen, että Kiki on opettanut mulle aivan hurjasti koiran kouluttamisesta, mielentilasta ja kokonaisuustreenin tärkeydestä. Meillä on ollut tosi haastava alku ja Kiki on ollut ihan kauhea pentu ja nuori koira, jopa niinkin kamala, että tosissaan harkitsin yhteen aikaan luopumista siitä. Onneksi en luovuttanut, koska nykyään kun meitä katsoo kentällä, ei ihan hevillä uskoisi, miltä meidän meno näytti muutamia vuosia sitten. Useimmat mun nykyisistä treenikavereista ei sitä paitsi ole nähnyt Kikiä huonoimmillaan, koska ollaan tutustuttu vasta myöhemmässä vaiheessa. Jossain kohti kesää mä sitten oivalsin, että vaikka Kiki ei tosiaankaan ole se unelmien harrastuskoira, jota alunperin lähdin hakemaan, se on opettanut mulle enemmän kuin yksikään muu koira olisi voinut opettaa. Omalla tavallaan Kiki on siis ollut melkoinen lottovoitto, vaikka ei tosiaankaan alkuun siltä tuntunut.