Tokon kisavalmennuksessa

 Saatiin peruutuspaikka Sirken järjestämään kisavalmennukseen Heurekan nurmella. Kouluttajana toimivat Sirken lisäksi Korrit. Teemana juurikin meitä vaivaavat liikevälit, kehääntulot, mielentila-asiat ynnä muut kokonaisuuteen vaikuttavat jutut. 

Meidän suurimpia ongelmia on tuo vireen hallinta, kun meinaa karata käsistä ja alkaa haukkua. Kiki haukkuu, kun haluaa palkkaa, ollessaan muuten vaan korkeassa vireessä ja myös jos on epävarma tilanteesta ja/tai saa epäselvät, ristiriitaiset ohjeet. Mä oon nyt itse yrittänyt toimia rauhallisemmin liikkeiden välissä enkä välttis vapauta sitä ollenkaan kunnolla. Tässä vaan pelkään, että ei kanna pidemmän päälle pitkän suorituksen läpi ja samalla häviää liikkeiden näyttävyys. Esimerkiksi kaukoja ja jääviä se tekee tosi hienosti korkeassa vireessä ja ihan tosi laiskasti matalassa vireessä. 

Keskittyminen ja häiriöt ovat edelleen iso ongelma ja nytkin oli tosi korkeassa vireessä koko ajan. Tosi paljon ollaan kuitenkin näitä treenattu ja osaa aika hyvin sulkea pois ainakin ne sellaiset järjestetyt häiriöt. 

Riitan puolella teemana liikkeiden välit: 

- Matala vire ei kanna suorituksen läpi --> opettaa koiran tekemään korkeassa vireessä ääntelemättä 

- Vauhdikkaita temppuja, puun kiertoja ynnä muuta. Huomauttaa ääntelystä, palkkaa riemukkaasti onnistuneesta suorituksesta. 

- Palkkaa paljon liikkeiden välejä, vaativat paljon työstämistä 

- Kiki vaikuttaa myös siltä, että jos on epävarma tilanteesta, alkaa haukkumaan. Selkeät rutiinit ja toimintatavat. 

- Loppupalkka voisi olla yksi idea, toki tässä herää kysymys, lisääkö se palkan odotusta entisestään

- Paljon palkattomuutta! Ei mene rikki, päin vastoin! 

- Vapautuksen suuntia: koiran voi vapauttaa eteen, sivulle tai taakse. Opettamalla erilaiset käskyt näihin, voi kehässä kisan aikana tehdä ikään kuin kuuntelutreeninä, jossa koiran täytyy olla skarppina. 

- Riitan kommentti Kikistä "vaikuttaa ihan haastavalta paketilta" - tää kiteytti Kikin olemuksen aika hyvin 😆

Pekan puolella keskityttiin kehääntuloihin ja kokonaisuuden rakentamiseen: 

- Perusajatus on, että kehässä on ihan yhtä kivaa kuin sen ulkopuolella. Ylipäätään koko kehän konsepti on siinä mielessä huono, ettei koira sitä ymmärrä. 

- Tekniikka on ainoastaan osa koesuorituksesta. Kokonaisuustreeni on oleellista suorituksen kasaamiseen. Toko ei ole yksittäisten temppujen opettelua. Kokonaisuustreenillä varmistetaan se, että koira yltää kokeessakin samaan tekniseen suoritukseen kuin treeneissä. On iso ero, opetatko esimerkiksi tottisliikkeet 80 pisteen arvoisiksi ja koira tekee kokeessa 80 pisteen suorituksen, tällöin ohjaaja voi olla tosi tyytyväinen. Sen sijaan, jos tekninen osaaminen olisi 95 pisteen tasoa ja kokeesta koira saa 80 pistettä, suoritus ei ole erityisen hyvä ja sopii miettiä, mistä tuo ero johtuu kokeessa. Toki virheitä sattuu aina ja maailmanmestaruuksiakin voitetaan sillä tavalla, mutta tavoitteena olisi kohtuullisen samantasoinen suoritus kuin treeneissä kotikentällä. 

- Tämän takia puhutaan mieluummin kokonaisuustreenistä kuin palkattomuudesta

- Hyvin selkeät rutiinit koiralle kehään tuloon, siinä toimimiseen ja poistumiseen. 

- Kehään valmistautuminen: itse oon aina tehnyt jotain sivulletuloja, kaukoja ym. ja palkannut niistä. Pekan ajatus taas on, että ei ole järkeä palkata ennen kehää, sit mennä kehään, jossa ei tule palkkaa ja sit loppupalkka taas kehän ulkopuolella. Koesuoritus alkaa jo kehän ulkopuolella. Koira voi ihan vaikka pötköttää rauhassa ja ihan vasta viimeisen liikkeen aikana lisätään koiran odotusta esimerkiksi jättämällä se istumaan metrin, parin päähän itsestä ja sanotaan jokin vihje (kohta mennään, Kiki pääsee). Siitä kutsutaan se mukaan suorittamaan omalla vuorolla. Tätä aika monet käyttää noin, mua itseä vähän jännittää jättää vilkas, reaktiivinen koira mun selän taakse istumaan itsekseen kehän välittömään läheisyyteen... Ajatus kuitenkin, että lisätään odotusta ja kutsutaan se suoraan siitä mukaan kehään. Ei palkkoja, ei temppuja, jotka lisäis sitä ajatusta, että kehän ulkopuolella on kauhean kivaa. 

