Tokoa koko elämä - tokon SM-kisat, niihin valmistautumista, kehätreenejä ja TK1 Kikiperkele

En nähtävästi oo päivittänyt blogia kuukauteen, uuuuuuuuups. Tää ei tällä kertaa tarkoita sitä, etteikö oltais treenattu, vaan päin vastoin. Ollaan treenattu ihan sikana, käyty vaikka missä tokoilemassa, järjestettiin kolmet kehätreenit ja oltu ihan superahkeria. 

Tokon lisäksi käytiin hyppytekniikkayksärillä, treenattiin hakua, ostettiin talo, muutettiin, mentiin naimisiin ja oltiin viikko mökillä, eli onhan tässä kiirusta pitänyt. Keskityn tässä nyt vaan tokoon, kerron muista lajeista vähän myöhemmin. 

Tikkujuttu piti meille hyppytekniikkayksäriä

Vekoralta ei saatu joukkuetta, joten mut saatiin houkuteltua naapuriseuraan alokasluokkaan. Oikeastihan mun ei ollut tarkoitus enää kisata alokkaassa, mut noh, niin siinä vaan kävi et löysin itteni taas vääntämässä pitoa, kaukoja ja maahanmenoja. 

Paikkamakuu: treenannut yksinäni ilman mitään häiriötä 1-5min paikallaoloja, kahdestaan hyvinkin vaikeita häiriöitä (pk-tottiksen luoksetuloa, noutoa ja hyppyä, lähetys eteen/ruutuun 5-10m etäisyydellä, kaukoja, jääviä ja luoksetuloja), ryhmässä peruspaikkamakuuta, alun ja lopun häiriökäskyjä, evl-muotoista paikkista, jossa käsketään kesken kaiken maahan ja kutsutaan luokse vierestä, ollaan treenattu niin jalkapalloilijoiden kuin frisbeeheittäjien vieressä ja lähes kaikkea, mitä mä vaan keksin. Ärsyttävästi pyörii aina pää varsinkin ilman häiriöitä, mutta pysyy kyllä. Hyvin kestää kaikki häiriöt, joita vaan sille keksin ja siitä huolimatta mulla on aina kisoissa pupu pöksyissä sen kanssa. Mä en varmaan ikinä tuu saamaan Kikin kanssa sitä samaa luottoa ja rentoutta paikallaoloon kuin mikä mulla oli Zeron kanssa. 

Seuraaminen: Oikealle käännös saanut lisää tiiviyttä, vasemmalle ihan hyvä. Pysähtyksissä alkanut valua eteenpäin hyvinkin paljon, tässä omalla askelluksella saa vähäsen ongelmaa lievitettyä, mut kiinnitettävä jatkossakin huomiota. Juoksu ja hidas toimivat ihan hyvin, samoin vaihdot. Liikkeellelähdössä pää saattaa nuokkua ja väsyneenä ei aina muutenkaan jaksaisi pitää kontaktia. Tästä ollaan vähän neuvoteltu. Enimmäkseen oon tehnyt tekniikkaa ja lyhyitä pätkiä, paljon liikkurointia ja häiriökäskyjä. 

Maahanmeno: suurimmat ongelmat ovat mun vartaloavut (käännyn katsomaan koiraa), käsimerkit (tää on monesti ihan tiedostamatta, näytän kädellä maahan, vaikka keskittyisinkin asiaan) sekä hitaus. Menee maahan hitaasti kaksivaiheisesti ja tätä en oo saanut korjattua vaikka kovasti yritin. Näytin sille alkuun ihan kädellä ja namin avulla, vähensin käsiapua ja siirsin sivulle. Ei oikein ole kantanut kokeisiin asti vaikka treeneissä jo ihan hyviä toistoja on tehnyt. Liikkurointiin ei enää reagoi seuruussa, tämä tosi iso parannus. 

Luoksetulo: Eteentulo on vähän epävakaa. Voi tulla täydellisen hyvin, jäädä metrin päähän tai törmätä muhun. Sivulletulossa vähän sama, voi jäädä vinoon, tulla tosi hyvin, hypähtää tai joskus jopa haukahtaa. Saanut nämä paremmiksi, mutta edelleenkään ei ole täydellistä. 

