Hakua, paukkuja, esineitä ja fyssareita

Kisojen jälkeen ollaan treenattu pelkkää pk:ta. En ole jaksanut tehdä tokoon edes treenisuunnitelmaa, pitäisi ottaa hieman itteään niskasta kiinni. Marraskuun lopussa mennään nimittäin hakemaan se voittaja ykkönen! 

Eli, ollaan treenattu hakua kolmisen kertaa, paukkuja pari kertaa ja esineruutua myös pariin otteeseen. 

Hakuradalla ollaan edistytty huimasti. Ekassa treenissä otin pari ääniapua ja muut ilman apuja jossain 30-40 metrissä, ei mitään ongelmaa, meni niin kivasti, että seuraavissa treeneissä uskalsin laittaa vikan ukon 50 metriin ilman apuja. Ennen sitä oltiin otettu kolme ääniapua, joista kaksi umpparia ja yksi pöheikköä. Treenattiin Landbon pelastuskoiraradalla. Eka umppari, sellai epämääräinen putki oli hankala, toinen löytyi hyvin. Kolmannella Zero taisi lähteä hieman epämääräisesti, neljäs oli tosiaan ilman apuja. Maasto oli tosi selkeetä, avointa. Ukko oli oikealla puolella takakulman merkin alla. Zero lähti hivenen hitaammin kuin ääniavuilla, mikä on toki ymmärrettävää. Se suoraan ukon luo, oli vissiin saanut hajun jo keskilinjalta. 

Keskiviikkona kävimme jälleen Korsossa. Otin viisi ukkoa, joista tarkoitus oli ottaa kaksi ilman apuja ja kolme ääniavuilla. Kävi hieman toisin. Eka oli tosi upea L-mallinen pisto, Zero ampui ihan piippusuoraan ja kauhealla vauhdilla, tosin ihan eri suuntaan kuin olin lähettänyt, ukko oli meinaan suoraan etukulmalla. Zero kääntyi hienosti L:n muotoisesti ukolle. Noh, hieno pisto, vaikkei todellakaan mennyt mihin lähetin =)

Toka ukko oli vasemmassa etukulmassa, tämä oli ihan tosi hieno pisto. Kolmas olisi ollut maakuopalla oikeassa puolivälissä. Zero ei taas mennyt siihen suuntaan mihin lähetin, olisin lähettänyt sen suoraan eteenpäin kuopalle. Zero meni liikaa vasemmalle ja sai hajun viimeisestä maalimiehestä. Se meni suoraan takalinjalle ja eteni takalinjalle oikeaoppisesti vaikka kuinka monta kymmentä metriä!! Aika jees sinänsä, kun irtoaa ja etenee ja näin, vaikka jollain tavalla olisi tietenkin kiva saada tuolle tuolle perille mun ohjauksetkin.

Menin typerästi taaksepäin ja lähetin uudelleen maakuopalle, tällä kertaa ääniavulla. Typerä minä! Olisi tietenkin pitänyt ensin nostaa vasen puoli ja sitten vasta palata  oikealle, tyhmää lähettää kaksi kertaa peräkkäin samalle puolelle! Toistaalta, saipahan palautetta koiruus, että kannattaa lähteä sinne, mihin mamma käskee. Meni hirmu vauhdilla ukolle, muutaman metrin olin lähettänyt liiaksi oikealta, joten Zero kääntyi taas hienosti ylöspäin ukolle. 

Vika ukko nousi vasemmasta takakulmasta pöheiköstä, tämäkin siis ääniavulla. Citikoira ei tietenkään voinut mennä pöheikössä suoraan, joten pisto oli yhtä siksakkia. Kivasti kuitenki löysi, ei ongelmaa tässäkään. 

Vitsit kun tuo otus on kehittynyt hurjasti! Tätä vauhtiahan maasto on keväällä kisakunnossa :O

Paukuissa tosin ei ole mennyt yhtä hyvin. Itse asiassa olen todella umpikujassa. Mikään ei toimi. En tiedä enää eteenpäin. En keksi enää ratkaisua tähän. Ollaan kokeiltu kaikkea ja mikään ei toimi. Viimeksi taas treenattiin tuolla Kivikon kentällä. Zero kävi jo valmiiksi kuumana, kun tunnisti "paukkukentän". Asiaa ei myöskään hirveästi auttanut se, että muut treenasivat tottista ja esteitä samalla kun yritin rauhoitella Zeroa. Tyyppi käyttäytyi mahdottomasti eikä sen vire laskenut millään. 

