Lokakuun Sirketokot, paukkuasiaa ja sairastelua

Eilen treenattiin taas Sirken opeissa sekä liikkeitä että häiriötä. Rankka päivä Kikille, mutta onneksi oli riittävä tauko välissä.

Seuraaminen

Sinänsä seuraaminen on alkanut toimia selkeästi paremmin ja käännökset sujuu jo ihan kivasti, mutta edelleen seuraaminen on Kikin mielestä turhan tylsää ja kontakti tippuu hirveän helposti. Lelupalkkaahan kokeiltiin Sennin treeneissä, mutta tämä ei oikein tuntunut toimivan. Kikistä tuli kauhea kyttä eikä osannut enää seurata kunnolla. Tähän oli ihan yksinkertainen neuvo: älä vapauta lelulle, niin kuin olen tähän asti tehnyt, vaan vapautus ja sosiaalinen palkka ja sitten vasta lelu. Hirveän yksinkertaista, miksi en ole tätä tajunnut :D Toimi kyllä hyvin ja heti tuntui seuraaminen saavan ryhtiä. Itehän olen palkannut namilla ja sen jälkeen välillä lelulla, mutta namin voi jättää välistä pois. Samalla sosiaalinen palkka vahvistuu.

Lähdössä Kikin pää nyökkää ja kontakti tippuu. Pieni nyökkäys on sinänsä normaalia, kun koira nousee istumasta seisomaan, mutta tähän voi auttaa se, että sanoo seuraamiskäskyn, sen jälkeen naksutus ja sit lähdetään liikkeelle ja jess+palkka. Toki pitää muistaa tehdä nää rauhassa, että koira ehtii tajuta mitä tehdään, mä hätiköin vähän liikaa tässä.

Yleisesti seuraamisessa kannattaa tehdä paljon myös suoraan seuraamaan lähtöä ilman perusasentoa. Edelleen pätkät kannattaa pitää lyhinä ja palkata just siitä, mitä milloinkin oltiin treenaamassa. Sirke vähän epäili, että osa Kikin tylsistymisestä johtuu myös siitä, että olen ahnehtinut liikaa. Pitää jatkossa myös tehdä niin, että treenaa vaikka vähäsen seuruuta, sitten muuta välissä ja toinen lyhyt pätkä. Ehkä näinkin pysyy mielenkiinto korkeammalla.

Sivuaskeleita ollaan tehty tosi vähän ja Kiki ei oikein osaa hyödyntää kroppaansa. Tässä on helpointa edetä paikallaan käännösten kautta. Askel sivulle ja samalla käännytään vähän vasemmalle, niin että takapuolen käyttö korostuu. Kiki pyrkii kovasti istumaan, mikä on virhe sekä tokossa että rallissa. Täytyy siis naksuttaa ennen kuin se ehtii istumaan, jotta korostuisi nimenomaan se liike.


Luoksetulo 

Tässä mua on vähän häirinnyt, että loppuun kaipaisin lisää vauhtia ja lisäksi vinot luoksetulot ovat edelleen vaikeat. Lisäksi isohko ongelma on tökkiminen, Kiki tulee liian lähelle ja tökkii mua haaroihin. Tästä on rallikisoissa huomautettukin ja tokossa se on myös ongelma.

Tökkimiseen oma asento vaikuttaa paljon. Olen ehkä vähän opettanut tämän alusta asti väärin, koska seison luontaisesti jalat harallaan, joten opetin koiran sijoittamaan tassunsa mun jalkaterien väliin. Jos itse seison jalat lähekkäin toisiaan, koira pakostakin joutuu asettamaan tassunsa mun varpaiden etupuolelle, eikä näinollen yletä tökkimään haaroja. Se on sen verran kauempana, että ei kosketa mua.