Hyppy: Samat ongelmat kuin luoksetulossa ja ne ehkä vielä korostuvat tässä. 

Kaukot: M-I -vaihtoa yrittänyt saada nopeammaksi jo todella pitkään ja sinnikkäästi, silti aina vaan tekee hitaasti kaksivaiheisesti. Maahanmeno hieno ja pääsääntöisesti myös sivulla toimii hyvin eikä enää häiriinny liikkuroinnista. Nyt uusin ongelma kehittyi viikkoa ennen kisoja, ei nouse enää ekalla käskyllä istumaan maasta. Tämä ongelma ilmenee vain ja ainoastaan kokeenomaisesti tehdessä (siis että lähdetään sivusta, liikkuri käskyttää) ei itsekseni treenatessa juurikaan eikä erikseen kaukoja tehdessä ilman sitä sivulletuloproseduuria alkuun. 

Pito: luopumisen kautta saanut tähän enemmän rauhaa ja samalla keskittynyt siihen, että koira keskittyy ja pitää katsekontaktia. Liikkurointia treenattu todella paljon ja tehty pelkästään aloitusta (siirtymistä koiran eteen, kapulan ojentamista, liikkuri höpöttää, pudottaa kapulan, rapistelee papereita, aivan kaikkea mahdollista). Alkanut treeneissä toimimaan tosi hyvin ja pitää kontaktia ihan eri malliin kuin aiemmin. 

Kokonaisuus: liikevälejä, liikkurointia, kehääntuloja, kehässä liikkumista ja kaikkea tällaista ollaan treenattu todella paljon, se on ollut oikeastaan pääpainona SM-valmisteluissa, koska Kiki kuitenkin periaatteessa osaa alokkaan liikkeet. Viretilaan olen kiinnittänyt paljon huomiota ja puuttunut pieneenkin ääntelyyn. Enimmäkseen se on ollut hyvä, tosin nyt kuuman aikana selkeästi ollut raskasta eikä ole oikein jaksanut pitkiä treenejä tehdä. Joskus on vaikeaa, kun koiraa ei saa nostatettua ilman haukkumista. 

Kehätreeneissä Vihdissä riitti aurinkoa ja pörriäisiä 

Kehätreenit

Ekat treenit oli 10 hengen porukalla Navalassa Vekoran ja HiHan yhteistyönä, paljon häiriötä ja vieras liikkuri. Neljä kehää, jossa ekat kaksi tein 3 liikettä/kehä palkattomina, lyhyt palkka väliin, loput kehät lähinnä liikkurointia ja liikkumista kehässä ja vähäsen tekniikkaa. 

Tokat treenit 5 hengen porukalla Vihdissä rannalla lentiskentän vieressä ja kolmannet nelistään Vihdissä fudiskentällä. Joka treenissä olen tehnyt 3 liikettä/kehä ja näissä kahdessa vikassa kehätreenissä ollut vain kaksi kehää. Vähän vaihdellen palkatta tai palkkaamalla välissä lyhyesti. Nää ihan vikat treenit oli kisaviikolla, silloin taisin palkata useampaan otteeseen esim. niin, että liikkeen jälkeen vaihdettiin paikkaa ja palkkasinkin seuraavan liikkeen perusasennosta. 

Todella hyödylliset ja näitä tarvittaisiin ehdottomasti lisää. Kokonaisuus on mielestäni alkanut toimia paremmin ja itsekin olen päässyt vähän perille, mikä toimii Kikillä ja mikä ei. Villi tuuletus ja kehuminen ei toimi kisamaisessa tilanteessa, koska Kiki kuumuu ja haukkuu. Parhaiten tuntuu toimivan ihan hillitty kehu ja rapsutus, sit lähdetään liikkeelle ja koira pysyy enemmän tai vähemmän käskyn alla. Turhat liikkurin/tuomarin höpötykset ja sähläykset on pahinta, Kiki ei yhtään jaksaisi odottaa ja turhautuu ihan välittömästi, kun ei tapahdu mitään ja se on ns. vapaalla ilman käskyä. 

