Yhdeksän nollan putki - Rallin tuplakisat Kirkkonummella 22.4.

 Juu'uh, eipä jäänyt tältäkään reissulta jälkipolville kerrottavaa ja taidan jättää Kikin ralliuran nyt toistaiseksi hautumaan. Lupasin itselleni, että saan kymmenen perättäisen nollan jälkeen luovuttaa, mutta tämänpäiväisen jälkeen motivaatiota ei yksinkertaisesti enää ole enkä näe mitään järkeä kisaamisessa enää tässä vaiheessa. 

Ekalla radalla haastava putki - merkki erottelu, jonka Kikin pitäisi kuitenkin osata, ollaan näitä treenattu. Se karkasi kyltiltä putkeen, toisella lähetyksellä meni kiertämään laitimmaisen kyltin kentän toisessa päässä, seuraavaksi karkasi oikealle juoksemaan ympäri kenttää ja lopulta sadannella lähetyksellä teki oikein sujuvan suorituksen merkille, kuten olen opettanutkin. Huoh. En enää tämän jälkeen saanut sitä hallintaan, teki ihan mitä sattui ja kiersi kaikki mahdolliset kyltit. Keskeytin puolenvälin jälkeen. Vitutti tuomarin negatiivinen asennekin palkintojenjaossa, ihan ihmeellisiä kommentteja ja tölväisyjä. Ei enää ikinä. Ihan tosissani mietin skippaavani toisen radan, mutta päätin kokeilla toista rataa - aika vähän ollaan kuitenkin tuplakisoja käyty ja ehkä toisella radalla jaksettaisiin keskittyäkin, kun virtaa on käytetty ekalla radalla.

Toisella radalla Kiki oli tosiaan päästellyt virtaa ja tuntui ihan hyvältä ennen rataa. Seuruutin sitä pitkän pätkän ja muutenkin hengattiin hallissa paljon pidempään. Oli vielä lähtökyltillä kivasti kuulolla ja homma pysyikin kasassa peräti toiselle kyltille, jonka jälkeen homma taas hajosi. Samaa sähellystä kuin ekallakin radalla, taistelin kuitenkin tieni seiskakyltille asti ja keskeytin radan ennen putkea, kun se karkasi sinne jo edelliseltä kyltiltä. 

Jotenkin ei hirveästi enää houkuta laittaa panoksia lajiin, jota en hirveästi edes arvosta ja käyttää rahaa ja aikaa kisaamiseen, jos ei selvitä edes yksinkertaisesta radasta. En hirveästi saa rallista kiksejä muutenkaan ja viimeiset neljä kisaa on lähinnä vituttanut jälkeenpäin. Toki en ole hirveästi treenannut viime aikoina, mutta eipä treenaaminen tähänkään asti ole tuottanut tulosta. Vituttaa käydä sama taistelu viretilasta kuin tokossa käytiin, mitään ei saa ilmaiseksi enkä vaan jaksa enää. 

Kiki vietti loppupäivän katollaan kintut kohti taivaita

Lisäksi palveluskoiraliiton kokouksessa tehtiin mun kannalta mullistava päätös pk-säännönmuutoksesta, joka mahdollistaa jatkossa kisaamisen myös paukkuaran pikkukoiran kanssa, joten mun on aivan pakko elvyttää Kikin pk-harrastus. Vaihdetaan siis lennossa rallitoko pk:hon, siihen mulla on muutenkin aina ollut intohimoa. Jatkossa siis nykymuotoisen tottiksen rinnalla voi kisata B-luokassa, jossa ei ole lainkaan hyppyä ja laukauksia. 1. luokan tottis on sama kuin BH-kokeessa ja 3. luokka puolestaan on hyvin samankaltainen kuin nykyinen, paitsi ilman hyppyä ja ampumista ja muistaakseni noutokapulakin on kevyempi. 

Mun toimintasuunnitelma on siis testata, mihin jäätiin haussa, miten kepit nousee jäljellä ja muistaako se vielä esineruudun. Etsintäkokeen juttuja on helppoa treenata lenkin yhteydessä tai tarkkuutta jopa kotipihalla, joten niitäkin voitaisiin toki testata. Säännönmuutos tulee voimaan vuodenvaihteen jälkeen, joten vuoden päästä keväällä voitaisiin hyvin olla valmiita kisaamaan ja melkein 15 vuoden unelma toteutua!