PK-lajit on kyllä niin mun juttu! Miten treeneistä tuleekaan aina niin hyvä fiilis! PK-lajeissa näkee oman kehityksen ohjaajana mun mielestä niin paljon paremmin kuin missään muussa lajissa, mitä olen kokeillut ja kehityksen näkee myös koirasta selvästi.
Hakutreenit mukavassa vaihtelevassa maastossa, oli melko kuumaa ja hiostavaa. Kiki teki kolme hajuhakua, ukot oli noin 30-40 metrissä. Kävelin kahdesti melkein ukon päälle, kun oli niin hyvin piiloutunut. Luulen, että Kiki olisi saanut hajun jo kauempaa, mutta en ollut varma ja otin varman päälle. Lähetys kauempaa onnistui oikein hyvin. Vika ukko oli kaikkein paras, joten siihen oli hyvä lopettaa. Taidan jatkaa hajuhauilla vielä ainakin seuraavan treenin, tämä tuntuu toimivan hyvin. Nenän käyttö on ihan ok, mutta haluaisin parantaa sitä vielä. Mun täytyisi myös oppia lukemaan Kikiä paremmin, milloin se saa hajun. Mielikuvatreenillä voidaan jatkaa sen jälkeen, jos haluaa vielä enemmän vahvistaa suoraan syvälle menemistä, jos siltä tuntuu.
 |
| Kovasti piti haistella treeneissä |
Esineruutua tehtiin lopuksi puomin viereen motarin suuntaan. Mukava ja sopivan haastava maasto, jossa oli paljon hyviä piilopaikkoja. Valitsin tarkoituksella helppoja, mukavia esineitä, jotta saisin tuonnin sujumaan tällä kertaa. Kaveri näytti kaikki neljä esinettä ja lähetin sen jälkeen ns. tyhjään. Eka esine nousi melkein heti etualalta keskeltä. Työskentelystä huomaa selkeästi, että tarkentaminen on vielä vaikeaa, se meinasikin lähteä muualle mutta palasi ja löysi lopulta esineen. Toi esineen hyvin ja juoksi niiiiin lujaa :) Taakse asti ei irronnut, vaan jäi pyörimään edellisen esineen lähettyville. Täytyy siis selkeästi treenata vielä lisää irtoamista perälle asti - tähän astihan meillä on ollut avustaja seisomassa takalaidalla, mikä on toiminut kyllä ihan hyvin. No, laitettiin avustaja seisomaan esineen taakse ja esine löytyi helposti. Tuonti oli tosi hyvä ja erittäin nopea. Teen sen nyt niin, että alan kehua heti, kun esine löytyy ja lähden juoksemaan pakoon. Tällä tavalla tuo esineen mulle asti, tosin se sylkäisee se yleensä johonkin metrin päähän. En ole tehnyt siitä juttua, mutta pyydän sen yleensä tuomaan sen vielä käteen asti, mikä sujuu aika hyvin, hienosti se on oppinut luovutuksen käsikosketuksen kautta.
 |
| Epätoivoinen yritys opetella vastavaloon kuvaamista... |
Paukkuja vielä lopuksi, tällä kertaa niin, että menin Kikin kanssa kauemmas ja ampuja jäi seisomaan. Viimeksi tehtiin toisin päin ja Kiki hirveästi seurasi sitä katseella, että minne tuo oikein menee. Kävelin rauhassa, kyykistyin kissanruokapurkin kanssa ja ammuttiin kolme laukausta samalla kun se söi. Toinen paukku oli ehkä kaikista pahin, keskeytti ja vilkuili ympärilleen, rentoutui ja kolmannella reagoi selkeästi vähemmän. Palautui melkein heti, kaveri ei meinannut uskoa, kun Kiki tuli takaisin täysin omana itsenään. Leikittiin hetki ja lenkkeiltiin, siinäkään ei mitään ihmeellistä näkynyt. Hyvä Kiki! Ehkä tuosta vielä tulee pk-koira :)
Kommentit
Lähetä kommentti