Kerta kerralta sen reaktio paukkuihin on pahentunut ja palautumisaika pitkittynyt. Nyt siis olen tehnyt niin, että olen vaan ollut sen kaa kentän toisella laidalla ja syötellyt namia. Samalla olen jutellut sille rauhoittavia ja yrittänyt pitää koiruutta maassa, ettei se pääse hötkyilemään ja heilumaan, vaan oppisi fiksumman toimintatavan. Viimeksi Zero tosin kävi niin hurjana, että sain melkein istua sen päällä, eikä se silti pysynyt ja sen mielenkiinto nameihin lopahti. Ei kauheen kiva. 

Olen täysin umpikujassa. En tiedä miten jatkaa tästä. En halua enää lähteä kokeilemaan yhtään mitään fiilispohjalta, koska kaikki vaan tuntuu pahentavan reaktiota entisestään. Huoooh. 

Välillä tuntuu, että kun mennään jossain yksi askel eteenpäin, niin heti joutu palaamaan toisaalla vähintään viisi taaksepäin. Ääääää... 

Esineruutu on mennyt ihan lupaavasti. Ollaan edistytty sen verran, että esineet on hieman pidemmällä. Zero ei enää etsi kovin kauaa, aika hyvin on oppinut käyttää nenäänsä. Edelleen se näkee, kun esineitä viedään ja näin myös treenataan vielä pitkän tovin. Kaistaleet on edelleen kapeat, jotta oppisi kenties eräänä kauniina päivänä myös katselemaan mihin minä ohjaan. Keskiviikkona ennen hakutreenejä mokasin itse komeasti, kun tein liian vaativaan metsään esineruudun. Eka esine löytyi tosi hienosti ilman pienintäkään ongelmaa, toista se ei löytänyt millään. Vaikka menin hakemaan sen lähemmäs ja näytin esinettä sille, niin ei silti löytänyt. Se myös alkoi possuilemaan, meni vaan käymään alueella ja jäi sen jälkeen ihaileman paikalle tulleita koiria jossain kilometrin päässä. Huoh. Mutta siis ensi kerralla pitää ottaa joku selkeä, avoin metsäkaistale, jossa on kuitenkin runsaasti aluskasvillisuutta. Koiruuden pitää edelleen nähdä, kun esinettä viedään. Näin vielä aika kauan. Myöhemmin voi siirtyä siihen, että joku muu vie ja sitten vasta tosi pitkän ajan päästä niin, että esineet on valmiina. Ja vielä pidemmän ajan päästä kaistaleita voi yhdistää. Noin niinku suunnilleen tämä on plääni tällä hetkellä. 

Ai niin, maanantaina käytiin muuten fyssarillakin. Muutama kipupiste löytyi, mutta ei ollut pahasti jumissa muuten. Paitsi että oikea puoli oli paljon enemmän jumissa kuin vasen. Lisäksi Zero selkeästi aristi oikeaa puolta ja alkoi syödä jalkaa kun sitä käsiteltiin. Vasenta puolta käsiteltäessä se ei edes harkinnut jalan syömistä. Jumppajuttuja kun tehtiin, näytti siltä, että Zero ei halunnut varata painoa kovin paljon oikealle jalalle. Tasapainotyynyllä oikea jalka jäi joka kerta paljon ylemmäs kuin vasen ja vastakkaisten jalkojen nostelu toimii tosi huonosti, kun oikea takajalka on maassa, toisin päin toimii paremmin. 

Saatiin kotiläksyksi lämpötyynyä, erityisesti oikealle puolelle. Lisäksi pitää ahkerasti tehdä jumppaa. Pitää siis aktivoitua. Ja paljon. 

Olen oikeasti sitä mieltä, että magneettikuvaus olisi ainoa vaihtoehto. Jotain on pahasti vialla ja alan olla yhä varmempi, että röngenkuvaus ei paljastaisi totuutta. Aaaaaaa. Äärimmäsen turhauttavaa, kun ei voi antaa kaverilleen sitä hoitoa, mitä pitäisi :'( 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erikoisjäljen FH1 säännöt

Agikisat Riihimäki 12.10.

Tokon sääntötulkinnat ja yleisimmät virheet kokeissa