Saanko esitellä: Zerafiina

Se siitä Zerppaeläimestä. Se on nykyään Zerafiina aka Zerppa-Liisa. Tai jotain siltä väliltä joka tapauksessa.

Ennen Suurta Operaatiota olin tuhma opiskelija, jätin tylsääkin tylsemmät ja turhaakin turhemmat tietokoneharkat väliin ja menin Ojankoon aksaamaan. Seuraavat kaksi viikkoa kun menee kauluri kaulassa. Zerppendaali oli todella pätevä pieni agilitykoira, mitäs nyt vähän väsyi lopuksi, mutta se lienee luonnollista aineenvaihdunnan ja urheilufysiologian salat hieman tuntien. 

Kuten viimeksi Emmiltä lainaamasta tekstistä ilmenee, Zerpalla on ongelma, että se kauheasti tuijottaa mua radalla, ei keskity hyppäämiseen ja hyppää pää ylhäällä selkä suorana, kun tarkoitus olisi katsoa eteenpäin ja hypätä pää alhaalla ja selkä kaarella. Tänään siis puijasin itseäni niin, että jätin treeniliivin kotiin ja kuskasin pelkän pallon (ja koiran) kentälle. Oli vähän siis pakko jättää pallo esteen taakse. 

Treenattiin kääntymistä, koska se on sille hankalaa. Niistoja - miks hitossa mun riisinkeittovesi ei kiehu? - eli siis niistoja yksittäisinä ja muutaman esteen sarjassa. Twisti ja sitä mitä lie olanyliottamista, eli sitä, et mä otan vastakkaisella kädellä koiruuden olkapään yli esteen yli eikä rintamasuunta oleellisesti muutu. Tajus heti, otin pari kertaa pallon käteen ja heitin taakse, tän jälkeen meni hienosti. Hienosti alkoi taipua myös hypyn päällä. Niisto on hankalampi, siinä jotuuu - auttaiskohan asiaa, jos laittais hellan päälle??? - siis siinä joutuu viel jyrkemmin kääntyy hypyn päällä. 

Ennen hyppäämistä tehtiin A:ta. Eka längen läpijuoksua, meni sen verran sujuvasti, että siirryin piakkoin esteelle. Meni tosi hienosti, kun laitoin pallon A:n eteen, samaten, kun laitoin pallon seuraavan esteen taakse. Sit kun yritin ottaa monta estettä, tuli taas vanha kunnon pysähtymiskontakti sieltä vuosien takaa. Harmi sinänsä, et A:lla se tekee tosi upeat pysähdykset lähes 100-prosenttiseti, sen sijaan puomilla se ei osaa ollenkaan. Pysähty joka kerta kontaktipinnalle sen sijaan, et olis iskeny tassuset maahan. Ärrrrr. - ja siis kuka on keksiny, että riisiä kannattaa keittää kannen alla?! Nyt on sit joka paikka soosissa, ku tää tavara ei meinaa kattilassa pysyä - Eli juoksu-A vaatii vaan toistoja vielä lisää ja puomilla vois kyl ottaa taas joku kosketusalustakuuri. Myös sitä pitäis treenata, et mä jään taakse tai menen sivulle, siinä se helposti menee sit ite vinoon. 

Lopuks tein jotai radanpätkää. Tässä vaiheessa Zerpalla saatto olla hieman jo voimat lopussa, eikä se enää jaksanu keskittyä hyppyyn. Tosi nopeasti tuo kyl väsyy! Mä tarviin sen toisen koiran, ni voin vuorotella!!!! Itehän voisin ihan hyvin vetää vaik kaksi tuntia putkeen aksaa, kun se on niin kivaa. Eka rima tuotti päänvaivaa. Ei auta, että laitan sen kilometrin päähän. Jos oikein keskityin ohjaamaan r a u h a s s a, niin pysyi ylhäällä. Ei saa siis yhtään hötkyillä sen kaa, jo pelkkä ajatuskin on liikaa, tuntuu et tuo koira lukee mun aivoituksia tuosta vaan... Muita rimoja tippu kans ihme paikoissa, vaik tuntu et ite ohjaan ihan rauhassa. Luulen, et se ei jaksanu enää keskittyä oikein. Pitäs itse muistaa lopettaa ajoissa!!! Muuri varsinkin oli vaikea, ei millään meinannu kapulat pysyä, joka kerta otti siitä tukea. Olin et höpöhöpö, mitä pelleilyä. Muutama toisto vaadittiin, ennen ku uskoi, et ei niihin saa koskea. Sit se veti kunnolla jalat taakse ja hyppäs nätisti. Et joo, kyl se osaa, ei vaan viitsi. 

Fyssari kyl tuntuu auttaneen hurjasti sen hyppyyn. Täytyy nyt käydä säännöllisesti ja kiinnittää huomiota hyppytekniikkaan, irtoamiseen ja palkkaukseen. Sekä tietysti ohjaukseen, mut se on taas kokonaan uusi stoori... :P 

Joku päivä armon vuonna x käytiin Metlan pihalla tokoamassa. 

Merkki: Ihan pro. Laitoin lumikökön päälle, et erottuu hyvin. Ei kertaakaan lääppinyt, pysähty just eikä melkein oikein ja oli ihan super. 

Ohjattu: Kapulat uppos lumeen, mut mun pro-maajoukkuetasoinen tokokoira haki oikeat kapulat siitä huolimatta. 

Molemmat yhtaikaa: Jooo! Mä yhdistin molemmat, jee, miten kivaa! Ensin pieni koira ei millään voinut ymmärtää, että kahta asiaa voi yhdistää, mut aika nopeasti hiffasi, kun sit kävin näyttämässä ja vähitellen vaikensin. Siis vaikeutin. Lopulta me tehtiin ihan kokonainen, ehjä, kaunis, ammattimainen evl-ohjattu <3 

Jotain muutakin taidettiin tehdä, mutten muista mitä. Zero tosin meinas tehdä tokotreeneistä esineruututreenit, ku se hukkas useamman kerran pallon lumeen ja joutu etsii sitä jonkun 10 minsaa joka kerta. 

Lopulta otin pudotettua. Kun pidensin matkaa, se rupes etsimään sitä vähän niinku esineruutua, eikä ampaissut samaa tietä takasin, mistä tulikin. Näköjään on siis ihan hyvä treenata välillä jollain aukealla, eikä aina polulla, mitä se voi seurata. Siinä voi testata, onko koira oikeesti ymmärtänyt, mistä on kyse. 

Seuraavat pari viikkoa työstetään tunnaria, tarkkuusetsintää, kaukoja ja ehkä pakittamista. Lisäks, jos on jotain hömppätemppuja, joissa ei tarvita jalkoja, voi vapaasti ehdottaa! 

- Gordon Ramsey olisi musta ylpeä: ylikypsää ällö-riisiä ja mustaksi palanutta pihviä, joka on vanhentunu joskus viime viikolla. Ei ihme, et se maistu hieman jännälle. Welcome diarrhoea, my friend! (and salmonella) -