Ahvenanmaan rallikisat 19. - 20.9. - triplanolla mestariluokasta

Taisi Kiki tehdä historiaa tekemällä vauhdikkaan triplanollan, harmi vaan, että rallissa se ei oo kovin toivottavaa. Luuli raukka tekevänsä agilityä. 

En ole koskaan käynyt Ahvenanmaalla ja aina halunnut käydä siellä. Myöskään koiran kanssa en ole vähään aikaan matkustanut, Zeron kanssa oli aina mukava käydä reissuilla ja parhaat muistot sen kanssa onkin erilaisilta reissuilta. Niinpä päätin yhdistää nämä kaksi ja matkattiin Ahvenanmaalle Jomalaan, jossa aina muutaman kerran vuodessa järjestetään triplakisat. 

Oli pakko ottaa ikkunallinen hytti, sekä koira että lapsi arvosti! 

Jotta matkanteko ei suinkaan olisi liian helppoa, päätin ottaa mukaan molemmat lapset. Onneksi rakas siskoni S tuli mukaan lastenvahdiksi ja matkaseuraksi, voi olla, että olisi muuten pää levinnyt matkalla. Pienen twistin matkustamiseen toki tuo Kikin kauhea eroahdistus, jonka takia sitä ei voi jättää hetkeksikään yksin hyttiin, hotelliin tai oikeastaan mihinkään. 

Täytyy kuitenkin sanoa, että näin parin lapsen, yhden koiran ja valtavan tavarakasan kanssa matkustaessa auto ja laiva on kombinaationa aivan huippu. Tosi paljon stressittömämpää kuin lentäminen. Menomatkan menimme Finnlinesin päivälaivalla, joka lähti Naantalista Långnäsiin. Olin yllättynyt, että Naantalin satamaan ei ajanut Veikkolasta kuin 1:35 (paluumatka Turusta Veikkolaan kesti jopa kauemmin). Odotimme hyvän hetken laivaan pääsyä, sinne olisi voinut ottaa muksuille tekemistä ja evästä mukaan. Liikkuvassa autossa ne jaksaa istua kyllä, mutta heti kun pysähdytään odottelemaan, alkaa palaa pinna alta aikayksikön. Koiran käytin pikaisesti lenkillä juuri ennen satamaa. Finnlinesin laiva oli tosi ankea eikä siellä buffettia lukuunottamatta ollut mitään syötävää (tosin buffetti on ilmainen, siitä iso plussa. Iso miinus puolestaan siitä, ettei buffetissa ole kasvisruokaa). Matka oli kuitenkin lyhyt, vain 4,5h. 

"pakkaan hyvin niukasti ja otan vain ihan kaikista välttämättömimmät tavarat" - kuvastahan puuttuu vielä S:n tavarat, rattaat ja kolme kassillista ruokaa. 

Päädyttiin syömään ja tutkimaan laivaa vuorotellen, ettei Kikiä tarvii jättää yksin. Häkki ei mahtunut mukaan autoon eikä se muutenkaan kauhean hyvä vaihtoehto olisi ollut, koska Kiki huutaa siellä kurkku suorana. Olimme varanneet ihanan pienen mökin Eckeröstä saaren toiselta puolelta. Ahvenanmaa on onneksi niin pieni ja Jomala ihan pääsaaren keskellä, että mökin sijainnilla ei juurikaan ollut väliä. Mökkimajoitus on varsinkin lasten kanssa reissatessa todella paljon hotellia kätevämpi, koska siellä on helpompi laittaa pienet nukkumaan makuuhuoneeseen/-nurkkaukseen ja katsella itse vaikka televisiota olohuoneessa. Hotellihuoneessa ollaan sit jumissa koko perhe klo 19 eteenpäin. 

Ralliratoja oli lautantaina kaksi ja sunnuntaina yksi, kisat oli aikataulutettu vielä niin, että sunnuntaina kisat loppui sen verran hyvissä ajoin, että kerkesi ilman kiirettä klo 14:25 lähtevään Viking Linen päivälaivaan. Viikkari oli aika paljon monipuolisempi, oli kahvilaa ja ravintolaa, tosin vähän huonosti sielläkin oli varsinaista syötävää buffetin lisäksi. Buffetilla vaan on hintaa niin törkeästi, etten tosiaankaan ala maksamaan itseäni ja taaperoa sinne. Lapsille oli ohjelmaa ja leikkihuone, joka tosin oli pienimuotoinen pettymys - tai lähinnä vanhempien olematon kiinnostus lastensa käytöstä kohtaan oli todella hurjaa. Eipä siellä vajaa 3-vuotiaan kanssa kovin vapautuneesti voinut olla, olisi pienestä tullut muussia. Viikkarille vähän kehitysideaa: samanlainen jako kuin koirapuistoissa: isojen puoli ja pienten puoli, lisäksi henkilökuntaa heittämään huonokäytöksiset kersat pihalle. 

Voisin lähteä uudestaankin Kikin kanssa reissuun, vaikka onkin tosi sääli, ettei sen kanssa voi kauhean vapaasti olla. Zero oli niin helppo, kun se kulki joka paikassa ongelmitta mukana, meni kerälle ravintolaan, osasi kävellä hihnassa, viihtyi tarvittaessa häkissä ja sen pystyi jättämään yksin huoletta minne tahansa. 