- Kikillä voisi ehkä toimia vähän muokattuna tuo rutiini: otan sen sivulle ja sanon, että kohta mennään, Kiki pääsee! Laitan sen maahan pötköttää ja oon itse siinä ihan vieressä. Siitä sit kutsun sen mukaan tähän-käskyllä. Sitä etäisyyttä pitää vaan kokeilla. Olenko siinä kehän välittömässä läheisyydessä vai kauempana odotellaan. Varmaan riippuu myös paikasta ja olosuhteista. Pitää treenata eripituisia siirtymiä. 

- Koesuoritus ei lopu siihen, kun kehästä lähdetään. Kehän ulkopuolella jatketaan jokin liike/liikkeen osa ja palkataan siitä. Näin saadaan tavallaan se kehätreeni päätettyä ja palkataan itse suorituksesta. Sen jälkeen jokin sana/sanonta, jolla kerrotaan, että tämä loppuu nyt. Mä oon tätä itse asiassa hokenutkin, osittain ehkä tiedostamattakin (se oli siinä!) - sitten palkka pois ja hauskuus loppui. 

- Kikille paljon kehääntuloja. Ihan vaan alkurutiini, kehääntulo ja (lelu)palkka hyvästä kontaktista. Sitten mukaan alkuperusasento ja palkka. Sit vähitellen voi jatkaa yhdellä liikkeellä, sitten kaksi jne. 

- Omaa kehumista ei pitäisi hillitä siksi, että koira huutaa. Pitää saada koira toimimaan korkeassa vireessä kehuista huolimatta. 

- Olohuonetreeninä kehumista: Kasa namia, koira sivulle, vapautetaan siitä riemukkaasti kehuen ja jos on hiljaa, saa namia. 

- Kokonaisuustreeniä on tehtävä tosi paljon. Koira ei siitä rikki mene, sitä ei kannata pelätä. Ajatus on, että rakennetaan se kokonaisuus pikkuhiljaa ja opetetaan koiralle, että on ihan normaalia, että aina ei tuu namia tai lelua joka välissä. 

- Ihan pennusta asti voi opettaa kokonaisuutta jo: vaikka ihan avustettuna laittaa sen istumaan, vapauttaa ja kehuu vuolaasti, sit avustettuna maahanmeno, siitä vapautus ja lelulla palkka. Ihan tollaisia hyvin helppoja asioita, mitä se osaa ja vaikka avustettuna. 

- Kokonaisuustreeniin vain sellaisia asioita, mitä koira osaa. Avustaa toki voi, mutta ei voi laittaa koiraa tekemään asiota, joista se on epävarma. Tavoiteena on saada itsevarma koira, joka toimii varmasti joka tilanteessa. 

- Kokonaisuutreeniä jopa monta kertaa viikossa (itse sanoi treenaavansa tätä 5x viikossa) ja se voi olla parhaimmillaan kehääntulo ja kehästä poistuminen. Taikka kaksi liikkeen osaa peräkkäin. Kokonaisuustreeni ei tarkoita pitkää, palkatonta koemaista suoritusta. 

- Myös matalaviettisen koiran kanssa tehdään tosi paljon kokonaisuustreeniä, sellaisen kanssa se pitää rakentaa ehkä vielä huolellisemmin. Pitkä suoritus rakennetaan pikkuhiljaa, ei voi laittaa koiraa epäreiluun tilanteeseen, jossa se joutuu tekemään asioita, joita se ei osaa. 

- Kokeissa ja koemaisissa suorituksissa ei tarvitse huomauttaa virheistä - koira ei kerrasta opi ja mene rikki. Tärkeintä on, miten ohjaaja ottaa virheen vastaan. Toisaalta suorituksen jatkaminen ja toisaalta kokeen jälkeen, miten virhe lähdetään korjaamaan. 

- Jos sosiaalisen palkan on saanut rakennettua riittävän vahvaksi, koiraa ei välttämättä tarvii edes vapauttaa liikkeiden välissä (=PK-tottissuoritus)

Sirken puolella tehtiin kehääntuloja yksin ja ryhmässä, sekä tehtiin paikkis

- Viisi toistoa yksin, ihan selkeästi parani joka kerta ja oli ihan tosi hyvällä mielellä. Kontakti oli jopa niinkin hyvä, ettei edes huomannut palloja 

- Kehästä poistumisesta palkkasin ihan erikseen, tääkin tuntui ihan hyvältä. 

- Ryhmässä kehääntulot olivat selkeästi vaikeammat, mutta ihan hyvä kontakti näissäkin. Näitä pitää treenata lisää 

- Paikkamakuuseen kysyin vinkkejä pään pyörimiseen. Pää maassa on tietysti yksi, mutta se ei toimi istumisessa tietenkään. Namikippo ja/tai -potti on tietysti yksi, mitä voisi kokeilla. Vähän sama kuin pötköttelyssä teen, että kerää pottia jonnekin jalan viereen ja lopuksi saa mennä sinne. Namikipossa vähän sama ajatus, että on kohde, jota tuijottaa. 

Mun klaustrofobinen jänishousu-pikkukiki valitsi putken lempipaikakseen!