Vauhdista puhuttiin oikeastaan samaa kuin aikaisemminkin, eli kunhan perusasento on kunnossa, lisätään matkaa ihan reilusti, jotta koira ehtii kerätä kunnon vauhdin. Avustaja voi pitää koiraa kiinni, jolloin pääsee kunnolla hetsaamaan ja voi näyttää paikan kädelläkin, ennen koiran päästämistä. Jos koira tulee eteen, on loogisinta käyttää samaa käskyä joka matkalla. Zerollehan opetin ne erikseen, mitä sitten jälkeenpäin jäin vähän miettii, mitä järkeä siinä oli...

Noudon palautus

No tässä vähän sama kuin edellä - oma asento kuntoon ja kapulaa reilusti itsestä poispäin. Helposti pidän myös kapulaa liian ylhäällä, että Kiki joutuu kurottaa liikaa. Pidossa kannattaa olla tarkkana, että koira ei päästä irti, kun itse kosken. Päinvastoin tätä kannattaa treenata niin, että en päästä irti kapulasta ollenkaan, vaan pidän kiinni laipoista ja vapautan käskyllä. Näin se ei myöskään tiputa kapulaa eikä pääse heittelemään päätä edestakaisin. Kunhan lelusta luopuminen toimii, voi tehdä niinkin, että pitää lelua toisessa kädessä, samaan tapaan kuin olen tähänkin asti tehnyt, mutta pikkuhiljaa pidennetään pitoaikaa.

Eteen tuloa samalla tavalla kuin luoksetulossa, mutta tarkkana, että koira istuu ennen kuin ottaa kapulan, muuten käy niin kuin Kikillekin kävi, että se alkaa vetää kilpaa kapulaa. Eli kapula esim. pystyyn ja lelu vaikka leuan alle. Vauhtia lisätään pidentämällä ensin matkaa ja koira juoksee kapulaan kiinni. Kunhan tämä toimii hyvin, se varsinainen tuonti on yleensä helppo.

Häiriötreenit

Nämä tehtiin tänään ennen omia treenejä. Paikallaolossa tehtiin jättöä ja käskytyksiä, nämä onkin olleet Kikille tosi vaikeat. Tsemppasi ihan hirveästi, eikä mennyt lankaan kuin kerran. Hyvin oli nyt myös kuulolla mun käskyille.

Kaukoja ringissä, toimi hyvin ja vaihdot oli lähes puhtaat (M-I-M) naama muihin päin, mutta selkä muihin päin oli selkeästi vaikeampaa. Ei selkeästi luota muihin ja on epävarma. Hyvin kuunteli, pari kertaa meni toisten käskyllä. Selkeästi tsemppasi taas kovasti ja keskittyi hyvin.

Jääviä jonossa, tämä oli näistä pahin. Olisi sinänsä toiminut hyvin, jos ei kaksi perimmäistä olisi alkanut tappelee keskenään. Tämän jälkeen Kiki meni ihan lukkoon ja oli ihan paineistuneen ja epävarman näköinen. Se olisi lähtenyt mukaan, jos olisi ollut vapaana, mutta musta alkaa tuntua, että Kikin reaktio ei ole agressiota, vaan itsepuolustusta. Reaktiivinen koira kun on, se päättää toimia sekunnin murto-osassa. Sen luottamus muhun ei selkeästi ole riittävän hyvä. Pitää vastaisuudessa olla tarkkana, että olen itse Kikin ja toisen koiran välissä, enkä jätä Kikiä yksin sille puolelle. Mun pitää joka tilanteessa olla puolustamassa Kikiä, jotta se tuntisi itsensä turvalliseksi mun seurassa. Tuntuu ristiriitaiselta, että Kiki saattaa tehdä aloitteenkin ja käydä toisen päälle, mutta luultavasti sillä on niin monta huonoa kokemusta tästä toisesta, että käy päälle jo varmuuden vuoksi. Ja tosiaan, Kiki ei tuollaisissa tilanteissa kauheasti ajattele ennen kuin toimii. Vittu näitä narttujen kieroiluja.