Hyvin se malttoi kuitenkin rauhoittua hyttiin, kun sillä oli seuraa. 

No, itse kisoihin. Menestystä ei tullut nimeksikään eikä saatu RTK4:takaan, mikä on hienoinen pettymys. Olin ajattellut, että jos ei muuta niin se nyt ainakin. 

Tuomarina Kirsi Petäjä, iltapäivän kisat lisäksi Ahvenanmaan piirimestaruus. Luokat kohtalaisen pieniä, olisko 11 - 12 koirakkoa mestariluokassa. Todella hyvin järjestetyt kisat, sujuvasti eteni ja aikatauluissa pysyttiin melkein minuutilleen. Jos vielä jatketaan Kikin kanssa rallitokoa, niin mä saatan ehkä uudestaankin lähteä tuonne. Ekassa rataantutustumisessa alkoi naurattaa sikana, koska en ollut tullut edes ajatelleeksi, että kyltit voisivat olla ruotsiksi. Tietenkin ne on, miksi en tullut edes miettineeksi asiaa :D Piti sitten varmistaa, tarkoittihan tämä tätä. Suosittelen muille tutustumaan kyltteihin edes pikaisesti ennakkoon. Muuten kisapaikalla osattiin kyllä suomeakin ja pärjäsin muuten jotenkuten mun jag heter Lea -kouluruotsilla. 

Ei tullut kuvaa palkintopallilta, ei

Eka rata oli tosi kiva, eikä lainkaan esteitä tai merkkiä. Sen sijaan paljon oikealla seuruuta ja mm. peruutus oikealla ja edessä. Ilahduin, että kerrankin rata, jossa voi keskittyä itse temppuihin eikä siihen, lähteekö koira lentoon, putkeen vai kuuhun. Lähdettiin kymmenentenä, mikä sekin oli loistavaa meidän kannalta. Lämmittelin kolmen koiran ajan, perusseuruuta ja muutamia vaikeita temppuja, kuten mulla on tapana tehdä ennen rataa. Noh, ei se sitten ihan suunnitelmien mukaan mennyt. Kiki oli aivan tuhannen kierroksilla, vaikka lämmitellessä oli vielä ihan ok vireessä. En oikein mitään saanut onnistumaan sen kanssa, heti alkumetreillä jouduin uusimaan saman kyltin kahdesti (oli ihan perustehtävä, jonka se osaa kyllä vaikka unissaan). Aivan hirveää menoa ja aivan turhia pistemenetyksiä. Tulos muistaakseni -53 virhepistettä (eli 47 pistettä, ei tulosta). 

Toinen rata oli meille haastavampi, siinä oli putki ja hyppy. Vähemmän oikealla kuin aiemmalla radalla, mutta paljon puolenvaihtoja. Lämmitellessä tuli vähän kiire, kun olin katsonut lähtölistaa väärin, vaihtoivat sen just ennen rataantutustumista ja lähdettiinkin toisena. MUR. Kiki oli taas samanlainen kuin edellisellä radalla, aivan järkyttävää menoa. Karkasi sekä putkeen että hypylle eikä näiden jälkeen osannut enää mm. seurata. En muista tulosta, suunnilleen samaa luokkaa kuin edellinen rata. 

Kolmas rata oli sunnuntaina heti aamutuimaan. Nyt päätin kokeilla aivan uutta strategiaa lämmittelyn suhteen. En teetä sillä yhtä ainuttakaan temppua, vaan pelkkää seuraamista ja muutamia puolenvaihtoja. Pitkää, tylsää seuruuta neljän edeltävän koiran ajan. Totesin, että Kikin ralliura loppuu joka tapauksessa tähän, jos ei tuloksia ala syntymään, joten eipä tässä menetettävää ole. Niinpä seuruutin sitä kahdeksikkoa oikealla, vasemmalla, oikealla, vasemmalla. En myöskään palkannut sitä kertaakaan nameilla tai lelulla, pelkästään sosiaalisella palkalla. En tiedä oliko turnausväsymys vai tylsä valmistelu, mutta tällä kertaa asenne oli huomattavan erilainen! Edelleen tuli typeriä virheitä ja lentoon lähdössä oli vieläkin, etenkin koska sarjahyppy. Asenne oli kuitenkin todella paljon parempi ja vähän oli jopa kuulolla. Tällä kertaa aivan täysin turha -10p tuli ihan omasta aloitteesta, kun tein saman virheen kuin kerran aiemminkin; kierrä ohjaajan ympäri pitäisi ohjaajan pysähtyä kunnolla, ei saa tepuuttaa jaloilla. MUR. Ei tulosta tältäkään radalta, mutta koska tuo viimeisin oli puhtaasti oma moka, en oikein voi vielä lopettaa Kikin uraa tähän. Olisi tärkeä muistaa, että vaikka koira käy kierroksilla, ei saisi itse mennä siihen mukaan. Osa virheistä tällä radalla oli nimenomaan sitä, että mun oli vaikea keskittyä ohjaamaan, kun olin niin keskittynyt pitämään koiran hallinnassa.