Viimeiset viikot ennen kisoja tuli tosi vähän treenattua yksin vaan enimmäkseen Pian ja Boltin kanssa taikka porukalla kehätreenien merkeissä. Eipä yksin treenaamisessa olisikaan ollut hyötyä, koska Kiki tosiaan osaa liikkeet periaatteessa ihan hyvin lukuunottamatta noita ikuisuusongelmia (hitaus kaukoissa ja maahanmenossa, luoksetulon loppu, sivulletulot jne). 

Matka kohti SM-kisoja alkaa!

SM-kisat 10.7. Mikkelissä

Aivan järkyttävä helle, päälle 30°C ja auringonpaistetta, kisapaikkana ravirata, jossa ei tuon taivaallistakaan varjoa teltta-aluetta lukuunottamatta ja oma suoritusvuoro aikalailla luokan keskellä juuri ennen taukoa. Oltiin tultu mökille edellisenä päivänä ja kuten kuvitella saattaa, Kiki oli vetänyt melkoisilla kierroksilla koko päivän ja illan, ravannut ylös-alas kalliota ja käynyt uimassa. Ei ihan optimaalinen valmistautuminen kisoihin... 

Hermo oli aikataulujen kanssa vähän tiukilla, kun paikalla piti olla jo ihan superaikaisin ell-tarkastusta varten, sit venattiin tunti ja tuomarin tarkastus ja sit venattiin taas kehien aloittamista. Mitään ei toki oltu merkattu, joten turhaa aikaa meni hortoillessa isolla alueella jäätävässä kuumuudessa. Sit pitikin avustaa kaveria omalla vuorollaan enkä tuon lisäksi enää ehtinyt käydä uittamassa koiraa, joka oli haukkunut häkissä koko sen tunnin, mitä olin avustamassa. Ihan tosi hyvä valmistautuminen. Tunnelma oli kuitenkin ihan hyvä, olenhan mä odottanut tätä tilaisuutta viimeiset kaksi vuotta ja on huikeaa olla taas täällä, vaikka vähän hävettääkin olla edelleen samassa luokassa samassa pisteessä kuin pari vuotta takaperin, mut noh, kukin tavallaan... 

Paikkamakuu 8,5: tehtiin vikana, oltiin odoteltu jo hetki helteessä ja oli tosi tukala olo. Meitä oli neljä, Kiki tokana. Oli tuijottavinaan mua, näytti kyllästyneeltä ja piti silmät kiinni, käskystä plätsähti maahan lonkka-asentoon ja ajattelin, ettei tuo enää tuosta nouse. Pää pyöri koko suorituksen ajan kuin väkkärä, katseli ympärilleen, muita kehiä ja koiria taukoamatta. Nousi kuin nousikin ekalla käskyllä. 

Seuraaminen 7,5: alku oli hyvää ja keskittynyttä, sit tapahtui jotain ja homma katkesi täysin. Viereisessä kehässä porukka alkoi hurraamaan kovaan ääneen ja Kiki tietysti luuli, että häntä kehuttiin. Ärsyttää noin amatöörimäinen virhe yleisöltä, oikeasti, vähän voisi miettiä. Tällaisia pitäisi kyllä päästä treenaamaan, siihen vaan tarvittaisiin riittävän iso porukka. Keskittyminen hajos täysin, eksyi jopa väärälle puolelle ja jouduin toistamaan käskyn. Hivenen ehkä skarppasi loppua kohti, mutta mitenkään superkaunista ei ollut. Perusasennoista ainakin yksi oli ihan tosi edessä. Saatiin ehdottomasti liikaa pisteitä tästä osiosta. 

Maahanmeno 9: Meni ekalla käskyllä, mutta taisin antaa korostetun käsimerkin. Oli tosi hidas, just niinku aikaisemminkin, ei ihan mennyt opit perille. Nousi ekalla käskyllä. 

Luoksetulo 9: Tämä oli muistaakseni hyvä, tuli hyvin eteen ja sivulletulokin kohtuu suora. 

Pito 8: Harmillinen virhe, jota ollaan treenattu ihan sikana. Oli tosi nuutunut ja tuijotti sivulle likkurin käskyn aikaan. Jouduin toistamaan käskyn ja siitä huolimatta ei itse ottanut kapulaa, vaan jouduin tyrkkäämään suuhun. Piti huonosti, mutta piti sentään katsekontaktin jossain määrin.  

