Aina ei onnistua, ei edes joka kerta!

Vois päivittää blogia vähän useammin kuin kerran kymmenessä vuodessa, en mä enää muista mitä ollaan tehty tai edes montako kertaa me teenattiin :D

Joku päivä käytiin Emmin kanssa lähinurtsilla. Zero oli tosi häiriöherkkä. Ankat on sille kyl ihan loistavaa häiriötreeniä.

Seuraamisessa pää kääntyi kuin väkkärä, koiruus edisti ja käveli vinossa kuin purjelaiva syysmyrskyssä. Perusasennot oli vinoja ja koko seuraaminen ihan karmeata. Mä en ihan ymmärrä, mikä tässä seuraamisessa on, kun tää tuntuu vaihtelevan ihan laidasta laitaan, vaikka kuinka yrittää ylläpitää/parantaa. Mikä tahansa muu liike pysyy koossa, kun sitä muistuttelee vähän väliä, mutta ei seuraaminen. Se voi olla ihan täydellistä yks päivä, sit kuukauden päästä ihan karmeaa, vaikka siinä välissä oliskin treenannut. Syvähuookaus.

Ruudun seuraamista tein niin, et pistin kiertämään puuta ja sit pyysin seuraamaan. Tää oli ihan hirrrmu vaikeaa, ei oikein yhtään osannut hidastaa vauhtia ajoissa. Tein sit niin, että juuri kun se on kohdalla, niin rupean hieman hidastamaan, jotta korostuisi se, että tässä täytyy oikeasti hidastaa. Parani hieman, mutta täytyy hioa lisää vielä.

Zetan seuraaminen oli myös aika kamalaa, ei jotenkin nyt yhtään osannut hakea oikeaa paikkaa. Voi huooookauuuuus.

Tunnari oli niin kammottavaa, että piti keskeyttää. Kun käskin kapuloille, se hyökkäs ankan kimppuun, kielsin ja hinasin takas, sit ei uskaltanut enää lähteä kapuloille, kun sit lähti ni otti ekan, joka tuli vastaan, tän teki monta kertaa. Jotenkin tuntui, että se ei ehkä tajunnut, mistä se palaute tuli ja meni sen takia epävarmaksi. Lopulta oli ihan paineistunut ja lopetin. Satakakskytviiskertainen huokaus.

Aina ei voi onnistua, eikä edes joka kerta... Tästä ei ole matka ku ylöspäin!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erikoisjäljen FH1 säännöt

Tokon sääntötulkinnat ja yleisimmät virheet kokeissa

Valkkuryhmän treenit 1.8.