Paukut 

Näitä treenattiin vahingossa ja saatiin Sirkeltä hyviä neuvoja. Kentän vieressä oli joku Veikkolan ympärijuoksu ja startissa ammuttiin jollain järkyttävällä kanuunalla. Eka pamaus kuului treenien aikana, Kiki säpsähti, pisti korvat luimuun ja jatkoi leikkimistä normaalisti. Toisella kerralla oltiin aivan vieressä, kun pamaus kuului. Kiki taas säikähti, pisti korvat luimuun ja läähätti hieman (mut okei, tultiin muutenkin just treenaamasta). Jatkoi kuitenkin matkaa normaalia vauhtia muuttamatta suuntaa, käveltiin siis laukauspaikan ohi. Sirken mielestä Kiiran reaktio ei näytä tyypilliseltä paukkuaran koiran reaktiolta, eikä todellakaan kannata heittää pyyhettä kehään sen kanssa.

Parasta on, kun ei vaan tee siitä isoa juttua. Voisi mennä lenkkeilemään esimerkiksi ampumaradan lähistölle ensin kauemmas ja pikkuhiljaa lähemmäs, kunnes tottuu ääniin. Namien syöttäminen on ihan hyvää, mutta ei niin, että siitä tulee rutiini, jota koira alkaa pelkäämään jo valmiiksi. Sitäkin Sirke ehdotti, että ollaan normaalisti paukkujen aikana ja niiden loputtua tehdään jotain kivaa: leikitään, kierretään puita, mitä tahansa kivaa, jolla saa koiran rentoutumaan ja jota koira voi odottaa innolla kun kuulee paukkuja. Tällä saa yleensä hyvin seuraamisenkin toimimaan, jos seuraaminen itsessään on riittävän kivaa ja koira riittävän korkeassa vireessä.

Aksaa

Juoksarikurssi on jo melkein loppu, Kiki on edistynyt sen verran, että tekee nyt koko puomia madallettuna. Vauhti ei vieläkään ole kova ja kestää mun liikettä kohtuullisen huonosti vieläkin. Namimaatti on toiminut hyvin, paremmin kuin mikään lelu.

Keppiprojekti jatkuu taas, muistaa kuitenkin huonosti. Ollaan nyt taas kahdessa kepissä ja yritän saada eri lähestymiskulmat vahvoiksi. Namimaatti toimii hyvin tässäkin, kunhan itse muistaa olla tarkkana palkitsemisen kanssa.

Sairastelua

Muuten ei olla hirveästi treenattu, kun Kiki on ollut sairaslomalla viimeiset viisi viikkoa. Fyssarilla se oli tosi jumissa ja jotenkin oudosti toispuoleisesti. Vasen takareisi oli erittäin jumissa ja jo ekalla kerralla fyssari epäili vammaa. Muut jumit olivat kahden viikon levolla lähteneet, mutta takareisi oli edelleen jumissa. Lepoa jatkettiin siis vielä pari viikkoa ja laitettiin laseria vielä kolmannen kerran. Nyt reisi on taas hyvässä kunnossa ja saatiin lupa jatkaa treenaamista, pikkuhiljaa toki lisätään pituutta ja rasittavuutta.

Mitään hajua ei ole, mistä sen takareisi on voinut revähtää, vaikka sinänsä ei yllätä, kun ton menoa katsoo lenkillä. Tarkkana saa kyllä olla kaikissa lajeissa lämmittelyn ja jäähdyttelyn kanssa - tunnustan ainakin, että tokon ja haun suhteen olen luistanut tästä velvoitteesta jonkun verran. Back on Trackia olen alkanut käyttää, vaikka aika huonostihan se mitään takajalkoja suojaa.

Treenilistalle pitää siis ottaa säännöllinen jumppa, venyttely, hieronta, fyssarikäynnit ja toki kaikenlainen lihasten kehittäminen liikunnan avulla muutenkin.



Zerppaeläin on kulkenut menossa mukana ja tehnyt rallihömppää. Sen oikealla seuraaminen on parantunut ihan huimasti, sen vois kyllä ilmoittaa kokeisiin ihan kohta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erikoisjäljen FH1 säännöt

Tokon sääntötulkinnat ja yleisimmät virheet kokeissa

Valkkuryhmän treenit 1.8.