Kaukot 5,5: tässäkin ihan turhat pistemenetykset. Ei noussut ekalla käskyllä, tätähän se oli tehnyt koko viikon enkä saanut oikein onnistuneita toistoja. Nousi sillee hitaasti kaksivaiheisesti, maahanmeno hyvä. Sivulle tullessa nousi jo ennen kuin ehdin kunnolla sivulle. Äääh. 

Hyppy 8: törmäsi hieman minuun, sivulletulo olisko ollut vähän vajaa? 

En uskonut, että pisteet riittää ykköseen, sen verran turhia ja typeriä pistemenetyksiä. Toisaalta olosuhteet nyt olivat aika raastavat, joten ei ehkä voi olla mistään katkera. Vähäsen jäi kaivelemaan nuo muutama virhe, joita ollaan treenattu tosi paljon, erityisesti pito ja kaukot. Häiriöitä oli kuitenkin todella paljon ilmankin äärimmäisiä sääolosuhteita, joten ei voi olla kuin tyytyväinen kokonaisuuteen. Liikkeiden välillä toimi tosi hyvin, ihan vasta viimeisen kahden liikkeen välissä haukahti. Oli ihan hyvin hallinnassa eikä sählännyt turhia. Kokonaisvaikutuksesta 7, 8 ja 9. 

Pisteitä yhteensä 160,5 - hyvin oli Kiki laskenut pisteet! Tuloksena siis 1-tulos ja TK1 -koulari. Ou jee, Kiki taitaa olla eka koira, jonka kanssa olen jaksanut tämän kerätä :) 

Piknikviltit ja kaikki mukana! 

Suunnitelma tulevaan

Tavoitteena olisi seuraavaksi avoin luokka - syyskuun puolivälissä olisi Vekoran kisat, saas nähdä, saanko liikkeet ja kokonaisuuden kasaan siihen mennessä. Sen verran kävin testaamassa eilen, että vähän sain testattua liikkeitä ja muistuteltua mieleen. 

Ruutu: kosketusalustalle haki hyvin ja piti kriteeristä kiinni. En kokeillut ilman alustaa vielä. Vauhtiruutua lelulla pari toistoa, nämä olivat vähän hitaita. Mahtoiko olla väsynyt ja kuumissaan helteessä, vielä kahdeksan aikaan illalla oli ainakin 26°C. 

Seiso: Nämä olivat tosi hyviä edestä ja ihan hyviä sivultakin. Hyvin muisti. 

Istu: Vähän epäröi ja jäi aluksi puolikyyryyn. Erottelua pitää tehdä vielä paljon. Teki sit kuitenkin ihan hyviä toistoja edestä ja sivulta. 

Seuraaminen: Peruutus itsessään toimii hyvin sen pari askelta, perusasento sen sijaan on vähän arvoitus. Voi olla, että muistelee rallitokoa, jossa ei ole ollenkaan peruasentoa. Pitää treenata erottelua, milloin tehdään ja milloin ei tehdä pa. Askeleet sivulle eivät toimi ollenkaan, jäi ihan ihmeissään seisomaan. Tässä treemaa seuraaviin Ansutreeneihin. 

Nouto: nouto itsessään ihan hyvä ja vauhdikas, luovutus hieman vino ja/tai jää hivenen kauas. Tämä samanlainen ikuisuusongelma kuin luoksetulo ja hyppy... 

Merkkiä ja hyppyä ei tällä kertaa tehty, eikä kaukoja. Merkki sujuu sinänsä hyvin, mutta eteentulo ikuisuusongelma. Tässä aloin yks päivä miettiä, opettaisiko jo avossa suoraan sivulle, koska tarkoitushan joka tapauksessa olisi tehdä jatkossa noudot sivulle. Pitää miettiä. Oikein hyvällä tuurilla toisaalta kisataan yksi koe, joten kannattaako sitä varten muuttaa jo opittua kaavaa. Hyppy ja kauko eivät paljoa alosta muutu, hyppy on umpihyppy, joka ei oo Kikille uusi asia ja kaukoissa on yksi vaihto enemmän ja matkaa lisää. Samat ikuisuusongelmat kuitenkin näissä, joita yritetään ratkoa jatkossakin. 

Ollaan me vähäsen muistettu laiskotellakin